Päivitetty 02.02.2017

 
  SSSry logo   valokuvakollaasi

DNA-tulosten viidakossa koettua

Artikkeli on julkaistu myös Suvustaja-lehdessä 1/2017. Kirjoittaja Sari Scimone.

 

Serkkutesti FF, äitilinjan testi MtFullSeq ja isälinjan testi Y-67 – kaikki Houstonissa Texasissa sijaitsevan FamilyTreeDNA (FTDNA) -nimisen laboratorion tavallisille kuluttajille suunnattuja geneettisiä testejä, joihin on tullut otettua tuntumaa reilun vuoden ajan. Mitä on tullut vastaan ja mitä uuden testin tilaajan voisi olla hyvä tietää jo etukäteen? Mukaan on varattava paitsi tervettä uteliaisuutta myös halua oppia uutta. Henkisesti on varauduttava isoihinkin yllätyksiin.

Geneettinen sukututkimus, ts. DNA-testaus, tuli tietoisuuteeni Karjala DNA -projektin perustamisen aikoihin vuonna 2014. Projektin perustaneista Ahti Kurri veti myös Hiitola-Kurkijoen sukututkimuspiiriä, jossa sisareni ja lankoni kävivät ja kuulivat asiasta. Heidän kerrottuaan näistä kuluttajille suunnatuista testeistä aloin etsiä tietoa aiheesta ja kävin myös itse jututtamassa Ahtia. Asian sulatteluun ja sisäistämiseen kului aikaa – oman lähiklaanimme ensimmäisen testin tilasin vasta elokuussa 2015. Ennen lopullista päätöstä Ahti Kurrin DNA-sivuilla tuli käytyä useasti opiskelemassa; hänen sivustonsa antavat ansiokkaasti tietoa käytännönläheisellä tavalla kerrottuna.

Tätä kirjoittaessani jouluna 2016 olen edelleen noviisi ja kyselen yhä neuvoja pidempään harrastaneilta, mutta askeleeni geneettisen tutkimuksen poluilla ovat muuttuneet haparoivista aavistuksen varmemmiksi. Serkkutestejä on teetetty paitsi itsestäni, myös kymmenestä muusta lähipiiriin kuuluvasta ihmisestä, lisäksi olen ollut apuna useiden ystävien ja tuttavien eri tilausten teossa. Vanhemmistani on teetetty isä- ja äitilinjan testit. Näistä ”testauskiteistä” hallinnoin kahdeksaa ja lisää on tulossa. Isäni puolen Karjalankannaksen ja äitini puolen Etelä-Pohjanmaan sukupuu on tuuheutunut ja röyhistynyt tämän harrastuksen myötä. Uusia itselleni entuudestaan tuntemattomia kaukaisempia sukulaisia on selvinnyt serkkutesteistä. Heidän mukanaan menneisyys on herännyt henkiin uusin tarinoin, jotka rikastuttavat myös oman sukuhaarani tietoisuutta menneisyydestään. Paitsi uusia sukulaisia, olen saanut näiden testien kautta myös uusia ystäviä ja hengenheimolaisia.

Isälinjan testit

On tunnettua, että olemme kaikki lähtöisin Afrikasta aikojen takaa, mutta isälinjan muuttoreitin selvittäminen avartaa maailmaa uudella tavalla. Isälinjan testejä on tällä hetkellä mahdollista tilata joko 12, 25, 37, 67 tai 111 markkerin tasoilla. Käytännössä ei kuitenkaan kannata lähteä alle 67 markkerin tason testaamisesta, ellei sitten ole tarkoitus vain varmistaa samaa isälinjaa esim. sukuseuran varmentaessa isälinjojansa. Hallinnoimissani näytteissä on vain kaksi isälinjan Y-67 -testiä, ja molemmat ovat päätyneet eri oksille ns. Dunkelin N-puuhun. Koen sen melkoisena lottovoittona, sillä Suomen yleisimmän miesten haplo-ryhmän – N-haplon – tutkimisessa Georg Dunkelin osuus on merkittävä ja hänen asiantuntemuksensa ja neuvonsa N-miehille vertaansa vailla. N-haplon saavan kannattaakin heti tulokset saatuaan liittyä ainakin N North Eurasia -projektiin, jossa saa tulkinta-apua asiantuntijoilta sekä hyviä neuvoja siitä, miten edetä tarkemman oksanhaaran määrittelyn saamiseksi. Kaikilla haploryhmillä on omat projektinsa, ilman jäsenyyttä niissä jää paljosta paitsi.

On ollut hämmentävää huomata, miten epäselvä käsite monelle on suora isälinja (tai suora äitilinja)! Onkin todettava, että testejä toki teettävät muutkin kuin perinteistä sukututkimusta harrastavat. Isälinjan testejä tekevät monet etsiessään oikeaa isäänsä, näitä kysymyksiinsä vastauksia etsiviä on paljon.

Isälinjan testien tuloksia tulkitessa joutuu outojen termien ristituleen ja hämmentyy alaa pidempään harrastaneiden keskustellessa snipeistä, snippipaketeista, BIG-Y:stä tai Y-Full-ista. Kukin käyttäköön omaa harkintaansa, miten syvälle haluaa selvennyksiä isähaploonsa. Joillekin riittää vain tieto summittaisesta tulosuunnasta alueelle, mistä käsin kirkonkirjat ja muut asiakirjalähteet sitten jatkavat matkaa nykyisyyteen. Toiset haluavat taas selvittää isälinjansa lähtöalueen ja muuttoreitin niin tarkkaan kuin se tällä hetkellä on mahdollista, tilaten tieteellistäkin haplojen tutkimusta paremmin palvelevan BIG-Y:n ja sen jälkeen vielä Y-Fullin perusisälinjan testinsä jatkeeksi. Tulevaisuudessa hallinnoimani Y-DNA-näytteet päivitän BIG-Y:llä, ehdottomasti. Oma niin isän kuin äidin puolenkin suvun isälinjan tarkempi oksa N-haplon puussa kiinnostaa, ja jos samalla auttaa alan tieteellistä tutkimusta, niin aina parempi!

Isälinjaansa tutkivan kannattaa siis tilata alkuun Y-67, ja edetä sen jälkeen oman haploryhmän projektinsa adminien ohjeiden mukaan. Alemmat markkeritasot antavat niin paljon ajallisesti kaukaisempia osumia, että menee helposti mahdottomaksi löytää yhteistä nimittäjää vaikkapa 12 tai 25 markkeritason osumille. Siitä huolimatta oli hauskaa löytää tuttu nimi isäni testin osumista 25 markkerin tasolla: Eero Kallio. Eeron isälinja on hyvin halikkolainen: Halikossa synnyttiin, elettiin ja kuoltiin, ainakin 1600-luvun loppupuolelta lähtien. Minun isäni isälinjalaiset ovat puolestaan asuneet ainakin 1540-luvulta asti Karjalankannaksella Johanneksessa, mikäli asiakirjojen tiedot pitävät paikkansa. Isäni perheen jouduttua lopulliseen evakkoon Kannakselta v. 1944 he päätyivät joidenkin vuosien jälkeen asumaan vain vajaan kahden kilometrin päähän Eeron vanhemmista. Minun ja Eeron isillä on siis yhteinen esi-isä – mutta kuinkahan monen sadan vaiko tuhannen vuoden takana, se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi?

Äitilinjan testit

Hallitsemistani näytteistä on teetetty kaksi äitilinjan MtFullSeq-testiä. Tiedän nyt isäni äitilinjan sekä oman äitilinjani haplot. Yksi ensimmäisistä tehtävistä asioista tulosten tultua on liittää testinäytteen KIT-numero tulokseksi saadun Mt-haploryhmän projektiin. Meille haploryhmiksi tuli U4 ja T2. Toisessa ei tullut läheisiä osumia ollenkaan, ja toisesta tuli yksi täysosuma ’nollan askeleen erolla’ ruotsalaiseen henkilöön, minkä takia otin jännittyneenä yhteyttä häneen. Hän oli tutkinut äitilinjaansa 1800-luvun alkuun, mutta innostui selvittämään lisää yhteydenottoni ansiosta. Päädyimme molemmat hänen äitilinjansa tutkimisessa 1670-luvulla syntyneeseen äitiin, joka palveli Kauhajoella yhden talon piikana. Minä pääsin omassa äitilinjassani toiseen eteläpohjalaiseen pitäjään, Ilmajoelle. Siellä syntyi 1700-luvun alussa talollisen tytär, jonka äiti osoittautui mahdottomaksi selvittää. On mahdollista, että olimme lähellä ratkaisua. Vedenpitävän lähteen puuttuessa on hyväksyttävä se, että yhteytemme ei ehkä varmistu ikinä – ellei sitten arkistojen syövereistä löydy vielä jotakin yhteyden todistamiseksi. Äitilinjan testejä on suomalaistenkin keskuudessa teetetty vähän verrattuna isälinjan testeihin. On mielenkiintoista odottaa, miten nämä testit yleistyvät tulevaisuudessa, ja millaisia uusia osumia saammekaan.

Serkkutesti (FF) eli ns. autosomaalitesti, kokonaisperimä

Serkkutestin (FamilyFinder) antamat tulokset eri osa-alueineen: etäserkut, etninen perimä ja muinainen perimä
ovat ainakin itselleni sukuni tutkijana ehkäpä kiinnostavinta antia! On huikeaa, miten monen sukupolven takaa saattaa perimää tulla pieninä DNA-säikeinä ja miten ne saattavat johdattaa täysin uusille urille sukututkimuksessa.

On todettua, ettei kirkonkirjoihinkaan kirjoitettu ole aina varmaa, olkoonkin kuinka kirkossa aikoinaan kuulutettua. Italialaisen mieheni testinäytteen eli KITin hallinnoijana sain viestin Pohjois-Amerikasta. Meille kirjoitti henkilö, joka oli tullut miehelleni osumaksi testausyhtiön arviolla 2.–4. serkkuna. Viestin kirjoittaja kertoi joutuneensa yllättymään rankasti teettäessään serkkutestin sekä isästään että itsestään: hänen isänään pitämänsä ei ollutkaan hänen oikea biologinen isänsä, eikä siten tullut hänelle edes osumaksi. Yllätys on ollut totaalinen ja mullistanut kaiken. Hän ei pystynyt enää saamaan vastauksia kysymyksiinsä äidiltään, eikä hänen syntymätodistuksensakaan antanut vihjeitä mistään muusta. Arvoitus on kuitenkin sittemmin ratkennut: hän sai omalta mantereeltaan muutaman vielä läheisemmän serkkuosuman, ja löysi niiden avulla joitakin kuukausia myöhemmin oikean (jo edesmenneen) isänsä lähisukua. Me saimme näin mieheni sukuun uuden ”etäserkun”, tai paremminkin suoranaisen serkkuryppään, joiden kanssa yhteiset esivanhemmat löytyivät mieheni isoisän ennen 1850-lukua syntyneistä isovanhemmista. DNA-testin teettäjän tuleekin varautua yllätyksiin, jotka voivat mullistaa koko siihen asti eletyn elämän.

Itse yritän jäljittää serkkutestein 1900-luvun alussa elänyttä mysteeriksi jäänyttä isoäitini isää Pohjanmaalta. Meillä kaikilla on sukupuissamme joku tuntematon, jonka jäljille on mahdollista näillä testeillä päästä, ellei aikaa ole kulunut liikaa. Teoriassa sukulaisuus 100 vuotta sitten eläneen henkilön kanssa on mahdollista löytää vain serkkutestilläkin, jos hänellä on ollut muita jälkeläisiä (tai hänellä on ollut sukua jatkaneita sisaruksia), joiden jälkeläisistä on myös DNA-testi tehty. Etsintäni ei ole tuottanut
vielä tulosta, mutta etsiessä on löytynyt kylläkin serkkuja sellaisista linjoista, joita en ollut tutkinut nykypolviin asti, mutta jotka selkenivät nopeasti kun asiaa ryhdyttiin yhdessä selvittämään. Sukupuuni on rönsistynyt useilla kolmansilla serkuilla, muutamalla neljännellä serkulla ja lukuisalla määrällä viidensiä – seitsemänsiä serkkuja. Näillä osumilla olen pystynyt myös todentamaan tutkimani sukulinjat oikeiksi.

Kuukausien kuluessa ja yhä useamman lähisukulaisen testaustulokset nähtyäni olen todennut, miten tärkeää olisi pyrkiä testaamaan:

1) suvun vanhimmat jäsenet ensin (DNA talteen!) ja
2) mahdollisimman moni sisarussarjasta.

Kolmen eri sisarusparven tuloksia vertaillessani on ollut kiintoisaa huomata, miten erilainen etninen perimä voi sisaruksille tulla. Yhdessä testatussa kolmen sisaruksen sarjassa heille löytyi etniseksi perimäksi kaikille yhteisen suomalaissiperialaisuuden lisäksi yhdelle Skandinaviaa, toiselle piirteitä Englannista ja Skotlannista. Kolmannelle oli puolestaan kertynyt perimää keskisen Euroopan suunnasta mm. Ranskan alueelta. Toisessa sisarussarjassa kahdesta testatusta toinen oli 100 % eurooppalaisena etnisyydeltään täysin suomalaissiperialainen, toinen taas oli saanut häivähdyksen Turkin ja Georgian suunnalta. Kirkonkirjojen kertomalta ajalta yhdellekään näistä muista ilmansuunnista ei löydy vastinetta. Miten kiintoisa lisä teorioihin, mistä näiden sukujen perimät ovatkaan lähtöisin!

Oma etninen perimäni (my Origins) kertoo 100-prosenttisesta eurooppalaisuudestani, josta tulee 89 % Suomen/Pohjois-Siperian alueelta. Skandinaavisen perimäni osuus on 11 %, erityisesti eteläisen Norjan alueelta sekä Norjan/Ruotsin rajamailta. Serkkutestiin hiljattain lisätty uusi ominaisuus, muinainen perimämme (Ancient Origins), on sangen kiinnostava, joskaan ei suuria yllätyksiä saatikka eroavaisuuksia ainakaan omassa ”klaanissamme” tuottanut. Omassa muinaisessa perimässäni tulee selkeästi esille, että kannan sisälläni eniten muinaisten metsästäjäkeräilijöiden geenejä.

Suomalaisten sukulaisuus montaa eri linjaa pitkin on tullut selkeästi esille, erityisesti katsellessani Pohjanmaan suunnan sukulaisteni osumia. Testilaboratorion antama serkkuusaste antaa usein aavistuksen liian läheisen sukulaisuusennusteen meille suomalaisille juuri siksi, että olemme toisillemme sukua useaa eri kautta. Jännittävimpiä osumia ovat mielestäni olleet ne, joissa sukulaisuutta tulee Pohjanmaalla asuneelle suvulle Kannakselta ja päinvastoin – toistaiseksi en ole löytänyt perinteisen sukututkimuksen avulla ketään, joka olisi tullut Pohjanmaalle Kannakselta ja liittynyt sukuun tai päinvastoin. Mitä tulee etäserkkujen määrään, niin lähipiirini tuloksien perusteella suvuille tulee enemmän serkkuja kuin Karjalankannaksen suunnalla asuneille. Tällä hetkellä eniten etäserkkuja lähipiirissäni on ropsahtanut minulle, yli 2400 kappaletta. Aina uusien serkkujen ilmaantuessa listalle on jännittävää käydä nimiä lävitse ja joskus tunnistaakin muutama. Osa testaajista naamioituu nimimerkin taakse, mikä on ymmärrettävää esim. julkisuudessa olevilta ihmisiltä. Etäserkkulistoillamme löytyy tuttuja nimiä niin Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsenistä kuin myös Salon sukututkijoista. Vaikka nuo yhteydet tulevatkin kaukaa, on silti aina ilahduttavaa tunnistaa joukosta tuttu nimi.

On lohdullista tietää, että perinteisen sukututkimuksen lailla myös geneettinen sukututkimus takaa alati uusia selvitettäviä kytkentöjä, myös vuosien päästä. Koskaan ei tule tilannetta, että kaikki on valmista! Testeistä saadut tulokset eivät ole kertatuloksia, vaan laboratorio on luvannut säilöä testattuja kittien tietoja 25 vuotta. Joka päivä tulee uusia testaajia, ja joukossa on aina silloin tällöin niitä, joiden DNA-rihmat kietoutuvat omiisi – sähköpostiisi saapuvat ilmoitukset läheisimmistä osumista, tai voit niitä itse seurailla oman DNA-sivustosi kautta. Geneettisen tutkimuksen saralla edetään nyt isoin harppauksin. Tulevaisuus voi avata menneisyyttämme entistä tarkemmalla kammalla. Ken tähän leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön – sillä erotuksella, että tässä kaikki onkin täyttä totta: sisälläsi kantamasi historiankirja, DNA, ei valehtele. Antoisaa aikaa niin geneettisen kuin perinteisenkin sukututkimuksen parissa, hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Sari Scimone

 

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus:

Salasana:


Uusimmat päivitykset


Suvustaja 1/2018

Puheenjohtajan tervehdys. Lue lisää ...

Kevään 2018 toimintakalenteri Lue lisää ...

Hallituksen palsta. Lue lisää ...

Itsenäisyyssenaatin jäsen, Juhani Arajärvi (1867-1941)Lue lisää ...

”Mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt maan parhaaksi!” Melkkilän kartanon isäntä, eversti Johan Henrik Hästesko (1741–1790)Lue lisää ...

Sauvon Rökman-suvustaLue lisää ...

Talonpoikaispurjehduksen anti Särkisalolle, Bertel Förbom ja jääkäreiden kuljetus Libausta VaasaanLue lisää ...

Sukututkijahakemistosta tukea tutkijan työhön Lue lisää ...

Kirjastoon elo-joulukuussa 2017 hankitut uudet kirjatLue lisää ...

Uusia AP-kuvia kuvattu SSHY:n jäsensivuille Lue lisää ...

Muita linkkejä


©2016 Salon Seudun Sukututkijat r.y. Tietoja sivuista | Henkilötietosuoja | Sivukartta | Sivuhistoria | Yhteystiedot | Web design Mikko Laihonen , mil[e]netti.fi