Sukututkimusta aloin harrastaa vasta vuodesta 1998 lähtien. Silloin oli jäänyt enemmän aikaa, kun nuorempikin pojistani oli ylioppilaaksi kirjoitettuaan lentänyt pesästä. Sukututkimus oli alkanut kiinnostaa, kun sain luettavakseni isänisäni Oskar Hukkasen Saimi-sisaren kirjoittamat muistelmat lapsuutensa ajoilta 1900-luvun alun Viipurissa. Tarinassaan hän kertoi useaan otteeseen jostakin mystisestä Tynin mummosta, ja halusin selvittää, kuka hän oli. Turussa asunut isäni sisarkaan ei tiennyt hänestä mitään. Ensin osallistuin sukututkimuksen peruskurssille Salon kansalaisopistossa (ei tullut mieleenikään aloittaa uutta harrastusta ilman asianmukaista koulutusta . . . ). Kurssilla tehtiin tutustumismatka Turun maakunta-arkistoon. Sain siellä lukuisia ahaa-elämyksiä. Vieläkin muistan elävästi tunteen, kun isänisäni kastemerkintä löytyi Viipurin maaseurakunnan mikrofilmirullalta.

Tutkimustyö alkoi lupaavasti, ja Tynin mummokin selvisi ennen pitkää: hän oli isänisäni äidin Maria Mansikan äiti, Vilhelmiina Lindqvist, Taavetti Mansikan vaimo, sittemmin Liimatan kartanon huushollerska. Leskeksi jäätyään hän oli avioitunut Esaias Tynnisen kanssa, ja siitähän tuo nimitys Tynin mummo oli tullut. Sittemmin tutkimuksissa on löytynyt sukua Karjalan kannakselta, Savosta, Virosta ym. 1600-luvulle saakka, osin pitemmällekin, mutta Länsi-Suomesta ei ketään. Pääasiassa esivanhemmat ovat talonpoikaista väkeä, mutta jotkut juuret menevät myös aateliskartanoihin.

Salon Seudun Sukututkijat ry:njäseneksi liityin v. 1999, ja v. 2001 minut valittiin myös hallituksen jäseneksi. Vesa Hänninen oli tuolloin puheenjohtajana ja Hanna-Maija Saarimaa toimitti silloista Jäsentiedotetta, oli toimittanut jo kymmenen vuoden ajan. Kevään aikana sovittiin, että aloitan Jäsentiedotteen toimittajana syksyn lehdestä lähtien. Hanna-Maija jatkoi mentorina ja oikolukijana. Minunkin toimittajan urani jatkui kymmenisen vuotta, kunnes Martti Attila astui remmiin v. 2012, jolloin lehden nimikin oli vaihtunut Suvustajaksi.

Uusi puheenjohtaja vasta jatkokokouksessa

Vuoden 2001 keväällä Vesa Hänninen ilmoitti haluavansa luopua yhdistyksemme puheenjohtajuudesta, jota tehtäväähän oli hoitanut ansiokkaasti viisi vuotta. Uutta puheenjohtajaa etsittiin tiiviisti, mutta kukaan kokenut sukututkija ei halunnut ottaa yhdistyksen vetovastuuta. Syyskokouksessakaan puheenjohtajaa ei saatu valituksi. Mietin asiaa muuttaman päivän. Tehtävän hoito arvelutti, koska olin kovin ”vihreä” sukututkijana, olin ollut hallituksen jäsenenäkin vasta vuoden, ja Jäsentiedotteen toimitustyökin oli vasta opetteluvaiheessa vaatien melkoisen työpanoksen. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin päästää yhdistyksen pälkähästä ja lupauduin syyskokouksen jälkeisessä ylimääräisessä kokouksessa puheenjohtajaksi seuraavaksi vuodeksi 2002, ja vain yhdeksi vuodeksi. Pestiä kesti sitten kuitenkin kolme vuotta ....

Hallituksen kokoonpanossa tapahtui muutama muutos. Vesa Hänninen siirtyi varapuheenjohtajaksi, ja hallituksen jäsenistä uutena aloitti tauon jälkeen Tuula Virsu. Entisistä jatkoivat Birgitta Hiiskola, Harri Lintula, Jouko Nivalinna, Liisa Suominen ja Hilkka Veistinen. Hanna-Maija Saarimaa siirtyi taloudenhoitajaksi ja sihteeriksi saatiin Aino Laahisto, molemmat olivat hallituksen ulkopuolisia toimihenkilöitä. Myös kahtena seuraavana vuonna hallituksen kokoonpano pysyi melkein samana. V. 2003 Tuula Virsu jäi pois, mutta Risto Aarikka tuli tilalle. V. 2004 hän ryhtyi yhdistyksen ATK-tueksi, ja Jouko Nivalinnan tilalle tuli Kai Ekbom. Yhdistyksen jäsenmäärä vaihteli puheenjohtajakaudellani 287 –306 jäsenen välillä.

Yhdistyksen toiminta jatkui entiseen hyväksi havaittuun tapaan. Päätoimintamuotona olivat kuukausikokoukset esitelmineen, jotka käsittelivät mm. sukututkimuksen eriosaalueita (esim. M.-L. Putkonen: Arvalla armeijaan eli 1800-luvun asevelvolliset), Salon seudun historiaa (Kari Ali-Frosti: Salon rakennuskulttuurin kerrostumia, Günther Brüninghaus: Armfeltit Halikon kartanoissa, Veikko Vennonen: Satusetä Raul Roine) ja myös tietotekniikkaa (Pauliina Järvi: Sähköpostin käyttö ja tietoturva), muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Pari kertaa vuodessa tehtiin retkiä historiallisiin kohteisiin, joista mainittakoon mm. Tuusulan Rantatie, Halikon kartanot, Naantali ja Askaisten Louhisaari, Åbo Akademin kirjastoja Aboa Vetus ja Ars Nova sekä Vihdin kirkko ja Olkkalan kartano. Osallistuimme myös v. 2003 Heinävedellä Valamon luostarissa pidetyille Valtakunnallisille sukututkimuspäiville ja v. 2004 Turun Kirja-ja Sukumessuille, jossa meillä oli oma osasto. Aloitimme myös käynnit Vantaan vuotuisissa Kuulutko sukuuni -tapahtumissa.

Tietotekniikka sukututkimuksessa

Tietokoneiden käyttö oli alkanut jo 1990-luvulla, jolloin mm. Leif Mether kävi valistamassa meitä. Ne yleistyivät sittemmin vauhdilla sukututkijoitten keskuudessa. Internet hakukoneineen, kirjastojen tietokannat ja ennen kaikkea Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä HisKi tulivat sukututkijoiden avuksi. Markkinoille tuli myös useita kotimaisia tietokoneohjelmia sukutietojen tallentamiseen, mikä aikaisemmin oli tapahtunut vain kynän ja ruutuvihon sekä kirjoituskoneen avulla. Syksyllä 2002 jäsenillemme tarjottiin Salon kaupan ja terveyden ammattiopiston (Saktan) auditoriossa neljä eri tilaisuutta, joissa esiteltiin seuraavia sukututkimusohjelmia: Sukuohjelmisto 2000 (Kari Luukka), Juuret (Rauno Nurmi), Genos (Björn Ahti) ja Sukujutut, jota itse esittelin Ulpu Takatalon kanssa, koska Seppo Luhtasaari oli estynyt saapumasta. Juuret- ja Genos-ohjelmia oli tosin esitelty meille jo pari vuotta aikaisemmin, mutta tälläkin kertaa esittelytilaisuudet keräsivät runsaasti kiinnostuneita kuulijoita. Seuraavana keväänä Heikki Kaisti opasti Hiskin käytössä saman oppilaitoksen atk-luokassa. Digitoiduista kirkonkirjoista voitiin vain haaveilla, mutta pian sekin aika koitti, kun Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys perustettiin v. 2004. Siihen saakka salonseutulaisten sukujen tutkiminen tapahtui Salon kirjaston ja oman yhdistyksemme mikrofilmejä lukulaitteiden avulla kelaamalla tai mikrokorteilta. Myös kirkkoherranvirastoihin pääsi silloin itse tutkimaan kirkonkirjoja, luvan myöntäminen tosin riippui kirkkoherrasta. Muualla Suomessa eläneiden esivanhempien tutkiminen onnistui kaukolainaamalla mikrofilmirullia tai matkustamalla ao. alueiden maakunta-arkistoihin. Olen itsekin matkustanut lukemattomia kertoja Mikkelin maakunta-arkistoon tutkimaan omia karjalaisia esivanhempiani. Yhdistyksemme kirjakokoelman lainaukset ja palautukset hoidettiin myös ’kynä ja ruutuvihko’ -menetelmällä, mutta vuonna 2007 saimme oman, meille räätälöidyn Sukula-kirjasto-ohjelman, jonka kehitti datanomi opiskelija Mikko Aaltonen työpaikassaan Murundassa (Ari Aallon elektroniikka-alan yritys). Riitta Tuomi ja minä osallistuimme myös ohjelman suunnitteluun, ja se on käytössä edelleen, vaikkakin uudempaa versiota kaivattaisiin.

Uusi kerhohuone Salon kaupunginkirjastosta

Kerhotilana käytimme vielä jonkin aikaa osoitteessa Turuntie 8 sijainnutta pientä huonetta, jonka jaoimme Salon Seudun Allergia-ja Astmayhdistyksen kanssa. Tila oli melko ahdas, ja kirjat ja lehdet täyttivät kaapin. Paikkaan oli toistaiseksi tyytyminen, mutta isompi tila oli jo kiikarissa. Salon pääkirjastoon alettiin nimittäin suunnitella kirjaston laajennusta, johon oli tarkoitus siirtää myös Salo-kokoelma sekä kirjaston mikrofilmit ja niiden lukulaitteet. Alkuvuonna 2002 viestittelin ja palaveerasin silloisen kirjastotoimenjohtajan Hilkka Oravan kanssa ja esitin toivomuksen, että saisimme laajennuksesta tilaa kerhotapaamisellemme sekä hyllytilaa kirjakokoelmallemme. Hilkka Orava suhtautui asiaan myönteisesti, ja toiveemme toteutui. Pienen pettymyksen aiheutti se, että uusiin tiloihin ei päästykään vielä vuoden 2004 alussa, vaan muutto siirtyi saman vuoden syksyyn. Lähes parin vuoden odotus palkittiin varsin ihanteellisilla tiloilla kirjaston alakerrassa. Jäsenillemme onkin ehtinyt tulla tutuksi kirjaston Salo-huone, jossa on suuri neuvottelu pöytä ja varsinaisessa sukututkimustilassa tietokoneita, tulostin, mikrofilmien lukulaitteita jne. Yhdistys sai käyttöönsä korkean lukittavan kaapin ja runsaasti avohyllytilaa kirjojen ja lehtien säilytystä varten. Samassa tilassa oleva kirjaston Salo-kokoelma on myös käytettävissä. Yli 15 vuodenajan olemme saaneet nauttia hyvistä kokous-, säilytys- ja sukututkimustiloistamme. Kerhotapaamisia jatkettiin entiseen tapaan kaksi kertaa kuussa. Välillä kokoonnuttiin jonkin erikoisteeman, esim. vanhojen käsialojen, kirjakirppiksen ja tietoteknisen opastuksen merkeissä (DNA-testeistä ei silloin vielä ollut mitään tietoa), välillä ratkoimme kävijöiden sukututkimusongelmia tai vain vaihdoimme ajatuksia harrastuksestamme, kuten nykyisinkin.

Julkaisutoimintaa>

Salon sukututkijoiden tärkein tiedotuskanava oli Jäsentiedote, tuolloin vieläpieni A5-kokoinen, mustavalkoinen vihkonen. Lehti ilmestyi kaksi kertaa vuodessa syksyllä ja alkuvuodesta, kuten nykyäänkin. Jatkoin lehden toimitustyötä puheenjohtajan tehtävieni ohessa. Huolimatta Publisher-ohjelmasta, jonka avulla lehden tekoja taitto sujuivat näppärästi, sen tekeminen vei paljon aikaa. Olen kieliasun suhteen perfektionisti (vähän liikaakin), sananmukaisesti pilkunviilaaja. Lehden sivumäärä kasvoi alkuperäisestä 20 sivusta 24-sivuiseksi ja myöhemmin 28-sivuiseksi, ja kuvienkin määrä lisääntyi. Lehden vaatima työmäärä oli pääsyy, jonka vuoksi olin puheenjohtajana vain kolme vuotta. Toimitustyön koin omimmaksi alakseni, ja jatkoinkin sitä vuoteen 2012 saakka, jolloin Martti Attila aloitti päätoimittajana. Vuonna 2010 lehdelle järjestettiin nimikilpailu, jonka voitti tulevan puheenjohtajamme Kari Iso-Järvenpään ehdotus Suvustaja. Vuonna 2015 Suvustaja muuttui värilliseksi ja A4-kokoiseksi. Se on nykyisin varsin edustava lehti, josta on saatu paljon kiitosta. Yhdistyksemme täytti 20 vuotta v. 2005. Sen juhlistamiseksi päätettiin Hanna-Maija Saarimaan ehdotuksesta ja toteuttamana julkaista vuoden 2005 seinäkalenteri, jonka kuvituksena käytettäisiin vanhoja valokuvia. Niitä saatiinkin mukavasti, mm. perunannostotalkoista, heinänkorjuusta, halonhakkuusta, pärekopanteosta ym. maaseudun töistä ennen vanhaan. Sponsoriksi saatiin Salon Seudun Puhelin Oy (SSP), jonka mainos julkaistiin kalenterissa. Kalenteri valmistui syksyllä 2004, ja sitä myytiin 6 euron hintaan eri yhteyksissä. Julkaisutoimintaan voitaneen lukea myös www-sivumme, jotka Mikko Laihonen ammattitaitoisesti suunnitteli ja toteutti vuonna 1999. Hän hoitaa edelleenkin webmasterin tehtäviä. Alkuun sivut olivat Suomen Sukututkimusseuran palvelimella. Sivujen sisältö on vuosivuodelta monipuolistunut ja lisääntynyt. Mikko pystyy toteuttamaan melkein kaikki sivujamme koskevat toiveemme ja on myös itse kehittänyt uusia toimintoja sivuillemme, mm. sukututkijahakemiston. Olemme niistäkin saaneet hyvää palautetta.

Lopuksi

Salon seudun sukututkijoissa toimiminen on ollut mukava ja monella tavoin antoisa harrastus. Siitä varmaan kertoo sekin, että monet, jotka olivat mukana puheenjohtajakaudellani 2000-luvun alussa, ovat hallituksessa edelleenkin (mm. v. 2005 puheenjohtajana aloittanut Harri Lintula) tai muuten osallistuvat yhä toimintaan. Näin voin sanoa omastakin puolestani, ja koen melkein kuuluvani kalustoon (nykyisin olen yhdistyksen kirjastonhoitaja), siitäkin huolimatta, että esim. Salon ja sen lähipitäjien kirkonkirjoja en ole koskaan joutunut penkomaan, koska omia sukujuuriani ei ole lainkaan Lounais-Suomessa. Viime vuosina ei ole ollut ongelmia puheenjohtajankaan löytymisessä, joten yhdistyksen toiminnan jatko näyttää valoisalta.