Henrik Mattsinpoika (Henricus Matthiae) Bock oli Perniön kappalainen vuosina 1632–1640. Paljon muuta eivät hänestä matrikkelit ja pitäjänhistoriat osaakaan kertoa. Paitsi sen, että hänet erotettiin virasta, koska hän oli riitapukari ja vietti pahennusta herättänyttä elämää. Henrik Bock on sukulaiseni, joten minua kiinnosti löytyisikö hänestä muutakin kerrottavaa. Löytyihän sitä – joskaan ei ylen määrin.

Rälssisukua

Henrik Bock syntyi Piikkiön Pukkilan säterissä todennäköisesti vuoden 1600 vaiheilla. Hänen vanhempansa olivat rälssimies Matts Henrikinpoika Bock (k. n. 1630) ja Karin Mickelintytär (Anckarfjel), joka oli kotoisin Piikkiön Isokartanon säteristä.

Saksalaiset sukujuuret omaava Bock-suku tunnetaan Piikkiössä jo 1370-luvulta lähtien, jolloin suvun suomalainen kantaisä Peder Bock rakensi talon paikalle, jolla edelleen sijaitsee Pukkilan kartano.Suvun vaakuna, jonka kilpeen on kuvattu takajaloillaan seisova pukki, tunnetaan 1500-luvun puolivälistä alkaen, joskin se on todennäköisesti vanhempi.

Henrikillä oli vanhempi veli Simon Mattsinpoika (k. n. 1640), joka peri Pukkilan säterin ja onnistui monien vaiheiden ja vaikeuksien jälkeen introdusoimaan Bock-suvun Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1638 numerolla 247 ja nimellä Bock af Bukkila. Simonin ja Henrikin lisäksi perheessä oli kolmaskin poika Klemet, jonka vaiheet ovat tuntemattomat, ja kolme etunimeltä tuntematonta tytärtä.

Henrik Bockin opinnoista ei ole varmaa tietoa, mutta varsin todennäköisesti hän opiskeli Turun katedraalikoulussa. Tuomiokirkon ympärysmuurissa sijainnut katedraalikoulu huolehti pappien koulutuksesta keskiajalta 1600-luvulle. Turun koulussa oli kuusi luokkaa ja siellä opetettiin teologian lisäksi latinaa, aritmetiikkaa, musiikkia, laulua, retoriikkaa ja dialektiikkaa (eli väittely- ja puhetaitoa).

Kirkon piirissä ulkomaisessa yliopistossa saavutettu oppiarvo oli korkeiden virkojen saamisen edellytys, alempiin virkoihin riitti 1600-luvun alkupuolella vielä katedraalikoulun oppimäärä. Ennen Turun akatemian perustamista vuonna 1640 lähin yliopisto sijaitsi Uppsalassa, mutta Henrik Bock tuskin harjoitti yliopisto-opintoja. Pappisvihkimyksen hiljattain saaneet papit toimivat tyypillisesti ensin jonkin aikaa armovuoden saarnaajina, viransijaisina tai joskus kotiopettajinakin.

Turussa

Ensimmäinen lähteistä löytämäni maininta Henrik Bockista on Turun kaupungin tuomiokirjassa 27. lokakuuta 1624, jolloin oikeuteen tuli Suomen hopea- ja kultasepäntyön valvoja, mestari Hans Hosenwinkell kertoen, että 55 luodin painoinen kullattu vyö, jonka pappismies Henrik Bock oli ostanut Vaasassa kultaseppä Frans Guldsmediltä (vyössä oli hänen leimansa), oli osoittautunut ainoastaan 12½ luodin painoiseksi. Frans Guldsmed tuomittiin 40 markan sakkoon ja korvaamaan vyön ostajalle (eli Henrik Bockille) tämän kärsimä tappio. Ei ole tietoa, oliko Henrik Bock oleskellut Vaasassa pitempäänkin vai ollut siellä vain käymässä.

Noihin aikoihin Henrik Bock oli joka tapauksessa asettumassa Turkuun, sillä 4. huhtikuuta 1625 hän ilmoitti raastuvanoikeudelle lunastavansa puolet edesmenneen Per Henrikinpojan talosta, ”koska kukaan muu sukulaisista ei sitä halua”. Samalla hänelle annettiin lupa asua kaupungissa. Kirkkokorttelissa Koulukadulla sijainneen talon hinnaksi oli arviomiesten ehdotuksen mukaisesti sovittu 30 taalaria ja hopeatuoppi. Koulukatu oli kirkon eteläpuolella oleva pieni kadunpätkä, jota pitkin pääsi Pässinkadulta Hevostorille eli myöhemmälle Akatemiantorille.

Henrik Bockin lapsi haudattiin 3. tammikuuta 1626 Turussa ”koulun multaan”. Lapsen sukupuolta tai nimeä ei kerrota, joten kyse lienee ollut vastasyntyneestä tai korkeintaan muutaman kuukauden ikäisestä lapsesta. ”Sunnuntaikelloja” soitettiin kolmen markan edestä.

Lapsen hautaustiedosta selviää kaksikin huomionarvoista seikkaa, joista ensimmäinen on se, että Henrik Bock avioitui viimeistään vuonna 1625. Toinen merkittävä tieto on se, että lapsi haudattiin ”koulun multaan” eli kirkkotarhassa olevaan katedraalikoulun omaan hautausalueeseen, josta koulun oppilaat ja henkilökunta saivat ilmaisen hautapaikan omaisten niin halutessa. Muuhun kuin vapaaseen hautapaikkaan etuoikeus ei ulottunut, joten kaikista muista hautaukseen liittyvistä kustannuksista, esimerkiksi kellojen soitosta, piti omaisten huolehtia itse.

Lapsen hautapaikka siis kertoo, että Henrik Bock kuului vuonna 1626 katedraalikoulun henkilökuntaan, todennäköisesti opettajistoon, joka koostui papeista. Henrik Bock oli luultavasti yksi apuopettajista, joita koulussa oli rehtorin, konrehtorin ja teologian lehtorin lisäksi eri aikoina vaihteleva määrä. Henrik Bock oli jo seuraavana vuonna toisissa tehtävissä, joten hän saattoi toimia pelkästään viransijaisenakin.

Kenttäsaarnaaja

Ennen kolmikymmenvuotiseen sotaan liittymistään Ruotsi soti Puolaa vastaan nk. Preussin sodassa 1624–1629, joka oli osa jo vuonna 1600 alkanutta useamman sodan kokonaisuutta. Henrik Bock oli ratsumestari Hans Baggen (k. n. 1637) komppanian saarnaaja todennäköisesti jo kesästä 1627 alkaen, jolloin sotatoimet käynnistyivät Kustaa II Aadolfin johdolla Danziger Hauptissa. Myös suomalainen ratsuväki oli jo tuolloin mukana. Sotatoimet kuitenkin keskeytyivät pian kuninkaan saatua kuulan olkapäähänsä. Joukot jäivät talvimajoitukseen kuninkaan palatessa Ruotsiin parantelemaan vammaansa.

Suomalaiset ratsumiehet majoittuivat Itä-Preussissa ensin Elbingiin (nykyisin Puolan Elblag). Maaliskuussa 1628 Baggen 116 miehen vahvuinen komppania oli sijoitettuna Guttstadtiin (nykyinen Puolan Dobre Miasto). Taistelutoiminta käynnistyi uudelleen kesällä 1628 ja jatkui myös talvikaudella 1629. Kesällä 1629 suomalainen ratsuväki kahakoi puolalaisten kanssa ja osallistui kuninkaan johdolla Marienwerderin ja Honigfelden taisteluihin. Preussissa ollut suomalainen ratsuväki kotiutettiin lokakuussa 1629, jolloin myös Henrik Bock lienee palannut Suomeen.

Henrik Bock mainitaan 26. heinäkuuta 1630 laaditussa luettelossa ratsumestari Klaus Munckin af Fulkila (k. 1631) komppanian saarnaajana. Kyseinen komppania oli kotimaassa odottamassa laivausta Saksaan, mutta syystä tai toisesta kuljetus viivästyi eikä toteutunut seuraavanakaan vuonna. Laivoja ei ehkä ollut riittävästi, myös hevosista oli ajoittain pulaa, ja osa aseistakin saattoi olla huonokuntoisia tai jopa käyttökelvottomia. Aina ei riittänyt se, että oli tarpeeksi miehiä. Viive saattoi osaksi johtua myös Klaus Munckin kuolemasta toukokuussa 1631. Sotaretki Itä-Preussiin 1627–1629 jäi Henrik Bockin ainoaksi, sillä vuonna 1632 hänestä tuli Perniön kappalainen

Perniössä

Perniön kappalaisen virka vapautui, kun virkaa vuodesta 1627 hoitanut Henrik Knutinpoika (Henricus Canuti) Sylvast (tai Sylvanus, n. 1590–1662) siirtyi Perniön kirkkoherraksi 1. toukokuuta 1632 edellisen kirkkoherran Henrik Jöraninpoika (Henricus Georgii) Kaskaan siirryttyä hieman aiemmin ajasta ikuisuuteen. Perniö oli suuri ja suhteellisen varakas seurakunta, jonka kappalaisen virka oli luultavasti haluttu.

Henrik Bock oli Perniön kappalainen vuosien 1632–1640 välisen ajan. Perniössä herra Henrikin asiat sujuivat huonosti alusta alkaen. Hän ei tullut toimeen pitäjän aatelisten kanssa, jotka alituiseen riitelivät keskenään. Papin oli vaikea pysytellä kahinoissa puolueettomana. Syytettyään ”huomattavia pitäjäläisiä” siveettömästä elämästä hän joutui pian itse samankaltaisten syytösten kohteeksi.

Perniöläisten mukaan Henrik Bock vietti pappilassa huonoa elämää ja hänen kummalliset saarnansa herättivät suuttumusta seurakuntalaisissa. Erään naisen kanssa hän joutui ”aivan outoon prosessiin”, jonka luonteesta ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa. Kerran jumalanpalveluksen jälkeen herra Henrik joutui riitaan erään seurakuntalaisen kanssa uhaten tätä seipäällä, jolloin sivulliset joutuivat puuttumaan asiaan. Kun välikohtausta tutkittiin tarkemmin, Bock oli ”pappilassa paljon metelöinyt”. Käräjillä hänet tuomittiin sakkoihin valehtelusta. Tuomiokapituli erotti Henrik Bockin virasta vuonna 1640.

Kirkkoherra Sylvastille saattoi piankin tulla Bockia ikävä, sillä hän ei tullut seuraavan kappalaisen Nils Andersinpoika (Nicolaus Andreae) Bååthin (k. j. 1661) kanssa toimeen senkään vertaa kuin Bockin. Vuosia jatkunut riitely kirkkoherran ja kappalaisen välillä kärjistyi lopulta solvausten vaihdosta suoranaiseksi tappeluksi, johon osallistui myös kirkkoherran vaimo repimällä kappalaisen takin ja sohimalla tätä hiilihangolla.

Henrik Bock omisti vuosina 1632–1638 Perniössä Aitolahden ratsutilan, jossa hän myös asui. Tila oli kuuden tangon suuruinen, josta viljelyksessä vuosittain oli kolme tynnyrinalaa, karjaa oli 18 nautayksikköä. Palveluskuntaa Bockilla oli piika ja kaksi renkiä. Vuonna 1635 talossa asui neljä henkilöä, vuonna 1636 kappalaisen itsensä lisäksi kaksi naista ja vuonna 1638 yksi nainen. Vuosina 1640–1647 Henrik Bock mainitaan Ali-Melkkilän 4 ⅓ tangon suuruisen tilan haltijaksi, mutta hän ei näyttäisi asuneen siellä. Vuosina 1644 ja 1645 Ali-Melkkilä on merkitty veronmaksukyvyttömäksi tai autioksi (öde).

Henrik Bock myi 20. joulukuuta 1639 perintöosuutensa Piikkiön Pukkilan säteristä sisarensa miehelle, turkulaiselle porvarille Michel Spåralle 84 taalarilla ja 11 riikintaalarilla. Piikkiön käräjillä 9. helmikuuta 1646 esitettiin herra Henrik Bockin ja todistajien 3. helmikuuta 1640 allekirjoittama kuitti, jonka mukaan Michel Spåra oli maksanut edesmenneen appensa (eli Henrikin isän) Matts Bockin 94,5 kuparitaalarin velan.

Ramsayn (lähteenä Leinbergin paimenmuisto) mukaan Henrik Bock oli vuonna 1642 Hauhon kappalainen. Hauhon pappien luettelossa häntä ei kuitenkaan mainita. Mikäli tieto pitää paikkansa, pesti lienee ollut lyhytaikainen. Voi myös epäillä olisiko tuomiokapituli nimittänyt virastaan juuri erottamansa kappalaisen heti toiseen virkaan, vieläpä huomattavaan Hauhon seurakuntaan.

Henrik Bockin tarkka kuolinaika ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti hän kuoli 1640-luvun lopulla, jolloin hän oli viisissäkymmenissä. Siitä, missä hän asui viimeiset vuotensa, ei ole mitään tietoa.

Vaimo arvoitus

Kuten edellä jo kerroin, Henrik Bock hautasi Turussa lapsen 3. tammikuuta 1626, joten hän avioitui viimeistään vuonna 1625. Ehkä jo aiemmin, sillä lapsi ei välttämättä ollut perheen esikoinen. Ramsayn mukaan Henrik Bockin vaimo oli ”Petrus Bångin leski”, Väänäsen paimenmuiston mukaan puoliso oli ”Per N. N.”. Adelsvapen-Wiki mainitsee niin ikään vaimon ensimmäiseksi puolisoksi Petrus Bångin ja kertoo lisäksi, että hänen kolmas puolisonsa (v. 1655) oli ”Tammiston Henrik Andersinpoika”. Vaimon nimeä ei mainita.

Kuka oli Petrus Bång, jonka aatelismatrikkelit mainitsevat Henrik Bockin vaimon ensimmäiseksi puolisoksi? Ei ainakaan Viipurin piispa Petrus Bång, joka kuoli vasta vuonna 1696. Turun Luostarikorttelissa mainitaan vuosina 1624–1625 porvari Per Bång, jonka lapsi haudattiin Turussa 22. helmikuuta 1620. Kyseinen Per Bång ei siis myöskään ole mahdollinen olettaen, että porvariluettelo on ajantasainen, eikä kuten esimerkiksi SAY, jossa talon isäntä voi ”kummitella” vielä vuosia kuolemansa jälkeenkin.

Myös herra Henrikin vaimon kolmas puoliso ”Tammiston Henrik Andersinpoika” jää arvoitukseksi, kuten minulle jäivät myös ne alkuperäislähteet, joista tiedot Henrik Bockin vaimon ensimmäisestä ja kolmannesta puolisosta ovat peräisin.

Henrik Bockin lapsista tunnetaan varmuudella ainoastaan tammikuussa 1626 haudattu lapsi. Turussa vaikutti viimeistään 1660-luvun puolivälistä alkaen kaupunginluutnantti Erik Henrikinpoika Bock, joka kuoli Turussa vuonna 1691. Sukunimensä, patronyyminsä ja ikänsä perusteella hän sopisi hyvin olemaan kappalainen Henrik Bockin poika. Kaupunginluutnantti oli vartiopäällikkö, jonka tehtävänä oli oman alueensa vartiotoimen järjestäminen ja johtaminen. Kaupunginluutnantit olivat usein entisiä armeijan upseereita.

Bock ei ollut 1600-luvulla ihan niin harvinainen sukunimi kuin voisi luulla. Suomessa oli muitakin Bock-sukuja kuin aatelissuku Bock af Bukkila, joskin enimmäkseen vasta 1700-luvulla. Suomeen, myös Turkuun, tuli 1600-luvulla Saksasta ja Baltiasta joitakin Bock-nimisiä käsityöläisiä ja muitakin. Erik Henrikinpoika Bock haudattiin 17. marraskuuta 1691 ilmaiseksi ”köyhien multaan” ilman kellojensoittoa, joten hänellä ei ilmeisesti ollut perhettä eikä lähisukulaisia ainakaan Turussa.