Mää syntysi Turus joskus viime vuassaran alkupualel, täl pual jokke Heirekenil, misä turkulaise pruukasiva käyrä syntymäs 1900-luvul. Turus mää sit kahlasi kansakoulu ja Yhteiskoulu ja sit viäl Kauppakorkeakouluaki, mist mää pääsi ekonomiks ja kauppat. maisteriks. Ensmäse varsinaise työpaika mää sai kuitenki Helsinkist, mää joutusi Nestese. Ja pääkaupunkis mää sit joutusi vähitelle luapuma Turu murttest.

Neste Oy:stä saadusta ensimmäisestä palkasta kävimme sitten nykyisen Pirkko-vaimoni kanssa ostamassa kihlat, ja kun hän oli salolainen, meidät vihittiin Uskelan kirkossa. Helsingissä perheeseen syntyi kaksi ensimmäistä poikaa sittemmin neljän pojan sarjasta. Lapsiperheelle Helsinki tuntui jotenkin hankalalta asuinpaikalta ja kun Salossa aukeni kauppaoppilaitoksessa sopiva virka, muutimme tänne. Näin Neste Oy:n kirjanpitopäällikön vakanssi muuttui laskentatoimen lehtorin viraksi, jota hoidin 31 vuotta.

Kuluneiden vuosien aikana yritysten laskentatoimessa tapahtui huomattavia muutoksia. Kirjanpito-, vero- ja muuta yritystoimintaa koskevaa lainsäädäntöä muokattiin jatkuvasti ja tekniikka mullistui. Alkuvuosien käsin tehdystä kirjanpidosta siirryttiin eri vaiheiden jälkeen atk-tekniikkaan. Yrityksissä laskentatointa suunnattiin yhä enemmän yrityksen johdon päätöksentekoa palvelevaan operatiiviseen laskentatoimeen, kuten kustannuslaskentaan ja budjetointiin. Jotta opetus pysyi ajan tasalla, opettajan yhteys käytäntöön oli välttämätöntä. Siksi aikaa myöten konsultointi- ja tilintarkastustehtäväni alkoivat lisääntyä. Se johti myös KHT-tilintarkastajan tutkinnon suorittamiseen.

Operatiivisen laskentatoimen opetusta vaikeutti se, että aiheesta ei ollut ajanmukaista suomenkielistä oppikirjaa. Keskustelin tilanteesta Nesteen aikaisen työtoverini Veijo Riistaman kanssa, joka oli tuolloin Helsingin kauppakorkeakoulun lehtorina (myöhemmin dosenttina). Hän totesi, että korkeakoulupuolella oltiin samassa tilanteessa. Niinpä päätimme lähteä yhteisvoimin korjaamaan puutetta. Ensimmäinen kirjamme 'Operatiivinen laskentatoimi' ilmestyi vuonna 1971. Se oli suunnattu ensisijaisesti korkeakoulutasolle ja moneen kertaan muokattuina painoksina se oli käytössä kolmisenkymmentä vuotta. Kauppaopistotasolle laadimme kaksi kirjasarjaa, joista kehitelty 'Laskentatoimi päätöksenteon apuna' on edelleen käytössä mm. ammattikorkeakouluissa. Kun konsultointi ja tilintarkastustyöt lisääntyivät, luovuin opetustehtävistä ja jatkoin päätoimisena KHT-tilintarkastajana eläkkeelle siirtymiseen asti.

Ensimmäinen haparoiva alku sukututkimukseen oli käynti isäni kotipitäjän Alastaron kirkkoherranvirastossa vuonna 1994. Siellä sain ensi tuntuman rippikirjaan ja muihin kirkollisiin asiakirjoihin. Kansalaisopiston kursseilla sain sitten perusteellista opastusta tutkimusmenetelmiin ja lähteisiin. Isäni sukujuurien penkomisessa oivana apuna olivat Timo Verhon julkaisemat Loimaan seudun talonpoikaissukuja käsittelevät teokset, joista esivanhempia alkoi löytyä. Niinpä isäni sukujen osalta tietoja on kertynyt melkoisesti.

Verhon kirjojen ja tarkistettujen tietojen avulla pääsin erästä sukuhaaraa 13 sukupolvea taaksepäin Alastaron Virttaan kylän Sorkan taloon. (Virttaasta käytetään vanhoissa asiakirjoissa nimeä Wirtzanoja, joten nimen muuttamiseen onkin ollut hyvä syy.) Talon isäntänä on 1500-luvulla ollut Pietari Matinpoika (Verho käyttää suomen mukaisia nimiä), jonka elinvuosia ei tiedetä. Hänen pojanpoikansa Esko Sipinpojan elinajaksi on merkitty 1590 - 5.3.1693. Tämä herätti kiinnostusta: olisiko noina aikoina mies voinut elää yli satavuotiaaksi? Loimaan srk:n haudattujen luettelossa on merkintä: Wirtzanoja 5.3.1693 Eskil Sigfridsson 103 år. Syntymäaikaa ei kirjoista löydy, joten se lienee päätelty tuosta 103 vuoden iästä. Eskon isännyyttä on jatkanut hänen toinen poikansa Jaakko Eskonpoika, joka on syntynyt vuonna 1627. Tämä osoittaa, että tuo poikkeuksellisen pitkä ikä saattaa pitää paikkansa.

Äitini taas on syntyisin Savosta, Karttulasta, ja hänen osaltaan sukujuurien selvitys on edelleen käynnissä.