"Ja niin syntyi varsinaissuomalainen talonpoikaiseepos, jossa juhlien, joulun, laskiaisen, pääsiäisen, helatorstain ja helluntain kiteytyneet, monivaiheiset tavat ja menot tulevat julki yksityiskohtaisesti, järjestyksessä ja hauskalla tavalla esitettyinä."

Näin kirjoittaa Niilo Kallio Halikon hakoniskat -kirjasarjan kolmannen osan esipuheessa 1937. Ensimmäinen ja toinen osa olivat ilmestyneet 1920 ja 1922. Kuvat koko sarjaan piirsi taiteilija Matti E. Waren. Vuonna 1980 kirjasta julkaistiin kaikki osat käsittävä näköispainos.

Tapainkuvausta 1880-luvulta

Kirjan tyylilajiksi sen toimittaja ilmoittaa tapainkuvauksen, mutta kirja on paljon muutakin. Kertojalla, puusepänvaimo Ida Heinosella, on loistava kyky kuvata kylän ihmisiä ja tapahtumia, jotka ajoittuvat hänen lapsuuteensa 1880-luvulla Halikon pitäjän Talolan kylässä.

Halikkolaiselle kirjan murre on "arvo sinänsä", mutta se kertoo myös historiasta: ruotsalaisista vaikutteista ja yhteyksistä Viroon. Ja kertojan kielellisestä herkkyydestä todistaa mm. se yksityiskohta, että hän vielä 30 – 40 vuoden kuluttua muistaa, kuinka sauvolaissyntyinen "Juhani-faar" puhui.

Hakoniskat-kirjoissa kerrotaan Talolan kyläyhteisön tapahtumista. Henkilöillä on esikuvansa todellisuudessa, mutta sukututkija ei välttämättä löydä heitä tuon ajan rippi- tai henkikirjoista. Talojen isäntäväki on helpoimmin tunnistettavissa, mutta muut jäävät taiteelliseen ja tarkoitukselliseen hämäryyteen. Myös salanimiä on käytetty, erityisesti, jos henkilöstä tulee esille jotakin kielteiseksi tutkittavaa.

Kirjaa lukiessani heräsi kiinnostukseni siinä kuvatun Talolan kylän kolmen talon, Mikolan, Keskitalon ja Markuntalon, historiaan ja ihmisiin. Mitkä ovat heidän sukujuurensa, mistä ja miksi he ovat kylään tulleet? Kun Mikolan isäntä oli isoäitini setä ja Keskitalonkin väki on oman sukuni Piintilän sukukirjassa, oli sukua selvitettynä jo ennestään ja lisätieto sitäkin kiinnostavampaa.

Kirjan piirrokset

Kirjan kuvittajaksi saatiin Saloon lääkäri-isänsä mukana 16-vuotiaana muuttanut Matti E. Waren, joka taideopintojensa jälkeen toimi lavastustaiteilijana ja vuodesta 1927 Helsingissä Kansallisteatterin vakituisena lavastajana. Niinpä kirjan runsas kuvitus - kussakin niteessä on viitisenkymmentä piirrosta - toimiikin erinomaisena "lavastuksena" kirjan kertomukselle. Warenin piirrokset sopivat erinomaisesti kirjan kansanomaiseen henkeen, kuten esimerkiksi kuva nuorten hauskanpidosta.

Talolan kylän historiaa

Talolan kylä sijaitsee Immalanjoen varrella lähellä Turku-Viipuri-tietä noin 11 kilometriä Salosta länteen. Se on vanhoja ns. suomalaisen oikeuden kyliä. Kylän taloluku on ainakin vuodesta 1580 lähtien pysynyt samana ja tilat talonpoikien hallussa. Ensimmäisen rippikirjan (Halikon srk, vuodet 1692 - 1708) mukaan kylässä oli kolme taloa, Mikola, Keskitalo ja Markku, joiden isäntinä olivat Simon, Eskil ja Matts. Mikolasta ja Keskitalosta yhdessä muodostettiin 1600- luvun lopulla rustholli ja Markusta tuli näiden augmentti eli aputila. Perinnöksi tilat ostettiin vuosina 1761, 1796 ja 1805.

Vuonna 1890 Mikolan isäntä osti Keskitalon. Förbomin perhe jäi sinne asumaan, mutta 1890-luvulla isäntä, nyt entinen talollinen, kuoli ja lapset lähtivät maailmalle. Omistuksen muutos näkyy myös rippikirjassa. Mikolan tyttären Ida Niemisen perhe isännöi yhdistettyä tilaa vuoteen 1916, minkä jälkeen sillä oli useita omistajia. Vuonna 1945 tilan osti nykyinen omistajasuku, jonka kolmas polvi sitä nyt viljelee. Tähän nykyisin Mikkolan nimellä tunnettuun tilaan liitettiin myös Markun maat 1960-luvulla.

Rippikirjoista ja vuoden 1880 henkikirjoista kylästä löytyy kolme nimeltä mainittua torppaa: Kultolan Tammen mailla oleva Kujanpää. Keski-taloon kuuluva Sillankorva (ilmeisesti Pitkäportaassa) ja Markuntalon Ilola. Piikojen ja renkien lisäksi kylässä on syytinkiläisiä, jyvätorppareita, ns. vapaita työmiehiä, sepän leski, itsellisia ja yksi irtolaiseksikin mainittu.

Talojen suvut

Mikolassa eli Juhanilla todennäköisesti jo 1600-luvun alussa asunut suku vaihtui vuoden 1809 paikkeilla. Seuraava vaihdos oli v. 1863, jolloin joen vastakkaisella puolella olevan Muntolan vanhin poika Johan Gustaf Lindholm ja Uskelan Ruokomäen tytär Amanda Erika Rothsten ostivat talon. Tämä suku pysyi talossa vuoteen 1916. Hakoniskat-kirjassa talo kulkee nimellä "Juhani". Ensimmäisen vaimon kuoltua emäntänä oli Kultolan Katunpään tytär Sofia. Ensimmäisen avioliiton lapsista Juha Viktor (s. 1867) oli lyseossa Turussa; kotona olivat tyttäret Ida (kirjan "littar"), Amanda ja Olga. Toisesta avioliitosta syntyivät Lyydia ja Gustaf Cleopas, jonka ristiäisiä kirjassa vietetään.

Keskitalossa suku vaihtui v. 1814 isännän kuoleman ja Justina-lesken uuden avioliiton myötä, sillä ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tytär muutti 1826 Kuusjoelle Kraatarlan Yli-Jamalle. Isännäksi tuli nyt Mikkel Sigfridinpoika, joka oli angelniemeläistä Kanamäen sukua. Tämän toisen avioliiton lapsista sisarukset Gustav ja Greta Stina naivat Piintilän sisarukset Erikan ja Johanin kaksoishäissä 1836.

Nuorin, Fredrika Lovisa, meni emännäksi Uskelaan Haukkalan Jaakolle.

Keskitalon uusi isäntäväki ehti pitää taloa parikymmentä vuotta, kun sekä perheen isä Gustav että äiti Erika kuolivat lavantautiin 1855 ja 1856. Talo myytiin huutokaupalla ja alaikäiset lapset Carl, Carolina, Wilhelmina, Mathilda ja Robert muuttivat äitinsä kotitaloon Piintilään. Vanhin poika, Johan Gustav, oli lähtenyt Mustialan maanviljelys-opistoon jo 1858.

Keskitaloon muuttivat keväällä 1861 uudet omistajat Kultolan Katunpään poika Johan ja hänen vaimonsa Engla Förbom. Perhe otti käyttöön vaimon laivuri-isältä peräisin olevan sukunimen. Viidestä syntyneestä lapsesta jäivät eloon Engla. Aurora ja Ida (s. 1869). Tämä Ida on kirjan kertoja, "Alma" ja "Enklavainan kuapo", kuten häntä kirjassa nimitetään.

Engla-vaimon kuoleman jälkeen isäntä sai uuden vaimon talon entisestä tyttärestä Matildasta. Tämä tuli Vaskiolta Sauvonkylän Mäen Isostatalosta jonne oli Piintilästä muuttanut veljensä kanssa. Tästä toisesta avioliitosta syntyi yhdeksän lasta, joista kahdeksan jäi eloon: Olga, Amanda, Kari, Sigrid, Erland, Minne, Elsa ja Emil.

Markulla asui sama suku ainakin 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. Kirjan tapahtumien aikaan emäntänä oli Paimiosta Ilttulasta kotoisin oleva, vuonna 1875 taloon tullut Serafia eli kirjan "Fiia". Perheen kaksi ensimmäistä lasta olivat menehtyneet jo pieninä. Talossa oli Hakoniskat-kirjan mukaan myös kasvattitytär, josta ei kuitenkaan löydy merkintää rippikirjasta. Vuosina 1884 – 1888 perheeseen syntyivät sitten Aksel. Ida ja Elsa.

Kyläyhteisö ja yksilöt - faktaa ja fiktiota

Taloja isännöineet perheet olivat se perusta, jolle kyläyhteisö rakentui, mutta perheasioita ei kirjassa käsitellä. Esille tulee tosin isovanhempien huoli isännän alkoholinkäytöstä joulunaikaan tai tytär- ja äitipuolen suhde. Taloudellisesta asemasta tai vastaavasta ei puhuta.

Sosiaalisista suhteista kertomus antaa joitakin viitteitä. Vaikka emäntä käski omia tyttäriä ja piikoja ihan samalla lailla töihin, tyttärien asema oli selvä ja heidän käyttäytymistään valvottiin. Toisaalta kertomuksesta välittyy se, että palvelusväkeä arvostettiin muutenkin kuin työvoimana.

Persoonallisuuksiakin kylästä löytyi. Oli "Juhani-faar", Mikolan entinen isäntä, jota sanottiin "tööthutkariksi" - mitä ilmaisu sitten tarkoittikaan. Ehkä hänestä ei aina erityisesti pidetty, mutta häntä siedettiin ja tarvittiin vaikkapa uudenvuoden ennustusten tulkitsijaksi. Ja jos lukija ihmettelee hänen puhettaan ("mina sano , jaa ei minull ... ") , selitys löytyy kirkonkirjan tiedoista. Hän oli Sauvon Timperlästä kotoisin, tullut rengiksi Nikkilään ja nainut sitten Mikolan silloisen tyttären. Kukaan lapsista ei jatkanut talonpitoa, vaan kaikki kolme muuttivat pois.

Pilkkarunojen sepittäminen näkyy kuuluneen Juhani-faarin heikkouksiin. Niitä hän uskalsi tehdä piioista ja rengeistä, mutta ei isäntäväkeen kuuluvista, vaikkapa näin:

"Jos mull olsis Markun piika suu
ja Keskitalon piika hamppa, Nii mää söisin
kaikk Talola lamppa;
Mutt jos mull olsis
Juhanin piika ikenä,
Nii mää söisi ne viäl pikemä."

Mari-piika kuvataan melkoisen räväkäksi naisihmiseksi. Hänen esikuvansa oli todellinen henkilö, jonka v. 1982 naimattomana kuolleen tyttären itsekin tunsin. Juhani-faar ennusti hänelle viittä lasta ja "kaik ryssän tekko". Taisi ennustus olla jälkiviisautta: aviottomia lapsia tosiaan siunaantui. Pöytyältä kotoisin ollut Mari oli kenties hiukan Ievoton sielu", koska vaihtoi palveluspaikkaa tiuhaan.

Tunnistettava henkilö on myös "Riikola nuar isänt", joka näyttäisi olleen Riikolan Ylimmäisen poika Berndt Viktor. Keskitalon tytär, v. 1862 syntynyt Engla Förbom, meni naimisiin hänen kanssaan. - Talojen poikalapsia nimitettiin nuoriksi isänniksi eli kirjan nimitys ei sinänsä tarkoita, että Keskitalossa kyläillyt nuorimies olisi ollut isäntämies.

Omia lapsuuden muistojani on "Muntolan Mannerin" huutokauppa v. 1952. Hän oli juuri se Gustav Cleopas, jonka ristiäiset kirjassa mainitaan ja erikoista nimeä ihmetellään. Kustaa Manner (sukunimi otettu 1890-luvulla) vietti elämänsä viime vuodet Muntolassa, sisarvainajansa Lyydian poikien luona. Kun hän kuoli naimattomana, jäämistä myytiin huutokaupalla.

Paikallisesta yhteisöstä muodostuu kirjan perusteella vain viitteenomainen kuva. Todellisia ja tunnistettavia ovat esim. kunnankirjuri Lindelöf, harmonikansoittaja Kanniston Ansu, kirkkoherra Nyberg ja kauppias Lindholm. Muut ovat nimettömiä tai tunnistamattomia piikoja, renkejä, torppareita, kuppareita ja muita paikkakuntalaisia. Kun 1880-luvun rippikirjasta puuttuu Keskitalon piikojen sivu, edes heidän lukumääräänsä ei pysty selvittämään. Renkien määrä taas näyttää vähentyneen Keskitalosta ja kasvaneen Mikolassa, jonka omistukseen edellinen siirtyi.

Arkista työtä, juhlapyhiä ja ajanvietettä

Kirjassa kerrotaan vuoden töistä, juhlapyhistä ja vapaa-ajan vietosta maalaistalon tyttären näkemänä ja kokemana. Miesten "yksin tehtävistä" töistä, kuten halonhakkuusta, ojankaivuusta, kynnöstä tai kylvöstä, ei kovin paljon puhuta. Ominaista sen sijaan oli se, että paikalla oli aina runsaasti väkeä. Oltiin siis sisätöissä tuvassa, heinänteossa, elo- tai pellavatalkoissa, nimipäivillä, helavalkealla tai laskiaismäessä.

Elotalkoot pidettiin viiden talon kesken. Oman kylän talojen Juhanin. Keskitalon ja Markun talojen lisäksi joukkoon kuuluivat naapuri Muntola ja noin viisi kilometriä koilliseen sijaitseva Katunpää. Näihin oli moninkertaiset sukusidokset. Muntolan isäntä oli Juhanin isännän veli. Keskitalon isäntä, Juhanin emäntä ja Katunpään isäntä olivat sisaruksia. Markun entinen poika oli aikoinaan mennyt naimisiin Muntolan leskiemännän kanssa ja oli talon nykyisen isännän isäpuoli. Ja Keskitalon entinen, Kuusjoelle muuttanut tytär - nykyisen emännän isotäti - oli Muntolan emännän sedän vaimo.

Elämänmeno ehkä oli rauhallista, mutta ei yksinäistä. Kanssakäyminen oli vilkasta naapureiden kesken ja juhlapyhinä tultiin kauempaakin nuorten rientoihin. Kirkossa käytiin, ruokatarpeita juhlapyhiksi hankittiin Salosta ja Paimiossa kyläiltiin - ehkäpä Sievolan Alitalossa Matilda-emännän veljen luona.

Talolan ja lähikylien maisemaa tuntevana minun on helppo ymmärtää isoisovanhempieni aikalaisia, sillä maiseman pääpiirteet eivät ole muuttuneet. Jokikaustan Ukonmäeltä näkyy vielä tänäkin päivänä, kuinka aurinko nousee pääsiäisaamuna Talolan kylän takaa.

Talolan kylän isäntäväet 1880-luvun lopulla

Mikola eli Juhani

Isäntänä Johan Gustav Lindholm, s. 1836. Kotoisin Muntolasta, jossa nuorempi veli isäntänä. Äiti Perniön Lehtiniityn tytär.
1. pso emäntä Amanda Erika Rothsten, s. 1843, k. 1873. Uskelan Ruoksmäen tytär. Äiti Kuusjoen Yli-Jaman tytär, joten oli Muntolan emännän serkku.

Lapset 1. avioliitosta:
Juha Viktor, s. 1864, k. 1864.
Ida Erika, s. 1865. Puoliso 1892 Juho Nieminen, kotoisin Häävälästä. Viljelivät Mikolaa vuoteen 1916, jolloin muuttivat Piikkiöön.
Juha Viktor, s. 1867, k. 1921. Sukunimi Manner. Lääkäri. Puoliso 1912 Magda Helena Fransiska Burkart. Lapseton.
Amanda Wilhelmina, s. 1870. Puoliso 1900 kauppias Florentin Eskolin. Muuttivat Sauvoon.
Olga Juliana, s. 1873. Puoliso 1900 Kankareen Alastalon isäntä Karl Oksanen.

2. pso emäntä Sofia Wilhelmina Johanintytär, s. 1839. Kotoisin Kultolan Katunpäästä, jonne isänsä oli tullut vävyksi Märyn Sipilästä. Veli Keskitalon isäntä.
Lapset 2. avioliitosta:
Lyydia, s. 1878. Puoliso 1905 serkkunsa Muntolan isäntä Albert Muntola.
Gustav Cleopas, s. 1880. Sukunimi Manner. Naimaton, eli viimeiset vuotensa Muntolassa.

Keskitalo

Isäntä Karl Wilhelm Förbom, s. 1836. Kultolan Katunpään poika. Sisar emäntänä Juhanilla.
1. pso emäntä Engla Lovisa Förbom, s. 1842. Isä laivuri Adolf Förbom, kotoisin Särkisalon Förbyn Alitalosta, kuollut 1849. Äiti Sauvon Korsniemen tytär, kuollut 1850. Käynyt Viurilan kutomakoulua.

Lapset 1. avioliitosta
Karl August, s. 1861, k. 1863.
Engla Matilda, s. 1862. Puoliso 1883 Berndt Viktor Toivonen, Riikolan Ylimmäisen poika. Muuttivat Uskelan Lopelle 1886 Hirventöyrän torppaan.
Ida Lovisa, s. 1864, k. 1868.
Aurora Wilhelmina, s. 1867. Muutti Turkuun 1893.
Ida Maria, s. 1869. Puoliso 1891 vapaa työmies Juho Wilhelm Mäkipää (nimi vihittyjen luettelon mukaan, Mäkipään torppa) Uskelasta. Kirjan kertoja Ida Heinonen.

2. pso emäntä Matilda Gustavintytär, s. 1848. Keskitalon tytär. Äiti Piintilän tytär, isä Keskitalon poika. Muutti vanhempiensa kuoleman jälkeen Piintilään. Tuli lapsuudenkotiinsa emännäksi.

Lapset 2. avioliitosta:
Olga Emerentia, s. 1871. Tiedot päättyvät vuoteen 1899, jolloin muutti Salon Salonkylään.
Amanda Sofia, s. 1873. Muutti Turkuun 1892. Puoliso 1904 tullivahtimestari Johan Oskar Pernell.
Karl Rikhard, s. 1876. Renki Katunpäässä ja Vässilän Simolassa.
Sigrid Petronella. s. 1877. Muutti Turkuun 1895. Puoliso 1910 prokuristi Gustav Gabriel Grönlund.
Erland Wilhelm, s. 1879, k. 1880.
Erland Wilhelm, s. 1881. Muutti Turkuun 1908. Poliisikonstaapeli. Puoliso 1921 Martta Maria Rantakaisla.
Minne Elina, s. 1883. k. 1931 Turussa.
Elsa Eleonore, s. 1887. Muutti Jääskeen 1898. Sairaanhoitaja.
Emil Jalmar, s. 1890, k. 1912.

Markuntalo

Isäntä Aksel Gabriel Joosepinpoika, s. 1841. Syntymä-kotinsa isäntä. Äiti Kraatarlan Kullan tytär Kuusjoelta. Emäntä Serafia Gustavintytär, s. 1851. Paimion Ilttulan Keskitalon tytär, syntynyt Hanhijoen Ylitalossa.

Lapset:
Aksel Ferninand, s. 1884.
Ida Serafia, s. 1885. Puoliso 1911 August Henrik Muntola. Halikon Kihisten Päittenpään isäntä.
Elsa Matilda, s. 1888.

Näistä henkilöistä Piintilän sukuun kuuluivat Keskitalon Matilda-emäntä ja Juhanin isäntä Lindholm. Heidän jälkeläisiään löytyy sukukirjasta (ks. lähdeluettelo alla). Edellisen jälkeläiset löytyvät Talolan Keskitalon haarasta ja jälkimmäisen jälkeläiset ovat Eva Muntolan jälkeläiset -liitteessä. Samasta liitteestä löytyvät myös Markun Ida-tyttären lapset.