Kolme vuotta sitten kirjoitin Jäsentiedotteeseen 2/2007 jutun Rantasalmella eläneestä esi-isästäni (iiiiäiäi) vääpeli Nils Qvististä, jota syytettiin yhdessä muutaman upseerin ja aliupseerin kanssa osallisuudesta Olavinlinnan antautumiseen venäläisille hattujen sodassa v. 1742. Ainoana syytettyjen penkille joutuneena tuomittiin esi-isäraukkani vesileipävankeuteen ja menettämään sotilasvirkansa.

Kuka oli Nils Qvist?

Nils Qvistin syntyperä on ollut pitkään kysymysmerkki. Varma tieto on ollut vain se, että hän oli avioitunut aatelisneito Helena Sofia (Maria Sofia) von Burghausenin kanssa n. v. 1720 ja kuollut pistokseen 20.1.1756 60-vuotiaana Rantasalmen Parkumäessä, ennen kuin hänen valitustaan "väärämielisesti langetetusta tuomiosta" oli käsitelty Ruotsin valtaneuvostossa.

Tästä Nils Qvististä ovat olleet minun lisäkseni muutkin kiinnostuneita. Hänestä on keskusteltu Suomen Sukututkimusseuran entisellä Sukupostituslistalla ja nykyisessä SukuForumissa, ja tällöin on arveltu, että Nils Qvistin vanhemmat voisivat olla ristiinalainen rykmentinkirjuri Carl Qvist (s. n. 1670, haud. 20.2.1734 Ristiina) ja tämän ensimmäiseksi vaimoksi oletettu Beata Ekman (s. n. 1672, haud. 26.10.1712 Ristiina). Carl Qvistin toisen vaimon arveltiin olleen Ebba Beata Crusell (s. n. 1704, haud. 18.12.1774 Ristiina, Kylänlahti). Oletus perustui siihen, että Ebba Crusell oli kuollessaan rykmentinkirjurin (siis Carl Qvistin) leski Ristiinan haudattujen luettelon mukaan. Lisäksi tiedossa oli vielä Eva Christina Qvist, jonka oletettiin olleen Nils Qvistin sisarpuoli isänsä Carl Qvistin toisesta avioliitosta. Alla on oletusten perusteella syntynyt alkuasetelma kaaviona.

Luulo ei ole kuitenkaan tiedon väärtti. Kaavio on osoittautunut vääräksi ja koko sukujohto on mennyt uusiksi parin viime vuoden aikana. Lisäksi Qvistien tarinaan on tullut lisää joukko uusia henkilöitä ja tapahtumia.

Eva Christina Qvist käräjillä – vihiä vanhemmista

Qvistien perhesuhteet alkoivat selvitä, kun keväällä 2008 aloin ensimmäiseksi epäillä Eva Christina Qvistin oletettuja vanhempia. Sukututkijakollegani Hannele Jäppinen, joka osallistuu Varkauden sukututkijoiden tuomiokirjaprojektiin, tietää kiinnostukseni kohteet Savossa. Sain häneltä vinkin, jonka mukaan SSHY:n Digiarkiston jäsensivuilla olevissa Savon tuomiokirjoissa käsiteltiin useilla eri käräjillä vänrikki Hans Henrik Spåran kihlautumista Eva Christina Qvistin kanssa v. 1747, kihlauksen purkautumista ja Spåran korvausvaatimuksia (mm. kaksi sormusta ja virsikirja). Syynä käräjöintiin oli se, että Eva Christina oli kihlautunut myöhemmin varusmestari Gustaf Schatelowitzin kanssa ja Spåra jäi lehdellä soittelemaan. (Herkullinen tarina, mutta jätetään toiseen kertaan.) Jutun ensimmäinen käsittely oli Savon tuomiokirjassa v. 1748. Siinä vaiheessa en vielä ollut käynyt käsialakurssia, mutta nimistä sain sentään hiukan selvää. Pöytäkirjoissa mainittiin, että Eva Christina oli vääpeli Qvistin ja hänen vaimonsa tytär. Tämä vääpeli Qvist ei voinut olla Carl Qvist, koska hän oli rykmentinkirjuri eikä vääpeli, ja sen vuoksi, että käräjäpöytäkirjojen mukaan Evan vanhemmat olivat läsnä, kun Spåra lahjoitti morsiamelleen sormukset ja virsikirjan v. 1747. Rykmentinkirjuri Carl Qvist oli silloin jo vainaja, hän kuoli jo v.1734! Siinä vaiheessa en tuntenut muita vääpeli Qvistejä kuin esi-isäni Nils Qvistin. Riemastuin, kun oivalsin, että Eva Christinan täytyy olla Nils Qvistin tytär eikä sisarpuoli. Mutta ilo oli ennenaikainen.

Eva Christinan isä selviää

Aloin tutkia uudelleen Ristiinan rippikirjoja, niitä kun oli tullut muutama nettiinkin. Vuoden 1726 – 29 rippikirjan mukaan Ristiinan Kylänlahdessa asui (rykmentinkirjuri) Carl Qvist sekä poika Carl Qvist vaimoineen. Vaimon nimeä ei valitettavasti kerrota. Kaukolainasin myös Ristiinan historiaa käsitteleviä kirjoja, ja sen jälkeen alkoikin tapahtua. Wirilanderin kirjan lopussa on luettelo ratsutilojen omistajista, ja selvisi, että ratsutilat Kylänlahti nro 1 Byvik ja nro 2 Keino olivat 1700-luvun alkupuolella rykmentinkirjuri Carl Qvistin omistuksessa, mutta 1730-luvulta 1750-luvulle Keinon omistajana oli tämän poika, vääpeli Carl Qvist, ilmeisesti isänsä kuoleman jälkeen. Käräjäpöytäkirjoista selvisi, että todistajaksi Eva Christinan ja Hans Späran kihlauksen käräjäkäsittelyihin oli kutsuttu rakuuna Johan Kihlberg, joka oli saman Keinon ratsutilan ratsumies. Alkoi vaikuttaa vahvasti siltä, että Eva Christina olikin vääpeli Carl Qvist nuoremman tytär ja siten rykmentinkirjuri Carl Qvistin pojantytär, ja että kihlaus oli tapahtunut kotona, Keinon ratsutilalla. Jouduin siis hylkäämään Nils Qvistin Evan isäehdokkaana, mutta setä hän sentään oli näiden tietojen valossa.

Kuka on Eva Christinan äiti?

Eva Christinan äitiä ei mainita nimeltä tuomiokirjoissa, eikä Carl Qvistin vaimoa rippikirjassa eikä myöskään Wirilanderin Ristiinan historiassa.

Välillä tutkiskelin von Burghausen -sukua ja erityisesti Durchmanin artikkelia Hausen-suvusta SSS:n vuosikirjassa Vili vuodelta 1924. Siellä sattui silmiini omituinen tarina Carl Gustaf Schatelowitzista, joka esiintyi Carl Fredrich von Hausen –nimisenä konttoristina Turussa. Carl Gustaf mainitaan ratsumestari Gustaf Schatelowitzin ja Eva Christina Qvistin pojaksi, ja lisäksi kerrotaan, että Eva Christina on vääpeli ja Kylänlahden omistaja Carl Qvistin ja Ebba Crusellia tytär. Näin siis palapelin palaset alkoivat loksandella oikeille paikoilleen. Rykmentinkirjuri Carl Qvist vanhemmalle olikin näin ollen vain yksi vaimo Beata Ekman, ja Ebba Crusell oli Carl Qvist nuoremman ainoa vaimoja Eva Christinan äiti.

Näin ratkesi myös se arvoitus, miksi Ebba Crusell on asunut Gustaf Schatelowitzin ja Eva Christinan luona Ristiinan Kylänlahden ratsutilalla ja merkitty anopiksi. Oikeiden tietojen oivaltamista sekoitti pitkään Ristiinan haudattujen luettelo, johon Ebba Crusell oli merkitty rykmentinkirjurin leskeksi. Se on tulkittava virhemerkinnäksi, hänhän oli vääpelin vaimo ja leski. Pappi on ilmeisesti sekoittanut isä ja poika Carl Qvistin tittelit.

Yksi kysymysmerkki on vielä jäljellä: Ebba Crusell on merkitty v. 1716 isovihaa paenneiden luetteloon vänrikin vaimoksi. Jos hän on syntynyt v. 1704, hän ei varmaankaan voi olla 12-vuotiaana v. 1716 vänrikin vaimo. Tosin kuoliniän (70-vuotias v. 1774) perusteella laskettu syntymävuosi onvain suuntaa-antava. Entä kuka oli tämä vänrikki, kun Carl Qvist oli vääpeli? Onko hän ollut aikaisemminkin naimisissa, vai onko ollut kaksi Ebba Crusellia? Kysymyksiä riittää.

Varsinainen ongelma: Nils Qvistin syntyperä?

Vääpeli Nils Qvistin syntyperä oli vielä auki. Hänen syntymästään ei ole dokumentteja, koska esim. Ristiinan kastettujen luettelot alkavat vasta v. 1707. Päätin kuitenkin tutkia kastettujen luetteloja järjestelmällisesti, koska kummitiedoista voi saada hyviä vinkkejä. Asian teki hankalaksi se, että Ristiinan kastettuja ei ole SSHY:n Digiarkistossa, eikä Mikkelin maakunta-arkistosta saanut rullia kaukolainaksikaan. Matkustin siis kesällä 2009 Mikkeliin. Aikaa oli sillä kertaa vain muutama tunti, mutta siinä ajassa selvisi, että monien lasten kummeina esiintyivät itse rykmentinkirjuri Carl Qvist, neiti (jungfru) Maria Qvist, usein yhdessä samojen lasten kummeina, ja ainakin v. 1712 kummina oli myös vääpeli Carl Qvist ja 1723 vaimonsa Ebba Beatan (Crusell) kanssa. Vuodesta 1716 lähtien kummina mainitaan myös Nils Qvist. Hänen tittelinään kummiluetteloissa on joko "monsieur" eli herra tai "studioso" eli opiskelija, mikä sopii myös hyvin kuvioihin. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli v. 1640 – 1852 nimittäin mainitsee Nilsin ylioppilaana Turussa 22.3.1710, kotoisin Viipurin hiippakunnasta. Vihdoin löytyi myös kaste-tieto:

Ristiina, kastettujen luettelo: Maria Christina Qvist, s. 5.8.1722.

Ristiinassa syntyi siis 5.8.1722 "monsieur" Nils Qvistille tytär Maria Christina, syntymäpaikka rykmentinkirjuri Carl Qvistin omistama ratsutila Byvik eli Kylänlahti! Äitiä ei mainita, mutta Nils Qvist oli vihitty v. 1720 Maria Sofia (alun perin Helena Sofia) von Burghausenin kanssa. Syntynyt tytär oli todennäköisesti pariskunnan esikoinen.

Maria Christinan kummeina olivat rykmentinkirjuri Carl Qvist, "kapteenska" Maria Qvist, herra vänrikki Jacob Hoffren, lippumies, herra Carl Jack ja vaimo Brigitta Blogman. Olin jo näiden kummi- ja muiden tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että Nils Qvist oli rykmentinkirjuri Carl Qvist vanhemman poika. Vihdoin löytyi myös Ristiinan henkikirjasta v. 1722 tälle vahvistus: rykmentinkirjuri Carl Qvistin alle oli merkitty "son Nils".

Nilsin todennäköinen sisar Maria Qvist oli ilmeisesti avioitunut tuntemattomaksi jääneen kapteenin kanssa viimeistään v. 1722. Vihkitietoja ei ole löytynyt. Näiden tietojen perusteella on laadittu rykmentinkirjuri Carl Qvistin jälkeläisistä uusi sukujohto, joka on esitetty kaaviona s. 33.

Muita Qvist-löytöjä

Ristiinasta löytyi vielä kaksi uutta Qvist-nimistä sotilashenkilöä, jotka todennäköisesti ovat samaa Qvistin sukua. Toinen heistä oli Gustaf Qvist, joka oli avioituessaan v. 1738 miespalvelijana (herretjänare) Ristiinan Brahelinnassa ja myöhemmin ratsumestarina Puntalan ratsutilalla, Hän on ehkä jommankumman Carl Qvistin poika. Vaimo oli Margareta Cornelia. Myöhemmistä vaiheista ei löydy tietoa.

Ristiinassa vaikutti myös vänrikki Esekiel Qvist. Hän oli saanut ainakin yhden aviottoman lapsen v. 1707 ja ollut kummina v. 1707 ja 1709, samalla kertaa Carl Qvist vanhemman kanssa. Oletan, että he olivat veljeksiä. Sitten Esekiel hävisi Ristiinan kirkonkirjoista. Alla oleva Ritva Jurvaselta saatu leike Lewenhauptin kirjasta kertoo, että ilmeisen seikkailunhaluinen Esekiel lähti v. 1709 sotilaaksi Ruotsiin ja vietti karoliinina elämää, josta ei jännitystä puuttunut.

Kuvassa 2. olevan tekstin suomennos:

Carl Qvist lahjoitti krusifiksin Ristiinan seurakunnalle

Kuin pisteenä i:n päällä löytyi myös tieto, että rykmentinkirjuri Carl Qvist oli lahjoittanut v. 1697 Ristiinan seurakunnalle suuren krusifiksin eli veistoksen ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Kauan kadoksissa ollut ja sitten kirkon varaston perukoilta löytynyt veistos sijoitettiin v. 2005 seurakuntakeskuksen Valon saliin. Paljastustilaisuudessa puhui FM Hannele Wirilander mm. seuraavaa:

"Qvist oli Kylänlanden ja Keinon kartanon omistaja sekä rykmentin eli Savon Prikaatin kirjuri. Hänellä oli virkatalo Mikkelin maalaiskunnan puolella Anjaniemen Tarkiantalossa, mutta hän viihtyi suurimman osan ajastaan täällä Ristiinassa. Rykmentin mukana hän liikkui paljon, joten on todennäköistä, että krusifiksi on tuotu Suomeen rykmentin matkassa jostakin Keski-Euroopasta", Wirilander kertoo. "Toisaalta, nyt kun katson tuota veistosta, niin onhan se aika isokokoinen matkamuistoksi." Wirilander kertoo myös, että Qvist oli Ristiinan seurakunnan ensimmäinen kirkkoväärti eli sen ajan talouspäällikkö. Vain aniharva osasi siihen aikaan lukea ja kirjoittaa. Kirkkoväärtin piti vielä osata laskea, joten Qvist on ollut tärkeä mies silloin. Isonvihan jälkeen 1720-luvulla Qvistin liikkeistä ei juurikaan tiedetä.

Kun rykmentinkirjuri Carl Qvist lahjoitti krusifiksin Ristiinan kirkkoon vuonna 1697 "Jumalan kunniaksi ja Hänen huoneensa koristukseksi" hän tuskin arvasi, että tuo krusifiksi päätyisi jossain vaiheessa seurakunnan varastoon pariksi sadaksi vuodeksi ja tulisi sitten "uudelleen löydetyksi" ja sijoitetuksi Ristiinan seurakunta-keskuksen Valon saliin. Mutta se, mistä Qvist oli tuon teoksen saanut, on vielä epäselvää. Krusifiksin puulaji viittaa siihen, että se on tehty maamme eteläisimmässä osassa, esimerkiksi Viipurissa, tai se on tuotu Pohjolaan mahdollisesti Saksasta. (Verkkoristiinalainen 2005.)

Kesällä 2009 Mikkelin arkistomatkan yhteydessä sain tutustua tähän krusifiksiin. Talouspäällikkö päästi minut sisään seurakuntasaliin. Valon saliin, jonka ikkunoilla reunustetussa korkeassa keskiosassa krusifiksi oli ikään kuin alttaritauluna. Se oli paljon suurempi kuin olin kuvitellut, varmaan 3 — 4 metriä korkea. Aika suuri matkamuistoksi, kuten Hannele Wirilanderkin oli todennut juhlapuheessaan. Katselin pitkään tätä käsittelemätöntä ja jo halkeillutta puuveistosta, jonka yksinkertaisuus teki suuren vaikutuksen.

Kylänlahden ratsutila

Kylänlahden ratsutila oli jo 1680-luvulla talo, josta varustettiin savolaista ratsuväkeä sotatantereille Tila oli pinta-alaltaan lähes 500 hehtaaria. Ei ole tietoa, milloin rykmentinkirjuri Carl Qvist vanhempi tuli tilan omistajaksi. Hänen kuoltuaan v. 1734 se siirtyi hänen pojalleen vääpeli Carl Qvist nuoremmalle, oli välillä vieraassa omistuksessa, mutta tuli 1750-luvulla jälleen suvun omistukseen, kun vävy Gustaf Schatelowitz sai sekä Byvikin että Keinon hal tuunsa. Majuri Maunu Fredrik von Fieandt osti tilan 1760-luvulla, jolloin sen pinta-ala oli jo 1000 ha. von Fieandt-suvun omistuksessa Kylänlahden kartano oli 1900-luvun alkuun saakka.

Tutkimukset jatkuvat

Sitä mukaa kuin Qvist-perheen alkuperäiset mysteerit ovat yksi toisensa jälkeen ratkenneet, on samalla tullut lisää kysymyksiä ratkaistavaksi. Oliko Esekiel todella rykmentinkirjurin veli, kenen poika miespalvelija Gustaf oli, ja kenen kanssa Maria avioitui ja mitä hänelle sen jälkeen tapahtui - siinä kysymyksiä, jotka odottavat vielä selvittämistä. Kaiken kaikkiaan Qvist-perheen tutkiminen on ollut antoisa matka menneisyyteen, johon olen päässyt perehtymään monenlaisten uusien arkistolähteiden avulla, historiaa opiskellen sekä vanhaa ruotsia ja käsialoja harjoitellen. Ja valmiiksihan tämä ei taida tulla koskaan!

Rykmentinkirjuri Carl Qvistin jälkeläiset, 3. sukupolvea

Taulu 1

1. Carl Qvist, rykmentinkirjuri, s. noin 1670, haudattu 20.2.1734 Ristiina, Kylänlahti (Bywijk, Byvik).

Carl Qvist toimi rykmentinkirjurina Ristiinassa ja oli ison vihan aikana myös käräjätuomarina mm. Säämingissä. Hän oli Ristiinan ensimmäinen kirkkoväärti, jonka tehtävänä oli v:sta 1694 alkaen hoitaa kirkon varoja, aluksi kirkkoherran rinnalla. Isonvihan aikana kirkon tilitykset jäivät tekemättä. Qvist lahjoitti v. 1697 Ristiinan seurakunnalle krusifiksin, joka on nykyisin nähtävänä seurakuntakeskuksen Valon salissa.

Qvist oli Kylänlahti nro 1:n (Byvik) ja nro 2:n (Keino) rusthollari. Tilan ratsumiehenä oli isonvihan alkaessa Jöran Bergvik ja hänen jälkeensä pojat kolmessa polvessa v:een 1762 saakka. Kylänlahti nro 2 Keinon ratsumiehenä palveli 1730-luvun lopulta lähtien (jolloin Qvist oli jo kuollut) Johan Kihlberg ja hänen jälkeensä v. 1758 - 65 Matts Kihlberg.

Ristiinassa 1700-luvun alkupuolella oleskellut vänrikki Ezekiel Qvist oli mahdollisesti Carl Qvistin veli.

Puoliso: Beata Ekman, s. noin 1672, haudattu 26.10.1712 Ristiina. Kuoli 40-vuotiaana, haudattu kirkon alle.

Lapset:
1. Nils, s. noin 1695 ?Ristiina. Tauluun 2.
2. Karl.Tauluun 7.
3. Maria Tauluun 10.

Taulu 2
(Taulusta 1, isä Carl Qvist)

2. Nils Karlinpoika Qvist, vääpeli, s. noin 1695 Ristiina?, k. 201. 1756 Rantasalmi, Parkumäki.

Mainitaan Viipurin hiippakunnasta kotoisin olevana ylioppilaana Turussa 22.3.1710 Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelin mukaan. Sotilasura: varusmestari (rustm.) Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentissä v. 172(3), majoitus- ja muonitusmestari (furiet ja fureren) v. 1728, lippumies v. 1733, kersantti v. 1742, vääpeli v. 1749. Tuomittiin v. 1752 sotarikoksesta hattujen sodan yhteydessä, jolloin Qvistiä syytettiin osallistumisesta yllytykseen sotaväen antautumiseksi Venäjän hyökätessä Olavinlinnaan v. 1742. Rangaistuksena Qvist sai 14 vrk vesileipävankeutta ja menetti virkansa. Valitti tuomiosta valtaneuvostoon, mutta ehti kuolla, ennen kuin asia ratkaistiin.

Asui seuraavissa virkataloissa: varusmestarin virkatalo (Kerimäki. Sairalanmäki nro 1) 1723 - 28; majoittajan virkatalo (Rantasalmi, Vaahersalo nro 3) 1728 - 33; lippumiehen virkatalo (Rantasalmi, Hiismäki Joutsenmäki) 1733 - 42; kersantin virkatalo (Rantasalmi, Tuusmäki, Jauhola) 1742 - 49; vääpelin virkatalo (Rantasalmi, Pirilä, Telkkala) 1749 - 52, jolloin tuomittu virasta. Muutti sitten poikansa Carlin luokse Parkumäen Qvistilään. Kuoli 60-vuotiaana pistokseen (styng).

Puoliso: noin 1720 Sophia Helena (Maria Sofia) Herman-Johanintytär von Burghausen, s. noin 1705 Kerimäki, Moinsalmi, k. 3.6.1777 Rantasalmi, Parkumäki.

Joutui lapsena v. 1711 äitinsä ja kanden veljensä kanssa venäläisten sotavankeuteen kokonaiseksi vuodeksi. Kuoli 72-vuotiaana kersantin (ent. vääpelin) leskenä vanhuuteen.

Vanhemmat: Herman Johan Hermaninpoika von Burghausen, eversti, k. 29.9. 1708 Lesnajan taistelu, Puola (nyk. Valko-Venäjä) ja Anna Elisabet Gustafintytär Rehbinder (1:o von Burghausen, 2:o Duhaila), vapaaherratar, s. 1681, k. 6.4. 1760 Joroinen, Kerisalo.

Lapset:
1. Maria Christina, s. 5.12. 1722 Ristiina.
2. Anna Lisa, s. noin 1725, k. 23.7. 1787 Rantasalmi Parkumäki. Kuoli naimattomana (jungfru) kuumeeseen 62 vuoden iässä.
3. Beata Helena (Bergman), s. 15.9. 1726 Kerimäki, Haapala. Tauluun 3.
4. Katarina Charlotta (Hypén), s. 18.1. 1729 Kerimäki, Haapala. Tauluun 4.
5. Karl (Carolus), s. 7.1. 1731 Rantasalmi, Vahersalo. Tauluun 5.
6. Herman, s. 15.4. 1735 Rantasalmi, Joutsenmäki. Tauluun 6.
7. Fredrik Johan, s. 25.7. 1737 Rantasalmi, Joutsenmäki.
8. Nils, s. 28.2. 1739 Rantasalmi, Joutsenmäki Ebba Sofia, s. 17.3. 1741 Rantasalmi, Joutsenmäki.
9. Regina, s. noin 14.11. 1742 Rantasalmi Joutsen-mäki, haudattu 21.11. 1742 Rantasalmi, Joutsenmäki. Kuoli viikon vanhana.

Taulu 3
(Taulusta 2, isä Nils Qvist)

3. Beata Helena Nilsintytär Qvist, s. 15.9. 1726 Kerimäki, Haapala, k. 31.5. 1795 Tohmajärvi, Kemie. Vihittyjen luettelossa mainittu neidoksi (jungfru). Kuoli 69-vuotiaana pistokseen. Haudattu vasta 1/2 vuotta kuolemansa jälkeen.

Puoliso: 4.3. 1762 Tohmajärvi Daniel Bergman, lukkari, s. noin 1726, k. 7.4. 1771 Tohmajärvi, Kemie. Tohmajärven lukkari. Kuoli 45-vuotiaana keuhkotautiin (bröstsjuka).

Taulu 4
(Taulusta 2, isä Nils Qvist)

3. Katarina Charlotta Nilsintytär Qvist, s. 18.1.1729 Kerimäki, Haapala, k. 4.2.1813 Joroinen, Kerisalo.

Vihittäessä asui Rantasalmen Parkumäessä. Muutti leskenä 14.3.1793 Joroisten Kerisaloon Hoviniemen kartanoon, jossa poikansa Herman Johan oli pehtorina ja arrendaattorina. Kuoli siellä 84-vuotiaana.

Puoliso: 31.1. 1753 Rantasalmi Josef Yrjönpoika Hypén (Hyppöinen), säämiskäntekijän poika, itsellinen, s. noin 1730 Rantasalmi, Puikonniemi, k. 10.9. 1790 Rantasalmi, Porosalmi.

Vihittäessä asui Puikonniemessä. Kuoli 60-vuotiaana itsellisenä pistokseen Porosalmessa.

Vanhemmat: Yrjö (Jöran) Hypén (Hyppöinen), säämiskäntekijä, talollinen, k. Rantasalmi, Puikonniemi, Hiltula ja Maria Luukkaantytär, s. noin 1682, k. 11.2. 1760 Rantasalmi, Puikonniemi, Hiltula.

Taulu 5
(Taulusta 2, isä Nils Qvist)

3. Carl (Carolus) Nilsinpoika Qvist, kersantti, s. 7.1.1731 Rantasalmi, Vahersalo, k. 23.11. 1794 Rantasalmi, Parkumäki 16, Qvistilä. Oli Parkuinmäen taistelun aikaan v. 1789 isäntänä Parkumäen Qvistilässä, joka oli 1 1/4 veromarkan suuruinen kersantin virkatalo. Taistelussa se joutui venäläisten haltuun. Kuoli 61-vuotiaana kihtiin (torrvärk).

Puoliso: 15.12. 1768 Rantasalmi Katarina Georgintytär Harlin, s. 20.2. 1733 Rantasalmi, Asikkala, k. 28.3. 1809 Rantasalmi, Parkumäki nro 16.

Vänrikin tytär, kotoisin Asikkala nro 3:sta. Carl Qvistin ja Katarina Harlinin ottotytär oli Margareta Harlin, Katarinan veljen Ernestin tytär.

Vanhemmat: Georg (Henrik Georg) Harlin, majoitusmestari, vänrikki, s. 1692, k. 25.5. 1777 Rantasalmi, Asikkala ja Maria Reisner, kamarineito, s. noin 1695, k. 2.2. 1776 Rantasalmi.

Taulu 6
(Taulusta 2, isä Nils Qvist)

3. Herman Nilsinpoika Qvist, nimismies, s. 15.4. 1735 Rantasalmi, Joutsenmäki, k. 13.7, 1790 Tohmajärvi, Peiponniemi.

Avioitui loviisalaisen suutarintyttären kanssa. Mikä sai Hermanin lähtemään kosiomatkalle Loviisaan? Pariskunta mainitaan Tohmajärven Peiponniemessä. Lapsia ei mainita, ei myöskään sisaren Katarina Charlotta Qvistin lapsia, joista Nils tai Sofia on saanut muuttotodistuksen Tohmajärvelle. Kuolintiedoissa ammatiksi mainittu vanhaisäntä, nimismies (g. v., länsman). Kuoli 55-vuotiaana korkeaan kuumeeseen (bränsj.).

Puoliso: Catharina Christina Johanintytär Ahlström, s. 27.10. 1761 Loviisa, k. 1792. Kuoli 31-vuotiaana ilmeisesti Tohmajärven Peiponniemessä.

Vanhemmat: Johan Ahlström, suutarimestari (skom. mäst.) ja Catharina Christina Abrahamintytär Barck.

Taulu 7
(Taulusta 1, isä Carl Qvist)

2. Carl Carlinpoika Qvist, vääpeli. Merkitty Ristiinan rippikirjaan v. 1726 – 29 rykmentinkirjuri Carl Qvistin poikana.

Puoliso: Ebba Beata Crusell, s. noin 1704, haudattu 18.12.1774 Ristiina, Kylänlahti.

Oli isovihaa paossa mandollisesti sisarensa tai tätinsä Barbaran kanssa v. 1716, jolloin mainitaan vänrikin vaimoksi. Kuoli vanhuuteen 70-vuotiaana v. 1774, jolloin olisi syntynyt v. 1704. Tämä ei liene mandollista, koska hän oli jo v. 1716 vänrikin(?) vaimo. Ilmeisesti todellinen syntymävuosi sijoittuu 1690-luvun lopulle.

Vanhemmat (tod.näk.): Olof Crusell, hopmanni, k. jälkeen 1693 ja Katarina Pratana.

Lapset:
1. Eva Christina (Schatelowitz), s. 1717/1728. Tauluun 8.
2. Gustaf? Tauluun 9.

Taulu 8
(Taulusta 7, isä Carl Qvist)

3. Eva Christina Carlintytär Qvist, s. 1717/1728, k. 26.12. 1804 Puumala, Hamula.

Eva Christinan ensimmäinen sulhanen Hans Henrich Spåra kävi käräjiä ja vaati korvauksia, kun kihlaus purkautui ja Eva Christina valitsi toisen aatelismiehen puolisokseen. Muutti leskenä poikansa luokse Puumalan Hamulaan, jossa kuoli 87-vuotiaana.

Puoliso: 2.6. 1749 Ristiina Gustaf Gustafinpoika Schatelowitz, varusmestari, vänrikki, s. 1728, k. 1797.

Suku Puolasta kotoisin. Vanhemmiksi ovat varmistuneet 20.5.2009 Ritva Jurvasen ansiosta Ruokolanden nimismies Gustaf Schatelowitz ja vaimonsa Sara Turman. (Ks. keskustelu SukuForumissa v. 2009 viestiketjussa Schatelowitz, Anna Maria.) Åke Backströmin esittämä sukujohto Genos-lehden artikkelissa (Backström, Åke: Vem var Eva Lindcrantz' (1755-1809) äkte man? Genos 39(1968), s. 42-46) on osoittautunut vääräksi. Siinä Gustafin isäksi esitetään Jonas Schatelowitz (1689 - 1772),oikea isä on tämän veli Gustaf (1694 - ?).

Vihittäessä kotipaikka oli Ristiinan Kylänlahti, Sai 1750-luvulla omistukseensa ratsutilat Kylänlahti nro 1 (Byvik) ja 2 (Keino). Tilat olivat olleet hänen appensa Carl Qvist nuoremman ja tämän isän Carl Qvist vanhemman omistuksessa aikaisemmin.

Vanhemmat: Gustaf Jonaksenpoika Schatelowitz (Skatolavis, Skatolowitz, Shatolevits), Ruokolanden nimismies, s. 2.8. 1694 Jääski, Hyppölä ja Sara Abrahamintytär Turman.

Taulu 9
(Taulusta 7, isä Carl Qvist)

3. Gustaf? Carlinpoika? Qvist, miespalvelija, varusmestari.

Naimisiin mennessään oli miespalvelijana (herretjänare) Brahelinnan kartanossa Ristiinassa. Tyttären kuollessa hän oli varusmestarina Puntalassa. On vielä varmistamatta, onko Gustaf vääpeli Carl Qvist nuoremman vain rykmentinkirjuri Carl Qvist vanhemman poika.

Puoliso: 11.11. 1738 Ristiina Margareta Cornelia.

Taulu 10
(Taulusta 1, isä Carl Qvist)

2. Maria Qvist

Puoliso: N. N., kapteeni.