Moni on kuullut tai lukenut kekseliäästä sissipäällikkö Tapani Löfvingistä, joka isonvihan aikana vakoili ja teki joukkoineen vastarintaa venäläisille miehittäjille Varsinais-Suomen alueella. Salonseutulaisille lukijoille on jäänyt ehkä mieleen tapahtuma, jossa v. 1715 Tapani toi kirjeen Halikon väliaikaiselle kappalaiselle, Arvid Paulinille.

Kahdeksannen polven esi-isäni Erich Fingerroos kirjoitti v. 1714 maaherra Stiernstedtin avustamana kuninkaalle kirjeen, jossa kertoi oloista isonvihan aikana ja anoi suolan ja veneen ostolupaa. Tapani Löfvingin ja Erich Fingerroosin välillä oli yhteys, joka selviää Löfvingin päiväkirjasta. Näistä kahdesta mainitusta kirjeestä voi päätellä lisää tapahtumien kulusta.

Erich Fingerroos ilmestyy historiankirjoihin Halikon Viurilassa. Ensimmäinen merkintä on v. 1700 SAY:ssä, jossa merkintänä on kirjuri. Ensimmäisen puolison Agnetha Philipintytär Busijr'in nimi ilmestyy vuotta myöhemmin. Erichin ammatiksi on merkitty myös korpraali ja pehtori (inspector), sitten vuoden 1706 jälkeen Halikon kirkonkirjoihin on merkitty kruununnimismies. Lapsia perheeseen syntyi ainakin seitsemän, ja kolmen osalta löytyy merkintä Halikon syntyneiden luettelosta:
– Gustaf, s. 1707. Kummina oli mm. korkea-arvoinen paroni Gustaf Lorentzinpoika Creutz, joka omisti Perniössä Teijon ruukin ja Melkkilän kartanon. Gustafin isä oli ollut Turun ja Porin läänin maaherrana.
– Ericus, s. 1709. Kummeina olivat mm. kirkkoherra Andreas Aejmelaeus ja Joensuun kartanon pehtori Ernest Ernestinpoika Grabbe.
– Petrus, s. 1711. Kummeina olivat mm. Maija Fingerroos ja Christina Grabbe.

Elettiin isonvihan aikaa, ja venäläiset miehittivät vuodesta 1709 lähtien Suomea edeten vähitellen län-teen päin, niin että Turku miehitettiin v. 1713. Suurin osa virkamiehistä ja puolet papistosta sekä osa saariston asukkaista pakeni sotaa ja venäläisten sortoa Ruotsiin. Ryssät rääkkäsivät varsinkin paikal-leen jääneitä pappeja, jotka edustivat kirkollisten asioiden lisäksi myös Ruotsin virkakoneistoa. Erich Fingerroos ehkä näki tilanteen uhkaavaksi, koska muutti v. 1711 lopulla Vehmaan Kosken säterikarta-non arrentaattoriksi eli vuokraajaksi. Erichin ja Agnethan nimi esiintyy Vehmaan rippikirjassa jakson aikana kahteen kertaan osoittaen, että he tai ainakin Erich oli ollut välillä poissa. Selitys tälle löytyy kirjeestä, jonka maanpaossa oleva Turun ja Porin läänin maaherra Johan Stiernstedt kirjoitti kuninkaalle 15.10.1714. Kirje sisälsi arrentaattori Erich Fingerroosin Tukholmassa 9.10.1714 kirjoittaman muistion. Kirjeessä on mainittu hänen (Hennes) kuninkaallinen majesteettinsa, mikä osoittaa, että kirje oli osoitettu myös kuningas Kaarle XII:n sisarelle Ulrika Eleonoralle. Hän toimi kuninkaan sijaisena tämän ollessa vielä pakomatkalla Turkissa Pultavan v. 1712 häviön jälkeen.

Kirjeessä Erich lähestyy kuningasta Tukholmassa olevien pakolaisjoukkojen puolesta ja katsoi vertaisikseen murheellista pakolaisaikaa elävät, jotka kärsivät suuresta hädästä. Fingerroosin mukaan heinäkuussa 1713 julman vihollisen uhan äidyttyä pahaksi oli väki joutunut pötkimään pakoon. Köyhyyden ruikutus ei sellaisenaan riittänyt, vaan esivaltaa piti vakuuttaa siitä, että pakeneminen oli oikeutettua ja että kirjoittaja tiesi varmasti, mistä puhui. Kirjoituksen todistusvoimaa vahvistaakseen Fingerroos lisäsi tekstiin omia kokemuksia ja kertoi, miten hänen ollessaan suolaa ostamassa vihollinen oli hyökännyt riehuen tyrannimaisesti ja kohdellen väkeä epäkristillisesti. Tuon maininnan jälkeen hän siirtyi jälleen pakolaismiehiä yhdistäviin piirteisiin mainiten, että Suomeen jääneet vaimot ja lapset elivät alituisessa vaarassa ja heidät pitäisi pelastaa epäkristilliseltä ja tyrannimaiselta viholliselta Jumalan, luonnonlain ja rakkauden vuoksi.

Kirjeessä myös nimetään Vehmaalta ja Taivassalosta yhdeksän muuta henkilöä, jotka olivat palaamassa Suomeen. Kirjeessä erityisesti anottiin lupaa ostaa vanha kajuuttavene ja yhteensä 30 tynnyriä suolaa mainittujen henkilöiden perheille ja muille tarvitseville. Suolasta kun oli huutava pula. Mainittu oli myös, että sitä ei tulla viholliselle myymään. Puutetta oli lisännyt myös se, että kauppias Johan Bertilinpoika Taivassalon Lampoisten kylästä oli pidätettynä.

Maaherra Johan Stiernstedt oli paossa Tukholmassa v. 1713 – 21. Erich Fingerroosin nimeä ei ole pakolaisluetteloissa, joten hänen pakomatkansa on ollut lyhyehkö. Paluuseen ja suolan ostoon liittyvän anomuksen käsittely tosin kesti ainakin kaksi viikkoa kirjeen merkintöjen mukaan. Erich oli edellisen virkansakin puolesta yhteydessä Turun virkamiehiin, ja maaherra Stiernstedt oli ilmeisesti ennestään tuttu. Toisaalta voi olettaa, että tähän suolan hankinnan puoltamiseen liittyi vastapalvelutarve: vakoilutietojen hankinta ja Tapani Löfvingin auttaminen.

Erich oli Vehmaan Koskella taas ainakin vuonna 1715 ja oli pakotettu tulemaan toimeen vihollisten kanssa. Säterikartano on saanut nimensä vieressä olevan Puttanjoen kosken mukaan.

Sissipäällikkö Tapani Löfving piti päiväkirjaa ja niiden perusteella hän kirjoitti muistelmateoksen, jonka hän luovutti ennen kuolemaansa Porvoon lukion lehtori Alopaeukselle. Se on edelleen talletettuna Porvoon lukion kirjastoon. Päiväkirjasta on parikin lyhennettyä suomennosta sekä päiväkirjaan perustuva Kyösti Vilkunan kirjoittama nuorten seikkailukirja. Tästä päiväkirjasta ilmenee, että Tapani oli yhteydessä maaherra Stiernstedtiin, joka ilmeisimmin on ohjannut Tapanin myös Erich Fingerroosin luo. Päiväkirjan mukaan Tapani ja Erich tapasivat Vehmaalla ainakin viidesti vuosina 1715 ja 1716. Erich antoi tietoja, joita oli saanut vihollisesta ja majoitti Tapania ja tämän miehiä Kosken säterikartanossa. Päiväkirjassa Tapani Löfving muun muassa kirjoittaa:

"14. päivänä syyskuuta 1715 lähdin ensin Teersalon Göran Mattsonille, sitten Kainuun, Riihilään, Kauppikseen, sieltä veneellä Lahtstrandiin (Lahdenrantaan) ja sitten herra Fingerroosin luo ja jäin sin-ne yöksi. 15. päivänä venäläiset keilasivat herra maanvuokraajan kanssa ja minä pystytin keiloja. Venäläiset pitivät minua mustalaisena tai tattarina. Jäin silti yöksi. Seuraavana 16. päivänä keilattiin edel-leen. Sitten 17. päivänä lähdin Malm-nimisen koululaisen kanssa Lemulle ja ostin Fingerroosilta hevo-sen kahdeksalla riikintaalerilla. Sain Mahala-Mickeliltä sekä vaatteita että satulan lainaksi ja ratsastin yötä myöten Lemun Järäisiin."

Tämän jälkeen 18. päivänä Tapani kävi Turussa ja osti kirjepaperia. 19. päivänä hän matkusti Paimion kautta Halikkoon, jossa hän esiintyi Erik-herran renkinä ja toi Halikon pastori Paulinille itse kirjoitta-mansa kirjeen, joka oli seuraava:

"Kunnianarvoisa ja Hyvinoppinut Herra Pastori.

Kun minut on komennettu tälle paikkakunnalle vakoilemaan ja hankkimaan tietoja vihollisten toimista ja kun olen tällä vihollisen vallitsemalla seudulla joutunut hätään ja puutteeseen, niin rohke-nen kääntyä Herra Pastorin puoleen pyytäen Herra Pastorilta lainaksi kahtakymmentä riikintaaleria Venäjän rahassa, koska täällä näkyy ainoastaan sellainen raha kelpaavan. Tässä mukana seuraa vakuutus siitä, että Herra Pastori on viipymättä saava takaisin saman summan Ruotsin rahassa. Samalla pyydän huo-mauttaa Herra Pastorille, että hän ei huolisi kovin paljon asiasta ilmaista tälle rengille, sillä hän on suuri koiransilmä ja epäluotet-tava mies. -- Vaikka en varsinaisesti olekaan tuttu Herra Pastorin kanssa, niin uskallan jäädä odottamaan edellä mainittua lainaa, josta, sen vakuutan, maksu on mitä pikimmin seuraava.

Kemiön pappilassa, 18 p:nä syysk. 1715.

Kunnianarvoisan ja Hyvinoppineen Herra Pastorin kuuli-ainen palvelija

Ernest Grabbe."

Tapani oli saanut kuulla, että Paulin oli uhannut antaa ruotsalaiset ja varsinkin Löfvingin ilmi venäläisille ja testasi tällä kirjeellä pastorin luotettavuutta. Paulin kyseli monin tavoin Löfvingiltä asioita ja osoitti lopuksi luotettavuutensa antamalla rahaa. Sen jälkeen Tapani paljasti itsensä ja palautti rahat. Tapaus on ollut ilmeisen jännittävä, koska se on kuvattu yksityiskohtaisesti kirjettä myöten päiväkirjassa.

Saman kuun 23. - 26. päivinä Tapani taas majaili Vehmaalla Erich Fingerroosin luona. Silloin oli varmasti kertoiltu tarkkaan, mitä Halikossa tapahtui, koska myös Vehmaan kirkkoherra tuli paikalle ja lupaili apuaan ja myös rahaa lainaksi jos oli tarpeen.

Tapani tuli Halikkoon oltuaan kolme päivää aikaisemmin Erich Fingerroosin luona, ja se paljastaa, että juuri sieltä oli Paulinin uhkauksista saatu tietää. Isännäksi oli mainittu Erik-herra ja kirjeen allekirjoittajaksi oli merkitty Ernest Grabbe, joka oli Erich Fingerroosin ystäviä, koska hän oli myös tämän lapsen kummina Halikossa. Sekä Erichillä että Ernest Grabbella oli yhteyksiä Halikon pappilaan. Ernest Ernestinpoika Grabbe (k. 1725) oli Halikon Joensuun säterikartanon pehtori, ja puoliso oli Christina Stenbergius. Christinan lapsi edellisestä avioliitosta oli Helena Reuther, jonka puoliso Johan Kristerinpoika Sevon (s. 1673) oli Paimiosta. Christinan isä oli Halikon kirkkoherra Mikael Stenbergius (k. 1681). Veli Ericus Stenbergius oli myös nimetty Halikon kirkkoherran virkaan, vaikkakin oli tuolloin pakomatkalla. Näin voi olettaa, että Joensuun kartanon pehtori Grabbe lienee ollut myös yksi tietojen välittäjistä. Hänellä ehkä oli yhteyksiä verkostoon, johon myös Erich Fingerroos kuului. Oletettavasti myös Vehmaan kirkkoherra kuului tähän joukkoon.

Ernest Grabbella oli yhteyksiä Paimioon tytärpuolensa Helenan kautta, jonka mies oli mainittu Johan Kristerinpoika Sevon - Heikki Heikinpoika Sevonin veljenpoika. Saattaa olla, että Grabbe on ollut jotenkin vaikuttavana tekijänä kun myöhemmin syksyllä vuonna 1716 Erich solmi toisen avioliittonsa Heikki Heikinpoika Sevonin lesken, Elisabet Bockin kanssa. Ainakin on uskottavaa, että matkattaessa Halikosta Turkuun päin käytettiin Paimiossa jotakin tuttua paikkaa levähtämiseen, joten Sevonit ovat olleet tuttuja. Sitten myöhemmin Erichin kaksi lasta Johan ja Brita Maja avioituivat myös Sievolan talosta nimensä saaneeseen (Sievonius - Sevonius - Sevon) sukuun isänsä toisen puolison - äitipuolensa Elisabet Bockin lasten Elisabetin ja Kristiernin kanssa. Brita Majan puoliso Kristiern peri Vistan Pietilän sekä osti serkultaan Margaretilta puolet Sievolan talosta. Erich muutti toisen puolisonsa kanssa v.1730 Vehmaalta tyttärensä luo Paimion Sievolaan, jossa hän v.1731 kuoli ja haudattiin arvostettuna henkilönä Paimion kirkon kuoriin.