Keväällä esipolviani täydentäessäni löysin isänäitini isänisänäidin syntymän aikaisen rippikirjan sivulta tämän isän yliviivattuna ja epäselvän merkinnän "poissa talosta", ja seuraavassa rippikirjassa tämän vaimon kohdalla tekstin "mies vangittu syyllistymisestä tappoon" (mannen fångad för begångit dråp). Sitä seuraavassa rippikirjassa vaimo onkin jo vihittynä uuden miehen kanssa, ja vanhasta ei ole jälkeäkään. Aloin selvittää, kuka tämä tapettu mies oli, ja samasta kylästä löytyikin 20.5.1802 kuollut naapuritalon isäntä, jonka kuolinsyynä luki lyhyesti ”mördad” eli murhattu.

Tapahtumaan osalliset ja heidän perheensä

Kyseinen tappaja oli syksyllä 1793 Lohjan pohjoisosassa sijaitsevan Hiidenveden ympäröimän Paksalon kylän Tourin talon puolikkaaseen vävyksi muuttanut Antti Antinpoika, joka oli syntynyt 14.3.1767 Vihdissä. Hänen isänsä oli Hiidenveden pohjoisrannalla olevan Vihdin Pääkslahden kylän Heroin isäntä Antti Heikinpoika (6.2.1734 - 26.3.1790) ja äitinsä Stiina Juhontytär (1734 - 13.5.1808). Antti oli kahdeksanlapsisen sisarussarjan viides. Lapsista kaksi oli poikia. Veljeksillä saattoi olla taipumusta väkivaltaisuuteen, sillä kotitalon pitoa isänsä jälkeen jatkanut isoveli Heikki kuoli jo 31-vuotiaana v. 1795 tultuaan lyödyksi.

Antin vaimo oli v. 1774 syntynyt ja 31.5.1854 kuollut Maria Loviisa, jonka vanhemmat olivat Juho Kallenpoika Touri (6.2.1751 - 14.12.1833) ja Fredrica Blåfield (1754 - 25.11.1819). Lapsia Antille ja Maria Loviisalle syntyi vuonna 1794 Stiina Liisa, v. 1795 Juho, v. 1797 Adolf, v. 1800 Gustava sekä vielä syyskuussa 1802 isänsä kaima Antti, joka kuoli jo ennen joulua. Näistä Gustava oli esiäitini, josta tuli vuonna 1820 Someron Ihamäen Hakolassa v. 1794 syntyneen pitäjänräätäli ja muonatorppari Tobias Grönholmin vaimo. Maria Loviisa avioitui uudelleen kesällä 1812 naapuritalon Lason pojan Kalle Juhonpoika Skogströmin kanssa, josta tuli Yli-Tourin uusi isäntä. Heille syntyi kolme lasta, joista vanhin Carl Gustaf (s. v. 1813) jäi ainoana eloon.

Uhri oli Akustin ratsutilan v. 1748 syntynyt isäntä Juho Juhonpoika, jonka vaimo oli v. 1753 Lohjan Muijalan Soltilla syntynyt Maria Abrahamintytär.

Tapauksen käräjäpöytäkirja löytyi

Hämeenlinnan maakunta-arkistosta löytyi 29. kesäkuuta 1802 tuomari C. H. Adlercreutzin johdolla pelkästään tämän tapauksen takia pidettyjen välikäräjien alkuperäinen, ns. konseptipöytäkirja - kymmenen sivua tiivistä tekstiä - ja saman vuoden lokakuun alussa pidettyjen Lohjan, Nummen ja Pusulan syyskäräjien asian jatkokäsittelyä koskeva pykälä.

Samaa asiaa koskevaa, hovioikeudelle lähetettyä ns. renovoitua pöytäkirjaa en löytänyt Kansallisarkistosta. Syynä saattaisi olla, että raskaista rikoksista annetut alioikeuksien antamat tuomiot tuli alistaa hovioikeuden tarkastettaviksi, ja Turun hovioikeuden virka-arkisto tuhoutui lähes täysin Turun palossa syksyllä 1827. Toki juttuun voisi löytyä lisäselvitystä, jos ja kun ehdin selailemaan seuraavienkin vuosien tuomiokirjoja ja etsimään perukirjoja.

Todistajat käräjillä

Kruununvouti Fredrik Sandbergin kirjeen mukaan toimitusvouti, nimismies Matts Nymalm oli kuljettanut toukokuussa 1802 Helsinkiin vangittuna Tourin vanhan isännän Juho Kallenpojan, mutta hänen vävynsä Antti Antinpoika oli paennut heti tapon jälkeen, eikä häntä ollut tavoitettu vielä lokakuussakaan syyskäräjien aikaan. Pakeneminen vuosiksi oli tähän aikaan yleinen tapa välttää rangaistus, sillä sen aikaisen prosessilain mukaan tappaja piti saada kiinni verekseltä tai paikalta pakenevana vuorokauden sisällä, jotta henkituomio voitiin antaa.

Välikäräjillä kuulusteltiin Juho Touria, hänen vaimoaan Fredrica Blåfieldiä sekä tytärtään eli Antin vaimoa Maria Juhontytärtä. Todistajiksi oli kutsuttu vanha sotilas Nils Ahlberg ja hänen vaimonsa Kaisa, rusthollarin vaimo Kreeta Juhontytär Markkula, renki Juho Erkinpoika sekä vanha sotilas Johan Brun ja tämän vaimo Maija sekä räätälin oppipoika Mikko Juhonpoika samasta Paksalon kylästä. Neljällä muulla todistajalla ei ollut itse tapahtumaan lisättävää. He olivat suutarin vaimo Maria Erkintytär, Äijälän rusthollari Erik Wulf, tämän poikapuoli Kalle Kallenpoika ja sotilaanleski Stina Koskberg.

Riidan syynä siat naapurin haassa

Juho Tourin vaimo Fredrica Blåfield ja tytär Maria Juhontytär olivat kantamassa aamulla toukokuun 17. päivänä 1802 vettä Akustin haan kautta. Akustin isäntä oli polkenut maata, uhannut lyödä heitä ja haukkunut kirotuiksi kavaltajiksi ja pettureiksi siksi, että he olivat päästäneet sikojaan aitaukseen. Hän oli myös uhannut lyödä sikoja kuoliaaksi. Akustin aita oli huonossa kunnossa, joten siat olivat päässeet livahtamaan hakaan. Tämän jälkeen naiset olivat huutaneet miehiään apuun ja kiirehtineet pois haasta. Antti oli tullut kysymään, mitä meteliä he pitivät. Naiset olivat kertoneet Akustin uhkailuista, ja Maria oli pyytänyt Anttia useaan kertaan olemaan menemättä hakaan. Antti halusi selvittää, pääsivätkö siat pois aitauksesta ja lähti kuitenkin sinne. Naiset menivät vähän matkan päässä olevaan omaan tupaansa. Juho Touri lähti myös tämän jälkeen ulos. Poistuessaan navettaladostaan Maija Brun oli kertomansa mukaan kuullut, että Tourin naisväki oli luvannut hakata haan aidan maahan. Suutarin vaimo Maija Erkintytär oli muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa kuullut, kun Akusti oli sanonut Toureja varkaiksi ja pahantekijöiksi.

Riita ryöstäytyy hallinnasta – halot ja seipäät aseina

Juho Touri oli oman lausuntonsa mukaan mennyt ajamaan sikojaan pois karjanlaitumesta erotetusta haasta, jossa hän oli kysynyt siivosti rusthollarilta, miksi tämä oli lyönyt yhden hänen sikansa kuoliaaksi, vaikka haka oli osittain sulkematta ja vaikka eläin ei ymmärrä, mitä sen pitäisi tehdä. Tämän keskustelun kuluessa rusthollari otti halkopinosta puun aikomuksenaan rangaista Touria. Puolustukseksi hän kertoi ottaneensa maasta puun, jolla kerran osoitti Akustia laskien sen sitten takaisin aitaukseen.

Todistaja Nils Ahlbergin kertoman mukaan hänen vaimonsa oli kuullut Juho Akustin huutavan apua, jolloin hän oli nopeasti pukeutunut, katsonut tupansa ikkunasta ja havainnut, että Antti Antinpoika oli pitänyt Akustia hänen navettansa seinää vasten, lyönyt tätä molemmin käsin ja potkinut. Ahlberg oli tullut ulos ja nähnyt, kun Akusti sai tilaisuuden päästä sisälle portista navettaan. Juho Touri oli ottanut pitkän seipään käteensä ja lyönyt portin yli Akustia, mutta hän ei nähnyt, osuiko. Hän oli mennyt väliin ja pyytänyt Juho Touria olemaan tappamatta Akustia, jolloin Antti Touri oli tullut juosten navetan portin kautta ja lyönyt täydellä voimalla Akustia niin että veri lensi korkealle ja rusthollari kaatui maahan. Tämän jälkeen Antti oli mennyt hetkeksi tutkimaan häntä ja sitten juossut sisälle. Myös Juho Touri oli kiirehtinyt paikalta, jolloin Akustin väki oli tullut ja kantanut lakanalla Akustin pois. Vaikka vettä oli kaadettu hänen rinnalleen ja kyljilleen, hän ei tullut tajuihinsa. Johan Brun oli myös mennyt Ahlbergin navettaan katsomaan veristä Akustia.

Markkulan rusthollin emäntä Kreeta Juhontytär oli nähnyt tupansa ikkunasta, miten Akusti oli toisella kädellä avannut portin ja toisella torjunut Antti Tourin iskuja ja sitten päässyt sisään navettaan. Juho Touri oli yrittänyt lyödä Akustia pitkällä seipäällä osumatta, jolloin Antti oli ottanut halkopinosta puun ja mennyt sisälle navettaan. Saman oli nähnyt myös Johan Brun ikkunastaan.

Akustin renki Juho Erkinpoika oli kertomansa mukaan kuullut, kun Ahlberg oli yrittänyt saada Toureja olemaan lyömättä Akustia, ja seisoessaan halkopinon takana kuullut Juhon sanovan Antille: "Lyö lyö molempia!" Tyrmistyneenä hän oli tällöin poistunut paikalta. Saman yllytyksen oli kuullut Maija Brun sisälle latoonsa, kun toinen oli kirkunut: "Älä lyö!"

Uhri kuoli, tekijä pakeni

Antti oli iskenyt rusthollari Juho Juhonpoika Akustia 4 kyynärän ja 4 tuuman pituisella (n. 2,5 metriä) kuusiseipäällä ja vielä 7 korttelin mittaisella (n. 1 metri) koivuhalolla päähän niin että Akusti kaatui pökertyneenä maahan ja kuoli tajuihinsa tulematta kolmen päivän kuluttua.

Maija Brun oli kuullut kun Antti Touri oli lyönyt käsiään yhteen ja valittanut, mitä hän oli tehnyt. Juho ja Antti Touri tulivat sisälle. Antti kiersi ympäri tuvan lattiaa vääntäen käsiään sanoen: "Jumala armahtakoon minua. Löin häntä niin, että hän kuoli. Mihin minä köyhä lapsi menen!" Juho oli häntä moittinut.

Kuolinsyyn selvitys

Uudenmaan piirilääkärin Jakob Sundiuksen toukokuun lopulla Lohjan kirkolla tekemässä seikkaperäisessä ruumiintarkastuksessa kerrotaan, että otsaluu vasemman silmän yläpuolelta oli repeytynyt kuuteen pieneen palaan. Siitä aukosta murtuma ulottui oikean päälaenluun kautta takaraivonluuhun parin tuuman päähän niska-aukosta ja toinen murtumalinja otsaonteloon, nenäluuhun, seulaluuhun ja oikean kyynelluun kautta kitaluuhun. Samaten hän kuvailee aivokalvojen välissä näkyviä verijälkiä. Kuolinsyyksi hän osoittaa otsaluun läpi menneen esineen aiheuttaman iskun, joka on aiheuttanut väistämättömän aivotärähdyksen. Lasku tästä työstä matkakuluineen ja päivärahoineen oli 8 riikintaalaria 4 killinkiä.

Asian käsittely jatkuu

Nimismies Nymalm kertoi vielä, että etsintäkuulutettu Antti Touri oli yli 30-vuotias, lyhytkasvuinen ja tukeva, ruskeahiuksinen ja puhuu vain suomea. Juho Touri anoi päästä vapaalle jalalle takuita vastaan, koska asiaa ei voitu välikäräjillä ratkaista hänen vävynsä poissaolon vuoksi, mutta kihlakunnanoikeus ei katsonut siihen olevan mahdollisuutta. Kuitenkin Turun hovioikeus oli hänet vapauttanut myöhemmin kesällä, ja 4.10. syyskäräjillä asia siis siirrettiin odottamaan Antti Antinpojan löytymistä.

Näyte käräjäpöytäkirjan 29.6.1802 tekstistä

Kuvassa on osa tappoon osallisuudesta pidätetyn Tourin vanhan isännän kirjallisesta puolustuspuheenvuorosta, joka oli liitetty 29.6.1802 pidettyjen Lohjan pitäjän ja Nummen ja Pusulan kappelien välikäräjien pöytäkirjaan. Tulkinta ja suomennos (s. 22) ovat syntyneet Harri Lintulan ja Vesa Hännisen yhteistyönä.

Yllä olevan kuvan tekstin tulkinta ja suomennos noin puolivälistä lähtien:

Den 17. Maji skedde mordet, då jag kort förut, kom i grund af min hustrus och dotters sägen at ditgå förat utköra mina Swin kretur, som då woro inne i en afden afleden från mulbetet instängd hage, i hwilcken äfwen den ihjälslagne och min måg förut afgjort några Raront innan jag dithan; då jag vid min ditkomst på et anständigt sätt frågade Rusthållaren, hwarföre han skulle slå et af mina swin, så at det dödde, då hagen an war til en del ostängd, och det, som ifrån urskillningen skilgdt djur; ej ägde uplysning om hwad det borde göra, eller ej; efter hwilcket samtal han tog från kastweds raden et trä i afsigt at mig därmed straffa, hwarefter jag til wärjande, fattade i en på jorden ...

Toukokuun 17. päivänä tapahtui murha, kun vähän ennen tulin vaimoni ja tyttäreni kertoman perusteella menneeksi sinne ajaakseni pois sikakarjani, joka oli toiseen suuntaan karjanlaitumesta vievän aidatun haan sisällä, missä myös kuoliaaksilyöty ja vävyni aikaisemmin olivat saattaneet loppuun jotakin harvinaisen pahaa ennen kuin ehdin sinne; silloin tullessani sinne kysyin sopivalla tavalla Rusthollarilta, miksi hänen piti lyödä yhtä sikaani niin, että se kuoli, koska haka oli osittain sulkematon ja arvostelukyvyltään eroava eläin ei tiennyt mitä sen piti tehdä tai olla tekemättä; jonka keskustelun jälkeen hän otti halkopinorivistä puun tarkoituksenaan rangaista sillä minua, minkä jälkeen minä puolustukseksi tartuin maassa ...