Sodan aikaisesta lottien tekemästä työstä on kirjoitettu aika paljon, mutta ilmavalvontaa ei mielestäni ole tarpeeksi käsitelty. Sen tärkeys oli kuitenkin ensiarvoista väestönsuojelun takia. Viholliskoneiden varhainen havainnointi mahdollisti ilmahälytysten antamisen niin ajoissa, että väestö ehti hakeutua suojaan pommitusten varalta. Varsinaisia tähystystorneja ei juuri ollut, vaan niiksi kelpuutettiin paikkakunnalla sijaitsevien rakennusten kuten esimerkiksi kirkkojen tornit: Salossakin Uskelan kirkon torni ja Perttelin kivimakasiinin katto.

Omat kokemukseni ovat talvisodan ajalta, jolloin asuin asema-alueella olevassa rakennuksessa. Hälytyksen tullessa juoksimme asematorin poikki asemapäällikön kellariin. Siellä olevaan pesutupaan oli nostettu puutarhakalusto, jonka penkeillä istuimme. Meidän asukkaiden lisäksi sinne oli siirretty hälytyksen ajaksi myös rautatieaseman puhelinkeskus, jonne Hangon ja Turun IVAKit eli ilmavalvontakeskukset soittivat havaintonsa. Koska virkailija toisti saamansa sanoman, kuulimme mekin esimerkiksi: ”Hanko ilmoittaa 100 viholliskonetta suuntana suoraan Salo” ja usein vielä vähän ajan kuluttua, että ”50 on myös tulossa Saloon”. Koneet tulivat Virosta Paldiskin tukikohdasta. Harvemmin ne kaikki koneet Saloon tulivat, vaan ottivat täältä suunnan Turkuun tai Tampereelle.

Uskelan kirkon tornissa oli neljä ikkunaa ja joka ikkunasta tähysti kaksi lottaa. Heillä oli puhelin, jolla he ilmoittivat ilmavalvontatoimistoon havaintonsa. Tärkeimmät havainnot lotat tekivät kuulosuppiloiden ja kiikareiden avulla. He osasivat tunnistaa konetyypit ja lähestymiskorkeudet. Havaintotiedot välitettiin Turussa toimivaan IVAKiin. Lotat olivat tornissa kaksi tuntia, ja sen jälkeen oli kuuden tunnin tauko. Kirkon alapuolella oli punainen rakennus, jossa oli vuoteita lepäämistä varten. Rakennus oli entinen alakoulu. Siellä voitiin myös ruokailla ja keittää teetä tai kahvia. Lähellä asuvat kävivät kotonakin. Lottien vaatetuksena oli turkislakki ja turkki sekä jalassa huopikkaat tai muut lämpimät jalkineet, sillä talvisodan aikana oli kovia pakkasia. Ilmat olivat kirkkaat ja aurinko paistoi, joten sää oli otollinen vihollisen lentotoiminnalle.

Kerran viholliskone huomasi lotat kirkon tornissa ja tulitti tornia konekiväärillä. Lotat siirtyivät kauhuissaan seuraavalle tasanteelle. Portaat olivat jyrkät ja liukkaat, mutta hyvin he sinne tasanteelle pääsivät.

Vihollisten pommikoneet ottivat suunnan Uskelan kirkosta Halikon kirkkoon, koska sillä linjalla sijaitsivat rautatiesillat ja niiden tuhoaminen olisi katkaissut Helsinki-Turku radan liikenteen. Henkeä pidätellen odotimme, koska pommi osuu meidän kellariimme, kun jysäykset lähenivät koko ajan. Kun seuraava pommi loittoni meistä, kaikki huokaisivat helpotuksesta. Sitten syöksypommittaja pudotti pommin kellarimme viereen, ja rännistä tuli lunta ja jäätä ja sirpaleita. Koko rakennus keinui kuin laiva. En ollut siihen mennessä ollut niin keinuvassa laivassa, joten se kauhistutti. Pommikuoppaan isäni rakennutti jatkosodan alussa pomminkestävän bunkkerin, jonne vaaran uhatessa voitaisiin siirtää aseman puhelinkeskus. Samana päivänä pommi osui myös naapurissa olevaan tavaratoimiston rakennukseen. Äitini ja minä lähdimme Hajalaan sukulaisten luo.

Talvisota päättyi ja tuli raskas rauha. Kesällä 1941 alkoi uusi sota, jatkosodaksi kutsuttu. Miehet kutsuttiin palvelukseen ja lupailtiin, että sadonkorjuuajaksi palataan rauhan tilaan. Toisin kävi. Taas oli edessä ilmavalvontaa viholliskoneiden havaitsemiseksi. Nyt ei enää tyydyttykään pelkkään kirkon torniin, vaan Pahkavuoreen pystytettiin korkea torni, josta oli hyvä ja esteetön näköala kaikkiin ilmansuuntiin. Nyt oli tornissa kerralla kaksi lottaa kuulosuppiloineen, kiikareineen ja puhelimineen.

Saloon perustettiin oma IVAK, joka toimi nykyisen Maanmittaustoimiston paikalla olevan pankin kellarikerroksessa. Siellä oli puhelinkeskus tasopöytineen, josta puhelut yhdistettiin Turun ja Hangon IVAKiin. Hangon rintaman alaisuuteen kuului Salon IVAK 47 alaisineen, Perniön IV-asema 27 alaisineen, Suomusjärvi 5 alaisineen, Koski 6 ja Kuusjoki 5 alaisineen. Puhelinkeskusta hoiti yhdeksän lottaa, kolme aina kerrallaan, kolme vuorossa ja kaksi lottaa oli vielä reservissä. Tämän lisäksi olivat vielä radistit, upseerit ja aliupseerit. Miehet vaihtuivat aika ajoin, koska osa joutui rintamalle. Lotat olivat paikkakuntalaisia ja pysyivät talossa. Katutasossa oli toimisto, joka toimi virka-aikana. Se hoiti palkanmaksut ja muut paperityöt. Lotat saivat sotilaan päivärahan ja ateriakupongin, jolla voi käydä aterioimassa suojeluskunnan talossa eli nykyisessä Sinisessä talossa. Myös tupakkakupongin lotat saivat.

IVAKin toiminta alkoi Salossa 15.6.1941 ja päättyi 15.7.1942. Ilmavalvontaa suoritettiin jossain määrin, mutta asemasodan aikana lentotoiminta oli Salossa vähäistä. Pääkaupunkiseudulla oli vilkkaampaa. Salo joutui jatkosodan aikana tuhoisien pommitusten kohteeksi. 29.6. hälytys annettiin niin myöhään, että Hanhenkujan ja Kapteeninkadun kulmassa olevan talon asukkaat olivat vasta menossa suojaan, kun pommi osui heihin. Kruunuvouti Valkosen rouvalta pommi repi pään irti ja tytär haavoittui ja hänen opiskelunsa viivästyi. Ilta Valkonen kuoli tänä kesänä (2011) ja kuulin, että hän oli ollut toimittajana ja käyttänyt nimeä Aamu Mustonen, joka oli hänen kuolinilmoituksessaankin. Heinäkuun 3. päivänä pommi osui Yhteislyseon puurakennukseen, joka tuhoutui. Me koululaiset jouduimme sitten vuosiksi eteenpäin opiskelemaan milloin Meritalossa, milloin voimistelusalin pukuhuoneissa. Vähäsillankadun varrella oleva opettaja Helmi Sainion talo tuhoutui myös pommituksessa, mutta en muista päivämäärää.

Kun lentotoiminta oli hiljaista, kulutti henkilökunta aikaansa lauleskelemalla tai käsitöitä tehden. Myös joitakin pelejä pelattiin. Illanviettoja järjestettiin ja niihin tehtiin ohjelmat itse. Ainakin kaksi kronikkaa tehtiin omasta väestä ja ne esitettiin sovitettuna jonkun tutun laulun säveliin.

Mikään perusteellinen selvitys tämä ei ole, mutta muistin virkistämistä ikäihmisille niistä raskaista ja työntäyteistä vuosista kuitenkin. Toivokaamme, että Jumala siunaisi ja varjelisi meitä sodalta tulevaisuudessa.