Retkipäivä 16.5.2009 valkeni aurinkoisena, mutta tuuli puhalteli ajoittain koleana. Lähdimme innoissamme mukaan koko perheen voimin. Iloinen puheensorina täytti heti linjaauton, ja tunnelmaa oli niin kuin vanhassa laulussa kerrotaan. Liikenne soljui omaa tahtiaan, ja Kaitsun luotsaamina olimme aikataulussa edellä, joten meillä oli mahdollisuus pyörähtää reitiltä hieman sivuun katsomaan Rengon 1400-luvun lopulla rakennettua harmaakivikirkkoa. Sen erikoisuutena on Suomen keskiaikaisten kirkkojen joukossa harvinainen 8-kulmainen pohjamuoto. Apostoli Jaakob vanhemman nimikkokirkkona se on ollut tunnettu pyhiinvaelluskohde keskiajalla.

Kirkko on otettu käyttöön arkkitehti Irja Hännisen suunnitteleman viimeisen kunnostuksen jälkeen v. 1985. Sisätiloihin emme päässeet, mutta kirkon ulkoinen harmonia ja viehättävään jokimaisemaan rajoittuva hautausmaa olivat näkemisen arvoiset.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Ohjelman mukaisesti saavuimme ajallaan Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon. Tämä Hämeen vanhin kirkko on ollut suosittu pyhiinvaelluskohde keskiajalla ja tunnettu myös maamme rajojen ulkopuolella. Se on tehty 1300 - 1400-luvun taitteessa tiilestä ja edustaa täysgotiikkaa. Se on rakenteeltaan kolmilaivainen hallikirkko. Kirkkosalin seiniä peittävät Suomen laajimmat ja alkuperäisimmät seinämaalaukset vuosilta 1514 - 1516. Ne kuvaavat Raamatun tapahtumia ja pyhimyskertomuksia. Raamatun tapahtumasarja alkaa Luomisesta ja päättyy Viimeiseen tuomioon. Keskeisenä aiheena on Jeesuksen elämän eri vaiheet. Alttarin yläpuolella on Pyhää kolminaisuutta kuvaava maalaus. Kirkon holvissa on keskeisellä paikalla kuvattu Pyhän Ristin legenda. Kaikkiaan kirkossa on 180 kertomusta. Runkohuoneeseen liittyvät sakaristo ja asehuone, jonka osittain harmaakiviset seinät ovat peräisin 1500-luvulta. Kellotapuli on vuodelta 1813. Kellot ovat peräisin Karjalasta Vuokselan kirkosta.

Kirkossa on myös nelisenkymmentä puuveistosta, joista vanhimmat "Liedon mestarin" veistämiä 1300-luvun alkupuolelta. Kuoriosassa olevat krusifiksi ja Hattulan Madonna ovat hänen tunnetuimpia töitään. Kirkossa on myös keskiaikainen puinen kastemalja ja maamme vanhin saarnaspulpetti vuodelta 1550. Kirkon toinen saarnastuoli on 1600-luvulta. Ehtoollista kuvaava alttaritaulu on Nils Schillmarkin maalaama. Pyhä Olavi, myöhäiskeskiaikaisen ritarin asussa, on Hattulan upein veistos. Se on valmistettu Lyypekissä. Kuva veistoksesta on jäsentiedotteen kannessa.

Museokierroksille

Herkullinen lounas nautittiin Hämeenlinnan Kruununleipomossa aistit herkistyneenä historian havinasta. Sen jälkeen retkeläiset hajaantuivat tutustumaan vapaavalintaisesti Hämeen linnaan, Hämeenlinnan kaupungin historialliseen museoon, Suomen tykistömuseoon ja Vankilamuseoon sekä tietysti museokauppaan, josta itse löysin muutamia hyviä museoiden opaskirjoja ja kauan kaivatun kirjan Myllymäen torpasta, jonka pihamaalla kävin nuorena tyttönä retkellä rippikoululaisten kanssa.

Vankilamuseo

Meidän perhe suunnisti Hämeenlinnan lääninvankilan vanhoihin tiloihin. Se oli Suomen ensimmäinen sellivankila, joka valmistui 1871 ja oli vankilakäytössä aina vuoteen 1993 saakka. Museo avattiin yleisölle vuonna 1997. Museokävijä tulee taloon samaa reittiä kuin vangit aikoinaan. Kapeat käytävät, metallinpaljastimet, suljetut ovet, kalterit ja ahtaat portaikot ahdistivat minua jo alkumetreillä. Eri aikakausien sellejä on nähtävissä 1870-luvulta 1990- luvulle, kuten myös vankien ajatuksia on luettavissa seinillä. Antti- pojalle jäi parhaiten mieleen vankilasanastoa käsittelevä tietokonepeli, jossa hän mitteli tietojaan isäänsä vastaan. Muutenkin vankilassa käynti oli aika opettava kokemus, jonka jälkeen pieni kävely raittiissa ulkoilmassa teki todella hyvää. Sotkun munkkikahvit houkuttelivat niin meidät kuin suuren joukon ystäviämmekin aurinkoiselle terassille.

Tykistömuseo

Suomen Tykistömuseon rakennukset ovat 1900-luvun alussa rakennettuja tiilikasarmeja, jotka on peruskorjattu museon tarpeisiin. Museon näyttely on rakennettu siten, että kävijä voi edetä vuosisadasta toiseen, tykistön synnystä 1400-luvulta alkaen Suomen sotaan, autonomian aikaan, jääkäriliikkeeseen ja vapaussotaan, aina 2000-luvulle. Toisessa kerroksessa n. 246 cm pitkän jykevän tykkimiehen, Väinö Myllyrinteen hahmo säväyttää. Tykkipihalla on laajin venäläisten tykkien kokoelma Venäjän rajojen ulkopuolella, arvokkaimmat tykit ovat tykkihallissa. Täytyi näin naisihmisenä vain kummastella, kuinka monenlaisia ja kokoisia tykkejä siellä oli nähtävissä yhdellä silmäyksellä, koko näyttelyssä yhteensä noin sata.

Hämeen linna

Hämeen linna, Hattulan Pyhän Ristin kirkko ja Turun tuomiokirkko ovat ainoita keskiajalta säilyneitä tiilirakennuksia Suomessa. Tiilen käyttö Hämeen linnassa selittyy sillä, että käytettävissä oli rahaa, raaka-aineita ja ammattitaitoa tiilirakentamiseen. Linnan lähettyviltä löytyi tiilien valmistukseen sopivaa savea ja hiekkaa, ja tiilet poltettiin omissa tiiliuuneissa.

Tykkitornin eli rondellin muuraustyöt Vanajaveden rannassa aloitettiin huhti - toukokuussa 1559. Syyskuussa torni oli saatu valmiiksi. Linna ympäröitiin 1770- ja 1780-lukujen linnoitustöissä kivetyllä vesihaudalla, joka saatiin aikaan yhdistämällä vallihauta Vanajaveteen.

Aulangolta Vanajan kirkkoon

Museoihin tutustumisen jälkeen jatkoimme matkaa Aulangon vuorelle, jossa väki kävi ihailemassa maisemia komeasta 33 metriä korkeasta graniittisesta näkötornista. Joillekin riittivät kahvit luonnonhelmassa linnun laulua kuunnellen. Aivot tarvitsivat selvästi lepotaukoa kaiken uuden tiedon sulattelemista varten. Kokemuksia vaihdettiin iloisesti rupatellen.

Vielä viimeksi kävimme retkiohjelmasta poiketen tutustumassa Vanajan 1400-luvulla rakennettuun harmaakivikirkkoon. Vanaja on Hämeen vanhimpia seurakuntia, joten kirkko ei ole seurakunnan ensimmäinen. Vanajan kirkko on Suomen pienimpiä keskiaikaisia kirkkoja. Sen erityispiirteitä ovat suuret nurkkakivet ja kauniit tiilestä muuratut päädyt. Vanajan kirkko on aikakaudelle poikkeuksellisesti yksilaivainen. Muodoltaan pitkänomaisen kirkon korkealle kohoavissa holveissa on rengas- eli tähtiholvaus.

Kirkon länsipäädyssä sijaitseva ulkoinen saarnastuoli on Vanajan kirkon erikoisuus. Se on seinästä vähän ulkoneva tiilirakennelma, jossa on puuluukulla peitetty aukko ja pieni paanukatos.

Kirkko sisustettiin penkeillä ja saarnastuolilla 1600-luvulla. Nykyinen uusgoottilainen saarnastuoli on peräisin 1830-luvulta. Alttaritaulu on 1860-luvulta. Sen on maalannut R.W. Ekman ja se kuvaa Jeesuksen kirkastumista kolmelle opetuslapselleen. Vanajan kirkon alttarikaappi on tehty Antwerpenissä 1500-luvulla. Sen puuveistossarja kuvaa Vapahtajan syntymä- ja kärsimyshistoriaa; pääkuvana on ristiinnaulitseminen.

Josef Stenbäckin suunnittelema kivinen kellotapuli rakennettiin vuonna 1895 lähelle kirkon itäpäätyä puisen porttirakennuksen paikalle. Aiemmin kuorissa sijainneet holvihautojen kansilaatat siirrettiin vuonna 1984 asehuoneen seinälle. Vielä ennen kotiin lähtöä asettauduimme kirkon seinustaa vasten ryhmäkuvaan. Saloon saavuimme klo 18 aikoihin väsyneinä, mutta tyytyväisinä matkan antiin. Saimme jälleen nauttia hyvästä keväisestä säästä, turvallisesta kyydistä ja antoisasta retkestä mukavassa seurassa. Kiitos järjestäjille!