Suuri ja mahtava Hirsjärven kartano Someron pitäjästä jaettiin jo 1600-luvulla kahdeksi eri kartanoksi, Hirsjärveksi ja Wanhalaksi, jota kutsuttiin yleensä Söderkullaksi. Alkuperäinen kartano oli ollut niin suuri, että jaon jälkeen molempien puolikkaiden oli varustettava oma ratsumies Ruotsi-Suomen kuninkaan sotajoukkoihin. Hirsjärven kartanoa hallitsi Munck-suku ja Söderkullaa Lindeström-suku. Aikanaan päättyi molempien kartanoiden säätyläiselämä, kun vanhat omistajasuvut luopuivat kartanoistaan.

Säätyläiset luopuivat kartanoistaan

Hirsjärven kylä astui 1840-luvulla uuteen aikaan. Sekä Hirsjärven kartanoa hallinnut Munck-suku että Söderkullaa hallinnut Lindeström-suku myivät sukukartanonsa, jota ne olivat isännöineet yli 200 vuoden ajan. Hirsjärven Munckit olivat palvelleet Ruotsi-Suomen armeijassa upseereina, ja monen heistä oli kohtalo määrännyt kaatumaan kuninkaan sotaretkillä. Sotilaita oli ollut myös Lindeström-suvussa, mutta myös virkamiehiä. Heistä kenties tunnetuin oli Adolf Wilhelm Lindeström (1819–1884), joka piirsi kauniin Hämeen kartan vuonna 1861¹. Piirsipä hän viisi kaunista piirrosta Suomen merkittäviä maisemia esittävään Sakari Topeliuksen teokseen Finland framstäldt i teckningar².

Munckien aikakausi Hirsjärven kartanon omistajana päättyi muutama vuosi sen jälkeen, kun eversti Claes Munck (1764–1839) kuoli marraskuussa 1839. Eversti ei aikuisiällä kuitenkaan asunut synnyinkodissaan Hirsjärvellä vaan toisessa kartanossaan Vihdin Irjalassa. Claesin kuoleman jälkeen tehdystä perunkirjoituksesta näkyi huima ero kartanoiden välillä. Irjalan kartanon huoneiden seinillä roikkuivat kullatuilla kehyksillä varustetut peilit. Huoneita olivat Munckit sisustaneet ylevillä mahonkihuonekaluilla, maalatuilla tuoleilla ja kullatulla pöydällä³. Sen sijaan Hirsjärven kartano oli saanut tyytyä maalaamattomiin huonekaluihin. Niiden määrä kertoo kuitenkin siitä, että aivan pieni Hirsjärven kartano ei voinut olla. Pöytiä oli yhdeksän, tuoleja puolisentoista tusinaa, sohvia neljä sekä kolme leveää ja kolme pienempää sänkyä⁴.

Leskeksi jäänyt Christina Munck s. Arnkihl (1777–1858) yhdessä muun perikunnan kanssa laittoi myynti-ilmoituksen lehteen heinäkuussa 1844⁵. Kartano sai uuden omistajan Kiskon pitäjän entisestä kruununnimismiehestä Anders Seleniuksesta (1814–1870). Hän maksoi kartanosta 11 430 hopearuplaa, josta kaupantekohetkellä 5430 ruplaa. Loppusummasta hän teki myyjien kanssa velkakirjan, jonka vuosikoroksi he sopivat viisi prosenttia. Lainan turvin entinen nimismies saikin ostettua komean kartanon.

Kartano oli sijainnut ostohetkellä Hirsjärven etelään avautuvalla hiekkaisella rantatöyräällä. Rakennusmiehet pystyttivät Andersin toimesta Hirsjärven kartanolle uuden päärakennuksen ja tilakeskuksen muutaman sadan metrin päähän rannasta sen nykyiselle paikalleen.

Samoihin aikoihin myyntiin päätyi myös Söderkullan kartano. Miehensä Daniel Lindeströmin (1786–1829) jälkeen Söderkullan kartanoa oli hallinnut yli 15 vuoden ajan leskeksi jäänyt Inga Augusta Fleege (1785–1853). Yhdessä lastensa kanssa he myivät kartanon vuonna 1845.

Suuren tilan omistajat Ulla (1795–1847) ja Matti Torkkomäki (1794–1844) Someron Pajulan kylästä ostivat Söderkullan kartanon kahdelle pojalleen, Erik Johanille (1823–1875) ja Fredrikille (1829–1906). Kauppahinnaksi sovittiin 10 000 hopearuplaa. Tästä summasta Ulla ja Matti maksoivat 5 000 hopearuplaa heti ja loppuosan 5 000 hopearuplaa seuraavan vuoden toukokuun alussa viiden prosentin korolla. Myyntiehtoihin kuului, että vanha omistajaväki sai vuokrata kartanon maista, Hirsjärven sillan läheltä 50 vuodeksi alueen, johon he rakennuttaisivat talon itselleen⁶. Talon valmistuttua sinne muutti leskiemäntä yhdessä neljän tyttärensä kanssa. Tällä rantatöyräällä kohoaa edelleen tuo kaunis rakennus, jota nykyisin kutsutaan Viikiksi.

Aikuiseksi kasvaneet pojat Erik Johan ja Fredrik Torkkomäki muuttivat Söderkullaan ja hoitivat aluksi kartanoa yhdessä. Molemmat veljeksistä ottivat muuton jälkeen sukunimekseen Söderström. Muistitiedon mukaan nimenmuutoksen aloitteentekijänä toimi Erik Johanin vaimo Antoinette (1829–1893), joka halusi ruotsinkielisen yhteisen sukunimen. Pidemmän päälle ei veljesten yhteiselo kartanossa sujunut. Fredrik muutti pois, ja Söderkullaa jäi pitämään Erik Johan yhdessä vaimonsa Antoinetten kanssa.

Hirsjärven kartanon uusi omistaja koetti useammankin kerran luopua kartanostaan

Palataan takaisin Hirsjärven kartanoon, joka oli Munckien jälkeen saanut uudeksi omistajakseen Anders Seleniuksen. Syystä tai toisesta Anders ei halunnut kartanoa kauan pitää. Muutama vuosi kaupanteon jälkeen hän laittoi myynti-ilmoituksen lehteen. Siinä mainitaan, että jo olemassa olevien 19 torpan lisäksi kartanon laajoilta tiluksilta löytyy lukuisia soveliaita paikkoja uusien torppien perustamiseen. Ilmoituksessa myös kerrotaan, että tila omistaa puolet vesimyllystä⁷. Anders ei kaiketi saanut kelvollisia tarjouksia, sillä hänen isännyytensä jatkui.

Suurten nälkävuosien aikana Anders koetti jälleen myydä kartanon. Vuonna 1867 ilmestyneestä ilmoituksesta Åbo Underrättelser -lehdessä paljastuu kiinnostavia tietoja taksvärkkityön määrästä, jota kartano sai nauttia⁸. Kartanon mailla toimi tuolloin 15 torppaa. Niiden tuli tehdä yhteensä 30 taksvärkkipäivää viikossa ja kesän aikana vielä 250 lisää. Taksvärkkipäiviä tehtiin kartanolle kaikkiaan yli 1800 vuodessa. Huikea oli työn määrä, jonka kartano sai ilmaiseksi. Toki se oli korvausta maan vuokrasta.

Anders ei myynyt kartanoa tälläkään kertaa, vaan jatkoi tilanpitoa yhdessä vaimonsa Gustava Carolinan (s. Birkstedt, 1804–1886) kanssa. Heinäkuussa 1870 Anders kuoli pitkällisen sairastelun jälkeen. Millaiselta kartanon sisällä tuolloin näytti, sen paljastaa perunkirjoitus⁹. Tuoleista kuusi oli varustettu pehmusteilla, puisia tuoleja löytyi täysi tusina ja rottingista valmistettuja peräti 29. Pöytiä oli kaikkiaan kymmenen. Seiniä koristi 21 taulua, joista kuusi oli varustettu kultakehyksin. Viihdytystä toi isäntäväelle ja vieraille jonkinlainen soittokone, joka mainitaan perukirjassa erikseen. Andersin jälkeen tila oli jonkin aikaa ilman isäntää.

Uuden isännän Hirsjärven kartano sai, kun perheen tytär Johanna (1846–1909) meni naimisiin Turusta kotoisin olevan leipurikisälli Albert Eklundin (1845–1921) kanssa. Albert isännöi Hirsjärven kartanoa yli 50 vuotta. Hän perusti kartanoon myös eräänlaisen meijerin, joka härkien avulla kirnusi voita. Albert otti käyttöön monia edistyksellisiä viljelymenetelmiä. Vanhoilla päivillään hän luopui kuitenkin kartanostaan – itselleen hän jätti kuitenkin kartanosta lohkaistun Marjalan tilan, jonne hän oli rakennuttanut suuren jugendtyylisen huvilarakennuksen.

Söderkullan kartano jaettiin kahtia

Söderkullan kartanon isännän, Erik Johan Söderströmin kuoleman jälkeen kartanon pitämistä jatkoi hänen vaimonsa Antoinette. Heinäkuussa 1880 syttyi palo saunarakennuksessa ja levisi sieltä päärakennukseen¹⁰. Liekit ahmivat punamultaiseksi maalatun ja Ruotsin vallan aikana rakennetun suuren päärakennuksen isoine lasikuisteineen. Raivoava tuli ei säästänyt vaunuliiteririviä, pakaria eikä muitakaan pihan ulkorakennuksia¹¹. Mikään ei pihapiirissä säästynyt.

Leskiemäntä Antoinette Söderströmin oli rakennutettava kaikki uudelleen. Myös uudesta päärakennuksesta tuli komea. Rakennuttajat teettivät pitkälle järven puoleiselle seinustalle kookkaan parvekkeen, jossa varmaankin talonväki on viettänyt kesäpäiviä katsellen mäen alapuolella kiiltelevää Hirsjärveä.

Kun Antoinette kuoli 1893, jakoivat pojat Knut (1869–1934) ja Amatus Söderström (1849–1907) kartanon kahteen osaan. Hirsjärven eteläpuoliset maat ja siellä sijainneen päärakennuksen sai veljeksistä Knut. Söderkullan lisäksi tätä osaa kartanosta kutsuttiin myös Seeteri-nimellä, jona se tänä päivänäkin tunnetaan. Järven pohjoispuoliset maat sai puolestaan Amatus ja näin muodostunutta uutta itsenäistä tilaa ryhdyttiin kutsumaan Vanhalaksi. Amatus rakennutti tilalleen päärakennuksen ja muut tarpeelliset rakennukset. Hirsiseen päärakennukseen rakennettiin seitsemän huonetta. Talon länsipuolelle tehtiin suuri lasikuisti. Kun rakennus oli valmistunut, syntyi Hirsjärven kylään harvinaislaatuinen näkymä, jossa oli mahdollista nähdä kolme kartanoa yhtä aikaa. Kaikki kartanot sijaitsivat näköyhteyden päässä toisistaan.

Vuonna 1904 suuren vahingon koki Amatuksen veli Knut, joka oli jäänyt pitämään veljesten kotitilaa Söderkullaa. Söderkullan kartanon päärakennuksen piipussa leimahti nokipalo sytyttäen rakennuksen tuleen. Lähes myrskyn lailla puhaltava lounaistuuli levitti kipinöitä ympäriinsä. Kolmessa tunnissa olivat liekit ahmineet päärakennuksen lisäksi suurimman osan ulkorakennuksista. Söderkulla paloi jälleen, kun edellisestä palosta ei ollut ehtinyt kulua kuin vajaa 25 vuotta.

Kartanot kiertävät kädestä käteen

Vuonna 1917 Söderkullan kartanon perinyt Knut Söderström myi kotikartanonsa 350 000 markan hintaan, mutta jo seuraavana vuonna omistus vaihtui jälleen. Niin kävi myös vuonna 1919, kun tilan ostanut Väinö Vallen joutui myymään Söderkullan pakkohuutokaupassa. Huutokaupassa korkeimman tarjouksen tehnyt Harald Johansson (1896–1951) ei pitänyt kartanoa paria vuotta pidempään, kun Jalmari Torkkomäki (1872–1939) osti tilan pojalleen Aarne Torkkomäelle (1904–1972). Niin päätyi Söderkulla eli Seeteri suvulle, joka kartanossa elää nykyäänkin.

Myös Hirsjärven kartanon omistus kulki samoina aikoina kuin kädestä käteen. Vuonna 1918 Albert Eklund myi kartanon Kuusikko- ja Palenius-nimisille kahdelle ostajalle, mutta jo kuukauden kuluttua he myivät tilan eteenpäin. Kauan ei kulunut, kun kartano myytiin jälleen. Syyskuussa 1919 Someron kunta osti Hirsjärven kartanon, lohkaisi siitä kymmenkunta asutustilaa ja myi sen muutama vuosi myöhemmin Aarne Hovilalle (1901–1978), josta periytyvä suku omistaa kartanon tänäkin päivänä.

Vanhalan kartanokin oli päätynyt myyntiin jo muutama vuosi aiemmin. Amatus Söderström lohkaisi kartanon takamailla sijaitsevan Otuskallion tilan omaksi tilakseen ja myi sen v. 1905. Vanhalan kartano sai uudet omistajat vasta Amatuksen perikunnan myytyä tilan vuonna 1908, kun Kalle Hovila (1878–1937) huusi huutokaupassa siitä korkeimman tarjouksen. Siitä asti on Vanhala kuulunut Hovilan suvulle. Kymmenessä vuodessa kaikki kolme Hirsjärven kylän kartanoa saivat siis uudet omistajat.