Salon seudun maanomistusolot muodostuivat Ruotsin vallan aikana ”Rinta-Suomelle” tyypillisesti. Vuosisatojen (n. 1300 - n. 1800) ajan sotiminen Ruotsin kuninkaiden puolesta rasitti koko Ruotsi-Suomea. Ansioituneita sotilaita palkittiin erivapauksilla, kuten maaomaisuuden läänityksillä ja aatelisoikeuksilla. Näin syntyi rälssitiloja tai olemassa olevien tilojen omistajuus vaihtui.

Läänitysten koon ja merkityksen kasvaessa suurtiloja alettiin kutsua kartanoiksi (gård). Suurtilojen luonne ja verotus (rälssit, säterit, kartanot) vaihtui eri syistä vuosien saatossa. Niiden omistuskin oli joskus jaettuna tai maat vuokrattuina. Omistaja saattoi asua kartanossaan tai suuromistajien kartanoita asuivat niitä hoitavat lampuodit. Seuraavassa keskitytään suurtilojen nimiin sekä omistajien sukulaisuuksiin ottamatta kantaa heidän läsnäoloonsa kartanoissaan.

Salon seudun erityispiirteenä voidaan pitää rannikkoa myötäilevän, Turusta Viipuriin johtavan Ison Rantatien eli Kuninkaantien ja Salosta Somerolle johtavan Hiidentien (yhteys Hämeen Härkätiehen) luomia kulkuyhteyksiä. Myös hyvät vesireitit edesauttoivat kaupankäyntiä esim. Hämeestä emämaahan Ruotsiin (”Halikon kautta Ruotsiin”) ja etäämmäksikin. Kulkuyhteyksien ohella alueen joet koskineen, metsävarat ja hiekkaharjut loivat hyvät edellytykset ruukkien ja lasitehtaiden syntyyn.

Kartan (Suvustajan ss. 18-19) 55 kartanosta vain neljästä ei kirjoittaja ole vielä löytänyt aatelissukuista omistajaa. Aatelissuvut introdusoitiin (oma vaakuna ja numero) ensin Ruotsin ja vuodesta 1818 alkaen Suomen ritarihuoneeseen.

Tässä keskitytään kartanoiden aatelis- ja säätyläissukujen omistuksiin puuttumatta heidän ansioihinsa sotilaina, virkamiehinä ja maanomistajina Salon - Someron ulkopuolella.

Kartanonherroja voidaan pitää aikansa yrittäjinä. Kartanon jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin katkesi omaisuuden periytyminen suvussa ja näin useita aateliskartanoita siirtyi mm. ruukkien patruunoille tai talonpoikaissuvuille.

Ruukkien ja lasitehtaiden perustajina olivat yleensä varakkaammat porvarit, jotka Tukholmasta tai Turusta käsin perustivat kaivos-, metalli- tai lasiteollisuutta Suomeen. Teollisuus tarvitsi suuria metsävaroja mm. hiilentuotantoon. Tiettyinä aikoina ruukinpatruunat saivat uusia metsäomistuksia vasta aateluuden myötä tai naimalla aatelisen lesken tai neidon, jolla oli hyvät myötäjäiset.

Horn af Kanckas / Horn af Åminne

Horn af Kanckas -suku (ennen aatelointia Horn till Åminne tai Horn till Kanckas ) on nykykäsityksen mukaan vanha suomalainen rälssisuku (tunnettu 1300-luvulta). Suvun kantaisä Olof Mattsson käytti vuonna 1381 sinetissään aatelisvaakunasta tuttua sarvea. Olof vaikutti Halikon Joensuussa (Åminne). Hänen poikansa Jacob Olofsson ja tämän poika Greger Jacobsson omistivat Halikon Toijalan. Olof Mattssonin toisella pojalla, Henrik Olofssonilla (s. n. 1407, k. 1448 jälk.) oli verovapaus Joensuuhun. Hän puolisonsa, Cecilia Klasdotter Djäkn (n. 1386 - n. 1448, 1. puoliso Claus Pederson Fleming , n. 1360 - n. 1427) toi avioliiton myötä Horn-suvulle myös Maskun Kankaisten kartano n. Sittemmin suvun nimenä esiintyy Horn till Kanckas.

Henrik OlofssonHornin poika Klas Henriksson vanh. (n. 1440 - n. 1522) omisti Kankaisten ja Joensuun lisäksi Kiskon Haapaniemen avioliitostaan Kristina Frillen (n. 1440-1525) kanssa. Klas Henrikssonin lapsista Kerstin (Brita) Klasdotter (n. 1445-1520) avioitui Peder Nilsson Jägerhorn af Spurilan kanssa (n. 1420-1472) Paimion Hevonpään (myöh. Viksberg ) kartanoon. Klasin toisen tyttären Margaretan (n. 1460-1520) puoliso oli Jöns Andersson Garp (n. 1440-1512) Vehmaan Kosken kartanosta.

Klas Henriksson vanhemman vanhempi poika, Krister Klasson vanh. (n. 1480-1520) oli naimisissa Ingeborg Siggesdotterin ( Sparre af Rossvik , A 7, 1490-1544) kanssa. Kristerin tyttären Britan (n. 1520 - n. 1580) aviomies oli Nils Andersson Boije (n. 1490-1568), joka omisti paitsi Pohjan Gennäsin myös mm. Teijon. Britan veli Klas Kristersson Horn (1518-1566, aateloitiin v. 1561) avioitui Kerstin Jacobsdotter Krummen (1532-1611) kanssa. Hänet jälkeläisineen luetaan vapaaherrallisen Horn af Åminne -sukuun (V 2).

Horn af Kanckas -suvun kantaisä oli Klas Henriksson vanhemman nuorempi poika, Henrik Klasson Horn (1512-1595). Henrik, joka omisti perintönä Haapaniemen ja Maskun Kankaisten kartanot, sai vuonna 1535 Perttelin Inkereen ja Uskelan Salon kylän tilat sekä koko Tenholan pitäjän. Juhana-herttuan kukistuttua hän sai suuria läänityksiä Baltiasta ja Suomesta, mm. koko silloisen Muurlan läänin .

Henrik Klassonin kolme poikaa Karl (n. 1550-1601), Arvid (1580-1606) ja Göran (k. 1605) jälkipolvineen vaikuttivat ainakin Halikon Vuorentaassa, Haapaniemessä, Perniön Latokartanossa (Elin Arvidsdotter, k. n. 1680, puolisonaan Johan Gyldenär, A 388, k. 1685), Uskelan Veitakkalassa (mm. Elin Göransdotter, k. 1654) sekä Perttelin Haalissa ja Inkereellä.

Kanckas-sukuhaara aateloitiin vasta v. 1625, kun Vuorentaan herra Arvid Göransson Horn af Kanckas (A 12) (1590-1653, maaherra 1634-1648) sai aatelisarvon. Hän kuitenkin kuoli lapsettomana. Suvun päämiehenä ja mm. Vuorentaan ja Haalin omistajina jatkoivat Arvidin veljen Henrik Göranssonin (k. 1629) jälkeläiset, kunnes suku sammui mieslinjalta Gustaf Johanin (s. 1696) kuolemaan v. 1728.
Kreivillisen Horn af Åminne -suvun (K 92) omistuksessa olivat Halikon Joensuu ja Vuorentaka ympäristöineen. Klas Kristerssonin (1518-1566) pojanpojan Mauritz Christerssonin (k. 1671) pojan Gustaf Adolfin (k. 1677) pojan Kristerin (1672-1746) poika Krister (1716-1775) oli viimeinen sukunsa miespuolinen edustaja Suomessa. Hänen veljiensä ( Gustaf Adolf, 1721-1793 ja Fredrik Kristersson, 1725-1796) kautta Horn af Åminne -suku jatkui vielä Ruotsissa.

Armfelt

Ruotsalaissyntyisen Armfelt-suvun (A 458, V 213, A 37, V 13, K 4) ensimmäinen ”salolainen” oli vapaaherra Magnus Wilhelm Armfelt (1725-1795, Turun ja Porin läänin maaherra 1782-1790), joka osti Halikon Joensuun (Åminne) vuonna 1786 asuttuaan aiemmin Tarvasjoen Juvan kartanossa. Pian hänen hallussaan olivat myös Wiurila ja Vuorentaka. Fulkkila oli liitetty Joensuuhun jo vuonna 1749. Magnus Wilhelmin pojista Gustaf Mauritz (1757-1814) peri Joensuun ja August Filipin (1768-1839) haltuun tulivat Wiurila ja Vuorentaka. Vain Vuorentaka on vielä tänäänkin Armfelt-suvulla. Viimeinen Armfelt Joensuussa oli Gustaf Mauritzin pojan (Gustaf Magnus, 1792-1856, Uudenmaan maaherra 1832-1847) pojan (Gustaf Wilhelm Arthur, 1821-1880) poika Carl Alexander Armfelt (1850-1925) – hänen jälkeensä Joensuun omisti Carl Alexanderin siskon Hedvig Lovisan (1854–1923) poika Axel Erik von Knorring (A 1976, A 138) (1882-1949) ja tämän poika Holger von Knorring (1908-1999), kunnes Björn Wahlroos osti vuonna 2001 Joensuun kartanon.

Halikon Puotilan omistajana on Armfelt-suvusta ollut ainakin August Filipin poika Magnus Reinhold Armfelt (1801-1845). Myös Uskelan Pettilä oli Armfelteilla, viimeksi Gustaf Vilhelm Arthurin leskellä (Mariana Gustava Armfelt, 1826-1921, Mariana oli miehensä isän veljen tytär) vuosina 1880-1921.

Wiurila siirtyi viimeisen Armfeltin, Louise Alice Vavan (1899-1931, Magnus Reinholdin pojanpojan tytär) avioliiton myötä Standertskjöldin (A 2126, V 52) ja Brüninghausin kautta nykyiselle omistajalle Anne Marie Aminoffille, jonka entisen puolison isänisä Svante Aminoff (A 456, V 25) (1897-1971) omisti Sapalahden. Vuorentaan kartano on vielä tänäänkin Armfelt-suvun omistuksessa. Loiuse Alice Vavan isän sisar, Olga Lovisa Gustava Augusta (1864-1890) nai Angelniemen Tammenpään omistajan Osvald Severin Wasastjernan (A 2196, A 162) (1864-1935).

Armfelteilla oli myös yhteys Someroon, sillä Magnus Wilhelmin (1725-1795) isänisän, Carl Gustaf Armfeltin (1666-1736, Pernajan Isnäsistä) puoliso Lovisa Aminoff (1685-1741) oli Lahden kartanon omistajan, Carl Johan von Berentzin (k. 1718) puolison, Johanna Ottiliana Aminoffin (1687-1775) sisar. Lahden omisti seuraavaksi Carl Gustafin tyttären, Elisabeth Armfeltin (1718-1884) puoliso, Johan Reinhold Taube (A 734, A 60) (1706-1777).

Vanhoja rälssisukuja

Fleming (A 4). Saksalaisperäisen Fleming-suvun omistukset olivat pääosin tässä tarkastellun alueen ulkopuolella. Avioiduttuaan Elseby Månsdotterin kanssa Henrik Klausson Flemingin (n. 1420 - k. ennen 1477, omisti aiemmin mm. Kalannin eli Uudenkirkon myöh. Uudenkaupungin Arvassalon Vanhakartanon myöh. Sundholm) haltuun tuli Wiurila, joka periytyi heidän tyttärensä Valborgin (n. 1400 - n. 1555) kautta Slang-suvulle. Henrikin veljentyttären Elin Magnusdotter Flemingin (k. 1472) avioiduttua Krister Håkansson Frillen (k. n. 1472) kanssa hänestä tuli Haapaniemen emäntä. Elinin veljenpojan pojanpojan pojanpojan tyttären Ebba Maria Flemingin (1653-1678) puoliso oli ruukinpatruuna Lorentz Creutz nuor. (1646-1698, ks. s. 20). Perniön ruukkien suuromistaja oli myös Askaisten Louhisaaren vapaaherra Claes Hermansson Fleming af Liebelitz (V 17, V 1) (1685-1766), jonka puoliso oli Ebba Marian tytärpuolen tytär, Johanna Christina von Liewen (A 145, 1704-1743). Claesin isänisän isänisän, Lars Hermanssonin (k. 1602) veli (Claes Hermansson, k. 1616) oli Ebba Marian isänisän isä.

Frille (A 133). Tanskalaisperäisen Frille-suvun Krister Håkansson Frille (k. 1472) ja puolisonsa Elin Fleming (k. 1472) omistivat Haapaniemen, joka periytyi heidän tyttärelleen Kristinalle ja hänen avioliittonsa (pso Klas Henriksson Horn) myötä siirtyi Horn-suvulle. Kristinan velipuoli, Magnus Håkansson (k. 1472 jälk.), omisti osan Teijoa, jonka Kristerin poika Magnus (k. 1508) yhdisti omistaen koko Teijon ja lisäksi Fulkkilan. Kristerin toisen veljen Mattsin (k. 1500 jälk., omisti mm. Perniön Laukan ja Viipurin) pojanpojan pojantytär Margareta Frille (1590-1670) omisti Sapalahden ja miehensä, Johan Christersson Gyllenhiertan (A 40) (1593-1662, Paimion Hevonpäästä) kautta Perniön Paarskylän ja Muurlan Kaukelmaan.

Slang (A 106). Suomalaisen rälssisuvun kantaisä, Håkan Tidemansson Slang (1460-1519) avioitui Valborg Henricsdotter Flemingin (n. 1450- n. 1555) kanssa ja isännöi Wiurilaa, joka periytyi heidän poikansa Erik Håkanssonin (1476-1580) tyttären Carin Eriksdotterin (k. n. 1602) kautta Johan Böcklerille (n. 1545 - n. 1585). Carinin sisaresta, Heblasta (1563-1618) tuli Teijon emäntä avioiduttuaan Anders Nilsson Boije af Gennäsin (k. 1618) kanssa. Erikin veljenpoika Erik Bertilsson (k. 1592) omisti Melkkilän ja Laukan. Hänen poikansa, Claes Eriksson (1558-1626) ja Erik Eriksson (k. 1614) perivät Melkkilän. Erik Bertilssonin tyttäristä kahden puolisot olivat Perniön Pohjankartanon isäntiä (Annan, k. 1618, puoliso Anders Nilsson Boije af Gennäs, k. 1618, ja Margaretan, k. 1648, puoliso Hans Joensson Stålhandske, 1540-1624) ja kolmannen tyttären, Catharinan puoliso Hans Mikaelsson Munck af Fulkila (n. 1588-1635) omisti Muurlan Eriksbergin, Fulkkilan ja Pukkilan.

Munck af Fulkila ja Munck af Sommernäs

Vehmaalta lähtöisin oleva Munck-suku Salon-Someron alueella muodostuu kahdesta sukuhaarasta. Vanhemman suvun Munck af Fulkila (A 130, A 6, V 21) kantaisä oli Påvel Andersson (k. n. 1580). Hänen poikansa Michel Påvelsson (k. 1599) omisti Fulkkilan ja pojanpoika Hans Michelsson (n. 1588-1635) myös Pukkilan ja Eriksbergin. Eriksberg säilyi suvulla Hansin pojan Johan Hanssonin (1614-1663) pojalle Jacob Johanssonille (1643-1706), jonka poikaan, Hans Jacob Jacobssoniin (1692-1778) vanhempi Munck af Fulkila suku sammui mieslinjaltaan.

Fulkkila periytyi Johan Hanssonin tyttärelle Margaretalle (1641-1709) ja tämän tyttären, Elsa Johansdotter Galle i Finland (A 194) (k. 1751), pojalle Bengt Jacobsson De la Mottelle(1703-1762), minkä jälkeen Fulkkila siirtyi Armfelt-suvulle.
Hans Michelssonin sisarista Elin Michelsdotter (k. 1632) meni Perniön Hirvilahteen puolisonaan Göran Olofsson Galt (k. 1602) ja Margareta Michelsdottter (k. 1667) oli naimisissa Lars Andersson Botilan (k. 1611) kanssa. Ratsumestari Lars Andersson Botila oli perinyt isältään Halikon Puotilan ja Someron Jurvalan. Margaretan omistukseen tulivat Somerolta myös Härkälä ja Lahti. Hänen kauttansa vanhempi Munck af Fulkila -suku jatkui Somerolla Mannersköld (A 128) ja De la Motte -nimisinä.

Somerolla oli jo aiemmin vaikuttanut toinen, ehkä tanskalaiset juuret omaava, Munck-suku. Anders Jönsson Munck (A 468) (n. 1580-1634) omisti Hirsjärven, Harjun ja Palikaisen. Näistä Harju periytyi Hebla-tyttärelle (k. 1649). Heblan puoliso oli lohjalaista sukua oleva Karl Remainen, aateloituna Rennerfelt (A 572, A 46). Heidän poikansa Anders Rennerfelt (n. 1648-1715) omisti myös Muurlan VähäPullolan naituaan tilan perineen Beata Catarina Ljusterin (A 111) (1645-1696). Heblan veli Anders Andersson Munck (k. 1678), joka aateloitiin v. 1648 nimellä Munck af Sommernäs, omisti veljensä kanssa Palikaisten kartanon ja lisäksi Hovilan (Ihamäki) naituaan Hovilan omistajan tyttären, Helena Hansdotter Ramsayn (1684-1702). Andersin kuollessa Munck af Sommernäs -suku sammui miespuolelta. Hovilan omisti vielä tytär Anna Katarina Andersdotter Munck af Sommernäs (k. 1745), kunnes se vuonna 1707 palasi taas Ramsay-suvulle.

Anders Jönssonin toinen poika, Johan Andersson Munck (n. 1616-1634), omisti Hirsjärven ja veljensä kanssa Palikaisten kartanon. Hirsjärvi periytyi Anders Johansson Munckille (1638-1675), joka kirjattiin aatelisrekisteriin nimellä Munck af Fulkila. Hänestä katsotaan alkavan nuoremman Munck af Fulkila -sukuhaaran, jonka omistukset keskittyvät Somerolle.

Anders Johansson Munck af Fulkilan tytär Christina (1652-1698) avioitui Kopilan omistajan, Johan Johansson Jägerhorn af Spurilan (1643-1712) kanssa. Toinen Andersin tytär, Magdalena (1662-1744) peri Palikaisten kartanon ja avioitui Otto Magnus von der Pahlenin (A 75) (k. 1710) kanssa. Hirsjärvi periytyi kolmelle Andersin pojalle, joista Johan kuoli nuorena, Claes (k. 1716) siirtyi avioiduttuaan (puoliso Helena Margareta Hästesko-Fortuna, A 286, 1670-1697) Vihdin Härkälään ja Anders Erik jälkeläisineen piti Hirsjärveä vuoteen 1839 saakka. Myös Someron Kimala ja Lahti kuuluivat ajoittain veljesten jälkeläisten hallintaan.

Puotilasta Somerolle

Botila. Anders Larsson till Botila (n. 1550-1613) oli sotapäällikkö, joka oli lähtöisin Halikon Puotilasta ja sai ansioistaan suuria läänityksiä Somerolta: Härkälä, Jurvala, Kimala ja Långsjö (Pitkäjärvi). Andersin puoliso oli Brita (Anna) Tönnesdotter Wildeman (A 89) (k. 1608). Heidän lapsistaan Elin (k. n. 1630) peri Puotilan, Kimalan ja Långsjön ja oli myös Hovilan emäntä avioiduttuaan Hans Johan Ramsayn (n. 1550-1649) kanssa. Lars Andersson till Botila (k. 1611) peri Härkälän ja Jurvalan ja hänen puolisonsa oli Margareta Michelsdotter Munck af Fulkila. Heidän tyttären tyttärensä, Margareta Samsonsdotter De la Motte (1628-1692), puoliso oli Gustaf Henningsson Grass (V 91, A 384, 1626-1694, Pohjanmaan maaherra 1685-1694), joka omisti Puotilan, Härkälän, Jurvalan sekä Lahden.

Jägerhorn af Spurila (A 114, A 5). Suku on lähtöisin Paimion Hevonpäästä, jota isännöi suvun kantaisä Peder puolisonaan Kerstin (Brita) Klasdotter Horn af Kanckas. Heidän pojanpoikansa, Claes Christersson (k. 1578, puoliso Anna Johansdotter Stålarm, A 32, k. 1595), omisti myös mm. Paimion Nakolinnan. Claesin sisko Anna omisti mm. Uskelan Pahkavuoren ja toinen sisko Cecilia peri Hevonpään avioituessaan Nils Svensson Gyllenhiertan (k. 1565) kanssa. Claes Christerssonin tytär Anna Claesdotter avioitui Christer Nilsson Gyllenhiertan (k. 1620) kanssa (omistivat Paarskylän) ja poika Christer Claesson (k. 1633) nai Elin Michelsdotter Munck af Fulkilan (k. 1632), joka omisti Hirvilahden. Annan ja Christerin veljenpoika, Johan Henricsson (1602-1643, puoliso Hebla Gyllenhierta, k. 1689) peri serkuiltaan muiden läänitysten ohella myös Somerniemen Kopilan. Johan Henrikssonin jälkipolvilla oli Somerolla hallussaan Kopilan lisäksi Härkälä, Hovila, Kimala ja Lahti.

De la Motte (A 280, A 23). Ranskalaisen suvun kantaisä Samson De la Motte vanh. (n. 1570-1620, 1. pso Anna Rapp, 2. pso Brita Munck af Fulkila, k. n. 1642) vaikutti Sääksmäellä. Samson De la Motte nuor. (k. n. 1606, 1. liitosta) avioitui Margareta Larsdotter Botilan (k. 1657) kanssa ja heidän tyttärensä Margaretan (1628-1692) kautta periytyivät niin Puotila kuin Someronkin kartanot (vrt. ed.). Toisesta liitosta syntyneen Carl De la Motte vanh:n (k. n. 1653) poika Carl nuor. (1641-1676) avioitui Katarina Munck af Fulkilan (1644-1694) kanssa. Heidän pojanpoikansa, Bengt Jacobsson (1703-1762) ja vaimonsa Hellgard Christina Taube (1714-1758) omistivat Fulkkilan. Carl nuor:n pojanpojan pojalla, Carl Gustavilla (1741-1815, puoliso Eleonora Maria von Willebrand, 1756-1842) oli tila Kiskossa. Heidän tyttärensä Agneta Eleonora (1778-1820) ja poikansa Karl Reinhold (1783-1850) omistivat Perniön Haarlan. Agnetan 1. puoliso, Israel Helenius (1726-1806) omisti myös Muurlan Isotalon (Storgård). Karlin puoliso oli Christina Wilhelmina Hjelmerus (1811-1873), Kiskon Toijan Mommolan omistajan Christian Hjelmeruksen (1769-1835) ja Sofia Magdalena Augustinin (1788-1846) tytär. Sofian isä oli suurliikemies Mathias Augustin, joka omisti mm. Perniön Latokartanon ruukkeineen.

Ramsay (A 215, A 17, V 40). Skottilainen Ramsay-suku kotiutui Suomeen Hans Alexandersson Ramsayn (n. 1550-1649) isän myötä. Hans asettui Somerolle Hovilaan ja avioitui ensin Elin Andersdotter Botilan (k. n. 1630) ja sitten Elin Stålhandsken (n. 1582-1668) kanssa. Puolisoiden myötä ja itse saamillaan läänityksillä Hans hallitsi lopulta n. 60 % Someron taloista tehden niistä useita säteritiloja. Hänen läänityksensä laajenivat pian myös Kimalaan ja Långsjöhön. Tyttären Elin Hansdotterin (1684-1702) puoliso oli Anders Munck af Sommernäs (k. 1678), joka omisti Somerniemen Palikaisen. Toisen tyttären, Ebba Hansdotterin (k. 1667) puoliso oli Carl Carlsson Bäck i Finland (A 193, A 15) (1609-1663), jonka veli, Johan Carlsson Bäck i Finland (1613-1679) omisti Puotilan ennen sen siirtymistä Margareta De la Motten (1628-1692) puolisolle Gustaf Henningsson Grassille (1626-1697).

Somerolla Ramsay-suvun omistukset jatkuivat Elinin ja Ebban veljen, Johan Hanssonin (k. 1648) jälkipolvissa. Tytär Margareta Johansdotter (n. 1642-1702) avioitui Anders Munck af Fulkilan (1638-1675) kanssa tullen emännäksi Munck-suvun Hirsjärvelle. Kimala periytyi Claes Johanssonille (k. 1687, puoliso Helena Stålhandske, k. 1690) ja Långsjö Hans Johanssonille (k. 1675).
Hovila palasi Ramsay-suvulle Anders Erik Johanssonin (1646-1735) pojan Alexander Wilhelmin (1680-1762) myötä. Viisi miespolvea myöhemmin Ramsay-suvulle tuli myös Melkkilä, kun Carl August (1791-1855) nai Melkkilän edellisen isännän tyttären, Beata Fredrika Charlotta af Petersenin (A 2071, A 166) (1800-1868). Myös Palikainen tuli suvulle, kun Carl Augustin veljenpojan, Georg Edvard Anderssonin (1834-1918) pojanpoika, Georg Anders Edvard Edvardsson (1895-1970) nai kartanon tyttären, Hilda Anna Maria Wahrenin (A 261) (1900-1990).

Stålhandske (A 98). Kemiöläisen suvun kantaisä Joen Tyrildsson (k. n. 1606) aateloitiin v. 1574. Hänen poikansa 1. avioliitosta (pso Brita Eriksdotter Rääf i Finland, A 58, k. n. 1580), Hans Joensson (1540-1624) omisti Pohjankartanon. Hansin 1. puoliso oli Helena Wildeman (1548-1621) ja 2. puoliso Margareta Eriksdotter Slang (k. 1648). Hansin pojantytär Helena Johansdotter (k. 1690) nai Kimalan omistavan Claes Johansson Ramsayn (k. 1687). Joen Tyrildssonin 2. avioliitosta (pso Felissa Nilsdotter Gyllenhierta, 1559 - n. 1688) syntynyt tytär Elin (n. 1582-1668) nai Hans Alexandersson Ramsayn (n. 1550-1649), joka omisti Puotilan, Hovilan, Kimalan ja Långsjön.

Ruukkisukuja

Björkman / Björkenheim (A 197). Bengt Magnus Björkman (1745-1824) oli ruotsalainen ruukinpatruuna ja kauppias, joka omisti Suomesta mm. Paarskylän, Orijärven kaivoksen sekä Kosken ja Fiskarsin ruukit. Hänen tyttärensä Ulrika Marian (1789-1860) aviomies oli vapaaherra Ernst Fredrik von Willebrandt (1787-1837). Bengt Magnuksen poika, mm. Fiskarsin ja Kellokosken ruukit perinyt Lars Magnus Björkman (1793-1869), laajensi ruukkitoimintaansa mm. Pohjanmaalle. Lars Magnus aateloitiin nimellä Björkenheim ja hänen puolisonsa olivat Lovisa Wilhelmina Bergenheim (A 201, V 54) (1801-1840) ja Charlotta Sofia Taube (1816-1893). Lovisan veljentytär Sofia Edvardsdotter nai Kosken masuunin perineen Albert von Julinin (1846-1906). Lars Magnuksen ja Charlotan poika Carl Axel Fredrik (1843-1907) isännöi Latokartanoa vaimonsa Sigrid Lovisa Charlotta von Julinin (1849-1924) perinnön kautta. Latokartano pysyi suvulla kolme polvea, kunnes se siirtyi Käthy Silén s. Björkenheimin (1907-1965) pojalle Bengt August Silénille vuonna 1956.

Boije af Gennäs (V20, A 1, V 294, A 16). Nils Andersson Boije till Gennäs (1490-1568) omisti läänityksiä mm. Tenholassa, Pohjassa ja Tammisaaren kaupungin sekä vaimonsa, Brita Kristersdotter Horn af Kanckas (n. 1520 - n. 1580), kautta myös Teijon. Nilsin sisar, Karin Andersdotter Boije (s. n. 1504) oli Fulkkilan emäntä naituaan Hans Persson Starckin (A 222, A 18) (s. n. 1500). Teijo periytyi Stålarm-suvulle Anders Nilssonin (k. 1618, omisti myös Pohjankartanon) ja hänen tyttärensä Ingeborgin (k. n. 1620, puoliso Arvid Hansson Stålarm, k. n. 1625) kautta.

Vanhimman pojan, Göran Nilsson Boije till Gennäsin (k. 1617) ja Anna Göransdotterin (s. 1560) tytär Carin (k. 1655) avioitui Erik Bertilsson Ljusterin (A 111) (k. 1641) kanssa. Heidän lapsistaan Anna Ljusterista (k. 1680) tuli Långsjön emäntä (puoliso Hans Ramsay, k. 1675), Erik Ljuster (k. 1667) puolisonaan Beata Uggla (A 100, A 4) omisti Vähä-Pullolan ja Margareta Ljuster (n. 1612 - n. 1675) avioitui Hirsjärven ja Palikaisten omistajan Johan Andersson Munck af Sommernäsin (n. 1616-1639) kanssa. Hirsjärvi pysyi Munck-suvulla vuoteen 1839 saakka.

Anna Ljusterin poika Erik Didron (A 440) (k. 1699, isä Mikael Anton Didron, k. 1656, Annan 1. puoliso) avioitui Puotilan perineen Katarina Grassin (1658-1716) kanssa. Långsjön perivät Annan toisesta liitosta syntyneet Anders Ramsay (k. 1701, puoliso Elisabeth Bäck i Finland, k. n. 1741) ja Catharina Ramsay (k. 1695, puoliso Erik Gyldenär, 1659-1710, Erikin isänisä Johan Gyldenär omisti Latokartanon).

Beata Eriksdotter Ljuster (1645-1696) peri Vähä-Pullolan ja hänen puolisonsa Anders Johan Rennerfelt (1648-1715) omisti myös Someron Harjun.

Kolmannen Nils Andersson Boije af Gennäsin pojan, Mårtenin (k. 1596), jälkipolvista vapaaherra Bengt Axel Boije af Gennäsin (1734-1808) pojantytär Christina Elisabeth (1813-1901) avioitui Perttelin Haalin omistajan Anders Konrad Kasimir Baerin (1801-1862) kanssa sekä Otto Christer Boije af Gennäsin (1700-1766) tyttäristä Hedvig (1723-1795) nai Kimalan omistavan Fredrik Adolf Ramsayn (1712-1783) ja Charlotta Christina (1737-1821) nai Hovilan omistavan Reinhold Gustaf Brakelin (A 1979, A 139) (1721-1769).

Nils Anderssonin tyttären Ingeborg Boije af Gennäsin (k. 1580) tytär Brita Hansdotter Björnram (A 300) (k. 1604) avioitui Vuorentaan omistavan Göran Henriksson Horn af Kanckasin (k. 1602) kanssa.

Bremer. Jacob Bremer (1711-1785) tuli Ruotsista Turkuun ja aloitti uransa v. 1727 kauppaapulaisena ja eteni kauppiaana ja liikemiehenä Turun rikkaimmaksi mieheksi. Hänen 1. puolisonsa oli Margareta Pipping (A 207) (k. 1766) ja 2. puoliso Ulrika Fredrika Salonius (1746-1798). Jacob Bremer rakennutti Somerolle Åvikin lasitehtaan, jonka omisti yhdessä Jacob Reinhold de Pontin (1717-1788) kanssa. Lisäksi hän omisti myös Jurvalaa, Långvikiä ja Åvikia. Someron tilat periytyivät leskelle ja hänen pojalleen Karl Fredrikille (1770-1830), joka myi Someron omaisuutensa v. 1806.

Karlin Fredrikin velipuoli Josef Bremer (1743-1814) avioitui Teijon ruukin omistajan Johan Jacob Kijkin (1706-1777) tyttären Anna Charlotan (1750-1800) kanssa ja tämän jälkeen Teijo oli Bremer-suvulla kolmen miespolven ajan. Josef Bremer omisti myös Kirjakkalan, Sapalahden ja Pohjankartanon. Viimemainittu periytyi Josefin tyttärelle, Josefa Auroralle (1780-1864) puolisonaan Claes Reinhold Lybecker (V 119, V 5) (1771-1820). Toinen Josefin tytär, Ebba Charlotta (1793-1876) meni emännäksi Palikaisiin, jonka oli ostanut Otto Carlstedt (1779-1835).

Vanhimman pojan, Isac Jacobsson Bremerin (1741-1774) tyttärestä Margareta Sofiasta (1769-1806) tuli Eriksbergin emäntä puolisonaan Erik Johan von Willebrandt (1761-1838, toinen puoliso Kristina Charlotta Henrietta Ivendorff, 1791-1833) ja toisesta tyttärestä Albertinasta Haalin emäntä puolisonaan Anders Baer (1764-1812).

Carpelan (A 38, V 19). Carl Carlsson Carpelan (1680-1730) ja Hedvig Charlotta Carpelan (1706-1776) omistivat Uskelan Veitakkalan. Carlin veli Maximilian Carlsson (1695-1766) ja puoliso Helena Eleonora Lilliegren (A 1050) (1711-1775) omistivat Pettilän. Maximilianin pojan (Carl Efraim, 1732-1819) pojan (Carl Maximilian, 1777-1857) pojat, Carl Johan (1811-1893) ja Otto Maximilian (1822-1891) ostivat Mathildedalin Bremer-suvulta. Nuorempi veli Otto omisti myös Sapalahden ja vanhempi veli Carl Johan myös Haarlan. Carl Johanin ja Fredrika Sofia Carolina Lybeckerin (1817-1892) tytär, Fanny Tullia Bothildus (1847-1940) nai Inkereen isännän, Ernst Wilhelm August Börtzellin (A 2211) (1842-1927). He perustivat Inkereen meijerikoulun.

Creutz (V 48, K 68, K 1). Pernajalaisen rälssisuvun vapaaherralliseksi korotettu Lorenz Creutz vanh. (1615-1676, Turun ja Porin läänin maaherra 1649-1655) ja vaimonsa Elsa Duwall (V 64) (1620-1675) omistivat Sapalahden ja lisäksi myös Hirvilahden. Heidän poikansa Lorenz Creutz nuor. (1646-1698, Turun ja Porin läänin maaherra 1682-1698) avioitui ensin Ebba Maria Flemingin (1653-1678) ja sitten Hedvig Eleonora Stenbockin (A 12) (1664-1729) kanssa. Ruukinpatruuna Lorenz nuorempi omisti Teijon sekä myös Kirjakkalan ja Mathildedalin. Sapalahti periytyi hänen toisen puolisonsa lapsille Christina Catharinalle (1685-1716), Hedvig Ulrikalle (1697-1745) ja Carl Johanille (1687-1757, puoliso Beata Charlotta Wrede af Elimä, V 44, 1688-1744), joka omisti myös Melkkilän. Vm. periytyi Carl Johanin tyttärelle, Hedvig Helenalle (1723-1765, puoliso Johan Christoffer von Morian, A 1873, A 124, 1694-1766). Lorenz nuoremman kolmannen tyttären, Eleonora Marian (1689-1726) aviomies oli Ernst Gustaf von Willebrand (1680-1751), joka omisti Somerniemen Kopilan.

Lorenz Creutz nuoremman veljen, kreivi Johan Creutzin (1651-1726, puoliso Anna Johanna Sparre, V 11, 1657-1712), pojanpojan pojanpojan Carl Gustaf Creutzin (1787-1851, puolisot Agneta Lovisa Fredrika Ulfsparre af Broxvik, A 9, 1795-1824 ja Augusta Wrede af Elimä, 1807-1843) tytär Sigrid Constance (1837-1892) nai August Magnus Gustaf Armfeltin (1826-1894), joka omisti Wiurilan ja Vuorentaan. Sigridin veljen (Carl Magnus, 1821-1893) tytär Clara Mathilda (1853-1930) nai Gustaf Armfeltin (1848-1887), joka omisti Joensuun.

Kijk. Claes Fleming af Liebelitzin jälkeen Teijon ruukinpatruuna oli Johan Jacob Kijk (1706-1777, puoliso Catharina Elisabeth Grubb, 1721-1788), joka omisti myös Kirjakkalan, Haalin, Sapalahden ja Yliskylän. Kijkin laaja omaisuus periytyi lesken jälkeen lapsille: Catharina Elisabethille (1748-1822, puoliso Carl Fredrik Rehbinder, V 77, V 3, 1729-1795), Hans Henrikille (s. 1754, puoliso Maria Elisabet Homenius, s. 1760, omistivat myös Eriksbergin) ja Anna Charlotalle (1750-1800, puoliso Josef Bremer, 1743-1814, omistivat myös Pohjankartanon).

Von Julin (A 214). Apteekkari Johan Jacob von Julin (1787-1853, 2. puoliso Emily Emilia Lindsay, 1795-1835, 3. puoliso Charlotta Johanna Ottiliana Jägerskiöld, A 1100, A 79, 1814-1844, 4. puoliso Engel Lovisa Catharina Jägerskiöld, 1810-1890) osti Kosken ruukin Björkmanilta. Hän osti myös Orijärven ja Latokartanon. Orijärven kaivoksen peri vanhin poika Emil Lindsay (1835-1898), nuorempi poika Johan Albert Edvard (1846-1906) peri Kosken, josta kartano on pysynyt suvulla nykypäivään asti vaikka ruukin toiminta onkin päättynyt. Latokartanon peri Sigrid Lovisa Charlotta (1849-1924), jonka aviomiehen (Carl Axel Fredrik Björkenheim, 1843-1907) myötä se palasi Björkenheimeille (e. Björkman). Johan Jacob von Julinin vanhempi tytär, Hedvig Charlotta Helene (1842-1881), nai marsalkka C. G. E. Mannerheimin isän Carl Robert Mannerheimin (A 277I, K 8) (1835-1914), joka omisti Paarskylän.

Eriksberg ja Inkere

Von Willebrand. (A 1834, V 344, V 23) Ernst Gustaf von Willebrand (1680-1751) ja Eleonora Maria Creutz (s. 1689, k. 1755 jälk.) saivat kuusi aikuisiksi elänyttä lasta. Kaksi pojista kuoli sotilasuralla. Tytär Hedvig Eleonora (1725-1795) avioitui Somerniemen Kopilaan puolisonaan Reinhold Gustaf Jägerhorn af Spurila (1716-1790). Pojista Ernst Gustafin (1726-1794) puoliso oli hänen lankonsa sisar, Sofia Catharina Jägerhorn af Spurila (1727-1791). Nuorempi veli Magnus Pontus (1727-1809, puoliso Ulrika Sofia Gadelia, 1737-1798) omisti myös Kopilan sisarensa miehen, Kopilan viimeisen Jägerhornin kuoltua. Nuorimman veljen, Carl Johanin (1730-1810, puoliso Agnes Lilliestierna, A 888, 1734-1776) tyttären Maria Eleonoran (1756-1842) puoliso oli Carl Gustaf De la Motte (1741-1815), ja pojan Erik Johanin (1761-1838, omisti myös Eriksbergin) puolisot olivat Margareta Sofia Bremer (1769-1806) ja Christina Charlotta Henrietta Ivendorff (1791-1833).

Erik Johanin poika Gustaf (1797-1869) omisti Muurlan Suolopin eli Träskvikin (pysyi suvulla neljän sukupolven ajan) ja tytär, Wendla Ottiliana (1811-1842) peri Eriksbergin ja avioitui Inkereen omistavan Evert Julius vonBonsdorffin (1810-1898) kanssa.

Von Bonsdorff (A 181, V 49). Peter Bonsdorffin (1719-1803) ja Katarina Haartmanin (1732-1787) lapsista Johan (1772-1840) oli naimisissa Erika Emerentia Waszin (1778-1855) kanssa. Heidän poikansa arkkiatri Evert Julius (1810-1898) ja puolisonsa Wendla Ottiliana von Willebrand (1811-1842) omistivat Eriksbergin ja Inkereen, joista Eriksberg periytyi heidän tyttärelleen Helenalle (1839-1921) ja tämän aviomiehelle Jacob Victor Wasastjernalle (1819-1895).

Peter Bonsdorfin vanhempi poika Gabriel von Bonsdorff (1762-1831) avioitui Anna Adolfina Buschin (1765-1847) kanssa. Heidän lapsistaan Adolfina Sofia (1790-1877) puolisonsa Eric Waszin (1780-1840) kanssa omistivat Kaukelmaan, Carl Gustaf (1798-1877) puolisonsa Emerentia Josefa Josefina Sevonin (1805-1878) kanssa omistivat Pettilän ja Fredrika Vilhelmina (1804-1883) puolisonsa Carl Johan Sallménin (1791-1848) kanssa omistivat Latokartanon.

Muut säätyläissuvut

Edellä on esitellyn 65:n rälssi- tai aatelissuvun lisäksi alueen kartanoiden ja ruukkien omistajina on esiintynyt ainakin 77 muuta aatelissukua, joista 28 vain puolisoina. Tiedot näistä ovat saatavissa kirjoittajalta.

Lopuksi

Aateluuden periytyessä vain mieslinjassa aatelissuvut usein sammuivat poikalasten puutteeseen. Autonomian aikana uusia aatelissukuja ei enää syntynyt samassa mitassa kuin Ruotsin vallan aikana. Säätykierto oli vielä 1800-luvullakin melko vähäistä: aateliset avioituivat ensisijaisesti aatelisten kanssa - toki porvarissukuisten ja aatelisten väliset liitot lisääntyivät ja vauraiden talonpoikien elämä ”säätyläistyi”.

Sääty-yhteiskunnan piirteet hiipuivat maamme itsenäistymiseen mennessä ja kartanoiden ja ruukkien omistuksessa vaikutti moderni liiketalous: varakkaammilla oli syntyperästään riippumatta mahdollisuus omistaa niin suurtiloja kartanoineen kuin teollisuuden tuotantoyksiköitä oheistoimintoineen.

On muistettava, että tässä esitettyjen avioliittojen lisäksi nekin lapsista, jotka eivät tiluksia perineet, usein naitettiin ”tunnettuihin sukuihin” - monesti samoihin kuin tiloja perineet sisarensakin. Huomioidessamme heidänkin uransa, esim. sotilaina tai virkamiehinä on ilmeistä, että sukulaisuudet kartanoiden ja ruukkien omistajien kesken ovat merkittävästi vaikuttaneet alueen elämänmenoon vuosisatojen ajan.