Kevätretkemme 17.5.2014 suuntautui aurinkoisena toukokuun päivänä Inkooseen ja Raaseporiin. Mukana oli 44 sukututkijaa tai perheenjäsentä, ja bussia ohjasti kapeilla ja mutkaisilla kyläteilläkin luotettavasti Kai Ekbom. Ajoimme Salon torilta yhtä kyytiä noin tunnin verran Inkoon Degerbyn kylään.

Igor-museossa meidät otti vastaan kaksi opasta. Museorakennuksessa (Rosenberg), joka oli ennen Degerbyn kunnanvaltuuston kokouspaikka, toinen oppaista esitteli meille Porkkalan parenteesin (venäläismiehitys 1944—1956) historiaa sekä suullisesti että lukuisten posterien ja muistoesineiden avulla. Osalla matkalaisista oli omakohtaisia kokemuksia Porkkalan vuokra-alueen ”maailman pisimmästä tunnelista”, jossa junien ikkunaluukut suljettiin junien kulkiessa Helsingin ja Turun välillä läpi Porkkalan vuokra-alueen.

 

Toinen oppaistamme Berndt Gottberg esitteli Igor-museorakennuksen esineistöä ja niiden historiaa. Hän oli omakohtaisesti kokenut nuoruudessaan Porkkalan parenteesin ja kertoi historian ohella elävästi n. 60 vuoden takaisista ajoista. Kun Porkkala palautettiin vuonna 1956, oli palaaville asukkaille melkoinen järkytys todeta, minkälaista tuhoa 30.000 venäläisen sotilasyhteisö oli aiheuttanut niin rakennuksille kuin luonnollekin. Igor-museon esineistö tarinoineen antoi elävän kuvan tuosta elämästä ja hävityksestä. Mielenkiintoista oli todeta, että museolla on yhteyksiä miehitysaikana siellä olleisiin venäläisiin ja silloin siellä syntyneisiin.

Degerbyn Igor-museon jälkeen meidät kuljetettiin paikallisoppaan selostuksen kera pienelle kiertoajelulle lähiympäristöön. Ohitimme mm. Degerbyn kauniin kirkon, Fanjunkarsin torpan Siuntion aseman lähellä sekä Sjundbyn kartanon, jossa oli ulkorakennuksissa vielä säilynyt miehitysajan venäjänkielisiä tekstejä. Kuninkaantietä myötäillen kiersimme kauniin Vikträskin ja päädyimme lopulta Kopparnäsin kestikievariin maittavalle lounaalle. Pienen jaloittelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Inkoon Fagervikiä.

Emme valitettavasti päässeet sisälle kauniiseen Fagervikin ruukin kirkkoon emmekä kartanomuseoon. Sen sijaan kävelimme kauniissa ruukkimiljöössä ihaillen ulkoapäin kirkkoa järvenrannassa, kartanon ja ruukin vanhoja rakennuksia kosken partaalla, kartanon puistoa sekä kauniiden kukkaistutusten värittämää, entisistä ruukin työläisten asunnoista muodostuvaa kyläraittia. Hellepäivän jäätelöt nautittiin ruukkimiljöössä ja matkaa jatkettiin kohti Raaseporia.

Raaseporin linnanraunioihin tutustuimme omatoimisesti saaden taustatietoa toisen ryhmän oppaan kertomuksista. Kiipeilyn ja valokuvien jälkeen jatkoimme paluumatkaa.

Pysähdyimme tutustumaan Pohjan vanhaan kivikirkkoon, jossa Vesa Hänninen kertoi sen historiasta. Kotimatka jatkui vanhoja ruukki teitä pitkin kahville Fiskarsin torille. Munkkikahvien, kirpputorin ja pienen ulkoilun jälkeen odottelimme varjossa bussiin pääsyä.

Salon torin laitaan palasimme aikataulun mukaisesti klo 18. Jälleen kerran säänhaltijat suosivat kevätretkeämme. Täysi bussillinen sukututkijoita perheenjäsenineen oli taas nauttinut aimo annoksen erityisesti ruukeistaan tunnetun etelärannikkomme historiaa. Suuret kiitokset taas kerran Vesalle erinomaisesta kohteiden valinnasta ja muillekin järjestelyihin osallistuneille onnistuneesta retkestä!