Tiedote

Covid-19-rajoitusten ja -suositusten muuttuessa, saattaa kerhohuonetapaamisiin ja kuukausikokouksiemme ohjelmiin tulla muutoksia nopeallakin aikataululla. Siksi on tärkeää, että tarkistat tilanteen verkkosivuiltamme ennen kuin lähdet tilaisuuteemme.

Katso tarkemmin ajantasaisesta kalenteristamme. Päävalikon kohdasta AJANKOHTAISTA löydät linkit eri tapahtumatyyppien kalentereihin.

Uskelan emäkirkon hautausmaa

Artikkeli on julkaistu myös Suvustaja:ssa 2/2018 Kirjoittaja Riitta Tuomi

 

Kuva 1. Uskelan emäkirkon pienoismalli valmistumassa.
Kuva 1. Uskelan emäkirkon pienoismalli valmistumassa. Kuva: Juhani Vihervirta.

Emäkirkko

Tarina kertoo, että pyhä mies oli tullut kauan sitten Uskelanjoen rantaan saarnaamaan, ja siksi siihen rakennettiin kirkko. Ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo 1200-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Siihen aikaan Uskela oli suuri pitäjä, siihen kuului suunnilleen nykyisen Salon alue ja lisäksi Marttila. Kirkko olikin Pyhän Martin kirkko.

Savimaalle joen rantaan rakennettu kirkko oli puinen eikä kestänyt kauan, ja uusi kirkko oli aina rakennettava vanhan tilalle. Uskelanjoen rannoilla on aina ollut maanvieremiä. Viimeinen emäkirkko rakennettiin Turun tuomiokirkon puusepän Matti Sipilän ja rakennusmestari Mikael Vialénin johdolla vuonna 1749. Lasimestari Juhana Vanttel Turusta valmisti ikkunat, ja aineksia lahjoitti Joensuun kartanon valtakunnankreivitär Katarina Ebba Horn.

Samalla paikalla Vanhan Perttelintien varrella, noin neljä kilometriä Salon keskustasta, on nyt jäljellä hautausmaa ja kellotapuli. Sinne pystytettiin vuonna 1965 muistopatsas, jossa on teksti: ”Tällä esihistoriallisen uhrilehdon paikalla sijaitsi puolen vuosituhannen ajan Pyhälle Martille omistettu Uskelan emäkirkko. Jouluaattona 1825 maanvieremä vaurioitti kirkkoa niin pahoin, että se oli purettava.

Kuva 2. Kirkkoherra Mallénin hauta.
Kuva 2. Kirkkoherra Mallénin hauta. Kuva: Riitta Tuomi.
Kuva 3. Emäkirkon muistopatsas.
Kuva 3. Emäkirkon muistopatsas. Kuva: Riitta Tuomi.

Nykyinen kellotapuli rakennettiin myös vuonna 1749, mutta korjattiin ja siirrettiin keskemmälle vuonna 1865. Korjaajat ovat kirjoittaneet nimensä tapulin seinän sisäpuolelle. Heistä voi tunnistaa Isokylän torppareita, kuten Karl Töykkönen, Johan Helin ja Gustaf Järnberg. Tornin huipulla on rautaviiri, jossa vuosiluku 1838. Silloin tapuli korjattiin perusteellisesti.

Tapulissa on kaksi kirkonkelloa, pieni ja suuri. Siellä on myös Pentti Katajan sinne toimittamia tauluja, kuten kellonsoittaja Otto Koiviston kuva ja emäkirkon pohjapiirros vuodelta 1795. Lisäksi on puhdistettuja ja kiillotettuja pieniä vanhoja mullasta löytyneitä hautalaattoja tauluna. Myös Sakari Topeliuksen kertomus jokeen vajonneesta emäkirkosta on kehystettynä seinällä.

Kirkonkelloja soitettiin ennen monien asioiden ilmoittamiseksi. Oli huomenkellot, ehtookellot, kuolinkellot ja hautauskellot. Viimeisten emäkirkon kellonsoittajien hautoja on emäkirkon hautausmaalla. Heitä ovat Otto Koivisto, Aake Virta ja Teuvo Lahtinen. Salon kirkkojen kellot on nyt automatisoitu, lukuun ottamatta Teijon ja emäkirkon kelloja.

Pienoismalli

Nakkilalainen opettaja Juhani Vihervirta on käynyt Salon yhteislyseota ja harrastaa sukututkimusta sekä pienoismallien tekoa. Hän on tehnyt pienoismallit esimerkiksi Nakkilan vanhasta kauniista kirkosta ja Yläneen kappelikirkosta. Kun hän kuuli, että on tekeillä kirja Uskelan emäkirkon hautausmaasta, hän päätti tehdä pienoismallin myös Uskelan emäkirkosta. Museoista, museovirastosta, kirjallisuudesta ja Salon kirkkoherranvirastosta saatiin tietoa kirkosta.

Rakennustyö aloitettiin kesällä 2015, ja kirkko, kellotapuli ja hautausmaa aitoineen valmistuivat keväällä 2017. Kirkon kattoon oli veistetty 6275 paanua, ja kirkonkellot tapuliin sekä kynttiläkruunun takoi Juhanin kelloseppäveli Matti. Kirkon sisällä on alttari, saarnas-tuoli, sakasti ja penkit sekä kaikki mitä kirkkoon kuuluu.

Pienoismalli paljastettiin Snellmanin päivänä 12.5.2017 Salon seurakuntatalon toisen kerroksen aulassa, jossa se on nähtävänä.

Hautausmaa

Emäkirkon hautausmaalle haudattujen vainajien nimet löytyvät Perttelin ja Uskelan haudattujen luetteloista vuodesta 1685 lähtien. Vainajia haudattiin ennen paljon kirkkoon, myös vuonna 1749 rakennettuun viimeiseen emäkirkkoon.

Nyt hautausmaalla on yli 200 hauta-kiveä, -ristiä ja -laattaa, joitakin tapu-lin sisällä. Vuonna 2018 on tullut kaksi uutta hautakiveä, ja yksi vainaja on lisätty sukuhautaan. Monet vainajat ovat sukua keskenään, samoja sukunimiä löytyy. Sukunimiä alettiin ottaa Salon seudulla 1800-luvun lopulla, ja sukunimi tuli pakolliseksi vuonna 1922.

Kuva 4. Uskelan emäkirkon hautausmaa
Kuva 4. Talvinen Uskelan emäkirkon hautausmaa. Kuva: Riitta Tuomi.

Tällä hautausmaalla on monta harvinaista sukunimeä. Esimerkiksi Kivikanervoa ei löydy nyt lainkaan, Ala-Lope, Kaivomaa, Kuntijoki, Vahakoski ja Ylöstupa on alle viidellä henkilöllä, Riutamaa ja Saaripuu kuudella.

Vanhin hautakivi on Uskelan kirkkoherran, rovasti ja maisteri Jacob Mallénin. Se on ainoa hauta, joka on säilynyt viimeisen emäkirkon ajalta. Kirkonarkistojen mukaan Jacob Mallén syntyi 3.10.1745 Jämsän pappilassa ja kuoli 8.10.1816 Uskelassa 71-vuotiaana. Hautakivessä on kuitenkin syntymävuosi 1754. Kivi on pahasti vaurioitunut, toivottavasti jotain on tehtävissä sen säilyttämiseksi. Hautausmaan maantienpuoleisessa takarinteessä on vain yksi hautalaatta. Siellä lepää Haukkalan myllärin poika Armas Johannes Pirttimäki, joka hukkui 26-vuotiaana. Nuorin vainaja syntyi ja kuoli samana päivänä, vanhin kuoli 105-vuotiaana. Hautausmaa on muuttunut aikojen kuluessa. Vanhaan aikaan siellä kasvanut heinä pantiin seipäille ja käytettiin hyödyksi. Nyt seurakunta huolehtii, että kaikki on siistiä.

Lähteet

  • Kallio, V.J.: Uskelan kirkollisia vaiheita. Uskela, Uskelan seurakunta, 1932.
  • Suomen kirkot. Finlands kyrkor. Turun arkkihiippakunta 4. Perniön rovastikunta 2. Helsinki, Suomen muinaismuistoyhdistys, 1966.
  • Tuomi, Riitta: Uskelan emäkirkon hautausmaa. Salo, 2017.
Riitta Tuomi
×