Yhteiset osumat, perinteinen sukututkimus ja DNA-testit

Artikkeli on julkaistu myös Suvustaja:ssa 1/2016 Kirjoittaja Eero Kallio

Sukututkijan on mahdollista tehdä kolme erilaista DNA-testiä, joista voi löytää sukulaisia. Katso Suvustajasta 1/2013 laajempi yhteenveto.

Miehille on isälinjatesti, jota perinteiset sukuseurat käyttävät laajasti tutkittaessa pelkkää mieslinjaa. Siinä tutkitaan Y-DNA:ta, ja se periytyy vain isältä pojalle, joten testin voivat tehdä vain miehet.

Kuva 3
Kuva 1. Kuvassa DNA-osuuden siirtyminen suvussa (itse = 100 %). Vrt. englanninkieliset vasti-neet 1. nettilähteessä, esim. ”first cousin ones removed” = serkun lapsi tai vanhempien serkku, joilla molemmilla yhtä suuri yhteinen DNA-osuus itseesi verrattuna.

Äitilinjatestissä tutkitaan solujen mitokondrion X-DNA:ta. Se periytyy äidiltä sekä pojille että tytöille, mutta vain tytöt jatkavat sitä taas lapsilleen. Näin mtDNA-testillä selviää äitilinja. Testin voi tehdä kuka tahansa äitilinjastaan kiinnostunut.

Etäserkkutestillä (autosomaalinen DNA, muut kromosomit kuin X ja Y) tutkitaan pääsääntöisesti kaikkia kromosomeja, ja sillä on mahdollista selvittää koko isä- ja äitilinjojen väliin jäävä esivanhempien antama ”geenisoppa” aina viidensiin etäserkkuihin asti. Suomessa voi osumia tulla kauempaakin, koska geeniaines on kertaantunut, varsinkin pienillä paikkakunnilla. Testin voivat tehdä molemmat sukupuolet.

Usein kysytään, saako DNA-testeillä tietoonsa uusia sukulaisia? Vastaus on kyllä, mutta osumat ovat useasti niin kaukana, ettei perinteisellä sukututkimuksella enää pysty kohdentamaan osumaa.

Y-DNA-testeissä jo 4 markkerin ero 67 markkerista on niin iso, ettei sitä voida kohdistaa tiettyyn henkilöön ilman hyvää onnea. Vaikka toisen henkilön kanssa olisi esim. täysin yhteneväiset 25 markkerin tulokset, ei se välttämättä takaa lähiosumaa – 67 markkerin tuloksissa eroja voi olla jo 8. Kannattaa aina katsoa osumat korkeimmasta markkerimäärästä ja tehdä päätelmät vasta siitä.

Täysosumakaan ei takaa mtDNA-testeissä välttämättä yhteistä esiäitiä. Mitokondriossa muutokset tapahtuvat niin harvoin. Tiedän täysosumia olevan jollakin yli 20 kpl, eikä ainuttakaan suomalaista nimeä. Voit laskea omista tuloksistasi erojen lukumäärän ja jakaa sillä kaukaisemman vaellusreitin osoittama vuosimäärä niin saat käsitystä muutosten tiheydestä. Tarvitaan hyvää tuuria sukulaisen löytymiseen. Jonkun juuri sinulle sopivan henkilön on tehtävä testi.

Etäserkkutestit taas palvelevat hyvin sukututkijaa, mutta valtaosa niistäkin nimistä on taas niin kaukana, ettei yhteisestä sukupuuhaarasta erokohtaa pysty löytämään.

Vasta 100 cM tulos voi olla riittävän ”vahva” yhteisen esivanhemman löytämiseen. 1 cM = senttimorgan, joka vastaa noin miljoonaa emäsparia, ja 100 cM vastaa n. 1,56 % yhteistä perimää, esim. pikkuserkun lapsi kuvassa. Toki kahden sukututkijan tiedostojen vertailu voi paljon pienemmälläkin cM-tuloksella tuottaa iloisen yllätyksen. Hyvä isä- tai äitilinjan osuma voi näkyä myös etäserkkutestissä.

Serkkutestin tulokset voi ladata omilta sivuiltaan ja syöttää sen esim. http://v2.gedmatch.com/login1.php -sivustolle. Siellä on paljon työkaluja ja myös uusia serkkuja, jotka ovat tehneet omat testinsä jossakin toisessa laboratoriossa kuin sinä.

Mielenkiintoista ja onnistumisen iloa tuovaa tutkintaa!

Lähteet

Eero Kallio
×