Korpraali Jaakko Juhonpoika Ollenqvist oli kotoisin Marttilan pitäjän Ollilan kylän Eskolan talosta. Ollilan kylä lukeutuu Marttilan vanhimpiin; se mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1538. Eskola ei kuulunut pitäjän vauraimpiin taloihin, mutta pysyi saman suvun hallussa vuosisatojen ajan. Eskola oli Jaakko Juhonpojan suvulla jo vuonna 1540 ja hänen isänsä oli isäntä vähintään seitsemännessä polvessa.

Jaakko Juhonpoika syntyi 29. maaliskuuta 1717 Marttilassa; hänen vanhempansa olivat talollinen Juho Martinpoika (1672 – 13.5.1737 Marttila) ja Liisa Ristontytär (1677 – 7.3.1761 Marttila). Jaakon vanhemmat veljet Juho ja Matti jakoivat Eskolan vuonna 1740, jonka jälkeen vanhaa kantatilaa eli Juhon puolikasta kutsuttiin Ali-Eskolaksi ja Matin puolikasta Yli-Eskolaksi.

Jaakon, joka oli koko sisarussarjan nuorin, oli etsittävä elantonsa muualta. Hän otti pestin kotikylänsä Ollilan ruotusotamieheksi. Ollilan kylän talot Eskola, Knuutila ja Koppala eli Prusila muodostivat Turun läänin jalkaväkirykmentin Henkikomppanian ruodun numero 114. Kylän neljäs talo Knaapi oli rustholli.

Armeijan leipiin

Jaakko Juhonpojan pesti alkoi 13. lokakuuta 1737. Armeijan pääkatselmusluetteloista selviää lisäksi, että Jaakko oli hyvämaineinen, noin 171 cm:n pituinen ja naimisissa. Ottaessaan pestin Jaakko sai 6 kuparitaalarin pestirahan, tynnyrin ruista ja lehmän. Samassa yhteydessä Jaakko sai sotilasnimekseen Ollenqvist (joskus myös muodossa Ollonqvist).

Ruotusotilaan etuihin kuului työsuhdeasunto, sillä ruodun oli rakennettava sotilaalle torppa ulkorakennuksineen. Ollilan kylän ruotutorppa sijaitsi ensin Eskolan, myöhemmin Uudentalon mailla. Torppaan oli lisäksi kuuluttava peltoa, niittyä ja kaalimaa. Sotamiehellä oli oikeus käyttää ruotutalojen metsää kotitarpeeksi ja sama koski kalavesiä, mikäli ruodulla sellaisia oli. Ruotu ei maksanut sotilaalle rahapalkkaa, mutta tavallisesti hän sai siltä tynnyrin ruista vuodessa. Sotilaan ollessa sodassa tai työkomennuksella ruotutalojen väen velvollisuus oli huolehtia torpan viljelyksistä ja muista raskaista töistä.

Kruunu maksoi ruotusotilaan palkan, minkä lisäksi tämä oli vapautettu useimmista kruununveroista kokonaan. Kruunu kustansi sotilaalle univormun, varusteet sekä aseet, jotka olivat musketti ja pistin eli bajonetti sekä lyhyt miekka eli hukari. Muita sotilaan varusteita olivat patruunalaukku lyijykuulien säilyttämistä varten, ruutisarvi, paperipatruunat ja aseenpuhdistusvälineet. Ruotuarmeijan tärkein harjoitus- ja katselmustilaisuus oli rykmentinkokous, jonka kesto oli tavallisesti 17 päivää. Kokous pyrittiin ajoittamaan kylvö- ja korjuuajan väliselle ajanjaksolle.

Ruotusotilaan ammatin hyviin puoliin kuului turvattu toimeentulo epävarmoinakin aikoina, ja rauhan aikana ruotusotilas vietti käytännössä torpparin elämää. Kaikki tietysti muuttui silmänräpäyksessä, jos Ruotsi ajautui sotaan, kuten noihin aikoihin usein tapahtui. Jaakon osalta kesti neljä vuotta ennen kuin sotilaan velvollisuudet kutsuivat.

Sotatantereella

Vuosina 1741–1743 käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä ns. hattujen sota (nimi tuolloin vallassa olleesta hattupuolueesta). Sota päättyi Ruotsin tappioon ja sen päätteeksi Venäjän joukot miehittivät Suomen. Miehitysaikaa kutsutaan pikku-vihaksi. Sota päättyi Turun rauhaan 7. elokuuta 1743. Jaakko Juhonpoika palasi sotatantereelta ainakin suhteellisen terveenä ja ehjänä.

Seitsenvuotinen sota syttyi vuonna 1756. Siinä Iso-Britannia, Preussi ja Hannover taistelivat Ranskaa, Itävaltaa, Venäjää ja Saksia vastaan. Ruotsi liittyi Preussin vastaiseen liittokuntaan vuonna 1757. Ruotsin osallistumista seitsenvuotiseen sotaan kutsutaan Pommerin sodaksi. Suomen jalkaväki lähti Pommeriin syksyllä 1758.

Jo ennen Pommerin sotaa, 30. toukokuuta 1757, Jaakko oli ylennetty korpraaliksi. 1700-luvulla rahvaanmies ei enää juurikaan pystynyt ylenemään armeijan hierarkiassa. Ensimmäinen porras ylöspäin oli korpraalin vakanssi, mutta nämäkin alkoivat jo 1700-luvulla olla talonpoikaista syntyperää olevien sotilaiden ulottumattomissa. Ruotusotilaista väitöskirjan tehneen Jari Niemelän mukaan noin 6 %:lla koko miehistöstä oli korpraalin vakanssi ja näistä vain noin 1,8 % oli ylennetty sotamiehistä tai rakuunoista. Jaakon täytyi olla esimerkillinen ja rohkea sotilas.

Jos oli hattujen sota Ruotsille tappiollinen, niin samaa on sanottava Pommerin sodasta. Sitä leimasivat alusta asti kylmä, nälkä, taudit ja ylipäällikön jatkuva vaihtuminen. Pitkäaikaisin ylipäällikkö 1760–1761 oli Suomenlinnan rakennuttajana parhaiten tunnettu sotamarsalkka, kreivi Augustin Ehrensvärd (1710–1772).

Ruotsin maajoukkojen varustamista oli lyöty laimin vuosien ajan, sillä voimavarat oli suunnattu linnoituksiin ja merivoimiin. Huoltokin toimi huonosti. Ruotsin armeija ei päässyt etenemään Pommerista, vaan oli pitkiä aikoja saarrettuna Pommerin linnoituksiin ja Rügenin saarelle. Preussin kuningas Fredrik II Suuri pärjäsi sodassa odotettua paremmin ylivoimaista liittokuntaa vastaan. Ruotsalaiset olivat tyytyväisiä, kun rauha saatiin aikaan Preussin kanssa vuonna 1762 ilman alueluovutuksia.

Perunoita kaalimaahan

Korpraali Jaakko Ollenqvist palveli Pommerissa täydet viisi vuotta ja sieltä palattuaan hän oli sotansa sotinut. Pommerin sodan jälkeen rauhaa kesti peräti 25 vuotta, ja Jaakko keskittyi torppansa viljelemiseen.

Pommerin sota muistetaan nykyisin ennen muuta merkityksestään maamme perunanviljelylle. Vuosia Pommerissa viettäneet sotilaat tottuivat perunaan jokapäiväisenä ruokana ja toivat mukanaan perunan eli maapäärynän mukuloita ja kasvatustaidon. Mahdollisesti myös Marttilassa ensimmäiset perunat istutettiin sotilastorppien kaalimaihin. Toki peruna tunnettiin täällä jo ennen Pommerin sotaakin, sillä sitä oli viljelty Varsinais-Suomessa koeluontoisesti jo 1720-luvulla. Perunalla ei kuitenkaan ollut merkitystä tavallisen kansan ravintona, vaan sitä pidettiin lähinnä hätävarana.

Sotilaat olivat pitäjässä huomattava ammattiryhmä. He pitivät kirkkoparaateja eli ”äkseerauksia” kirkonmäellä täydessä sotisovassa
pyhäpäivisin jumalanpalveluksen jälkeen. Paljon maailmaa nähneet sotilaat kertoivat värikkäitä tarinoita matkoiltaan. Kaikkein jännittävimpiä olivat tietenkin sotatapahtumien kuvaukset, ja niitä varmaan ainakin Jaakolla riitti.

Korpraali Jaakko Juhonpoika Ollenqvist otti virkaeron vuonna 1782 palveltuaan ansiokkaasti 45 vuotta. Pommerin sodan lisäksi hänen sanotaan ottaneen osaa ”Suomen sotaan”, jolla tässä tapauksessa tarkoitettaneen hattujen sotaa. Lisäksi Jaakon mainitaan osallistuneen ”Ruotsissa sotaretkeen Tanskaa vastaan”. Tämä sotaretki jää epäselväksi, sillä Ruotsin käymien sotien luettelossa ei tällaista sotaa mainita. Jaakon sanotaan olleen palveluksessa aina luotettava, hyväluontoinen ja valpas.

Ruotusotilas saattoi anoa eläkettä palveluksesta erottuaan. Se voitiin myöntää, mikäli sotilaalla oli takanaan 30 palvelusvuotta ja hän oli osallistunut vähintään yhteen sotaan. Jaakon palvelusvuosilla ja meriiteillä eläke oli varmasti suurin mahdollinen. Jaakko Juhonpoika Ollenqvist kuoli synnyinkylänsä sotilastorpassa 15. helmikuuta 1790 lähes 73-vuotiaana.