Sukututkimus suuntautui 1970- ja 1980-luvuilla uudella tavalla. Kun tutkijat aikaisemmin olivat olleet kiinnostuneita lähinnä ruotsinkielisistä aatelin- ja sivistyssuvuista, alettiin nyt antaa arvoa myös niille sukupuille, joiden oksistoissa komeili etupäässä maalaisrahvasta. Näin elitistisenäkin pidetystä historian aputieteestä kehittyi vähitellen koko kansan harrastus, mikä näkyi tungoksena niin kansalais- ja työväenopistojen sukututkimuskursseilla kuin kirjastojen ja arkistojen tutkijainkammioissakin. Tähän sukututkimusbuumiin ajoittuu myös Salon Seudun Sukututkijat ry:n synty, sillä kolmisenkymmentä kansalaisopiston sukututkimuskurssin käynyttä innokasta tutkijanalkua päätti huhtikuussa 1985 opettajansa Elisabet Uschanovin ehdotuksesta järjestäytyä yhdistykseksi.

Yhdistyksen perustaminen ja jäsenistön kehitys

Salon Seudun Sukututkijat ry:n perustamiskokouksessa valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Eino Kulmala, jonka jälkeen puheenjohtajina ovat toimineet Veikko Vennonen (1986 - 1991), Hanna-Maija Saarimaa (1992 -1996), Vesa Hänninen (1997 - 2001), Kaija Salminen (2002 - 2004) ja vuodesta 2005 Harri Lintula. Sihteerin työlästä pestiä ovat vuosien varrella hoitaneet Maija-Liisa Toivanen (1985 - 1986), Tuula Virsu (1987 - 1989), Toivo Laitinen (1990 - 1996), Annikki Lindén (1997 - 2000), Aino Laahisto (2002 - 2005) sekä Riitta Tuomi (2006 -). Vuodesta 1999 jäsenasioista on vastannut erityinen jäsensihteeri, jona ovat toimineet Birgitta Hiiskola, Irma Varttinen ja Annikki Lindén. Taloudenhoitajia on niinikään ollut vuosien varrella useita: Riitta Peltonen, Tuula Virsu, Esa Orelma, Hanna-Maija Saarimaa, Liisa Nuormala ja Seija Rannikko-Iltanen.

Kuluneen neljännesvuosisadan aikana yhdistyksen jäsenmäärä on kymmenkertaistunut, mikä osaltaan kertoo sukututkimuksen suosion jatkuvasta kasvusta. Yli 300:lla jäsenellämme kuulumme tänä päivänä maamme suurimpien sukututkimusyhdistysten joukkoon. Ympäri Suomenniemen - osin jopa ulkomaille - hajaantunut jäsenkuntamme on vuosien varrella sekä nuortunut että naisistunut.

Monipuolista toimintaa - kuukausikokouksia ja retkiä

Yhdistyksen toiminnan runkona ovat olleet syys- ja kevätkausina pidettävät kuukausi-kokoukset, joihin osallistuu yleensä kolmisenkymmentä aktiivijäsentä. Kuukausikokouksissa, joissa esiintyjinä ovat olleet niin omat voimat kuin vierailevat akateemiset tutkijatkin, on nähty ja kuultu monenmoista hyödyllistä: lähde-ryhmien ja arkistojen esittelyjä, vanhojen käsialojen tulkintaa, keskustelua tutkimusteemoista ja -ongelmista jne. Erityisenä pyrkimyksenä on, että kunakin toimintakautena tarjolla olisi kiinnostavia aiheita niin aloittelijoille kuin pidemmälle ehtineille, ja toisaalta sekä yleis-luontoisista että paikallisista aiheista. Tasavuosikymmenien täyttyessä on pidetty v. 1995 ja 2005 juhlaseminaarit, joihin on kutsuttu esitelmöimään ansioituneita historian eri osa-alueiden tutkijoita ja kokeneita sukututkijoita. Seminaari järjestetään myös tänä syksynä yhdistyksen täyttäessä 25 vuotta.

Erilaiset retket ja tutustumiskäynnit ovat kuukausikokousten ohella olennainen osa toimintaa. Koko perheen pe rinteinen kevätretki on ollut ohjelmassa alusta asti, ja myöhemmin on alettu retkeillä muulloinkin kiinnostavissa kohteissa. Näitä ovat olleet esimerkiksi arkistot ja muut
tutkimuslaitokset, sukututkimustapahtumat (kuten valtakunnalliset sukututkimuspäivät tai Vantaan Kuulutko sukuuni? –tapahtuma), museot, kirkot sekä tietenkin hautausmaat. Alkuvuosina tutustumiskohteina olivat usein lähipitäjät tai vaikkapa paikallinen kirkkoherranvirasto. Vasta 2000-luvulla matkat ovat alkaneet suuntautua kauemmas, kuten kevättalvella 2003 valtakunnallisilla sukututkimuspäiville Heinävedelle, kevätretkelle v. 2006 Loimaalle ja Punkalaitumella ja v. 2009 Hattulaan ja Hämeenlinnaan. Uusimpana aluevaltauksena on jo kandesti käyty Sastamalan (Vammalan) Vanhan kirjallisuuden päivillä. Ovathan monet sukututkijat vanhojen kirjojen ystäviä eli bibliofiilejä, joten he lähtevät innokkaasti mukaan tämäntapaisiin kesärientoihin.

Näkyvyyttä paikallisesti ja valtakunnan tasolla

Koko historiansa ajan Salon Seudun Sukututkijat ry on pyrkinyt säännöllisesti näkymään ja kuulumaan myös suurelle yleisölle. Tämän olemme tehneet niin lehtien palstoilla (mm. Salon Seudun Sanomat ja Sukutieto) kuin paikallisradiossakin. Myös aika ajoin kootut sukututkimusnäyttelyt (viimeisimpänä 20-vuotisnäyttely Salon kaupunginkirjastossa v. 2005) ovat aina saaneet osakseen huomiota, innostaneet uusia harrastajia sukututkimuksen pariin sekä parhaimmillaan tuoneet joukkoomme uusia jäseniä. Tietenkin olemme mandollisuuksien mukaan olleet mukana myös erilaisissa sukututkimus- tai kotiseututapahtumissa, joista esimerkkeinä voidaan mainita näyttelyosastomme Turun Suku- ja kirjamessuilla v. 2004, neuvontapisteemme Salon kotiseutupäivillä elokuussa 2007 ja osastomme 33. Valtakunnallisilla Sukututkimuspäivillä Turussa viime keväänä.

Tiedottaminen tärkeää

Nekin, jotka esimerkiksi pitkän matkan vuoksi eivät voi osallistua tapahtumiin, haluavat olla yhdistyksen jäseninä tasokkaan jäsentiedotteen vuoksi. Jäsentiedote on vuosien mittaan muuttunut perinpohjaisesti. Alkuvuosina jäsenille postitettiin kandesti vuodessa A4-kokoinen, lähinnä vain toimintakalenterista ja toimihenkilöistä tiedottava kirje. 1990-luvun taitteessa kirje laajeni vihkoseksi, jossa ajankohtaisasioiden lisäksi alettiin julkaista pienehköjä kirjoituksia suku-tutkimuksesta. Toimittajana oli pitkään Hanna-Maija Saarimaa. Tänä päivänä jäsentiedote on kahdesti vuodessa ilmestyvä, monipuolinen ja tasokas sukututkimuslehti, jota Kaija Salminen ammattitaitoisesti toimittaa. 2000-luvulla yhdistyksen tärkeänä tiedotus-kanavana ovat myös Mikko Laihosen ylläpitämät internetkotisivut. Sukututkijoiden verkostoitumista kehitetään www-sivuille suunnitellun sukututkijaluettelon avulla. Muusta julkaisutoiminnasta mainittakoon sukututkijaluettelo (v. 1992) ja esipolvitaulukokoelma (v. 1994), joista kumpikin tosin on jo loppuunmyyty. Tänä syksynä näkee päivänvalon 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistava uusi esipolvikokoelma.

Tilaongelma ratkennut, tulevaisuus näyttää valoisalta

Vuonna 2004 yhdistys sai kunnollisen kerhohuoneen Salon kaupunginkirjaston laajennusosan alakerrasta. Nyt myös oma, monipuoliseksi karttunut kirja- ja mikrofilmikokoelmamme saatiin vihdoin järjestetyksi ja kunnolla jäsenten ulottuville. Olemme saaneet oman kirjasto-ohjelman, joten kirjahankinnat, lainat ja palautukset rekisteröidään nykyisin tietokoneen avulla. Ohjelma on salolaisen elektroniikka-alan yrityksen Murundan tuella suunniteltu yhdistyksen tarpeisiin. Kerhohuoneessa tutkivalla on käytettävissään monia apuneuvoja. Samassa tilassa ovat kaupunginkirjaston kotiseutukokoelma, mikrofilmit, lukulaitteet ja tietokone, jolla pääsee käyttämään internetissä olevia lähdeaineistoja, esiin. HisKiä, Digiarkistoa ja Digitaaliarkistoa. Lisäksi parin viikon välein pidettävissä kerhotapaamisissa päivystäviltä yhdistyksemme tutkijakonkareilta voi saada neuvoja ja ohjausta niin sukututkimukseen kuin atk-ongelmiinkin liittyvissä kysymyksissä – usein aivan kädestä pitäen.

Tänä päivänä internet on tulvillaan mitä mielenkiintoisinta lähdemateriaalin. Sukututkijan luettavaksi on vapautunut myös 1800-luvun jälkipuolen kirkonkirjoja, Karjalan tietokantasäätiön Katihassa kuolleiden luettelot jopa vuoteen 1949 saakka, ja SukuForumin ja muiden keskustelupalstojen avulla saa usein nopeasti apua kiperiinkin kysymyksiin. Niinpä tuntuu kuin valovuoden takaiselta aika neljännesvuosisata sitten, jolloin kirjastoon kaukolainaksi tilatuilta filmeiltä sai tutkia vain 120 vuotta vanhempia kirkonkirjoja, ja muun aineiston käyttö vaati yleensä aina matkan johonkin arkistoon. Mutta sitä, mikä tekee sukututkimuksesta maailman kiehtovimman harrastuksen, eivät mitkään sähköiset vempaimetkaan ole pystyneet muuttamaan: vielä 2010-luvullakin sukututkimus on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista – niin menneiden vuosisatojen kuin nykyistenkin!