Breilin-sukunimen esiintyminen on askarruttanut minua jo vuosikaudet. Salon seudulla Breilinejä on runsaasti. Useimmat heistä kuuluvat omaan sukuuni, Henrik Sjöholmin sukuun. Mutta keitä ovat nuo muut? Onko muualla Suomessa vielä lisääkin Breilinejä. Varsinaisten sukututkimusteni ohessa olen asiaa verkkaisesti selvitellyt ja siitä jotakin kirjoitellutkin (Kaksi Juho Petterinpoikaa. SSS Jäsentiedote 2/1995). Talvella 2002 päätin todella keskittyä kysymykseen - ja ratkaisu löytyi. 

Samaa sukua

Väestörekisterin mukaan on Breilin-nimeä käyttäviä Suomen kansalaisia elossa 111 henkilöä (tilanne 22.3.2002). Breilinien keskuudessa suoritetun kyselyn mukaan on Salon Merikulman ent. Breidilästä peräisin olevia syntyperäisiä Breilinejä 76 ja heidän tätä samaa sukunimeä käyttäviä puolisojaan 35, yhteensä siis 111. Samat Breilinit ovat näin ollen kaikki samaa sukua ja Breidilä on heidän alkukotinsa. Muita Breilin-sukuja tai -henkilöitä ei Suomessa ole. 

Nykyisten Breilinien sukunimi on lähtöisin 1800-luvun puolivälin aikoihin Breidilässä eläneeltä veljessarjalta sekä heidän serkuiltaan Vaskion Latalassa. Veljesten äiti Maria Juhontr. ja Latalan isäntä Juho Kustaa Juhonp. olivat sisaruksia. Heidän esi-isänsä olivat jo usean sukupolven ajan pitäneet Breidilän taloa; he olivat lampuoteja, vuokraviljelijöitä, sillä talon omisti Joensuun kartano. 

Nykyisten Breilinien yhteiset juuret 

Näistä neljästä perheestä polveutuvat kaikki 76 nykyisin elossa olevaa syntyperäistä Breiliniä. Heidän ohellaan on näillä samoilla perheillä suuri joukko muita sukunimiä käyttäviä jälkeläisiä. Myös on viisi henkilöä, jotka käyttävät Breilin-alkuista kaksoisnimeä. 

Tunnetuimpia Breilinejä ovat varmaan veljekset kaupunkineuvos Reino Breilin Salosta, järjestöneuvos Heimo Breilin Savonlinnasta ja teollisuusneuvos Kauko Breilin Lapinlahdelta. Heidän isänsä oli Joensuun kartanon seppä Volmar Breilin, joka taas oli em. Karl Breilinin poika. 

Vuosikymmenten kuluessa BreiIin-nimeä on käytetty muutamissa muissakin sukuhaaroissa, mutta se on sittemmin niistä hävinnyt. Aleksanteri Breilinin veli Kustaa muutti Helsinkiin ja hänen lapsistaan poika Anton lähti aikanaan perheineen edelleen Kymiin. Kymin seurakuntaan heitä ei kuitenkaan tullut, ei myöskään Kotkaan. Tämä sukututkijalle tuttu tilanne kätki pitkään sen mahdollisuuden, että ehkä jossakin Kymenlaaksossa elää edelleen heidän Breilinjälkeläisiään. Vasta lukumäärien laskenta talvella 2002 varmisti epäilyt turhiksi. Ja aivan sattumalta paljastuivat muutama viikko myöhemmin Antonin perheen vaiheetkin. 

Brejlinintie Voikkaalla

Antonin ongelman ratkaisun avainhenkilö, muuan Breilin, joutuu työssään tekemisiin postiosoitteiden kanssa. Kun eräässä osoitteessa oli Brejlinintie, hän huomioi tuon tutunomaisen nimen ja kyseli sen alkuperää. Kävi selville, että tie on Voikkaalla suuren paperitehtaan tuntumassa muistona siitä, että kerran tehtaalla työskentelivät merkittävillä johtopaikoilla Anton Brejlin ja hänen poikansa Alvar Brejlin. Henkilötietojen tarkistus varmisti, että kyseessä ovatkin em. BreidiIän Kustaan jälkeläiset, sukunimi Breilin vain oli muunnettu muotoon Brejlin. Koska Alvar oli perheen ainoa lapsi ja hänellä puolestaan oli vain tyttäriä, ei nimeä Brejlin enää esiinny. 

Sukulaisia Amerikasta

Viime kevään aikana valmisteli kaukana USA:n Minnesotassa muuan Richard Leino, suomalaisten siirtolaisten jälkeläinen, yhdessä veljensä Philin kanssa matkaa tiedemieskonferenssiin Suomen Tampereelle. Hän muisti, että isoisä Emil Leino, syntynyt n. v. 1880 Salossa, oli aikaisemmin Breilin. Nytpä hän päättikin samalla mahdollisuuksien mukaan ottaa selville ja tavata sukulaisiaan Suomessa. lnternetistä hän löysi yhden suomalaisen sähköpostiosoitteen, jonka omistaja oli Breilin. Viesti tälle ja vastaanottotoimet Suomessa lähtivät käyntiin! 

Ensin selvitettiin Emil Leinon syntyperä. Ilmeni, että hän oli syntynyt 1.11.1874 Kuusjoella Ali-Luikin talossa. Hänen isänsä Sven Juhonp. oli tullut vävyksi Ali-Luikille Latalasta, jonne taas Svenin isä Juho Kustaa Juhonp. oli tullut Breidilästä. Kirkonkirjojen mukaan kukaan näistä miehistä ei itse käyttänyt Breilinnimeä, mutta varsin vahvan BreiIin-tietoisuuden oli Emil matkallaan säilyttänyt ja myös jälkeläiläisilleen siirtänyt. Nyt saivat Emilin pojanpojat Richard ja Phil tavata sukulaisiaan Suomessa; läheisin oli pikkuserkku aivan Ali-Luikin naapurista. Käytiin katsomassa esi-isien synnyinpaikat Ali-Luikki, Latalaja Breidilä. Siirtolaisinstituutti toimitti tarkkaa tietoa Emil-isoisän siirtolaiselämän vaiheista. Veljekset olivat hämmentyneitä! 

Breilin-nimen alkuperä

Breilin-nimen alkuperästä on suvun keskuudessa Salon seudulla säilynyt perimätieto: Breilin-niminen saksalainen merimies on täällä jäänyt laivaltaan maihin, ja hänestä on suku lähtöisin. Nyt tuli tietooni tarina Voikkaalta: Brejlin-niminen mies tuli Saksasta Suomeen perustamaan tehdasta. Hän kulki Kymijokea ylöspäin katsellen sopivaa paikkaa. Voikkaan kohdalla sellainen löytyi. Hän iski pitkän sauvan rannalle pystyyn merkiksi, ja siihen se tehdas tehtiin. Viimeisimpänä on tarina USA:n Leinoilta: Breilinniminen saksalainen sotilas palveli Venäjän tsaaria. Palkkioksi hyvistä suorituksistaan hän sai tsaarilta läänityksen Suomesta, niin suuren kuin susi päivässä juoksee. 

Todellisuudessa Breilin-nimi tulee Breidilä-sanasta. Breidilä on vanha nimi; se esiintyy jo 1500-luvun maakirjoissa. Arvellaan, että nimi tulee, samoin kuin esim. Paimion Preitilä ja Pemiön Bredsböle, ruotsin kielen sanasta bred (= leveä, talon maisemassa on ollut jokin leveä, esim. leveä pelto taikka vesistö). Asiakirjoissa on myös muodot Brelä ja Breilä sekä sanasta Breilin muodot Brelin, Bredlin ja Brejlin. 

Breilin-tutkimuksissani olen kokenut innostavaa elämyksiä. Elämys on jo se, että Breilinit tosiaankin kaikki kuuluvat yhteen ja samaan sukuun. Tutkimusten jo valmistuttua löytyi Brejlinintie ja sitä kautta varsin mielenkiintoinen lisä Breilinien vaiheisiin. Aivan tietämättömiä oltiin Amerikan-sukulaisten olemassaolosta. Oli helppo löytää vastaus sieltä tulleeseen tiedusteluun, koska Breilin-sukupuu oli juuri selvitetty. Opettavaa oli jälleen kokea sekin, miten vähän on uskomista perimätietoihin - jotka kuitenkin aina ovat tärkeitä ja sukututkijaa kiinnostavia. 

Kirjoituksen laatija Eero Suomi on Aleksanteri Breilinin pojanpojan poika. Yllä oleva kirjoitus on lyhennelmä Breilinien sukuselvityksestä, joka on monisteena luettavissa kerhohuoneella.