Päivitetty 12.02.2016->

 
  SSSry logo   valokuvakollaasi
Tuula Virsu
Tuula Virsu oli mukana päivystämässä osastollamme
Turun kirjamessuilla 2.10.2011. Kuvan otti Riitta Tuomi.

Uusi kunniajäsenemme Tuula Virsu
- sukututkimusaktiivina yli 40 vuotta

Artikkeli on julkaistu myös Suvustaja-lehdessä 1/2016. Kirjoittaja Kaija Salminen.

Salon Seudun Sukututkijat kutsui Tuula Virsun kunniajäsenekseen 28.2.2015 pidetyssä kokouksessa, ja jäsenyys julkistettiin pari viikkoa myöhemmin 38. Valtakunnallisilla Sukututkimuspäivillä Wiurilan kartanoravintolassa pidetyillä juhlaillallisilla. Suvustajassa nro 2/2015 julkaistiin perustelut Tuulan valinnalle kunniajäseneksi. Tässä haastattelussa hän kertoo tarkemmin toiminnastaan Salon Seudun Sukututkijat ry:ssä ja muutenkin sukututkimusaktiivina eri yhteyksissä.

1. Mitä voisit kertoa sukutaustastasi, jossa lienee sekä itäistä että läntistä ainesta, ja työurastasi.

Tunnen, etten ole kotoisin mistään, toisaalta kaikkialta. Olen asunut aika monella paikkakunnalla. Sukujuureni ovat isän puolelta itäiset: Säkkijärvi, Virolahti, Kuolemajärvi, Koivisto, Uusikirkko ja sitten vielä Johannes, joka oli perheen viimeinen asuinpaikka ennen evakuointia. Tässä aika hiljattain selvisi, että erään esi-isäni kautta juureni johtavat Liivinmaalle. Hän oli sotilas ruotsalaisissa joukoissa, ja siirrettiin sitten Suomeen.

Äitini puolelta minulla on yhteydet Salon seudulle: Uskelaan, Pertteliin, Halikkoon ja Somerolle, josta tulee pisara hämäläisyyttä. Åvikin lasitehtaan lasinpuhaltajien kautta juuret johtavat Ruotsiin ja Saksaan. Sauvossa, Paimiossa, Angelniemellä ja Paraisilla eläneiden esivanhempien kautta jäljet johtavat Ruotsista siirrettyyn sotilaaseen, joka sitten hankki itselleen maatilan Paimiosta. Hiljattain sain yhteyden henkilöihin, joiden kanssa olemme 5. tai 6. polven serkuksia äitini isän ja äidin kautta.

Työurallani toimin pisimpään (v:sta 1986 lähtien) Salon kaupunginkirjastossa kirjastonhoitajana. Tehtäviini kuului mm. Salo-kokoelman hoito. Nyt vietän eläkepäiviä.

 

2. Kerro sukututkimusharrastuksestasi: Mikä antoi sinulle sysäyksen tutkimuksen aloittamiselle? Milloin aloitit? Miten sukututkimus on muuttunut?

Asuimme aikanaan suhteellisen pienellä paikkakunnalla, jossa tuntui, että kaikki olivat sukua toisilleen. Lisäksi sukunimeni Virsu on läntisellä alueella melkoisen vieras sukunimi. Sittemmin kyllä paljastui, että isäni kahden serkun perheet asuivat samalla paikkakunnalla. He osasivat kysellä tuon sukunimemme perusteella. Kun sitten aikanaan tulin Turkuun opiskelemaan, aloin tehdä sukututkimusta. En muista, olisiko silloin järjestetty jokin kurssi, opaskirjojakaan ei oikein ollut silloin 1970-luvun alkupuolella.

Minulla on vielä tallella paperi, johon merkitsin tietoja tietämistäni sukulaisista. Pyysin myös Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistosta sukuselvityksen isän isästä taaksepäin mainiten enimmäissumman, jonka tutkimus saisi maksaa.
Myöhemmin olen kyllä ollut erilaisilla kursseilla varsinkin vaihtaessani paikkakuntaa. Näin olen saanut kosketuksen alueen muihin sukututkijoihin. Olen myös ollut mukana monilla Valtakunnallisilla sukututkimuspäivillä. Alkuaikoinahan niitä pidettiin eri kansanopistoissa tms. paikoissa.

Aloittaessani sukututkimusta kirkonkirjat olivat rullamikrofilmeillä, taisivatpa olla käytössä alkuperäiset mustat kirjatkin (nykyisen HisKin pohjana oleva aineisto). Näissä lähteissä olevat tiedot päättyivät useinkin 1800-luvun puoliväliin. Siihen aikaan pääsi yleensä tekemään omakohtaisesti tutkimusta kirkkoherranvirastoissa. Koska tutkittavat henkilöt olivat muuttaneet eri paikkakunnille kauaskin, en useinkaan matkustanut paikalle tutkimaan. Kalliiksi tulivat myös kirkkoherranvirastoista pyydetyt sukuselvitykset.

Sitten tulivat mikrofilmikortit, joita saattoi jopa hankkia itselleen, samoin lukulaitteita saattoi hankkia kotiin. Nyt nekin ovat digitoinnin myötä jääneet vaille käyttöä, kun netti on ne korvannut.

Tietotekniikan myötä ovat tulleet erilaiset sukututkimusohjelmat, joita voi käyttää henkilötietojen ja muistiinpanojen yms. tallentamiseen ja tutkimustulosten esittämiseen. Itse en ole toistaiseksi niitä käyttänyt, vaan suurimman osan tutkimuksistani olen tehnyt luettavaan muotoon Word-tekstinkäsittelyohjelmalla. Tuskin tulen syöttämään niitä uudelleen johonkin erityisohjelmaan. Alkuaikojen muistiinpanoja löytyy käsin kirjoitettuna muutama mapillinen. Nyt pitäisi ilmeisesti saada valmiiksi jotakin, mutta tietojen tarkistaminen ottaa aikansa.

 

3. Olet ollut pitkään Salon Seudun Sukututkijat ry:ssä sekä rivijäsenenä että hallituksessa. Kerro toiminnas-tasi yhdistyksessämme.

Tulin töihin Saloon keväällä 1986. Näin lehdestä, että Salon Seudun Sukututkijoilla on kokous. Menin sinne mukaan ja liityin yhdistykseen muistaakseni silloin. Olisikohan Vennosen Veikko silloin valittu puheenjohtajaksi? Yhdistyksen sihteerinä toimin v. 1987–1989 ja taloudenhoitajana 1990–1992. Hallituksen jäsenenä olin myöhemminkin. Jos muistan oikein, aloimme Veikko Vennosen kanssa lähettää jäsenille kirjeen muodossa tietoa järjestettävistä kokouksista. V:sta 1991 lähtien alkoi ilmestyä A5-kokoinen laajempi jäsentiedote Hanna-Maija Saarimaan toimittamana. Nykyinen Suvustaja-lehti on komistunut A4-kokoiseksi väripainokseksi.

Olen myös osallistunut yhdistyksen julkaisutoimintaan. V. 1988 ja 1992 toimitin yhdistyksen julkaisemat sukututkijaluettelot. Toimitin luettelon jäsentemme tutkimuskohteista myös Suomen Sukututkimusseuran verkkosivuille. V. 1994 yhdistys julkaisi kolmiosaisen esipolvikokoelmien sarjan, jonka toimitin ja puhtaaksikirjoitin.

Näiden lisäksi muistan pitäneeni ainakin muutamia esitelmiä yhdistyksen kokouksissa.

 

4. Olet edistänyt sukututkimusta myös yhdistyksemme ulkopuolella – miten esimerkiksi?

Kirjastonhoitajana ollessani työkaverit ohjasivat asiakkaita minulle, kun tiesivät harrastuksestani. Aika pitkään hoidin kaukolainoja, myös paljon käytetyt mikrofilmit jouduttiin kaukolainaamaan. Niiden osalta oli joitakin rajoituksia, ja useinkin opastin sukututkijoita mikrofilmien lukulaitteiden käytössä. Tietysti silloin tällöin saatoin tilanteen mukaan käsitellä sukututkimusta muutenkin. Tietyssä määrin yritin myös pitää huolta sukututkijoille soveltuvien kirjojen hankkimisesta.
Sukututkimusta opetin edellisen asuinpaikkakuntani kansalaisopistossa pari vuotta. Sitten taas Salon kansalaisopistossa muutaman vuoden. Taisin vetää pari viikonloppukurssia muuallakin, ja viime keväänä pidin esitelmän "Karjalaiset Salon
seudulla" Valtakunnallisilla sukututkimuspäivillä Salossa.

 

5. Säkkijärveen liittyvä kotiseututyö on lähellä sydäntäsi. Mitä voisit kertoa siitä?

Salossa toimii Säkkijärvi-kerho, joka perustettiin syksyllä 1986. Minusta tuli sitten joiksikin vuosiksi senkin yhdistyksen sihteeri. Olin mukana toimittamassa teosta Säkkijärvi kuvamuistoina. Vuonna 1952 oli ilmestynyt Säkkijärven historia, jossa oli melko vähän kuvia. Ehdottelin, että joku tekisi kuvakirjan, koska monesta muusta luovutetun Karjalan pitäjästä sellainen oli jo tehty.

Olin sitten aikanaan perustamassa myös valtakunnallista Säkkijärvi-seuraa, jonka hallituksessa toimin joitakin aikoja. Seura on järjestänyt vuosittain säkkijärveläisiä sukuja tutkivien kokoontumisen Kouvolassa. Näiden tapaamisten järjestelyjä hoidin ensimmäisinä vuosina Salosta käsin. Myös Uudenkirkon/Kanneljärven sukujen osalta kokoonnuttiin joinakin vuosina Salossa.

Kirjallisista töistä sen verran vielä, että olin mukana toimittamassa johannekselaisen Kaislahden koulupiirin kirjaa. Isäni perhe asui tuolla alueella ennen pakkolähtöä.

 

6. Nyt olet eläkkeellä kirjastonhoitajan työstäsi. Onko nyt enemmän aikaa sukututkimukselle vai oletko löytänyt uusia harrastuksia?

En tiedä oikein, mihin aikaa tulee käytettyä. Sukututkimusta kyllä tulee silloin tällöin harrastettua, mutta, mutta … Lähinnä on tullut käytyä joissakin sukututkimustilaisuuksissa.

 

Haastattelu Kaija Salminen

 

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus:

Salasana:


Uusimmat päivitykset


Suvustaja 1/2017

Puheenjohtajan tervehdys. Lue lisää ...

Kevätretki Vesilahteen 13.5.2017. Lue lisää ...

Hallituksen palsta. Lue lisää ...

Uusi hallituksen jäsen esittäytyy: Marjatta Ticklén Lue lisää ...

Maakirja kertoo tilan historiasta Lue lisää ...

DNA-tulosten viidakossa koettua Lue lisää ...

DNA-tulosten jakaminen toiseen tietokantaan – GENIn sukupuista apua DNA-osumien selvittelyyn Lue lisää ...

Kokemuksia geneettisestä sukututkimuksesta Lue lisää ...

DNA-testaukset - näin pääset alkuun Lue lisää ...

Albrecht Johan Orbinski I ja II – isä ja poika, amtman ja veronvuokraaja Kannaksella Lue lisää ...

Dahlgrénit 1900-luvun alun uutisissa Lue lisää ...

Kirjallisuutta ja linkkejä genetiikan ja geneettisen sukututkimuksen opiskeluun Lue lisää ...

Muita linkkejä


©2016 Salon Seudun Sukututkijat r.y. Tietoja sivuista | Henkilötietosuoja | Sivukartta | Sivuhistoria | Yhteystiedot | Web design Mikko Laihonen , mil[e]netti.fi