Sukututkimukseen liittyvä ”etiäinen” tai intuitio on ollut minussa vuodesta 1985 alkaen. Silloin silmiini osui paikallislehdessä ollut ilmoitus siitä, että Saloon ollaan perustamassa sukututkimusyhdistystä – ja ei kun sinne kuulemaan, mistä on kysymys! Kyseisessä, varsinaisessa perustamiskokouksessa päätin sitten myös liittyä Salon Seudun Sukututkijoihin. Sen tarkempaa suunnitelmaa tai ajatusta ei siinä vaiheessa ollut, miten aikoisin harrastusta jatkaa. Harrastus konkretisoitui vasta vuonna 2008 varsinaisen sukututkimuksen aloittamiseen. Liekö sitten johtunut työkiireistä tai toisesta aktiivisesta harrastuksesta, että sukututkimus ei silloin vielä noussut voimakkaammin harrastuksiini.

Sukututkimus vei mennessään

Minulle kävi samoin kuin useimmille muillekin sukututkijoille. Kun sukututkimus oikeasti alkoi, niin se tempaisi täysin mukaansa koko kiinnostavuudessaan. Kipinä lähti kiinnostuksesta selvittää, missä ja miten oma sukuni ja sukunimeni on saanut alkunsa. Asiaan varmaankin vaikutti myös se, että esi-isäni äidin puolelta oli tehty sukututkimusta, jossa oli selvitetty osa sukuun liittyvistä henkilöistä.

Vuodesta 2008 alkaen aloin seurata tarkemmin mm. Salon Seudun Sukututkijat ry:n toimintaa ja osallistua sen tilaisuuksiin. Osallistuin myös yhdelle kansalaisopiston sukututkimuskurssille, jotta pääsisin nopeammin kartalle sukututkimukseen liittyvästä terminologiasta. Olihan siinä alkuvaiheessa paljon opittavaa ja sisäistettävää, kun tietoa alkoi tulla suorastaan tulvimalla. Oman haasteensa toi sekin, etten koskaan ollut opiskellut ruotsia, eikä tuo historiakaan niin hirveän hyvin hallussa ollut. Niin sitä vaan on puskettu eteenpäin. Jotakin on myös tullut opittua, kiitos hienolle sukututkijayhteisölle.

Puheenjohtajaksi v. 2011

Ei siinä sitten hetkeä kauempaa mennyt, kun minut oli jo värvätty yhdistyksen hallitukseen eli jo vuonna 2009, ja meni siinä sitten seuraavakin vuosi. Vuonna 2010 alkoi jo näyttää siltä, mitä tuleman piti, eli seuraavaksi varmaankin tarjotaan puheenjohtajuutta. En kokenut sitä ihan mahdottomaksi, koska olihan minulle kertynyt yhdistyskokemusta vuodesta 1987 alkaen kahdestakin urheiluseurasta. Kokemuspankkiin oli siihen mennessä kertynyt jo mm. moottoriurheilun MM-osakilpailuja, seuran puheenjohtajuuksia sekä taloudenhoitajan ja sihteerin tehtäviä, lentopallotoimintaa väheksymättä. Niinpä vuosi 2011 oli ensimmäinen Salon Seudun Sukututkijat ry:n kuudesta puheenjohtajuusvuodestani.

Puheenjohtajuutta aloittaessani oli yhdistyksen perinteinen toimintamalli jo hyvinkin selvillä, ja sille perustalle oli tulevaisuutta hyvä lähteä rakentamaan. Oli myös todella arvokasta, että hallituksesta löytyi ja löytyy yhä kokeneita sukututkijoita ja jo pitkään sukututkimusta harrastaneita jäseniä ja hyviä persoonia. Vuoden 2011 alussa jäsenmäärämme oli 339 henkilöä. Kuten muissakin muisteluissa on jo mainittu, niin vuosiohjelma oli perinteinen. Esille voin nostaa mm. sukututkijalle aina tärkeän asian eli Vesa Hännisen opastuksen marraskuussa: miten asiakirjojen vanhoja käsialoja tutkitaan. Vuoden 2011 retki suuntautui Lounais-Hämeeseen. Itse osallistuin tuona vuonna ensi kertaa Valtakunnallisille Sukututkimuspäiville Porissa sekä Suku- ja kotiseutumessuille Turussa. Molemmat olivat antoisia kokemuksia.

Vuonna 2012 alkoi DNA-tutkimus nousta yhä voimakkaammin esille,ja meilläkin pidettiin asiaan liittyvä Kalevi Wiikin kuukausiesitelmä. Joulukuussa Kari-Matti Piilahti esitelmöi aiheesta ”Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys (SSHY) sukututkijan tukena ja apuna”. SSHY on monessa asiassa ikään kuin sukututkijan oikea käsi –yhdistyksen www-sivuilta löytyy todella paljon digitoitua tietoa. Toukokuun kevätretki tehtiin Raaseporiin. Tutustumiskohteina olivat Tammisaaren vanha kaupunki ja kirkko, museokeskus EKTA,Hangon rintamamuseo ja Tenholan kirkko. Tässä vaiheessa alkoi varmistua se, että yhdistyksen täyttäessä 30 vuotta saamme järjestettäväksemme Valtakunnalliset Sukututkimuspäivät Saloon vuonna 2015.

Sukututkimuspäivien 2015 suunnittelu alkoi

Vuodesta 2013 alkoivat yhdistyksen kolme vuotta kestäneet ”pöhinävuodet”, jos tämä ilmaisu sallitaan. Melkein kaikissa vaiheissa peilattiin toimintamme kokonaisuutta siihen,mitä teemme ennen 2015 sukututkimuspäiviä ja mikä olisi päivien tyyli ja sisältö. Päivien järjestelyiden kanssa lähdettiin ajoissa liikkeelle. Järjestämispaikaksi valikoitui Astrum-keskus, koska sinne voitiin keskittää kaikki saman katon alle. Päivien esitelmäohjelmistoa valittiin suunnittelemaan ohjelmatyöryhmä, johon kuuluivat Vesa Hänninen, Harri Lintula, Hanna-Maija Saarimaa ja Kaija Salminen – kaikki yhdistyksemme aiempia puheenjohtajia. Marraskuussa käytiin Suomen Sukututkimusseurantoiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoman kanssa tutustumassa Astrum-keskukseen ja pidettiin tapahtuman aloituspalaveri. Muuten vuoden 2013 toimintaan sisältyivät perinteiset kuukausiesitelmät, kerhotapaamiset ja retket. Kevätretki suuntautui Ala-Satakuntaan ja Vakka-Suomeen.

Vuodesta 2014 muodostui odotetusti vuosi, jonka pääteemaksi voidaan nimetä sukututkimuspäivien 2015 järjestelyt. Itselleni, joskin hyvällä tavalla, siitä tuli kiireinen, monitahoinen ja monella tavalla kokemuksia antava. Kun tämä tuleva tapahtuma alkoi varmistua, muistan jossakin vaiheessa puheenjohtajakauttani jopa halunneeni saada tämän kokemuksen itsekkäästi itselleni, vaikkakaan en sitä julkisesti kenellekään sanonut.

Järjestelyjen aloituksena voidaan pitää opintomatkaamme Savonlinnaan maaliskuussa 2014. Siellä pidetyille 37. Valtakunnallisille Sukututkimuspäiville osallistuivat ja järjestelykokemusta olivat hakemassa itseni lisäksi Martti Attila, Harri Lintula, Kaija Salminen ja Risto Sinervo. Sukututkimuspäivien järjestelyjä jatkettiin pienissä ryhmissä osa-alueittain ja vähitellen tiivistyvässä tahdissa. Majoituskiintiöt saatiin neuvoteltua jo alkuvuoden aikana. Savonlinnan Sukututkimuspäiville saatiin myös mukaan vuoden 2015 sukututkimuspäivien esite, jolla voitiin aloittaa Salon tapahtuman markkinointi ja tiedottaminen. Savonlinnassa oli myös mukana yhdistyksen uusi oma roll-up -esittelyteline. Päivien ohjelmatyöryhmät toimivat hyvin ja aktiivisesti koko vuoden. Halusimme 2015 sukututkimuspäivistä laadukkaan ja ikimuistoisen kaikille osallistujille. Kaikkien vaiheiden muisteluun ei taitaisi tämä Suvustaja riittää.

Ehkä tässä kohtaa voin sivumennen mainita, että vuonna 2010 kokoonnuttiin nimikilpailun jälkeen Vuohensaareen päättämään tiedotuslehtemme uudesta nimestä. Silloin alkoi päässäni pyöriä nimi Suvustaja, minkä toinkin sitten julki tässä kokouksessa. Siksi saatte nyt lukea Suvustaja-nimistä jäsenlehteä.

Kevätretki tehtiin toukokuussa 2014 Inkooseen ja Raaseporiin. Tutustumiskohteina olivat Porkkalan alueen historia Degerbyn Igor-museossa, Fagervikin museo- ja ruukkimiljöö, Raaseporin linnanrauniot, Pohjan Pyhän Marian kirkko sekä Fiskarsin torimiljöö. Vuoden alussa otettiin käyttöön myös yhdistyksemme oma uusi verkkotunnus www.sssry.fi.

38. Valtakunnalliset Sukututkimuspäivät Salossa

Vuosi 2015 tiivistyikin sitten kokonaan päätapahtumaamme, 38. Valtakunnallisiin Sukututkimuspäiviin, joiden teemana oli Salon seudun ruukkien, kartanoiden ja lasitehtaiden henkilöhistoria. Täytyy sanoa, että ne päivät olivat juuri sellaiset, jotka me yhdistyksenä yhdessä halusimme tehdä,ja ne onnistuivat niin hienosti, että niistä on vaikea muisteluissa nostaa yksittäisiä asioita ylitse muiden. Toivon, että te kaikki hyvät lukijat voitte muistaa käyntinne Astrum-keskuksessa ja palata muisteluissa vielä siihen tunnelmaan.

Sukututkimuspäivien aikana tehtiin myös nopeita muutoksia, jotka onnistuivat mielestämme hyvin. Esimerkiksi Marja Pirttivaaran DNA-luento tuplattiin suuren suosion innoittamana. Sukututkimuspäivien viihteellinen juhlaillallinen Wiurilan kartanoravintolassa asettuu myös mieluisten muistojen joukkoon, jonne sen rummutti Moisio Steel Band. Ilokseni voin tunnustaa, että olen itse saanut positiivista palautetta järjestelyistä, ja kaiken työn kruunasi Salon Seudun Sukututkijoiden minulle hakema Suomalaisen sukututkimuksen ansiomitali, joka tuli minulle täytenä yllätyksenä, ja olen siitäsanattoman kiitollinen. Itse asiassa ansio kaikesta kuuluu koko talkooporukalle, jonka kanssa sain järjestelyjä tehdä.

Loppuvuosi 2015 toimittiin perinteisen ohjelman mukaisesti ja räknättiin, miten sukututkimuspäivät menivät taloudellisesti. Olimme monta vuotta valmistautuneet budjetissa tiettyyn menoerään, joka yhdistykselle voisi järjestelyistä koitua. Iloksemme kävi kuitenkin niin, että tältäkin osalta kaikki meni hyvin ja kulumme alittuivat. Teimme siis ison työn ja saimme ison ilon!

Vuosi 2016 olikin sitten enemmän paluuta normaaliin toimintaan. Perinteinen sukututkimus on arvossaan, DNA-sukututkimus jatkaa kasvuaan, ja melkeinpä joka osa-alueella digitaalisuus tuo helpotusta sukututkimukseen. Jättäessäni puheenjohtajan tehtävät v. 2016 yhdistyksessä oli 358 jäsentä, ja hallituksessa jatkaa edelleen ansioituneita ja kokeneita sukututkijoita. Itse sain ja saan olla hyvässäopissa, mukavassa yhteisössä ja kerryttämässä itselleni paljon uusia kokemuksia.

Kiitos Salon Seudun Sukututkijat ja kaikki sukututkimuksen parissa työskentelevät ystävät!