Istun kuvassa 1950-luvulla äitini vanhempien kanssa Perniön Talonpojan Teijolla. Olemme rannalla heidän eläkeläisasuntonsa edustalla ja katsomme merelle laskevaa ilta-aurinkoa. Elin heidän kanssaan paljon 1950- ja 1960-luvuilla.

Juuri koskaan ei ollut puhetta heidän vanhemmistaan ja heidän juuristaan. Sain lähes ainoan tiedon heidän elämänvaiheistaan, kun kuuntelin kertomuksia Lilian-äitini ja hänen Birger-veljensä syntymästä ja lapsuudesta Uskelan Veitakkalan kartanossa 1920-luvulla.

Mistä olivat kotoisin Teijon ruukin Talonpojan Teijolla ja Uskelan Veitakkalan kartanolla pitkään työskennelleet isovanhempani? Tutkin äitini esivanhempia virkatodistusten ja vanhojen kirkonkirjojen avulla. Vierailin myös useiden esivanhempieni kotiseuduilla ja kylillä katsomassa, miltä ne tänä päivänä näyttävät.

Mummo Hämeestä

Mummoni Hulda Vilhelmiina Järvinen syntyi v. 1898 Tyrvännössä Hämeessä ja kuoli Perniössä v. 1979. Tutkimusta aloittaessani en tiennyt hänen vanhempiensa nimiä ja tilasin virkatodistuksen Hattulan seurakunnasta. Selvisi, että mummo oli syntynyt Tyrvännön (nyk. Valkeakosken) Haukilan kartanon rengin Juho Kustaa Järvisen 7-lapsiseen perheeseen.

Juho Kustaa oli kartanon renki 1800 – 1900 -lukujen vaihteessa. Paikallisesti häntä kutsuttiin Sika-Järviseksi. Hänen tehtäviinsä kuului mm. kartanon sikalanhoito. Juho oli syntynyt aviottomana Pälkäneellä v. 1873. Hänen äitinsä oli Pälkäneen Luikalan Veräväisten rusthollin piika Josefiina Juhontytär (s. 1851 Pälkäne). Juhon patronyymi vaihtui Josefinanpojasta Kaarlenpojaksi vuoden 1891 tienoilla. Hänen äitinsä avioitui Kaarle Tuomaanpojan kanssa, joten se lienee selitys patronyymin muuttumiselle. Juho Järvinen muutti Pälkäneen Ruotsilan kylästä v. 1894 Tyrvännön Haukilaan rengiksi. Matka ei ollut pitkä.

Koska Juho oli avioton lapsi, hänen isänsä esivanhemmat jäivät tuntemattomiksi. Juhon Josefiina-äidin isä oli renki Juho Juhonpoika (s. 1799 Pälkäne) ja äiti piika Anna Aatamintytär (s. 1820 Luopioinen). Josefiinan syntymän aikaan Juho palveli Pälkäneen Sappeen kylän Hannulan talossa. Josefina muutti 23-vuotiaana Pälkäneen Luikalan kylään Veräväisten rustholliin piiaksi.

Huldan äidinpuolen esivanhemmat olivat Pälkäneeltä, Luopioisista, Lammilta, Tyrvännöstä, Sääksmäeltä, Teiskosta ja Kurusta (Kaavio 1).

Huldan äiti Vilhelmiina Sohlman syntyi v. 1868 ja kuoli Tyrvännössä v. 1929. Vilhelmiinan vanhemmat olivat Haukilan jyvätorppari Henrik (s. 1843 Hattula) ja Henriikka Matintytär (s. 1834 Tyrväntö). Ennen Haukilan kartanoa he olivat palvelleet renkinä ja piikana Monaalan Huunan verotalossa 1860-luvun lopussa. Sitä ennen Henrik Sohlman työskenteli renkinä Retulansaaren Ylikartanon rusthollissa. Huldan äidinäidin Henriikan isä Matti Tuomaanpoika (s. 1809 Tyrväntö Uskila Korkelan torppa) oli ollut myös Haukilan renki 1800-luvun alkupuolella.

Huldan nuoruus Haukilassa

Juho Järvisen ja Vilhelmiina Sohlmanin perheessä oli Haukilassa keväällä 1911 seitsemän lasta. Nuorin, Arvo oli juuri kuollut vuoden ikäisenä. Hulda oli kolmentoista ja vanhin, Väinö täytti pian 15 vuotta. Perheen vanhimpien lasten oli aika hakeutua töihin. Myös Hulda meni nuorena palvelukseen. Hän oppi ajan hengen mukaan varhain maatalousyhteisön omatoimisuuden ja ruumiillisen työnteon. Häneltä sujuivat käsitöiden, puutarhanhoidon, kotieläinten hoidon, marjastuksen ja kalastuksen niksit ja taidot. Nämä säilyivät hänellä läpi koko elämän.

Hulda Järvinen tutustui Haukilassa v. 1915 paikalliseen nuoreen mieheen ja hän synnytti tyttären, joka sai kasteessa nimen Taimi Kyllikki. Nuori Hulda-äiti jäi kuitenkin yksin huoltamaan lastaan apunaan omat vanhempansa.

Äidinisä Uudeltamaalta

Pappani Gunnar Ferdinand Wessman syntyi v. 1893 Pohjassa ja kuoli Perniössä v. 1973. Myös hänen osaltaan aloitin sukututkimuksen virkatodistusten tilaamisella.

Sukututkimusteni mukaan Gunnarin esivanhemmat ovat vahvasti Länsi-Uudeltamaalta, kuten Pohjasta, Snappertunasta ja Tenholasta, mutta myös Varsinais-Suomen Perniöstä ja Kiskosta (Kaavio 2).

Gunnar oli käynyt kansankorkeakoulun Karjaalla v. 1910 ja lähti v. 1911 opiskelemaan Sipoon Söderkullan maanviljelyskouluun, josta hän valmistui syksyllä 1913. Heti valmistuttuaan hän lähti töihin Tyrväntöön Haukilan kartanoon kirjurin ja ehkä myös työnjohtajan tehtäviin. Syntyjään ruotsinkielisten Gunnarin ja kartanon isännän välillä keskustelut arvatenkin sujuivat.

Nuorimies Uudeltamaalta saapuu Haukilaan

Haukilan kartanon isäntä Axel Fredrik Holmberg oli kehittänyt kartanoa voimallisesti 1800-luvun lopulla. Hän raivautti mm. uutta peltoa. Viljelytapojen uudistuessa ja peltoalan kasvaessa torppareiden työpäivät eivät riittäneet. 1900-luvun alussa Haukilassa oli useita palkattuja muonamiehiä, renkejä ja piikoja sekä mm. vouteja, karjakko, kirvesmies ja metsänvartija.

Vuonna 1913 Haukilan maatalous oli karjatalousvaltainen. Tuolloin kartanossa oli yli 130 lypsävää sekä yli 30 emakkoa ja hevosta. Työvoimaa kartanoon hankittiin mm. lehti-ilmoituksilla.

Mahdollisesti juuri tällaisen ilmoituksen perusteella pappani saapui 20-vuotiaana Pohjan pitäjästä v. 1913 Haukilan kartanoon töihin. Tyrvännön kirkonkirjoissa hänet mainitaan voudinpojaksi, mikä tarkoittaa lähinnä työnjohtajan poikaa. Gunnarin isä August Wessman (s. 1864 Pohja) oli Fiskars Oy:n Pohjan pitäjän Uppgårdin tilan vouti eli renkien työnjohtaja.

Hulda ja Gunnar kohtaavat Haukilassa

Ensimmäisen maailmansodan jatkuminen 1910-luvulla heijastui vähitellen myös Tyrväntöön mm. elintarviketilanteen kiristymisenä. Samaan aikaan yhteiskunnalliset olot olivat tulleet epävakaammiksi. Poliittiset mielialat alkoivat kärjistyä. Tyrvännön Suotaalan työväentalolle kutsuttiin 3.4.1917 yleinen kansalaiskokous. Kokouksen ilmapiiristä ilmeni, miten keskusteluyhteys eri osapuolten välillä kävi vaikeammaksi.

Nuori ja perheetön Gunnar Wessman kohtasi mitä ilmeisimmin Haukilassa monia haasteita. Työympäristö ja ihmiset olivat vieraita, ja koko yhteiskunta oli muutostilassa. Syytä, miksi Gunnar lähti Tyrvännön Haukilasta ja muutti 13.4.1917 Varsinais-Suomeen Uskelan pitäjän Veitakkalan kartanoon pehtoriksi, voimme vain arvailla. Nuorena miehenä hän oli saanut vuodesta 1913 alkaen hyvää työkokemusta Haukilan kartanossa. Oliko hänen aika hakeutua muualle töihin, vai halusiko hän muuttaa lähemmäs kotiseutuaan?

Haukilassa oloaikana Hulda Järvinen ja Gunnar Wessman olivat kuitenkin kohdanneet. Siitä tapaamisesta oli syntynyt molemminpuolinen kiintymys heidän välillään, eikä se Gunnarin poismuuton myötä sammunut. Vuoden 1918 alussa elämä Tyrvännössä oli ollut epävarmaa. Helmi-maaliskuussa elettiin jännittyneen odotuksen ja epävarmuuden tilassa. Työväestö otti kunnan asiat hoidettavakseen. Myös liikkuminen pitäjän ulkopuolelle oli sallittua vain punaisten esikunnan antamalla luvalla. Haukilan kartanon kirjuri Gunnar Wessman oli muuttanut vajaa vuotta aikaisemmin Tyrvännöstä pois. Hulda oli jäänyt kaipaamaan häntä ja alkuvuodesta 1918 Hulda oli päättänyt seurata Gunnaria Tyrvännöstä Uskelan Veitakkalaan, mikä ei ollut sattuma.

Sen jälkeen asiat heidän välillä etenivät nopeasti: Hulda ja Gunnar vihittiin Uskelassa kesällä 1918 ja yhteinen esikoistyttö Lilian Gunvor, kirjoittajan äiti, syntyi kevättalvella 1919. Huldan muutettua hänen esikoistyttönsä Taimi jäi isovanhemmilleen Tyrvännön Haukilaan. Päätös ei ole voinut olla helppo. Isovanhemmat kasvattivat lapsenlapsensa elämäntielle.

Elämä Varsinais-Suomessa oli työtä siinä kuin elämä Tyrvännössä

Veitakkalan kartanon omisti vuodesta 1908 agronomi Alarik Rosenberg ja puolisonsa Anna Maria (s. Svidberg). Vuonna 1932 kartanon pinta-ala oli 700 ha, josta peltoa 200 ha.

Gunnarin ja Huldan yhteisen esikoistytön jälkeen heille syntyi Veitakkalassa nimen Karl Birger saanut poika keväällä 1920. Perhe asui kartanon pihapiirin asuinrakennuksen pohjoispäässä.

Perheen elämä Veitakkalassa oli hyvin omavaraista, tosin tukeutuen myös kartanon omiin tuotteisiin. Veitakkalassa asuessaan Gunnar harrasti paljon myös metsästystä.

Veitakkalan kartanon omistaja vaihtui v. 1934, kun Alarik Rosenberg luopui kartanosta. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että Gunnar ja Hulda muuttivat perheineen v. 1935 Veitakkalasta.

Perheen uudeksi työ- ja kotipitäjäksi tuli Perniö Gunnarin tultua valituksi Talonpojan Teijon tilanhoitajaksi 1935. Myös Huldalle oli siellä töitä tiedossa mm. karjataloudessa. Teijon kylän maat ja Talonpojan Teijo olivat v. 1934 siirtyneet Stockfors Oy:n toimitusjohtajan ja vuorineuvos Leonard Baumgartnerin omistukseen. Talonpojan Teijon tilaan kuului peltoa 180 ha ja metsää 2400 ha. Maataloudessa harjoitettiin erityisesti karjataloutta, ja tilan ay-karja oli maankuulua 1950- ja 1960 -luvuilla. Gunnar ja Hulda työskentelivät tilan palveluksessa vuoteen 1956, jolloin he jäivät eläkkeelle. Eläkepäivänsä he viettivät Talonpojan Teijon Rantalassa. Gunnar kuoli v. 1973 ja Hulda v. 1979. Heidät on haudattu Salon Helisnummen hautausmaalle.

Huldan ja myös Gunnarin esivanhemmat 1600 – 1800 -luvuilla olivat tilatonta väkeä, joka teki elääkseen ruumiillista työtä sekä isäntien että omilla vuokrapelloillaan. Myös Huldan ja Gunnarin elämäntyö oli olla toisten palveluksessa. Hämäläisenä ja erittäin ahkerana naisena Hulda seurasi uskollisesti ryhdikästä miestään ajan aallokoissa, ja molemmat pystypäin.

Lopuksi haluan mainita tässä yhteydessä, että Gunnarin ja Huldan Uskelan Veitakkalassa syntynyt poika ja enoni, Karl Birger Vesoma e. Wessman, palveli v. 1940 kevättalvella vapaaehtoisena asepalveluksessa ja osallistui talvisodan taisteluihin. Kesällä 1940 hän kävi RAuK:n. Päästyään ylioppilaaksi Salon Yhteiskoulusta v. 1941 Birger jatkoi varusmiespalvelustaan ilmasotakoulun (IlmUk 13) oppilaana ja osallistui sen jälkeen v. 1944 jatkosotaan 1/ HLeLv 30 lentoupseerina. Kotiutuessaan marraskuussa 1944 hän oli sotilasarvoltaan luutnantti. Sodan jälkeen hän piti yhteyttä aseveljiinsä vuosien 1939–1944 sotilaslentäjien yhteisen klubin, Pilvenveikot ry:n jäsenenä.

Sukututkimukseni sattumia

Tutkimusmatka äitini esivanhempien maailmaan on ollut minulle antoisa.

Runsaasti tähän asti tuntematonta on tullut päivänvaloon. Selvitystyön edetessä olen myös kohdannut muutaman kaukaisen sukulaisen esim. Hämeenlinnasta ja Snappertunasta.

Olen tutkimukseni aikana hakenut tietoa kirkonkirjojen lisäksi mm. maakunta-arkistoista, historiakirjoista, netistä ja myös Salon Seudun Sukututkijoiden tietolähteistä.

Eräs sattuma tuli vastaan, kun tutkin SSSry:n tietopankin sukututkijahakemistoa. Silmäilin sukututkijoiden tietoja, ja Martti Attilan sukutaustan kohdalla huomasin, että siinä esiintyi sama esi-isä kuin omassa tutkimuksessani. Selvisi, että minulla ja Suvustajan päätoimittajalla on 1800-luvun alussa yhteiset esivanhemmat Anders Henriksson Kihlström ja Eva Eriksdotter Kihlström s. Burman Pohjan pitäjän Gennäsin kylästä (Kaavio 2).