Lauantaina 21.5. oli kaunis ja lämmin kevätaamu, kun kokoonnuimme torille kevätretkeä varten. Matkalla Helsingin suuntaan ihailimme hennonvihreää luontoa ja orastavia viljapeltoja. Hämmästelimme Kirkkonummella Hvitträskiä lähestyessämme koskematonta metsää ja kiemurtelevaa tietä. Minkälaiseen korpeen arkkitehtiopiskelijat Eliel Saarinen, Armas Lindgren ja Herman Gesellius olivatkaan linnansa rakentaneet! 

Hvitträsk on runsaat sata vuotta vanha, rakennettu 1902 - 1903. Se on hirsistä ja luonnonkivistä tehty, ja siellä olivat arkkitehtien kodit sekä yhteiset työtilat. Päärakennuksen eteläpäädyssä oli Eliel Saarisen koti, pohjoispääty oli Armas Lindgrenin käytössä. Pohjoispääty paloi vuonna 1922 ja sen tilalle on rakennettu Eero Saarisen piirustusten mukaan uusi osa. Vastapäinen matala musta rakennus oli Geselliuksen, ja siinä toimii nykyään ravintola. Eliel Saarisen koti oli vaikuttava. Siinä on seitsemän tasoa ja huonekalut hänen itsensä suunnittelemia, ryijyt Loja-vaimon kutomia. Näimme myös Liekkiryijyn, joka on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema ja monista kuvista tuttu. Valtavan suloinen oli lasten leikkihuone, jossa olivat pienet valkeat huonekalut, samoin vaalea orkideahuone, jossa oli kauniita käsitöitä ja orkideoita. Yläkerrasta avautuivat upeat näköalat ympäröivään luontoon ja Hvitträsk-järvelle. 

Sitten suuntasimme Seurasaareen ja Tamminiemeen, jotka olivatkin yllättävän lähellä kantakaupunkia. Voi sanoa, että Seurasaari on kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle elämyksellinen. Oli ihmeellistä kulkea sisällä parisataa vuotta vanhoissa taloissa. Olen tuntenut miehen, joka kertoi, että hänen kotitalonsa Suojärven Pertinotsa on Seurasaaressa, ja nyt minulla oli tilaisuus nähdä se. Valitettavasti sinne ei tällä kertaa päässyt sisälle. Omiin tämänhetkisiin sukututkimuksiini liittyy Antin talo, joka on rakennettu Säkylän Korven kylään 1820-luvulla ja tuotu Seurasaareen 1930. Se oli komea! Ikkunoita oli päärakennuksen sivuseinällä peräti yhdeksän. Kaksi kuistia, kuluneet lautalattiat, leipävartaat katossa, iso uuni, kaikki tämä toi mieleeni oman lapsuuteni 40-luvulla maalaistalossa, joka kylläkin oli aika paljon pienempi ja nuorempi. 

Seurasaaren vanhin rakennus on Karunan kirkko, joka on rakennettu 1680-luvun puolivälissä. Sinne emme valitettavasti päässeet sisälle, koska siellä oli juuri vihkiminen menossa. Sen sijaan pääsimme Niemelän torppaan, johon kuuluu 13 eri rakennusta. Päärakennuksessa on savutupa, savusauna ja maitokamari. Tuvassa on yksi sänky isännälle ja emännälle, muut olivat nukkuneet penkeillä seinustalla. Sauna on rakennettu 1770-luvulla, tupa 1844. Kaikki nämä vanhat rakennukset ovat romanttisia ja kauniita, mutta miten paljon hankalampaa elämä niissä olikaan meidän nykyiseen mukavaan elämäämme verrattuna. Seurasaaressa kasvoi runsaasti valkovuokkoja, ihmiset syöttivät lintuja ja kesyt oravat tulivat ihan lähelle. Seurasaareen haluan mennä toistekin! 

Seuraavaksi oli vuorossa UKK-museo Tamminiemi, kaunis talo kauniissa puistossa. Talohan on meille kaikille tuttu lukuisista valokuvista ja televisio-ohjelmista. Oli mukavaa nähdä tuttuja esineitä. Sisustus herätti ristiriitaisia tunteita kun oli sekaisin 1970-luvun design-huonekaluja ja kullattua rokokoota. Taideteoksia ja ainutlaatuisia lahjoja oli paljon esillä. Yläkerta oli Kekkosten yksityispuolta ja sinnekin pääsimme katsomaan, jopa makuuhuoneisiin. Huoneet näyttivät siltä kuin asukkaat vasta olisivat sieltä lähteneet. Kiitokset järjestäjille hienosta kevätretkestä!