Sukunimet olivat 1600-luvulla vielä harvinaisia ja ne muodostavatkin sukututkijalle ansan: saman sukunimen omaavia henkilöitä erehtyy helposti pitämään saman suvun jäseninä. Rökman-Röökman -nimisiä henkilöitä tavataan 1600- ja 1700-luvuilla Suomessa vain kourallinen, mutta heistä läheskään kaikki eivät ole sukua keskenään, vaan sukuja näyttäisi olevan peräti neljä. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi niin moni päätyi nimeen Rökman. Sanasta rök (savu) tulee mieleen keskiaikainen veroyksikkö, jolla saattaisi olla jotain tekemistä sukunimen syntyhistorian kanssa.

Karunan kartanon arrendaattori

Sauvon Rökman-suvun kantaisänä voidaan pitää Johan Jakobinpoika Rökmania (haud. 13.7.1677 Sauvon kirkkoon), joka mainitaan Karunan kartanon arrendaattorina vuonna 1659. Tuolloin hän edusti Sauvon käräjillä kahteen otteeseen Karunan kartanon omistajaa, asessori, vapaaherra, Mauritz Kristerinpoika Horn af Åminnea (haud. 19.11.1671).

Karunan kartano valmistui vuonna 1566; ainakin tämä vuosiluku on sisäänkäynnin yläpuolella kivestä veistetyssä taulussa. Kartanon rakennutti Turun linnanvouti Henrik Simoninpoika (k. 1570), joka käytti rakennustöihin linnan käsityöläisiä. Linnan kaksikerroksisen kivisen päärakennuksen rakensivat Turun linnan muurarimestari Staffan Mattsinpoika ja kirvesmies Henrik Andersinpoika Torninrakentaja. Sisustuksen tekivät linnan puusepät, ja vaakunataulun veisti kuuluisa kivenhakkaaja Antonius Timmerman. Henrik Simoninpojalla ei ollut poikaa, joten kartano periytyi naislinjaa pitkin ensin Boose-, sitten Nieroth- ja lopulta Horn-suvulle, jolla se oli 1600-luvun lopulle saakka.

Johan Jakobinpoika Rökman oli Karunan kartanon arrendaattori viimeistään kesäkuusta 1659 vuoteen 1674. Hänen vanhempansa olivat mahdollisesti Sauvon Sandön (Santasaari) rälssitilallinen Jakob Mårteninpoika (k. 1636) ja Sara Henrikintytär (haud. 11.12.1687 Sauvon kirkkoon). Johan Jakobinpojan puoliso oli Anna (haud. 1.5.1680 Sauvon kirkkoon). Karunan kartanon jälkeen pariskunta asui Sauvon Vähäkylän Savelassa. Avioliitosta syntyi ainakin kahdeksan lasta:

1. Johan Johaninpoika Rökman (haud. 17.3.1701 Sauvon kirkkoon ”45-vuotiaana”), Sauvon nimismies, josta jäljempänä.
2. Erik Johaninpoika Rökman (k. 4.7.1733 Parainen ”74-vuotiaana”). Erik lähti jo nuorena Inkerinmaalle tuntemattomasta syystä (Lewenhauptissa hänen kerrotaan virheellisesti syntyneenkin siellä). Liittyi armeijaan Karjalassa luultavasti vuonna 1700, luutnantti Karjalan kaksikasratsuväkirykmentissä 1704, ratsumestari 13.10.1705. Karjalan rakuunaeskadroonan Ylä-Savon komppanian kapteeni, jolloin virkatalona Mikkelin Moisio vuoden 1709 joulukuusta 29.10.1714 asti, virkaero 13.8.1720. Sauvoon palattuaan asui Rökmansin rusthollissa, viimeiset vuotensa Paraisilla. Naimaton.
3. Jakob Johaninpoika Rökman (k. 1726 Parainen). Piikkiön Harvaluodon Tuorlan tilanhoitaja 1686–1689 ja uudelleen 1694–1695, itsellinen siellä 1699. Mainitaan Paraisten Atussa (mahd. rälssilampuoti) 1700–1710. Sittemmin tilanhoitaja Paraisten pitäjänapulaisen puustellissa (Parsbyn Kullas). Pso 1) jo 1681 Karin (k. 1694 Piikkiö), pso 2) n. 1699 Sofia Jakobintytär (k. 1723 Parainen), pso 3) 1724 Maria Klasintytär (k. 30.11. 1740 Parainen). Jakobilla oli poika, Jakob Jakobinpoika. Hän asui vuoteen 1746 (mahdollisesti kuoli tuolloin) Paraisten Jermossa, joka oli hänen vaimonsa Maria Olofintyttären syntymäkoti.
4. Anna Johanintytär Rökman (elossa vielä 1713), pso n. 1668 Henrik Simoninpoika (elossa vielä 1713), Paraisten Fagerkullan rusthollari 1670–1710.
5. Karin Johanintytär Rökman, pso 1667 Hans Hansinpoika (k. 1693 Sauvo), Sandön rälssitalollinen.
6. Sara Johanintytär Rökman, naimisissa, asui mahdollisesti Maskun Odensaaressa.
7. N.N. Johanintytär Rökman, puoliso oli nimeltään Matts. Vaiheet muilta osin tuntemattomat.
8. N.N. Johanintytär Rökman (haud. 13.5.1677 Sauvon kirkkoon yhtä aikaa isänsä kanssa).

Toiminnan mies

Arrendaattorin lapsista vanhin oli Johan Johaninpoika, josta vuonna 1687 tuli Sauvon nimismies. Hän oli edellisenä vuonna ostanut Kirkonkylässä keskeisellä paikalla sijainneen ratsutilan edesmenneen lääninrahastonhoitaja Evert Feuchtingin (k. n. 1681) perillisiltä 950 kuparitaalarin hinnalla. Talon, sittemmin nimeltään Rökmans, todettiin olevan hyvässä kunnossa suuri. Tilaa tarvittiin, koska nimismiehentalo perinteisesti toimi myös kestikievarina.

Johan Rökmanin todettiin olevan muutenkin nimismieheksi sopiva. Hän osasi lukea ja kirjoittaa, joten hän saattoi tarvittaessa toimia myös kirjurina. Lisäksi Karunan kartanon omistaja Arvid Horn af Åminne (1631–1692) suositteli Rökmania virkaan. Ilmeisesti entisen arrendaattorin perhe nautti edelleen vaikutusvaltaisten Hornien suosiota ja suojelusta. Sauvon historian mukaan Rökman oli ”pitäjän ensimmäinen nimismies, joka sosiaaliselta asemaltaan selvästi kohosi yli talonpoikaisen rahvaan”. Kaksi vuotta myöhemmin pitäjänkokous valitsi Rökmanin myös kirkkoväärtiksi ”paremman oikeellisuuden vuoksi”. Kirkkoväärtin vastuullinen tehtävä ei ollut kovin haluttu.

Rökmanin aikana Sauvon nimismies sai pitäjän viinanmyyntimonopolin. Asia ei ollut Kirkonkylän itsellisten mieleen, jotka pyrkivät jatkamaan tuottoisaa viinakauppaa entiseen tapaan. Tämä poiki runsaasti käräjäjuttuja. Toinen asiaan liittyvä harmituksen aihe pitäjäläisille oli se, että he joutuivat tuomaan hirsiä ja tekemään päivätöitä, kun nimismies Rökman kunnosti taloaan kievariksi.

Rökmanille päätyivät 1690-luvulla myös silta- ja jahtivoudin tehtävät, joista hän kantoi viljakapat ja luonnollisesti myös käräjäkapat siitä, että Rökmans toimi käräjätalona. Rökman harjoitti lisäksi kauppapurjehdusta vieden tavaroita ainakin Turkuun ja Tukholmaan, sillä hän jäi molemmissa kaupungeissa kiinni tulliepäselvyyksistä ainakin kerran.

Noin vuonna 1680 Johan Rökman avioitui Sofia Alexanderintytär Keithin (k. loppuvuodesta 1710 Sauvo) kanssa. Sofia oli skotlantilaista sukujuurta; hänen vanhempansa olivat Sauvon Korvalan ratsutilan omistaja, kornetti, sittemmin kruununvouti Alexander Keith nuorempi (k. 10.1.1707 Sauvo ”84-vuotiaana”) ja Maria Klasintytär Skalm i Finland (haud. 10.6.1694 Sauvon kirkkoon). Alexander Keithin toinen puoliso 28.12.1694 alkaen oli Elisabeth Jakobintytär Röök (k. 4.5.1716 Sauvo ”52-vuotiaana”), jonka toinen puoliso oli Johan Costeen, sittemmin Korvalan rusthollari.

Ennen Rökmansiin muuttoaan, vuodet 1680–1682, Johan ja Sofia asuivat Korvalassa. Avioliitosta syntyi ainakin kuusi lasta:

1. Alexander Rökman (k. n. 1721), korpraali, todennäköisesti naimaton.
2. Johan Rökman (k. ennen v. 1721 mahdollisesti Piitimessä Ruotsissa), korpraali, todennäköisesti naimaton.
3. Maria Rökman (k. 30.7.1749 Karuna ”72-vuotiaana”). Puoliso 15.9.1711 räätälimestari, Sauvon Kirkonkylän Rökmansin rusthollari Henrik Bertilinpoika Palin (k. 15.8.1743 Karuna ”82-vuotiaana”).
4. Lapsi (haud. 1.5.1686 Sauvon kirkkoon).
5. Elisabet Rökman (kast. 24.6. 1695 Sauvo, k. todennäköisesti lapsena).
6. Katarina (Kaisa) Rökman (kast. 18.9.1696 Sauvo, k. 6.3.1764 Sauvo). Pso Anders Andersinpoika (s. 17.10.1694 Sauvo, k. 28.3.1751 Sauvo), kotoisin Sauvon Halslahdesta, Rökmansin toisen puolikkaan rusthollari vuodesta 1727.

Ratsumestarin vaateet

Sofia Keithin kuoltua vuonna 1710 Rökmansin rusthollin saivat haltuunsa hänen tyttärensä Maria Rökman ja tämän puoliso, räätälimestari Henrik Palin. Ehkä hieman yllättäen ja vastoin odotuksia nimismies Johan Rökmanin veli, ratsumestari Erik Rökman palasi pitkältä sotaretkeltään. Palattuaan Erikillä oli sekä perittävää että saatavia, joita puitiin käräjillä pitkään ja hartaasti.

Sauvon syyskäräjillä 1722, jotka olivat ensimmäiset isonvihan jälkeiset, ratsumestari Erik Rökman vaati veljenpoikiensa, edesmenneiden korpraalien Alexander ja Johan Rökmanin sisaruksilta Marialta ja Katarinalta velkasaataviaan. Haasteen mukaan Alexander Rökman oli 28.1.1718 lainannut sedältään 300 kuparitaalaria ja Johan Rökman 4.8.1713 puolestaan 200 kuparitaalaria. Velkaa vastaan he olivat pantanneet hänelle osuutensa Rökmansin rustholliin. Vaateensa tueksi Erik Rökman esitti kopiot velkakirjoista ja vaati sisarentyttäriään maksamaan velat korkoineen tai antamaan rusthollin hänelle.

Rökmanin langot Henrik Palin ja Anders Andersinpoika epäilivät velkojen oikeellisuutta, sillä ratsumestarilla ei ollut esittää alkuperäisiä velkakirjoja. Ratsumestari kertoi menettäneensä alkuperäiset kappaleet muun omaisuutensa mukana v. 1720 Uumajassa. Tästä hän esitti lääketieteen tohtori von Essenin Tukholmassa 30.6.1720 päiväämän todistuksen. Langot sanoivat poikien, Alexanderin ja Johanin, jo saaneen vanhemmilta osuutensa, joka oli suurempi kuin sisarten saama osuus. Lankojen asiakirjat puolestaan olivat tuhoutuneet ”ryssän ollessa maassa” ja asian käsittelyä lykättiin, jotta asiaa voitaisiin tutkia tarkemmin.

Selvisi, että rusthollin perinnönjako sisarusten kesken oli jäänyt tekemättä, joten oikeus määräsi rusthollin omaisuuden inventoitavaksi. Vuonna 1725 toukokuun 10. ja 11. päivinä suoritetun inventaarion mukaan rusthollin arvoksi laskettiin 2141 kuparitaalaria 11 äyriä. Poikien perintöosuudeksi laskettiin 539 kuparitaalaria 28 äyriä; tyttärien perintöosuus oli puolet tästä. Joidenkin vähennysten ja monimutkaisen laskutoimituksen jälkeen Henrik Palin tuomittiin maksamaan ratsumestarille 220 hopeataalaria ja Anders Andersinpoika 104 kuparitaalaria 30 äyriä.

Sauvon talvikäräjillä 1723 Erik Rökman vaati veljentyttäriltään ja näiden puolisoilta ”perintöään ja hääkustannuksiaan”. Tammikuun 7. päivänä tehdyn erittelyn mukaan hääkustannukset olivat 150 kuparitaalaria. Vaade hääkustannuksista on lievästi sanottuna outo, sillä ratsumestari kuoli naimattomana. Lisäksi Rökmanin vaadelistalle kuului sänky vuodevaatteineen, malmipata, kuparikattila, heloitettu arkku, käteistä rahaa, hopeaesineitä ym. Henrik Palinilla oli kuitenkin hallussaan ratsumestarin 17.12.1688 allekirjoittama kirjelmä, jonka mukaan hänen tavaroistaan oli nimismies Rökmanin haltuun jäänyt 22 kuparitaalaria käteistä rahaa, polsteri, ryijy, tinavati, pieni malmipata, ”päällinen” ja viljaa 2 tynnyriä 15 kappaa. Näistä rahat ja viljan ratsumestari oli jo saanut. Muut luettelon esineet oikeus määräsi annettavaksi Rökmanille joko tavarana tai mittamiesten laskun mukaan.

Rökmansin rusthollin myöhemmistä vaiheista sen verran, että talo jaettiin kahtia vuonna 1727, jolloin toisen puolikkaan ostivat Anders Andersinpoika ja Katarina Rökman. Henrik Palin ja Maria Rökman isännöivät kantatilaa vuoteen 1741, jolloin he muuttivat Karunan Karinkorvan puustelliin, jonka vuokraaja oli heidän poikansa Jonas Palin. Rökmansin kantatilan osti Sauvon Vähäkylästä (Lillby) kotoisin ollut Anders Henrikinpoika. Anders Andersinpoika ja Katarina Rökman isännöivät omaa puolikastaan vuoteen 1751, jonka jälkeen se siirtyi heidän vävylleen, Sofia-tyttären puolisolle Johan Rölingille.