Vaimoni isoisän veli Alfred Aleksander Wansän (1879 - 1966) palveli Venäjän armeijassa vuosina 1901 - 1917. Sen jälkeen hän teki lyhyen upseeriuran Suomessa vuosina 1918 - 1925. Suomen nuoressa armeijassa tarvittiin aluksi häntä ja yli 100 muuta Venäjällä palvellutta. Jokseenkin kaikkien heidän kohtalokseen tuli kuitenkin aitosuomalaisen painostuksen alla erota vuoteen 1925 mennessä. Oikeastaan kai vain Mannerheimiä ja nerokasta tykistän kehittäjää V. P. Nenosta siedettiin.

Wansän itse jäi lapsettomaksi. Hänen veljensä Verneri Varjorannan lastenlapset ovat nyt varttuneet siihen ikään, jolloin sukuyhteydet kiinnostavat. Wansänin jälkiä seuratessani selvitin myös hänen vanhempiensa Alfred Emanuel Wansänin ja Matilda Serafian Lindholmin taustaa. Edellisen sukujuuret ovat lähinnä Tyrväällä, jälkimmäisen Halikossa.

Alfred Emanuel Wansän

Alfred Emanuel syntyi 24.6.1848 Tyrvään Uudenkylän Punton talossa Christina Vilhelmina Wansänin (s. 2.6.1821 Kiikka, Mielaanniemi, k. 1890) ja hänen toisen aviopuolisonsa Emanuel Henrikssonin (s. 29.3.1821 Hämeenkyrä, Jumesniemi, Kärki, k. 1881) esikoisena. Nuoremmat lapset olivat Carolina Johanna (1850 - 1920), Eugenia Matilda (1854 - 1907) ja Viktor (1859 - 1916). Kaikki lapset saivat sukunimensä äitinsä mukaan. äidin isä, nimismies Johan Thomasson Wansän (1789 - 1832) omisti Tyrvään Uudenkylän Punton tilan. äidin äiti oli Anna Christina Thomasdotter (1786 - 1853). Alfredin isä Emanuel Henriksson oli toiminut Kiikassa myllärinä.

Suvun hallussa olevista selvityksistä käy esille, että Alfred Emanuelin äidin Christina Vilhelmina Wansänin ensimmäisestä avioliitosta oli syntynyt v. 1836 -1845 kuusi lasta. Näistä oli elossa neljä Alfredia vanhempaa poikaa, joten hänellä ei ollut tilalla tulevaisuutta. Aikuiseksi vartuttuaan hän lähti Helsinkiin onneaan koettamaan. Pahimpana nälkävuonna 1868 hän täytti 20 vuotta, ja lähtä on tapahtunut ilmeisesti joskus 1860-luvun lopussa. Jossakin vaiheessa hän värväytyi Suomen kaartiin ja osallistui Turkin sotaan 1877 - 1878 aliupseerina. Alfred Emanuel Wansän kuoli Helsingissä 7.8.1911.

Matilda Serafia Lindholmin sukutausta

Matilda Serafia Lindholmin varhaisvaiheista on olemassa varsin runsaasti tietoa. Matildan isä Johan Gabriel Mickelsson (Juho Gabriel Mikonpoika) mainitaan seurakuntien rippikirjoissa rengiksi ja kalastajaksi. Hän syntyi 28.2.1817 Salon Hämeenkylässä ja kuoli jo 15.4.1859 Halikon Vuorentaassa. äiti Antoinette Karolina Johansdotter (Juhontytär) oli syntynyt 27.2.1821 Halikon MeisaIan Ylimmäisten talossa ja kuoli 2.5.1860, vuosi miehensä kuoleman jälkeen. Molempien kuolinsyyksi on kuolleitten luettelossa merkitty frossa eli vilutauti tai horkka.

Juho Gabriel oli tullut Uskelasta Halikkoon vuonna 1841, ja pariskunta vihittiin 16.5. samana vuonna. Juho oli vihittäessä renki, sitten hän toimi vuokramiehenä vaimonsa kotona muutaman vuoden. Sen jälkeen perhe muutti Armfeltien Vuorentaan kartanoon, jossa Juho työskenteli kalastajana. Halikkohan on meren rannalla, ja Vuorentaan kartano Halikonlahden tuntumassa.

Perheeseen syntyi Halikossa kuusi lasta, jotka jäivät täysorvoiksi äidinkin kuoltua v. 1860. Heidät luetellaan seuraavassa taulukossa. Sukutaustan selvittämiseksi olen saanut apua sukututkijoilta Annikki Lindän (Salo) ja Reijo Leppilahti (Nurmo).

Matilda Serafian sisarussarja:

1. Johanna Karolina Juhontytär, s. 4.5.1842 Halikko, Meisala, Ylimmäinen, k.15.12.1861 Halikko, Kihinen
2. Johan Gustaf Juhonpoika, s. 27.9.1844 Halikko, Meisala, Ylimmäinen
3. Karl Vilhelm Juhonpoika, s. 19.8.1847 Halikko, Vuorentaka, k. 20.4.1864 Halikko, Viurila
4. Frans Fredrik Juhonpoika, s. 2.2.1850 Halikko, Vuorentaka
5. Matilda Serafia Juhontytär, s. 4.4.1853 Halikko, Vuorentaka, k. 16. 2.1925 Helsinki
6. Amanda Sofia Juhontytär, s. 23.10.1855 Halikko, Vuoren-taka, k. 25.10.1857 Halikko, Vuorentaka

Perhe kuului Vuorentaan kartanon alustalaisiin. Rippikirjassa perheellä ei ole sukunimeä, eikä vielä ole tiedossa, missä vaiheessa Matildan sukunimeksi tuli Lindholm.

Halikon kartanoista

Kaikki kolme halikkolaista suurta säteritilaa joutuivat Armfeltien aatelissuvulle 1700-luvun lopulla. 1800-luvun alussa ne jaettiin kahden sukuhaaran kesken niin, että toiselle tuli Joensuun kartano ja toiselle Viurilan ja Vuorentaan kartanot. Kaikkia kolmea voidaan pitää sen aikaisina suuryrityksinä (vrt. Hirviluoto - Pitkänen, Halikon historia I). Maanviljely tuotti suurimman osan tuloista, mutta myös karjankasvatus ja voin valmistus, puun myynti ja sahaus, tuulimyllyt ja tiilitehdas olivat merkittäviä. Joensuun kartanolla oli oma laiva, joka vei tuotteita ulos. Kaikkien kolmen kesken oli näissä asioissa tapahtunut nykytermillä ilmaisten verkottumista. Sitä oli lisäksi yhteinen Vuorentaassa sijainnut vilja-varasto, josta sai keväisin siemenviljaa. Ajoittain siitä jaettiin myös sosiaalista apua. Sekä Viurilassa että Vuorentaassa oli viinanpolttimo. Näin ollen väkeäkin täytyi olla paljon, ja sitä mukaa oli paremmat mandollisuudet huolehtia alustalaisista pahankin päivän tullen.

On mandollista, että tämän takia orpolapsetkin säästyivät jo 1830-luvulta lähtien pitäjissä ja sitten kuntauudistuksen (1865) jälkeen kunnissa yleistyneiltä vaivaishuutokaupoilta, tai ainakin niiden pahimmilta epäkohdilta. myös 1860-luvun nälkävuosista selvittiin paremmin, vaikka Halikkoon alkoi tulla kerjäläisiä jo vuonna 1866. Varsinaisia kuolonvuosia olivat Suomessa vuodet 1867 ja 1868, jolloin koko maan väkiluvusta menehtyi aliravitsemukseen ja tauteihin melkein kandeksan prosenttia. Halikossakin kuolleisuus nousi jonkin verran nimenomaan lavantaudin ja isorokon takia.

Lapset piioiksi ja rengeiksi

Matilda Serafia menetti molemmat vanhempansa pikkutyttänä. Hän joutui kasvatiksi, ja on arveltu, että kasvatuskoti oli, ellei nyt aivan jokin Armfeltien kartanoista, niin kuitenkin niiden lähellä. Verneri Varjorannan Kukka-tytär kertoi olleensa kerran pikkutyttänä vanhempiensa ja isoäitinsä Matilda Serafian kanssa käymässä kyseisessä kartanossa. Siellä isoäiti hämmästytti vierailijoita ja kartanon opasta tarkoilla tiedoillaan päärakennuksen huonejärjestyksestä ja huonekaluista. Hän kykeni ilmoittamaan ennen seuraavaa huonetta, mitä siellä tultaisiin näkemään.

Armfelteilla oli kuulemma ollut sosiaalista mieltä, joka ilmeni siten, että kaikki alustalaisten lapset pyrittiin kouluttamaan johonkin ammattiin. Niin Matildasta tuli ompelija. Tosin ei tiedetä, mitä ompelijan koulutus silloin oli, kävikä hän opissa jo Halikossa vai vasta Turussa, jonne ilmeisesti vanhempi veli houkutteli Matildan, ja missä määrin Armfeltit todella huolehtivat koulutuksesta.

Vanhempien kuoltua lapset hajaantuivat eri taloihin. Vanhin tytär oli mennyt jo 1858 piiaksi naapuripitäjään Uskelaan, ja pojista tuli Viurilan renkejä. V. 1856 - 62 rippikirjan mukaan Matilda joutui Vaskion Lempilän Ylitaloon, jota isännäi lampuoti Johan Gustaf Gabrielinpoika. Lampuoti tarkoittaa kokonaisen itsenäisen tilan vuokraajaa. Hänellä oli talossaan oman perhekuntansa lisäksi paljon muuta väkeä. Matildan kohdalla on maininta fosterbarn eli kasvattilapsi.

Tämän jälkeen Matilda siirtyi toiseen taloon, Ammakon kylän Eskolle, edesmenneen rusthollari Johan August Eskolinin taloon. Sen jälkeen hän muutti piiaksi nahkuri Gustaf Vilhelm Läfgrenille Härjän rustholliin. Nahkuri eli karvari oli ammattimies, joka parkitsi ja valmisti eläinten taljoista valmista nahkaa. Talosta toiseen siirtyminen jättää pienen epäilyn: jospa Matilda joutui sittenkin viettämään nämä vuodet huutolaisena. Karvarin luota Matilda muutti Turkuun 12.10.1868, eli juuri pahimpana nälkävuonna. Samana vuonna hän oli päässyt ensi kerran ripille.

Vanhin lapsista, Johanna Karoliina oli muuttanut Uskelaan jo v. 1858 ilmeisesti kultaseppä Himbergin perheen piiaksi. Seuraavana vuonna hän palasi kotiin, ja meni sitten piiaksi Kihisten Päittenpään torppaan. Siellä hän kuoli keuhkotautiin 15.12. 1861.Nuorin sisar Amanda Sofia Juhontytär kuoli Halikossa jo pari-vuotiaana 25.10.1857. Kuolinsyyksi on merkitty rädsot eli punatauti, joka oli helposti leviävä suolistosairaus. Keskimmäinen veli, Viurilan kartanoon rengiksi joutunut Karl Vilhelm kuoli 20.4.1864.

Matildan muutto Turkuun ja perheen perustaminen

Näin ollen lapsista selvisivät kunnolla aikuisikään vain Matilda, vanhin veli Johan Gustaf ja nuorin veli Frans Fredrik. Vaikka kuolo korjasi noin monia lapsista, ei se ollut noihin aikoihin mitenkään tavatonta. Johan Gustaf oli muuttanut Turkuun 24.10.1863. Jo vuosien 1856 - 1862 rippikirjassa oli hänen kohdallaan merkintä "vistas i äbo". Perimätiedon mukaan veli, eli todennäkäisesti juuri Johan Gustaf, oli Turussa sotilaana. Mandollisesti hän on kuulunut Turun ruotujakoisen tarkk'ampujapataljoonaan (1854 - 62) tai Suomen meriekipaasiin (1830 - 62, myöh. Suomen kaaderiekipaasi).

Frans Fredrik oli renkinä mm. Viurilan omistamassa Puotilassa, sitten Halikon Nummen kylässä oppipoikana (lärling) suutari Tryggillä. Hän pääsi ripille 1865 ja muutti sitten karvari Löfgrenille rengiksi, eli samaan paikkaan Matildan kanssa. Hän muutti Turkuun 25.10.1866.

Kumpi veljistä sitten kutsui Matildan Turkuun? Ehkäpä elämässään ilmeisesti jo vakiintunut vanhempi veli Johan Gustaf, joka varmaan halusi "pelastaa" sisarensa vaikeista oloista. Ehkä Matilda otti tässä vaiheessa sukunimekseen Lindholm, joka saattoi jo olla veljenkin nimenä. Perimätiedon mukaan veli esitteli hänelle Alfred Emanuel Wansänin, johonkin aikaan Turkin sodan jälkeen.

Häät vietettiin 21.12.1878 ja vanhin lapsista, Alfred Aleksander syntyi seuraavan vuoden marraskuussa Helsingissä. Avioliitto oli Alfred Emanuelin toinen, sillä hänet oli vihitty ensimmäiseen avioliittoonsa 14.12.1876 palvelusneito Johanna Kristina Stälnacken kanssa, joka kuoli lapsi-vuoteeseen 7.5.1877. Heille oli syntynyt 24.4.1877 poika August Alfred, joka kuoli lastentautiin 13.6.1877.

Matilda Serafia ja Alfred Emanuel Wansän Helsingissä

Matilda Serafia ja Alfred Emanuel Wansänin perheeseen syntyi Helsingissä neljä lasta, joiden syntymä- ja kuolintiedot ovat seuraavat:

1. Alfred Aleksander Wansän, s. 18.11.1879 Helsinki, k. 2.5.1966 Helsinki. Vaimo Wera Eugenie Marie (o.s. Michelsohn), s. 22.10.1886 Tallinna, k. 30.8.1979 Helsinki. Pariskunnalla ei ollut lapsia.
2. Julia Matilda Daqmar Wansän, s. 8.8.1881 Helsinki, k. 1.3.1954 Helsinki. Naimaton.
3. Vihtori Verneri Wansän (myöh. Varjoranta), s. 21.2.1883 Helsinki, k. 10.12.1968 Helsinki. Vaimo Hellä Hulda (o.s. Johansson, myöh. Aro), s. 26.3.1871 Hausjärvi, k. 22.11.1946 Helsinki. Pariskunnalla oli kolme lasta.
4. Elsa Elisabet Wansän, s. 16.11.1891 Helsinki,k. 21.7.1894 Helsinki.

Matilda Serafian ja Alfred Emanuelin kodin näyttävät tekstiilit ja juhla-asut selittyvät koulutetun ompelijan taidoista ja myös kartanosta saaduista esimerkeistä. Heidän käyttäytymisensä on ollut tavallisiin kansanihmisiin verrattuna kaiketi tavanomaista sujuvampaa ja luontevampaa. Dagmar-tytärtä äiti tietysti pyrki kasvattamaan saamiensa oppien mukaan, mutta kertoman mukaan tällä oli taipumusta äitiään enemmän omaksua hienostelevia tapoja.

Kovin vihreälle oksalle Matilda ei toki päässyt. Suomen kaartin aliupseerilla ei tietystikään ollut kovin leveä leipä. Näyttävin tapahtuma Matildan elämässä oli vanhimman pojan, Alfred Aleksanterin, hääjuhla Tallinnassa kesäkuussa 1908. Silloinen luutnantti Alfred Aleksander Wansän avioitui varakkaaseen baltiansaksalaiseen sukuun kuuluneen upseerintyttären Wera Michelssohnin (1886 - 1979) kanssa. Häät pidettiin Pyhän Nikolauksen kirkossa (Niguliste kirik) ja vastaanotto Kadriorgin puistossa meriväen klubilla. Koko hääväki kokoontui yhteiskuvaan puiston puiden katveeseen.

Toinen kuva esittää morsiamen ja sulhasen isiä sulassa sovussa arvoasteista riippumatta samalla penkillä. En valitettavasti tunne Venäjän armeijan arvomerkkejä, joten en osaa sanoa, mikä oli morsiamen isän arvo. Aliupseeri Alfred Emanuel Wansän oli saanut urhollisuudestaan Pyhän Yrjän sotaritarikunnan kunniamerkin, eli ns. Yrjänristin. Tästä todella arvostetusta kunniamerkistä hän on saanut tervettä itsetuntoa. Hääkuvassa hänen rinnassaan on lisäksi Turkin sodan taisteluiden muistomitali ja Tonavan ylityksestä menomatkalla saatu muistoristi. Sotaritarikunta oli perustettu palkitsemaan sodassa kunnostautuneita aliupseereita ja miehistää. Niinpä pariskunta lienee tehnyt hyvän vaikutuksen seurustellessaan Alfred-poikansa häissä muun hääväen joukossa.

Matildan nuorempi poika Verneri, myöh. Varjoranta (1883 - 1968) kertoi eräässä kirjeessään, miten vanhemmat olivat viihtyneet häissä erinomaisesti. Isä oli kehuskellut, miten hän oli tanssinut erään kenraalittaren kanssa ja ollut kuin veli veljelle, ilmeisesti miniänsä isän kanssa. Verneri Varjo-rannan kirjeen vähän skeptinen sävy kuitenkin osoittaa, että ehkäpä he saivat osakseen hyväntahtoista, kaiketi vähän alentuvaakin kohteliaisuutta.

Maria Serafian elämässä orpotytöstä ja talollisten kasvattilapsesta itselliseksi ompelijaksi ja aliupseeria rouvaksi oli sosiaalista nousua, vaikka ei hän koskaan tietenkään availlut suurempia ja komeampia ovia. Elämänsä lopulla hän sai nähdä myös nuoremman poikansa Vernerin menestyksen liike-elämässä. Tämä oli nuorena tullut kirjapainon omistajaksi. Hänen suuri innovaationsa oli ryhtyä painamaan Helsingin puhelin- ja osoiteluetteloa. 1920-luvulle tultaessa hän omisti useita osakehuoneistoja, pari elokuvateatteria ja näyttävän huvilan Sääksmäen Ritvalassa.