Päivitetty 13.02.2016-->

 
  SSSry logo   valokuvakollaasi

Miten tein sukukirjan

Artikkeli on julkaistu myös jäsentiedotteessa 1/2010.

 

Olen harrastanut sukututkimusta vuodesta 1994 lähtien. Tutkin omien ja mieheni Seppo Tuomen vanhempien sukuja. Halusin jakaa löytämiäni tietoja sukulaisille ja mietin mikä olisi kiinnostavin tapa esittää sukulaisuussuhteita. Aluksi piirsin sukupuita, mutta kun sukua kertyi paljon, niiden tekeminen ei enää riittänyt. Minulla oli aluksi Brother’s Keeper -sukututkimusohjelma, mutta vaihdoin sen vuonna 1996 Genus-ohjelmaan. Sillä saa mukavannäköisiä tulosteita, joihin voi lisätä myös kuvia.

Kuinka sukukirja sai alkunsa

Sepon isä Erkki antoi minulle paperin, jossa olivat kaikki hänen veljensä perheineen, heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Tämä innosti minut tutkimaan sukua tarkemmin. Etsin Erkki Tuomen esivanhempia miesjohteisesti niin pitkälle kuin pääsin eli Yläneen Vainionperällä 1700-luvun lopulla asuneeseen lampuoti Johan Jakobinpoikaan asti. Kesti kauan päästä hänestä taaksepäin, koska hänen syntymävuotensa oli Yläneellä 1756 vaikka hän oli syntynyt vuonna 1757. Ensimmäisen pikku vihkosen suvusta tein vuonna 1995 ja seuraavan vähän laajemman vuonna 1999.

Vuonna 2005 olimme kutsuneet Sepon isänpuoleiset serkut perheineen Säkylään ja silloin oli tiedossa esivanhempia jo 1600-luvun alkupuolelle asti. Yllätyksekseni Seppo ilmoitti, että Riitta tekee sukukirjan. Niinpä se sitten piti aloittaa. Samalla tuli selväksi, että sukukirja kertoo Sepon isänpuoleisesta suvusta.

Suunnittelua ja tiedonkeruuta

Ensin oli mietittävä, mitä kirjaan tulee. Päätin valita lähtöhenkilöksi tuon 4.12.1757 Säkylässä syntyneen ja Yläneen Vainionperällä asuneen lampuoti Johan Jakobinpojan ja pyrkiä etsimään hänen jälkeläisensä. Suuri osa heistä oli jo tiedossa, mutta valtavasti puuttui varsinkin nyt elossa olevia. Alkoi ahkera tiedonkeruu. Istuin Turun maakunta-arkistossa ja Turun seurakuntien keskusrekisterissä tutkimassa. Kävin myös Turun kaupunginarkistossa, Varsinais-Suomen maanmittaustoimistossa, Mikkelin maakunta-arkistossa sekä Säkylän ja Merimaskun kirkkoherranvirastoissa tietoja etsimässä. Kirjoitin kirjeitä kirkkoherranvirastoihin eri puolille maata sekä maistraatteihin. Vähitellen aloin ottaa yhteyttä suvun jäseniin ja pyytää heiltä tietoja, tarkistuksia ja valokuvia. Lähetin kirjeitä yli 400 henkilölle, jokaiselle enemmän kuin yhden. Onneksi aika monella on sähköposti ja löysin osoitteita internetistä. Postiosoitteet sain valtakunnallisesta osoitepalvelunumerosta. Kävimme Sepon kanssa myös monien ennestään tuntemattomien sukulaisten luona. Otin valokuvia, skannasin heidän vanhoja kuviaan ja kyselin tietoja. Monet kävivät myös meillä. Yleensä ihmisten suhtautuminen oli hyvin myönteistä, vain yksi suvun jäsen kielsi kokonaan tietojensa laittamisen kirjaan.

Jännittävää etsintää

Suvun pitkäikäisin henkilö on Mikko (Mike) Anselm Laine, joka eli 106 vuotta 8 kuukautta ja kuoli Minnesotassa. Amerikan-sukulaisten löytäminen oli jännittävää. Internetistä löytyi paljon tietoa, mutta sen lisäksi kävin Siirtolaisuusinstituutissa pyytämässä apua tutkija Elisabeth Uschanovilta. Häneltä sainkin lisätietoja ja hän korjasi virheitäni. Sitten keksin Internetistä muistokirjoitukset, joissa on aina sukulaisten nimiä ja asuinpaikkoja. USA:n puhelinluettelon avulla löysin osoitteita ja Googlen avulla löytyi erään Amerikan-sukulaisen sähköpostiosoite Itävallasta. Kirjoitin Itävaltaan ja sain lisää yhteystietoja.

Yksi tutkimuksen jännittävimmistä henkilöistä oli Michael Georg Kainadidi. Hänestä löytyi tietoa Turun kaupunginarkistosta ja vanhoista 1800-luvun suomalaisista sanomalehdistä, joita on internetissä. Kainadidi on sukuun tullut puoliso, joka oli Jäderholmin tupakkatehtaan mestarina ja perusti vuonna 1877 oman tupakkatehtaan Turkuun. Hän oli kreikkalaiskatolinen ja turkkilaista syntyperää. Yhden hänen tyttärensä mahdolliset jälkeläiset jäivät löytymättä, koska tytär jäi rajan toiselle puolelle Suomen itsenäistyessä. Muutama muukin suvun jäsen katosi historian hämärään.

Sisältö muotoutuu

Kirjan alussa kerron hiukan edellisistä sukupolvista ja muutamista omasta mielestäni tärkeistä henkilöistä. Alussa on myös kuvakokoelma isoista häistä, taloista, lapsista ja perheistä. Sukutauluissa on sukulaisten antamia ja itse ottamiani kuvia. Kirjan lopussa on pieni lähdeluettelo, ja viitteitä on niistä asioista, joita olen saanut muista kirjoista. Kaikki etunimet ovat kirjassani siinä muodossa kuin ne kirkonkirjoissa esiintyvät, mutta kuitenkin normaalistettuna. Esimerkiksi Hendrich/Hindrich on aina Henrik. Kirjan nimeksi tuli Yläneeltä maailmalle. Lampuoti Johan Jakobinpojan jälkeläiset.

Muilta sukututkijoilta sain apua vaikeiden tekstien tulkinnassa. Vesa Hänninen ja Harri Lintula lukivat kirjan alkutekstin läpi ja korjasivat virheitäni. Mieheni Seppo toimi alusta asti logistiikkaassistenttinani kuljettamalla minua sukulaisten luo, etsimään suvun entisiä asuinpaikkoja ja hautausmaille.

Käsikirjoituksesta painotuotteeksi

Kirjan tekemiseen olin saanut kaksi neuvoa: johonkin tiedonkeruu pitää lopettaa ja taittaja on rekrytoitava. Niinpä päätin vuoden 2008 alussa, että kirja valmistuu vuoden sisällä. Ilmoitin tästä myös suvun jäsenille ja pyysin päivittämään tietojani. Vuoden 2008 aikana syntyikin 40 vauvaa, joten päivittämistä riitti.

Marraskuussa 2008 aloin kysellä taittajaa ja kirjapainoa. Tein muutamia tiedusteluja ja päädyin Karhukopioon ja heidän taittajaansa Päivi Sattoon. Lähetin kirjan ainekset Päiville muistitikulla kolmessa osassa, alkuteksti ja sukutaulut Word-muodossa ja kuvat JPG -muodossa. Lisäksi lähetin hänelle itse tulostamani kirjan kuvineen. Yhteistyö Päivin kanssa sujui hienosti sähköpostin avulla ja kirjasta tuli hänen ansiostaan ulkoasultaan kaunis. Kun joulun alla sain tietää kirjan todennäkäisen hinnan, aloin ottaa ennakkotilauksia edulliseen ennakkotilaushintaan. Tammikuun aikana Päivi sai taiton valmiiksi ja kirjat tulivat helmikuussa. Lähettelin kirjoja sukulaisille, mutta monet kävivät ne meiltä itse noutamassa ja saimme tutustua heihin henkilökohtaisesti. Kun kaikki kirjat oli myyty, otin vielä pienen lisäpainoksen siltä varalta, että joku haluaa myöhemminkin kirjan ostaa.


Riitta Tuomi postittamassa uunituoretta sukukirjaansa. Valok. Seppo Tuomi

Kirjasta tehtiin lankasidottu ja kovakantinen. Siinä on 729 taulua, joissa on yhteensä 3597 henkilöä. Sivuja on 326 ja kuvia 364 kappaletta. Otin 250 kappaleen painoksen ja yhden kirjan hinnaksi taittoineen tuli 48 euroa. Pienen lisäpainoksen hinta oli edullisempi. Ammattitaitoisen taittajan työ maksaa, mutta hän tekee kirjasta oikean kirjan näköisen ja selkeän. Kuusi kirjaa oli luovutettava vapaakappalekirjastoille ja yksi Karhukopioon.

Kirjan tekeminen oli suuri seikkailu! Tutustuimme moniin Sepon mukaviin kolmansiin, neljänsiin ja viidensiin serkkuihin. Tehtyäni tämän sukukirjan voin sanoa, että olen tutustunut perusteellisesti aviomieheni taustoihin.

Riitta Tuomi

 

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus:

Salasana:


Uusimmat päivitykset


Suvustaja 2/2017

Puheenjohtajan tervehdys. Lue lisää ...

Syksyn 2017 toimintakalenteri Lue lisää ...

Hallituksen palsta. Lue lisää ...

Sukututkijahakemisto uudistuu Lue lisää ...

Kevätretkellä Vesilahdessa 13.5.2017 Lue lisää ...

Teppo Karppinen - SSSry:n kunniajäsen Lue lisää ...

Inkerin sivistys- ja kulttuurihistorian tutkimus ja inkerinsuomalaisten identiteetti Suomessa Lue lisää ...

Jacob Johan Maexmontan (1796-1884) - Suomen metsästyskuningas Lue lisää ...

Retki Ritarihuoneelle 26.1.2017 Lue lisää ...

Kirjaston uudet kirjat vuonna 2017 Lue lisää ...

Uusia hakemistoja Salon alueen kirkonkirjoihin SSHY:n jäsensivuilla Lue lisää ...

Kaikilla kotieläimillä on oma nimi Lue lisää ...

Ulrika Juseliuksen kotisivut Lue lisää ...

Voitto Hellstenin esipolvikaavio Lue lisää ...

Muita linkkejä


©2016 Salon Seudun Sukututkijat r.y. Tietoja sivuista | Henkilötietosuoja | Sivukartta | Sivuhistoria | Yhteystiedot | Web design Mikko Laihonen , mil[e]netti.fi