Harri Lintula valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi v. 2005, joten tänä vuonna tulee kuluneeksi kuusi vuotta yhdistyksen johdossa. Vuoden vaihteessa hän on aikeissa jättää puheenjohtajan tehtävät. Toimitus haastatteli häntä yhdistyksen 25-vuotisjuhlien kynnyksellä.

Mistä sait innostuksen sukututkimukseen?

Äitini oli kirjoittanut sinikantiseen vihkoon tietoja vanhemmistaan, sisaruksistaan jne., ja vihon sisältö kiinnosti minua siinä määrin, että kopioin 6-vuotiaana tiedot omaan vihkooni, siis käsin kirjoittamalla, eihän kopiokoneita silloin ollut käytettävissä. Lisää materiaalia sain äidinäitini Mansner-suvun sukukokouksessa v. 1988 ja Kihlmanin suvun kokouksessa v. 1994. Kihlman-sukuseuran perustaminen lähti siellä liikkeelle. Sukuseuran varapuheenjohtajaksi minut valittiin alusta lähtien v. 1994 ja puheenjohtajaksi v. 2008.

Talvella 1997 olin mukana Tuula Virsun pitämällä sukututkimuksen pikakurssilla, ja niillä eväillä rohkenin matkustaa Lohjan kirkkoherranvirastoon täydentämään sukukokouksissa saamiani tietoja. Lisäoppia seurasi Salon kansalaisopiston järjestämällä kurssilla. Salon Seudun Sukututkijat ry:n jäseneksi liityin v. 1997, v. 2000 aloitin hallituksessa ja v. 2005 puheenjohtajana. Viime vuosina olen avartanut näkemyksiäni osallistumalla Salon kansalaisopiston tarjoamille avoimen yliopiston Suomen historian kursseille, ja erittäin hyödyllisen käsialakurssin ansiosta on avautunut aivan uusia lähdeaineistoja.

Mitä sukuja tutkit?

Pääasiassa olen keskittynyt isänisän eli Kihlmanin suvun tutkimiseen (Suomusjärvi, Kisko). Olen tutkinut myös isän-äidin Grönholm-sukua (Lohja ja Nummi), äidinisän Helenius-sukua (Nummen Järvenpää) ja äidinäidin Mansner-sukua (Ahvenanmaa, Tammela, Somero ym.). Olen tutkinut pääasiassa jälkipolvia sen vuoksi, että tulin v. 2003 luvanneeksi koota sukukirjan seuraavaan Kihlman-suvun kokoukseen v. 2004. Vasta viime keväänä olen jatkanut esipolvien täydentämistä.

Millainen projekti sukukirjan kirjoittaminen oli?

Sukukirjaan koottiin rakuuna Fredric Kihlmanin (s. 1762) kaikki jälkeläiset nykypäivään saakka. Työ oli valtava, ja aikataulu oli liian tiukka. Lähetin ainakin 550 kirjettä, soitin lukemattomia puheluja jne. Loppuvaiheessa tuli kiire. Sukutauluosuuden tein Brothers' Keeper –ohjelmalla, taiton teki graafikko-pikkuserkkuni. Mallikappaleet valmistuivat sopivasti suku-kokoukseen, ja vähän sen jälkeen varsinainen 350 kappaleen painos. Se myytiin nopeasti loppuun, ja jouduttiin ottamaan pieni lisäpainoskin. Nyt on täydennysosa harkinnassa.

Mitä tähtihetkiä tai ongelmia olet kohdannut ?

Suurin ongelma on ollut, kun koko 2000-luvun alkuvuosien ajan etsin kadoksiin joutunutta, Suomusjärven Salmijärvelle v. 1823 muuttanutta Gabriel Kihlmanin. Suurin tähtihetki oli, kun löysin hänet vihdoin syntymäpäivänsä avulla rippikirjasta Lindelöf-sukunimisenä. Toinen tähtihetki oli, kun tuli vastaan Antti Antinpoika, joka oli v. 1802 tappanut naapurin isännän Lohan Paksalossa. Hämeenlinnan maakunta-arkistosta löytyneet käräjäpöytäkirjat odottavat nyt lukijaansa. Onneksi tuli käytyä Hannu Kujasen käsialakurssi!

Mitä yhdistystoiminta on merkinnyt sinulle?

Yhdistyksemme kuukausikokoukset esitelmineen antavat aina uutta tietoa ja uusia ideoita omiin tutkimuksiin. Retkillä tutustumme kiinnostaviin historiallisiin kohteisiin. Retket ovat mukavia myös yhdessäolon ja yhdistyksen jäseniin tutustumisen kannalta. Puheenjohtajana toimiminen on merkinnyt näköalapaikkaa valtakunnallisellakin tasolla, mutta tietysti myös vaivannäköä. Tämän vuoden suuri urakka on ollut 25-vuotisjuhlaseminaarin suunnittelu ja esipolvikokoelman julkaiseminen.

Miten sukututkimus on muuttunut vuosien mittaan?

Lähdekriittisyys on kasvanut, ja hyvä niin. Internetissä olevan aineiston määrä on kasvanut paljon, ja sen vuoksi sukututkimus on muuttunut yksinäiseksi kotona tietokoneen ääressä työskentelyksi. Yhteisöllisyys on vähentynyt, ja kirjaston alakertakin on hiljentynyt.

Millä mielellä jätät yhdistyksen puheenjohtajuuden?

Jätän tehtävät seuraajalleni hyvillä mielin, kuluneet kuusi vuotta ovat olleet antoisat monella tavoin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että puheenjohtajaksi ei ole tunkua, eikä jatkajaa ole valitettavasti vielä tiedossa. Yhdistystä en jätä kokonaan, jatkan mielelläni hallituksessa.