Josua aloittaa sanoilla ”Elämänkerrallisia muistiinpanoja” tarinan, jonka hän on kirjoittanut pieneen lehtiöön kauniilla käsialalla. Lehtiö löytyi sattumalta yli 40 vuotta Josuan kuoleman jälkeen. Valitettavasti lehtiö ei ole minulla. Sain kuitenkin kirjan, jossa Josuan sukulainen kirjoittaa näistä muistiinpanoista. Tästä kirjasta kokosin tämän kertomuksen.

Josua Matinpoika Saari syntyi 14.2.1895 Alajärvellä Menkijärven kylässä. Vanhemmat olivat Sanna o.s. Koskenmäki ja Matti Saari (sukunimi aiemmin Granberg). Josuan isä Matti oli naimisissa kahdesti, mistä johtuen Josualla oli yhteensä 16 sisarusta, joista neljä oli kuollut alle kolmen vuoden ikäisenä. Heidän kotinsa oli torppa. Josua kävi kiertokoulua, jossa oppiaineina olivat raamatunhistoria ja Katekismus. Kansakoulua ei ollut vielä Josuan kotikylässä. Josua osallistui 10-vuotiaasta lähtien ”aikuisten miesten töihin”, niin kuin hän sen ilmaisee ja jatkaa ”Talvisin oltiin viikkoja ja kuukausia poissa kotoa, toisissa pitäjissä purilas- ja tukkimetsissä ansiotöissä”. Josua oli ahkera, hän kirjoittaa:

”Olin jo edellisinä vuosina harjoittanut ylitöinäni rautalankamestarin ammattia, johon olin perehtynyt niin hyvin (sivusta katsomalla sen opin varastin), että tavaroilla, jotka kävin lähipitäjiin kaupalla, voin ansaita sievoisia summia tarverahoja, mm. ostin polkupyöränkin itselleni jo 14-vuotiaana, jota ei vertaisillani muilla kenelläkään ollut, joten nyt tunsin olevani itse vastuunalainen itsestäni ottamaan huolta”.

Josua teki päätöksen jatkaa rautalankateollisuuden harjoittamista, mutta vuoden 1912 syksyllä eräs vaatekauppias teki hyvän tarjouksen ja pyysi Josuaa palvelukseensa. Ennen kuin Josua ehti tehdä päätöksen, tuli Amerikasta kirje. Näin Josua kirjoittaa lehtiössään:

”jossa ilmoitettiin, että piletti oli lähetetty minulle ja nuorimmalle siskolleni Hilmalle, joten oli alettava asioita laittaa lähtökuntoon Amerikan matkaa varten.”

Josua ja hänen sisarensa päättivät lähteä Amerikkaan. Heidän matkansa alkoi hevoskyydillä Alavuden asemalle, jonne oli matkaa yli 50 kilometriä. Sieltä he jatkoivat junalla Hankoon. Josua on tarkasti merkinnyt nämä asiat muistiin:

”Amerikan matkalle synnyinkodista läksimme nuorimman siskoni Hilman kanssa kello 9 aamulla maanantaina 16. päivä joulukuuta 1912 sisko ollen 15 ja minä 17 ikävuoden vanha. Hankoniemestä läksimme Arkturus-laivalla merellen kello 4 iltapäivällä joulukuun 19. päivä. Tanskan ja Kööpenhaminan kautta saavuimme Hulliin Englantiin, ja yli Englannin ajoimme junassa. Liverpooliin saavuimme joulun aattona joulukuun 24 päivä. Joulunpyhät vietimme Liverpoolissa ja 27 päivä joulukuuta 1912 astuimme laivaan nimeltä Empress of Britain (Canadian Pacific Line) joten Atlantin aalloilla myrskyssä keinuimme keskellä ulappaa, kun vuosi vaihtui ja merkittiin vuosiluku 1913”.

Maihinnousu tapahtui loppiaisena 6. päivänä tammikuuta St. Johnin satamassa Kanadassa, ja Chicagoon he saapuivat 8.1.1913. Siellä heidän piti siirtolaisvirkailijoiden kanssa selvittää erehdykset, jotka oli tehty maihinnousupaikassa. Sen takia Josua ja Hilma joutuivat jäämään sinne yhdeksi vuorokaudeksi.

He pärjäsivät hyvin ilman tulkkia ja Josua käytti viittomista, piirtämistä, numeroita jne. Seuraavana iltana he jatkoivat matkaa junalla Chicagosta määränpäänään Gilbert Minnesotassa, jonne he saapuivat klo 8 illalla 10.1.1913. Ihmeellisesti Josua selvisi matkasta ja selvitti, milloin pitää jäädä junasta pois. Hän ja sisarensa Hilma eivät osanneet sanaakaan englantia. Asemalla heitä oli vastassa heidän sisarensa Senja, joka vei heidät heidän toisen sisarensa Hildan ja hänen miehensä Gust Latvalan perheeseen. He asuivat Minnesotassa Gilbertissä. Melkein neljä viikkoa kestänyt matka oli päättynyt onnellisesti sukulaisten luo.

Aluksi he vierailivat sukulaisissa ja kertoivat Suomen terveisiä. Josuan ensimmäinen työpaikka oli sisarensa miehen metsässä halonhakkuussa, mutta jo tammikuun lopulla hän sai työpaikan kaivosyhtiöltä. Päivät olivat kymmentuntiset ja palkka 2.15 dollaria päivältä. Pian se korotettiin 2.25 dollariin. Asuminen ja ruokailu järjestyivät 20 dollarilla kuussa. Josuan työpaikat vaihtuivat ja ne olivat lyhyitä rautatietöitä, avolouhoksella lapiointia, metsätöitä, ratapölkkyjen veistämistä jne. Josua joutui olemaan myös työttömänä yli 2 kuukautta, kunnes hän sai työtarjouksen:

”Aloin Mrs. ja Victor Pikkaraisen pyynnöstä heidän pieneen kauppapuotiin myyjäksi joka oli pieni makeis- ja ruokatavarakauppa sijaitsi Spartassa. Palkkatarjous vaan oli 20.00 dollaria kuulta, siis justiin mitä meni ruokaan, vaan kun oli talon puolesta vapaa tupakka, niin pärjäsihän siinä kun vaan housut kesti…”

”Lokakuun 16. päivä ostin tämän liikkeen itselleni ja niin aloin omiin nimiin harjoittaa liikettä. Tämä tapahtui minun ollessani 19-vuotias ja toista vuotta jälkeen kuin olin Suomesta saapunut. Minulla oli velkaa kaikkiaan 548.41 dollaria. Keväällä hain ensimmäiset kansalaispaperit Virginiasta oikeustalolta. Hilma Hernesaho saapui Spartaan New Yorkista syyskuun 5. päivä 1915.”

Josua ja Hilma menivät pian kihloihin ja heidät vihittiin 9.10.1915 Minnesotassa. Josua ja Hilma menivät vuokralle sisarensa Senjan taloon. Hilma-vaimo opetteli myymään kaupassa ja tottui pian tähän. Tammi-kuussa 1916 Josua ja Hilma alkoivat yhdessä käydä englanninkielistä iltakoulua Spartassa, Maltan pienellä koululla, ja lopettivat sen huhtikuun puolivälissä. Kesällä he rakensivat kaupan yhteyteen asuinhuoneita ja muuttivat ensimmäiseen omaan kotiin, joka tuli maksamaan vähän yli tuhat dollaria. Perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi Helmi Elisabeth 28. 12.1916. Maailmansotakin heitti varjonsa:

”Olin Evelethissä toimitetussa Yhdysvaltain sotasyynissä sotaväkeen kutsuttavaksi, olisin joutunut leirillen harjoituksiin Franskaan vientiä varten, ottamaan osaa Yhdysvaltain armeijassa maailmansotaan, jossa Yhdysvallat taisteli Saksaa vastaan. Vetosin paikallisellen sotaosastollen, en haluavani lähteä perhesuhteiden vuoksi.”

Muistiinpanojen viimeinen 32. lehti kertoo:

”Sain sotadepartementilta todisteen, että Joshua Saari on lopullisesti asetettu ja registeerattu neljänteen luokkaan, allekirjoituksella E. H. Hatch, paikallisen komitean jäsen.”

Perhe kasvoi, ja aika ei enää riittänyt muistiinpanojen tekemiseen. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta. Josua kuoli 45-vuotiaana äkilliseen sairauskohtaukseen 3.11.1940 nuorimman lapsen ollessa 4-vuotias. Tieto Josuan kuolemasta ei ole kuitenkaan ilmeisesti saavuttanut kotimaan viranomaisia, koska Josua on julistettu Suomessa kuolleeksi päivämäärällä 31.12.1985.

Ks. Josuan esipolvitaulu