Päivitetty 02.10.2016

 
  SSSry logo   valokuvakollaasi

Hilkka Johansson o.s. Laine (1919–2012)

– Blåberg/Sinivuori -sukua Uskelasta

Artikkeli on julkaistu myös Suvustaja-lehdessä 2/2015. Kirjoittajat Timo Laine (Hilkan sisaren poika), Vihermaantie 4 as 1, 29100 Luvia sekä Vesa Mustonen (Hilkan tyttären puoliso), Hippoksentie 31 F 44, 20520 Turku

Kymmenisen vuotta sitten toinen kirjoittajista, Vesa Mustonen, muutti Turkuun. Rakkaushan se tuttuun kaupunkiin toi. Hän kertoo edelleen: ”Vuosien mittaan tutustuin hyvin läheisesti puolisoni äitiin Hilkkaan ja haastattelin häntä kahteenkin kertaan: ensin lapsuuden ja nuoruuden ajoista ennen muuttoa Turkuun, sitten Turun vuosista. Olen tavannut monia Hilkan läheisiä, joukossa Hilkan sisaren poika Timo Laine. Tämä tarina perustuu Timon tekemään sukututkimukseen sekä omiin Hilkan haastatteluihin”.

Jäljempänä esiintyviä torppien/talojen sijainteja on merkitty alla olevalle kartalle. (Klikkaamalla karttaa saat suurennetun kuvan)


Hilkka Laineen suvun asuinpaikkoja nykypäivän Salon alueella. Kartat kokosi Martti Attila.

Blåberg-suku Uskelan Pukkilasta

Vanhimman tunnetun esi-isän Paavon syntymäaika ei ole tiedossa, mutta hänen puolisonsa Kaisa syntyi v. 1687. Kaisa asui vuodet 1748–1752 Uskelan Harjulan Pakasella leskenä poikansa Matin luona. Nykyisen Muurlan Harjulan kylä muodostui alkuaan kolmesta talosta: Ylimmäinen eli Suutari, Keskimmäinen eli Pakanen ja Alimmainen eli Marieberg eli Huitti. Ne yhdistettiin 1800-luvulla Harjulanimiseksi taloksi.

Paavon poika Matti Orre syntyi v. 1718 ja oli ruotusotamies. Hänen vaimonsa Brita Rekontytär oli Mattia kahdeksan vuotta vanhempi. Brita ehti olla jo aikaisemmin naimisissa ruotusotamies Heikki Heikinpojan kanssa. Paavon kanssa hänet vihittiin v. 1739 Uskelassa.

Matin neljästä lapsesta toiseksi vanhin Johan syntyi v. 1741. Hän oli aluksi reservin sotilas Harjulassa ja sitten rakuuna Pukkilassa nimeltään Blåberg. Hänen puolisonsa Kaisa Juhontytär syntyi v. 1744. Heidät vihittiin v. 1763, lapsia syntyi kaikkiaan 11 (Kaisan kanssa yhdeksän) ja heistä seitsemän kuoli alle kymmenvuotiaina.

Johan Blåbergin ja Kaisan lapsista kolmanneksi nuorin, Abraham Blåberg syntyi v. 1779 Uskelan Pukkilassa. Hän toimi suutarina ja hänen puolisonsa, Magdaleena Fabianintytär, syntyi v. 1774 Ylös-Äijälän Kanturilla. Heidän lapsistaan vanhin, Gustaf Blåberg, syntyi v. 1810 Uskelan Pukkilassa ja oli kuudennusmies ja torppari. Hänen puolisonsa Johanna Vilhelmiina Finnberg syntyi v. 1822 Harjulan Huitilla.

Gustafin ja Vilhelmiinan kolmesta lapsesta vanhin, Gustaf Adolf Blåberg syntyi v. 1846 Uskelassa (kuva alla). Hänen ja Amanda Wilhelmina Helinin (s. v. 1853 Uskelan Lopella) lapsista seitsemän eli aikuisikään.

Gustaf Adolf Blåberg
Gustaf Adolf Blåberg (1846–1919), Hilkka Laineen isänisä. Kuva Timo Laineen sukukirjasta.

Lapsista vanhin, Gustaf Adolf syntyi v. 1876 ja kuoli päivän ikäisenä. Jalmari Adolf syntyi v. 1877. Jalmari otti vuonna 1903 nimekseen Laine ja kuoli v. 1949. Hänen puolisonsa Lydia Wilhelmina Lindgren syntyi Uskelan Veitakkalassa v. 1883 ja kuoli v. 1935. Heidän lapsistaan toiseksi nuorin, Hilkka Maria Laine, syntyi v. 1919.

Pukkilan kartanon historiaa

Blåbergin torppa sijaitsi Pukkilan mailla maankohoumalla, joka on nimeltään Sinivuori. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudelta. Pukkilan tilan ensimmäinen tiedossa oleva omistaja oli Sipi Laurinpoika 1540-luvulla. Pukkila luovutettiin Hans Michelsson Munck af Fulkilalle (s. n. 1588, k. 1635) läänityksenä v. 1615, mutta tila palautettiin kruunulle v. 1683. Kruunulta tilat osti tuolloin Munck-suvun vouti Mårten Larsson. Pukkilan kartano koostuu yhdysviljelyyn 1700-luvulla otetuista Maunun ja Paukun tiloista ja niihin 1800-luvulla liitetystä Falkilan yksinäistilasta. Nykyinen omistajasuku Lindholm/Lehmussaari osti tilan laamanni Enok Sallmenilta (1796–1868) vuonna 1853.

Blåbergin torppa

Torppa oli rakennettu noin v. 1770 ja se esiintyy Uskelan kirkonkirjassa vuodesta 1779. Kun Johan Blåberg ja Kaisa vihittiin v. 1763, he asuivat vielä Harjulan Pakasella. Johan oli silloin 22-vuotias reservin sotamies. Vuonna 1769 hänet pestattiin rakuunaksi ja perhe muutti Uskelan Pukkilaan rusthollitilalle. Rakuunan nimi oli lähes aina ruotsinkielinen. Johanin nimeksi tuli joko torpan mukaan Blåberg tai sitten torppa nimettiin Johanin mukaan.

Torpassa oli iso tupa, jossa oli hella/leivinuuni ja pienempi kamari. Noin puolet torpan pinta-alasta oli kylmää tilaa (puoria), jossa kesäisin nuorempi väki nukkui. Talviaikana puori oli vain säilytystilana. Alun perin sisäänkäynnin edessä oli ikkuna-aukoilla (ilman laseja) varustettu veranta. Sen joutui myöhempi asukas Ilmari Oksa vuonna 1953 purkamaan lahoamisen takia tehden tilalle ovikatoksen. Torppa sijaitsi nykyisen Pukkilan kartanon mailla Uskelassa. Blåbergin torppa purettiin v. 1987.


Blåbergin torppa Uskelan Pukkilassa, rakennettu n. v. 1770, kuvattuna v. 1977, torppa purettu v. 1987. Kuva Timo Laineen sukukirjasta.

Sinivuoren torppa

Vanhusten, Gustaf Adolf ja Amanda Blåbergin, uuden torpan rakentamisen hoiti 1910-luvulla pääosin Vihtori Sinivuori (1891–1973), apuna olivat ilmeisesti kivimies Emil Laine (1881–1935) ja Karl August Sinivuori (1880–1936), myös Jalmari Laine (1877-1949). Talo tunnettiin ainakin 1940–1950-luvuilla Sinivuoren torppana. Siinä oli isohko tupa, kaksi pienempää kamaria sekä iso ikkunallinen veranta. Iso uuni oli ns. sydänuuni, joka oli tuvan ja kamarien välissä niin, että se lämmitti kaikki kolme huonetta. Vanhusten kuoltua 1920-luvun vaihteessa talossa asui Pukkilan kartanon vouti Henrik Kallio perheineen ja heidän jälkeensä Henrikin poika Reino perheineen.

Sinuvuoren torppa
Vihtori Sinivuoren rakentama Sinivuoren torppa v. 1948. Kuvassa Saara Kallio lapsineen. Kuva Timo Laineen sukukirjasta.

Jalmari Laineen perhe

Jalmari Laine ja Lydia Lindgren vihittiin v. 1901 ja he asuivat aluksi Uskelan Pukkilassa. Vuonna 1909 Jalmari muutti perheineen Hajalan Piintilän taloon muonarengiksi. Sieltä muutettiin v. 1913 takaisin Uskelan Pukkilaan ja asetuttiin asumaan Falkin torppaan.

Jalmari ja Lydia Laineen yhdeksästä lapsesta kolme oli kuollut ennen Hilkan syntymää: Aarne (1902–1903), Olavi (1911–1917) ja Kauko (1917–1918). Aikuisiksi eläneitä Hilkan sisaruksia olivat Onni Jalmari (s. 1904, k. 1941 rintamalla keltatautiin), Meeri Vilhelmiina (s. 1906, k. 1962 vaikeaan reumaan), Saara Aleksandra (1908–1960), Pentti Aleksanteri (1914–1977)
sekä nuorin veli Tauno Olavi (s. 1925), joka kuitenkin kuoli jo 8-vuotiaana.

Jalmari Laine ja Kelppeen suku

Jalmarin sisar, Sanni Amanda s. Blåberg (1883–1958), oli naimisissa Kaarlo Kelppeen (1886–1973) kanssa. Kelppeen, aiemmin Palmroosin suku on lähtöisin Kärkän kartanolle kuuluneesta Kälpiön rälssitilasta, joka myöhemmin kuului Rauvolan kylään. Kärkän kartano yhdistettiin Hornien jälkeen Joensuun kartanoon, jonka silloin omisti Gustaf Mauritz Armfelt (1757–1814). Kälpiön torpan kerrotaan olleen "Joensuun kartanon huortorp, jonka joku Horn-suvun jäsen oli lahjoittanut palvelijattarelleen." Kaarlo asui perheineen Villilän Keskitalossa, joka oli aikoinaan lunastettu Tomman talosta omaksi pientilaksi. Kaarlon kuoleman jälkeen Keskitalosta tuli suvun yhteinen lomapaikka.

Kaarlo ja Sanni Kelppeen tyttäristä nuorin oli Anni (s. 1926), jolla oli paljon yhteisiä harrastuksia Hilkan kanssa, vaikka olikin tätä 7 vuotta nuorempi. He kulkivat yhdessä tansseissa. Saara Laineen pojista Timo (s. 1941) ja Jorma (s. 1932) viettivät nuorina paljon aikaa Kelppeillä.

Hilkan lapsuus Falkin torpassa

Pukkilan kartanossa oli v. 1932 lehmiä 70 ja hevosiakin 15. Oskari Lehmussaari omisti kartanon, hänen vaimonsa Aino oli Pitkäniemen tyttäriä ja heillä oli kolme lasta: Olavi, Hellä ja Risto (s. 1911).

Falkin torpassa asui kaksi perhettä, Hilkan ja Lehtisten. Molemmilla oli kaksi lehmää, Lydia-äiti hoiti heidän ja Lehtisen täti omansa. Siellä sai pitää myös kanoja, porsaita, mitä nyt kenelläkin oli. Laineilla oli myös oma perunamaa, jossa oli juurikkaita. Kartanosta saatiin aina tarvittaessa perunamaata lisää niin, että saatiin talviperunat. Heinää saatiin pelto-ojien reunoista ja sen lisäksi kartanosta sovittu määrä. Samoin sieltä saatiin viljaa: vehnää, kauraa, ryynejä ja muuta sellaista. Kaikki oli osa palkkaa, loppu tuli rahana. Jalmari oli kartanossa peltotöissä, siellä oli monta muutakin muonamiestä. Jalmari ajoi hevosella maidot Saloon vielä 1940-luvulla, jolloin Hilkka asui jo Turussa. Myöhemmin maitoa ajettiin Saloon kuorma-autolla. Kuskina oli mm. Sinivuoren torpassa asuvan Pukkilan voudin poika Heikki Kallio, jonka Hilkka muisti menehtyneen kahden juopuneen kuorma-autonkuljettajan riidasta syntyneen tappelun seurauksena.

Hilkan äiti Lydia ei tehnyt kartanossa töitä, mutta kävi Hilkka mukanaan perjantaisin hevosen kanssa torilla myymässä omia perunoita, syysvihanneksia ja munia sekä voita, kun oli kirnuamispäivä. Voita oli mukana joskus viisikin kiloa, omia kanoja oli parikymmentä ja kaikki munat vietiin torille. Näistä saatiin rahaa kahviin ja sokeriin. Lydia oli niin tunnettu torilla, että kun Hilkka meni hänen kuolemansa jälkeen yksin torille, kolme-neljä vakioasiakasta osti heti kaiken voin. Monen myyjän voipaketti aukaistiin toisesta päästä ja maisteltiin ensin. Heidän voitaan ei tarvinnut maistella, se meni kaupaksi heti.

Falkin torppa
Falkin torppa v. 1993 (korjattu vuonna 1970). Kuva Timo Laineen sukukirjasta.

Kansakoulu, Toivonliitto, kesätyöt ja rippikoulu

Falkin torpasta oli kolmisen kilometriä matkaa kouluun, piti kävellä kartanon kautta. Talvella pääsi suoraan nyttemmin kuivatun Alasjärven (nyk. Muurlanjoen) yli kouluun, ja matka lyheni huomattavasti. Hilkka kertoi, ettei ollut kuuttakaan, kun opettaja sanoi: "Antaa Hilkan tulla kouluun vaan, kyllä hän täällä oppii!" Hän on ollut ilmeisesti "kuunteluoppilaana", sillä virallisesti hänet kirjattiin Villilän kansakouluun 17.1.1927. Hilkka kävi tätä kansakoulua vain puolitoista vuotta. Hilkan opettajana oli Maija Stenroos ja Aino Lehtonen. Käsitöitä oli 2-3 tuntia kolmena eri päivänä. Siellä opetettiin kutomaan ja käyttämään ompelukonetta. Eihän sellainen kuusivuotias osannut ensin yhtään mitään. Mutta opettaja ihmetteli, kuinka hyvin Hilkka oppi kutomaan ja muut käsityöt. Kouluun mennessä Hilkka osasi jo melkein lukea ja kirjoittaa, siksi opettaja hänet sinne pyysikin.

Päästötodistuksen ovat allekirjoittaneet Kaarlo Kelppe, johtokunnan puheenjohtaja sekä Aino Lehtonen, koulun johtaja. Todistus on ihan kohtuullinen: uskonnosta 9 ja kaikista muista 7 tai 8. Siihen liittyy Maalaiskuntien liiton päästötodistus, jossa on käsinkirjoitettu teksti: "Jumala on sinua läsnä, on sinun kanssasi, on sinussa, pyhä henki asuu meissä, pitäen silmällä ja valvoen kaikkea, mikä meissä on pahaa niin kuin hyvääkin. Ei ole hyvää ihmistä ilman Jumalaa (Seneca)”.

Parin vuoden tauon jälkeen Hilkka otti osaa vielä jatkokursseihin, syksyllä 1934 ja keväällä 1935. Kauniista lauluäänestähän Hilkka muistetaankin. Samanaikaisesti noiden jatkokurssien kanssa Hilkka oli rippikoulussa. Hän sai siitä Uskelan kirkossa 28.4.1935 kirkkoherra K. O. Haarion allekirjoittaman todistuksen.

Hilkan veli Onni Laine oli häntä 15 vuotta vanhempi ja muutti myös usein. Hän lähti v. 1921 rengiksi Muurlan Järven kylän Mannin taloon 17 vuotiaana. Vuonna 1926 hän muutti Perniöön Sydänsaurun kylän Hiiron taloon ja avioitui Sylvi Koskisen (1904–1994) kanssa. Saman vuoden lopulla matka jatkui Halikon Kärävuoren Kuruun muonamieheksi ja sieltä pari vuotta myöhemmin Ruskon Hujalan Heikkilän taloon muonarengiksi. Vanhin lapsista Eila syntyi Halikossa v. 1926 ja Eino Ruskolla v. 1928. Hilkka oli vain yhdeksän vuoden ikäinen, kun hän oli heitä hoitamassa Ruskolla.

Hilkka kirjattiin 11.6.1930 myös Toivonliiton jäseneksi Villilän Tähteen. Jäsenkortin hän sai annettuaan lupauksen olla käyttämättä ravinto- ja nautintoaineena minkäänlaisia juovuttavia juomia. Jäsenkortin allekirjoittivat Aino Lehtonen, puheenjohtaja sekä Arvo Kelppe (1917–1985), sihteeri.

Muutto Tomman Harmalan taloon

Vuonna 1928 Pukkilan isäntä Oskari eli vielä, kun Olavi otti isännyyden. Hän olisi halunnut Jalmarin tyttäret Meerin ja Saaran kartanoon töihin. Meeri asui jo Perniössä. Saara auttoi navettatöissä, mutta ei halunnut sinne vakinaiseksi. Silloin Olavi ilmoitti suutuksissaan, että kaikki saavat lähteä. Villilän Tomman isäntä August Kasvi (s. 1873) tunsi Jalmarin hyvin. Kun hän kuuli tapauksesta, hän ilmoitti, että heillä on paikka vapaana ja pyysi Jalmaria sinne. Tommassa oli kaksi isäntää: emännän mies August sekä emännän veli Rafael Lindholm, oikein mukava mies. Hän oli nuorena vahingonlaukauksessa menettänyt kaksi sormeaan ja toisen silmän, jonka paikalla oli lasisilmä.

Harmalan tupa oli rakennettu ilman kivijalkaa suoraan maahan. Siellä oli talvella niin kylmä, että isäntä antoi rättejä, joilla tukittiin pahimpia reikiä. Tommassa asuttiin nelisen vuotta.

Pukkilan kartanon isäntä vaihtui

Olavi Lehmussaari lähti Yhdysvaltoihin mukanaan oma perintöosuutensa kartanosta. Ajan kanssa omaisuus siellä hupeni ja lopulta hän eli sikojen hoitajana varsin kurjissa olosuhteissa. Palattuaan kartanoon takaisin hän työskenteli muiden muonamiesten tapaan ja oli pellollakin. Hilkka pelkäsi Amerikassa hermonsa menettänyttä miestä, joka ei edes tervehtinyt.

Kartanon nuoremman pojan Risto Lehmussaaren ottaessa isännyyden v. 1937 hän tuli pyytämään Jalmaria takaisin. Perhe muutti Blåbergin torpan lähelle santakuopan laidalle rakennetun punaisen kahden perheen torpan toiseen päätyyn. Käytössä oli keittiö ja kamari. Voudin torppa, Blåberg, jossa Jalmari oli asunut, oli kauempana.

Jalmari oli kartanon töissä kesäisin pellolla ja talvisin metsätöissä. Hän ajoi kartanon maidot Salon meijeriin Lippo-nimisellä tammahevosella, jonka oli varsasta kasvattanut. Paluumatkalla hän toi kylän postit kartanon maitohuoneelle, josta palkolliset kävivät noutamassa omansa.

Meeri ja Saara lähtevät Pukkilasta

Meeri Laine avioitui muurari Ossian Laakson (1908–1963) kanssa v. 1929, ja he asuivat Perniön Sydänsaurun kylän Aholassa. Inkeri syntyi v. 1931 ja Anneli v. 1936. Heti Annelin syntymän jälkeen Meeri sairastui hyvin vaikeaan reumaan. Saara meni ensin sinne auttamaan talon töissä. Sen jälkeen oli Hilkan vuoro olla apuna.

Saara oli ollut jo Sydänsaurussa, August Suomisen (1892–1961) apuna Vanhahenton tilalla tämän vaimon kuoltua. Saaran ja Augustin välille kehittyi suhde, joka haluttiin pitää salassa. Heille syntyi neljä yhteistä poikaa. Vanhin pojista, Jorma syntyi v. 1932 ja vähän ennen hänen syntymäänsä Saara muutti takaisin isänsä luo Uskelaan.

Pikkuveljen ja äidin kuolemat

Hilkka oli veljeään Penttiä viisi vuotta ja isosiskoaan Saaraa yksitoista vuotta nuorempi. Pikkuveli Taunolla ja Hilkalla oli ikäeroa kuusi vuotta. Hilkka hoiti Taunoa ja he olivat paljon yhdessä. Tauno oli Hilkalle hyvin tärkeä ja rakas. Hilkalle oli suuri menetys, kun Tauno kuoli 8-vuotiaana.

Hilkan äiti Lydia astui jalkansa ruostuneeseen naulaan ja kuoli verenmyrkytykseen v. 1935. Mitään lääkettä ei vielä ollut, penisilliini tuli käyttöön myöhemmin. Hilkan opettaja Aino Lehtonen arvosti suuresti Lydia Lainetta. Hän kirjoitti omaisille kauniin kirjeen uutisen kuultuaan sekä luki haudalla ajatuksiaan Lydiasta ja hänen elämästään.

Hilkka Pukkilasta Perniöön

Jalmari eleli leskenä tyttäriensä Hilkan ja Saaran sekä Saaran neljän pojan kanssa Pukkilassa. Vuonna 1937, kun Meeri Laakson tyttäristä Inkeri oli kuuden ja Anneli vuoden ikäinen, Hilkka muutti Perniön Sydänsaurun Aholaan Meerin luo. Tämä ei pystynyt enää liikkumaan, ja ruuaksi hänelle syötettiin ohutta mannavelliä. Meeri ja Ossian Laaksolla oli maata puolitoista hehtaaria. Talvella oli vain karjanhoitoa (kaksi lehmää) ja huushollin pitoa, pyykit pestiin käsin. Saunaa ei ollut, käytiin naapurissa Suvannon saunassa melkein joka viikko. Sauna teki Meerin reumalle hyvää. Talvella Hilkka vei Meerin saunaan vesikelkalla työntämällä, ylämäkeä. Välillä käytiin saunomassa Hilkan Onni-veljen kotona. Hän asui Perniössä vähän matkan päässä. Myöhemmin Ossian rakensi Aholaan oman saunan.

Hilkka oli Meeriä auttamassa aina vuoteen 1944, jolloin hän muutti Perniön Vanhahenttoon töihin ja oli siellä vuoden verran. Marraskuussa 1944 kuoli Pentti-veljen vaimo Maisi lentävään keuhkotautiin. Pentti jäi yksin kahden lapsensa kanssa, Raili 4 vuotta ja Reijo 2 vuotta. Jalmari ja Hilkka olivat Maisin hautajaisissa. He ottivat sieltä Reijon mukaansa ja veivät kotiinsa Pukkilaan. Siellä asui Saarakin poikiensa kanssa. Saara hoiti taloutta, koska äiti oli kuollut ja isä Jalmari oli vielä kartanon töissä, ajoi maitoa Salon meijeriin. Hilkka tuli Turkuun ennen joulua ja meni sitten jouluksi kotiin Pukkilaan Reijon kanssa. Hän palasi Turkuun taas uudenvuoden aattona ja meni ystävättärensä Granlundin Mairen kanssa tuomiokirkolle. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän juhli uuttavuotta.

Hilkka oli tuolloin työtön ja etsi työpaikkaa Turusta. Olisi hän sellaisen saanutkin, mutta kun Pentin tilanne oli vaikea ja tämä pyysi Hilkkaa Reijoa hoitamaan, niin tietysti Hilkka suostui. Siihen aikaan ei olisi saanut muuttaa paikkakunnalta toiselle, mutta koska Pentillä oli asunto, Hilkka sai jäädä Turkuun. Samassa talossa asui myös Erkki, Hilkan tuleva aviomies ja talon pihalla he ensimmäisen kerran tapasivatkin.

Jalmari kuoli v. 1949 ja hautajaiset pidettiin tuossa pienessä punaisessa torpassa. Sinne jäivät vielä Saara poikineen, mutta hekin muuttivat v. 1953 Pertteliin Levonojan tilalle vuokralle.

Yhteys Pukkilan kartanoon säilyi

Hilkka kävi Turusta vielä pitkään kesäisin Pukkilassa sokerijuurikkaita kitkemässä kartanon pelloilla. Palkka oli hyvä. Erään kesän ansioilla Hilkka osti itselleen kävelypuvun ja Erkille irtotakin ja housut, rahaa jäikin vielä. Syksyllä kartanon isäntä Risto Lehmussaari antoi juurikkaiden valmistuttua vielä aikamoisen pussillisen sokeria. Hän sanoi, että Hilkka saa kerätä kassiin ylös nostettuja porkkanoita, lanttuja ja punajuuria. Hän keräsi niin paljon, että saattoi antaa osan Saarallekin. Kun Hilkan tytär Ritva Johansson syntyi v. 1946, sai Saaran pojista Timo Laine tehtäväkseen vahtia Ritvaa, kun Hilkka oli juurikaspellolla.

Viimeiset vuodet Turussa

Hilkan puoliso Erkki Johansson kuoli jo vuonna 1974. Hilkka ei mennyt uudelleen naimisiin, mutta eli yli 20 vuotta yhdessä Jukka Jacobssonin kanssa. Hilkka oli tottunut säästäväisyyteen, omillaan piti tulla toimeen ja vielä säästöönkin saada. Vaikka Hilkka asuikin Jukan kanssa mukavasti isossa kerrostalohuoneistossa, hän halusi pitää oman pienen asuntonsa. He olivat Erkin kanssa hankkineet vuonna 1963 ensimmäisen oman asuntonsa Koulukadulta, huoneen ja keittokomeron. Asuntoon ei tullut lämmintä vettä, eikä siinä ollut lämpöpattereita. Niin Hilkka Jukan kanssa asuessaan käveli joka päivä asunnolleen ja lämmitti pari uunillista puita, jotta asunto pysyisi lämpimänä eivätkä vesijohdot jäätyneet.


Hilkka, Ritva-Liisa ja Erkki Johansson. Kuva Timo Laineen sukukirjasta.

Jukka oli viime vuodet täysin dementoitunut, ja Hilkka hoiti hänet aivan yksin. Käveli torille ja kauppoihin, vei Jukan kävelemään ja siivosi asunnon, vaikka ikää oli lähes 90 vuotta. Onneksi Hilkka oli pitänyt asuntonsa, sillä vaikka hänelle oli luvattu, että hän saa asua Jukan huoneistossa, tuli Jukan lapsille kiire saada asunto myytyä. Niin Hilkka palasi Koulukadulle ja eleli siellä vielä useita vuosia, mutta sitten alkoi ikä painaa erilaisten ongelmien ilmaantuessa. Viimeiset kuukaudet Hilkka vietti Ruusukorttelissa ja ehti juhlia 93-vuotispäiväänsä. Hän ei suostunut lepäämään välillä, vaan otti vieraita vastaan aamusta iltaan asti pirteänä ja hyväntuulisena. Neljä päivää myöhemmin hänet vietiin sairaalaan hyvin huonossa kunnossa ja siellä hän tyttärensä Ritvan istuessa vuoteen reunalla nukkui hiljaa pois 17.9.2012.

Saat allaolevan sukutaulun suurempana uuteen ikkunaan klikkaamalla taulua.

Blåbergin esipolvitaulu

Lähteet:

Timo Laine, Vesa Mustonen

 

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus:

Salasana:


Uusimmat päivitykset


Suvustaja 1/2017

Puheenjohtajan tervehdys. Lue lisää ...

Kevätretki Vesilahteen 13.5.2017. Lue lisää ...

Hallituksen palsta. Lue lisää ...

Uusi hallituksen jäsen esittäytyy: Marjatta Ticklén Lue lisää ...

Maakirja kertoo tilan historiasta Lue lisää ...

DNA-tulosten viidakossa koettua Lue lisää ...

DNA-tulosten jakaminen toiseen tietokantaan – GENIn sukupuista apua DNA-osumien selvittelyyn Lue lisää ...

Kokemuksia geneettisestä sukututkimuksesta Lue lisää ...

DNA-testaukset - näin pääset alkuun Lue lisää ...

Albrecht Johan Orbinski I ja II – isä ja poika, amtman ja veronvuokraaja Kannaksella Lue lisää ...

Dahlgrénit 1900-luvun alun uutisissa Lue lisää ...

Kirjallisuutta ja linkkejä genetiikan ja geneettisen sukututkimuksen opiskeluun Lue lisää ...

Muita linkkejä


©2016 Salon Seudun Sukututkijat r.y. Tietoja sivuista | Henkilötietosuoja | Sivukartta | Sivuhistoria | Yhteystiedot | Web design Mikko Laihonen , mil[e]netti.fi