Ruotsin nousu eurooppalaiseksi suurvallaksi 1500-1600-luvulla koitui kalliiksi suomalaisille talonpojille. Armeijan varustaminen milloin Puolaa, Tanskaa, Saksaa tai "vanhaa vainoojaa" Venäjää vastaan vaati korottamaan veroja miltei vuosittain ja lisäksi taloista vietiin ruotuun paras miehinen työvoima.

Historiankirjat eivät väsy ylistämään koko Euroopan pelkäämiä suomalaisia hakkapeliittoja, mutta harvemmin muistetaan mainita, mitä suurvallan rakentaminen merkitsi kotirintaman kannalta. Parhainakin vuosina saattoi monella talolla olla täysi työ vuotuisten verojen pulittamisessa. Rasituksen koko ajan kasvaessa, miesväen kadotessa Euroopan sotatantereille ja varsinkin katovuosina verokuorma saattoi muodostua suorastaan ylivoimaiseksi: Kruununvoudin oli kirjattava talon kohdalle luetteloihinsa 'öde' eli autio, mikä tosin useimmiten tarkoittaa vain sitä, että vaadittuja veroparseleita ei saatu. Sen sijaan esimerkiksi tautiepidemioiden aikaan taloja saattoi autioitua aivan konkreettisestikin.

Ymmärrystä talonpoikien ahdinkoon ei löytynyt, vaan käytännöksi vakiintui, että kolmen vuoden maksamattomista veroista talo siirtyi kruunun omaisuudeksi eli verotermein ilmaistuna sen maanluonto vaihtui perintötilasta kruununtilaksi. Talonpojan jokapäiväisessä arjessa tämä tuskin näkyi kovin paljon, mutta jos esimerkiksi vanhin poika mieli isänsä jälkeen kotitalon isännäksi, hänen oli tehtävä anomus lääninhallitukselle, joka harkintansa mukaan ratkaisi, kenellä oli oikeus saada tilan hallintaoikeus eli immissio.

Teinikuningas Kaarle XII:n aikana noin sadan vuoden kuluessa rakennettu Ruotsin suurvalta-asema romahti. Niinpä Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen valtakunnassa käännettiin katse sisäisiin ongelmiin. Koska kaikinpuolista taloudellista nousua pidettiin enemmän kuin suotavana, myös maataloutta alettiin edistää. Kruunu keksi tässä yhteydessä myös oivan keinon paikata sotavuosien raunioittamaa talouttaan, sillä talonpojille tarjottiin perinnöksiosto-oikeutta eli mandollisuutta lunastaa hallinnassaan oleva kruununtila omaksi.

Perinnöksiosto ei ollut mikään vähäpätöinen hanke, sillä aikoinaan verohylkynä kruunulle liukuneen tilan lunastushinnaksi määrättiin mitäpä muutakaan kuin kolmen vuoden verojen suuruinen lunastushinta. Uhraus kuitenkin kannatti, sillä perintötilallinen sai omistaa ja määrätä tilaansa täysivaltaisesti ja varsinkin itse päättää esimerkiksi seuraajastaan.

Ruotsin vallan aikana perintökirjat myönsi valtakunnan kamari-kollegio (asiakirjat Ruotsin valtionarkistossa), mutta autonomian eli Venäjän vallan aikana (18091917) Suomen senaatti (asiakirjat Kansallisarkistossa). Tutkija löytää tarvitsemansa perinnöksiostopäivämäärän maakirjasta tai seuraamalla tilan lainhuutoja taaksepäin.

Vuonna 1768 Kiskon Toijan Magnun (N:o 5) isäntä Mikko Jussinpoika muuttui perintötalonpojaksi vastaanottaessaan kuninkaallisen kamarikollegion myöntämän perintökirjan, jonka alkuosa on tämänkertaisena käsialanlukuharjoituksena. Komeaa perintökirjaa on varmasti aikoinaan Magnulla tutkittu hyvin ylpeänä, vaikka sen sisältö ei ehkä avautunutkaan supisuomalaiselle talonväelle ilman ulkopuolista apua.

Alhaalla keskellä on nykykäsialalle tulkittuna vasemmalla näkyvän asiakirjan sulkakynällä kirjoitetut osat, sillä vanha painofraktuura tuskin tuottaa vaikeuksia nykylukijallekaan:

=== erboen Bonden Michel Johansson, efter skrefne Crono hemman uti Abo och Björneborgs Län, Haliko härad, Uskela Sockn, Kisko Pastorat och Toja By, nemligen: Magnu No 5 be- Stående af % hem(m)an, 6 öre Skatt gam(m)alt och 1/2 Nytt M(an)t(al), augment till No 94 under Majorens Compagnie och Kongl(iga) Lif Dragone Regementet === Sextio dal(e)r 3 öre

Suomennos: (Kuninkaallisen Majesteetin ja Ruotsin valtakunnan kamarikollegio jne. jne. on päättänyt luovuttaa ja myydä tilan) asukkaalle, talolliselle Mikko Juhonpojalle, Turun ja Porin läänissä, Halikon kihlakunnassa, Uskelan pitäjässä, Kiskon kappeliseurakunnassa ja Toijan kylässä olevan kruununtilan, nimittäin Magnun numero 5, joka on puolikas (koko) talosta ja veroltaan 6 äyriä, 3/4 vanhaa ja 112 uutta manttaalia, sekä Kuninkaallisen henkirakuunarykmentin majurin komppanian numeron 94 augmentti (perintöoikeuksin ja oikeudella nauttia ja omistaa) 60 hopeatalarista 3 äyristä.