RETKELLE, sinne pitää päästä, perinteiselle kevätretkellemme. Tällä kertaa Kaitsun kuskaama bussi ajoi kohti Sammattia ja Karjalohjaa. Retkeläisten määrä oli melkein vakio, ja pulina linjaautossa osoitti, että sukututkijat jakoivat tietojaan. Ensimmäinen kohde oli Sammatti, sen kirkko ja hautausmaa. Elias Lönnrotin hautakiveä ikuistettiin monella kameralla. Seuraavaksi ajettiin Paikkarin torpalle, jossa opas kertoi Lönnrotin kotielämästä Sammatissa. Tämä oli tuttu paikka, mutta aina on yhtä kiehtovaa kuunnella tarinoita Lönnrotin kovasta lukuinnosta ja muusta elämästä. Mukavaa oli myös kävellä Paikkarin torpan pihamaalla ja ihastella kaunista sammattilaista järvimaisemaa.

Ruokailemassa kävimme Sammatin Kievarissa, jonka tunnetusti hyvät ruoat saivat meidät aivan vetämättömiksi.

Lounaan jälkeen matka jatkui Mustion linnaan. Se oli monille entuudestaan tuttu paikka, mutta opas kertoili juttuja hyvin mielenkiintoisesti. Linnassa oli myös pukunäyttely. Puvut olivat hienoja ja mahdottoman pieniä ajatellen nykyihmisiä. Myös linnan puistikossa ehdittiin tehdä pieni kierros.

Mustion linnasta suuntasimme vähän pienempään kohteeseen eli Tammiston tilalle Karjalohjalle. Tilalla on laaja arboretum, jonka perusti professori Gustav Komppa. Metsässä on noin 250 erilaista puulajia. Opas kierrätti meitä pitkin poikin polkuja kertoen arboretumin historiaa. Vahinko , että sade alkoi, kun pääsimme Tammiston tilalle. Suosittelemme paikkaa niille, jotka eivät tällä kertaa päässeet retkelle.

Kotimatkalle lähdettäessä oli mukava olo. Tällaiset retket lähiseudulle ovat aivan nappiin. Kiitos Kaitsulle ja terveiset mukana olleille.

Seuraavaa retkeä odotellen