Johdanto

Olemme jo vuosien ajan keränneet aineistoa Perniön Hirvilahden kartanon historiaa varten. Sitä kerätessämme olemme pyrkineet laatimaan mahdollisimman täydellisiä kuvauksia henkilöistä, jotka liittyvät kartanon historiaan. Olemme yrittäneet seurata henkilöiden elämän vaiheita jo ennen Hirvilahtea ja myös sieltä lähdön jälkeen. Aineistosta on tullut esiin kiinnostavia ja osin myös hyvin erikoislaatuisia persoonia ja heidän elämänkohtaloitaan. Kaikkein kiinnostavimmat tarinat liittyvät historian murroskausiin.

Yksi näistä historian suurista murroskausista ajoittui 1900-luvun alkuun. Se alkoi jo 1800-luvun lopun voimistuvalla kansallisella heräämisellä, työväenliikkeen nousuna ja jatkui sortokausina tunnettuina venäläistämispyrkimyksinä. Sitä sävyttivät myös epävarmat taloudelliset olot. Tähän sortokausien aikaan Hirvilahteen mahtui peräti yhdeksän omistajaa.

Axel Theodor Widnäs oli näistä omistajista viides. Nopea vaihtuvuus kielii paljon ajasta ja myös siihen liittyvistä äkkirikastumistoiveista, jotka näkyvät kiinteistökeinotteluna, mutta se kertoo myös rahoituksen epävarmuuksista. Suurin osa näistä Hirvilahden omistajista oli kuitenkin aitoja maatalouden harjoittajia, ja heillä oli vakavat aikeet. Onnistuimme keräämään melko runsaan materiaalin agronomi Axel Widnäsistä (kuva 1). Hänen tarinansa liittyy vahvasti Salon seutuun, vaikka hänen Hirvilahden omistuksensa jäikin melko lyhyeksi. Hän oli Hirvilahden omistajana vuosina 1907–1910.

Kun lähdimme selvittämään Widnäsin tarinaa, tiesimme alussa ainoastaan hänen nimensä, omassa arkistossamme olleet kauppasopimukset, joilla hän osti ja myi Hirvilahden, sekä maidonmyyntisopimuksen Sveitsissä syntyneiden juustomestarien Jakob Staufferin (1846–1931, kuva 2) sekä Christian Bläuerin kanssa. Perniön seurakunnan muuttaneiden luettelosta näimme, että hän muutti Hirvilahdesta takaisin Kokkolaan. Kun teimme hakuja vanhoihin sanomalehtiin, pääsimme pian selville perusasioista. Widnäsin kuolin- ja hautapaikkaa emme löytäneet digitoiduista lähteistä, ja siksi päätimme kiertää Kemiön hautausmaan läpi, ja sieltä hautakivi myös löytyi (kuva 3).

Widnäsin elämäntarina alkaa Kokkolasta

Axel Widnäs tuli Salon seudulle Kokkolasta ensin Perniön Hirvilahteen vuonna 1907. Hirvilahdesta lähdön jälkeen loka-marraskuun vaihteessa vuonna 1910 hänen tiensä kulki takaisin synnyinseudulle Kokkolaan, sieltä edelleen Vöyrille ja nopeasti uudestaan Salon seudulle Angelniemelle, sieltä Halikkoon ja lopulta vuonna 1930 uudestaan Kemiönsaarelle, jossa hän teki pitkän työuran Wrethalla Lantmannaskolan johtajana.

Widnäsin elämäntaipaleen päätepiste oli Kemiö. Vuonna 1949 hänet laskettiin Kemiön hautausmaalle viimeiseen lepopaikkaan, joka on Amos Anderssonin hautapaikan vieressä. Amoksen ja Axelin elämäntaipaleet kohtasivat jo ennen tätä Kemiön Vretassa, missä Axelin työpaikan jatkuminen nojasi osin myös Amos Anderssonin taloudelliseen tukeen.

Axel Theodor Widnäs syntyi 16.1.1881 Kaarlelassa Närvilän kylän Widnäsin talossa. Nykyään hänen synnyinpaikkansa on jäänyt Kokkolan kaupungin sisälle. Vanhemmat olivat varakas nahkatehtailija, kauppias ja tilanomistaja Anders Widnäs (1837–) ja Brita Gabrielsdotter Nabbala (1836–1921). He arvostivat koulutusta, ja kaikki pojat pantiin kouluun. Axel Theodor opiskeli agronomiksi Ruotsissa Ultuna lantbruksinstitutissa Uppsalassa valmistuen vuonna 1906.

Ruotsista Widnäs löysi myös tulevan vaimonsa Agneta Emilia (Agnes) Törnebohmin, joka oli syntynyt 30.3.1881 (Stora Kils, Värmlanti). Hänen isänsä oli merikapteeni Carl Adolph Pontus Törnebohm (1852–1933). Axel ja Agneta vihittiin Turussa 27.3.1907. Widnäs osti Hirvilahden kauppakirjan mukaan apteekkarin leski Alexandra Silanderilta 6.2.1907. Hän saapui Hirvilahteen jo ennen häitä.

Ensimmäiset lapset syntyvät Hirvilahdessa

Widnäsien perhe-elämä alkoi Hirvilahdessa välittömästi häiden jälkeen uudessa ja vieraassa ympäristössä. Entiset ystävät olivat jääneet kauas. Perheeseen syntyi Hirvilahdessa nopeaa tahtia kaksi lasta.

Vanhin lapsista, Else Agneta syntyi 30.5.1908. Hän sai elää erittäin pitkän elämän ja kuoli vasta vuonna 2005 Turussa. Hänen puolisonsa oli Bertil Rudolf Gardberg (1907–1976), joka toimi mm. Huhtamäki Oy:n teknisenä johtajana.

Sven Theodor syntyi 17.7.1909, ja myös hän saavutti melko pitkän iän ja kuoli 30.1.1992 Helsingissä. Hän oli teknikkoinsinööri ja asui ennen sotia Käkisalmessa. Hänet kuulutettiin avioliittoon vuonna 1938 Olga Maria Stephanyn kanssa Viipurin roomalaiskatolisesta seurakunnasta. Sven Theodor harrasti ammuntaa ja menestyi hyvin ammuntakilpailuissa. Heidät on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle.

Lasten kummien nimiä tutkailemalla näkee, minkälaisia yhteyksiä uudella paikkakunnalla alkaa syntyä. Else Agnetan syntymässä kummit ovat lähinnä äidin ja isän sukulaisia. Sven Theodorin synnyttyä näyttää jo olleen yhteyksiä lähiympäristöön. Kummeina olivat Perniön kirkkoherra, rovasti Karl Troberg (1851–1925) ja vaimonsa, Agneta-vaimon veli Sigfrid Törnebohm (1882–1966) sekä neidit Edit Rotkirch (1885–1981) ja Gurli Wasastjerna (1894–1989, jonka isä oli Strömman kartanon omistaja Karl Alfred Wasastjerna (1860–1945).

Maatalouden harjoittaminen Hirvilahdessa Widnäs aloitti Hirvilahdessa verraten voimaperäisesti maatalouden harjoittamisen. Hän oli silloin vasta 27-vuotias, eikä hänellä voinut juurikaan olla kokemusta käytännön maataloudesta. Hän osallistui heti myös yhteisiin hankkeisiin, mm. Osuussammal-nimisen turveosuuskunnan perustamiseen vuonna 1908. Maidon toimittamisesta hän teki sopimuksen juustomestarien Jakob Staufferin ja Christian Bläuerin kanssa.

Jacob Stauffer tuli Suomeen 1860-luvulla Elimäelle af Forselles-aatelissuvun omistaman Moision kartanon meijerin juustomestariksi. Staufferit kuten muutkin tuohon aikaan Suomeen tulleet sveitsiläiset juustomestarit laajensivat liiketoimintaansa vuokraamalla yksityisiä meijereitä ja pyörittivät niissä ammattimaisesti juustontuotantoa. Ainakin Perniön Lupajan meijeri oli Staufferin vuokraama. Joissakin dokumenteissa hiukan myöhemmältä ajalta on nimenä Ad. Stauffer, joka tarkoittanee Jakob Staufferin poikaa Adolf Staufferia (1886–1952). Täysin mahdotonta ei ole, että siihen aikaan myös Hirvilahdessa olisi ollut oma meijeri. Uudessa Aurassa vuodelta 1925 on Perniön yhdistys- ja osuustoimintaa käsittelevässä artikkelissa maininta Hirvilahden meijeristä, mutta asiaan ei ole saatu vahvistusta. Siinä tapauksessa Jakob Stauffer olisi vuokrannut Hirvilahden meijerin. Vähitellen kuitenkin osuustoiminnalliset meijerit syrjäyttivät pienet yksityiset kartanomeijerit.

Widnäs panosti joka tapauksessa monien muiden tavoin voimakkaasti karjatalouteen. Lehti-ilmoituksista näkyy, että hän oli opiskeluaikanaan palannut Suomeen Sveitsistä vuonna 1901. Myöhemmin hänellä oli Halikon Salaisten kartanon vuokraajana varsin suuri 70 lypsylehmän karja.

Hirvilahden myynti ja pyrähdys synnyinseudulle

Kaikki vaikutti menneen Hirvilahdessa kohtuullisen hyvin, mutta siitä huolimatta Widnäs myi Hirvilahden 20.7.1910 allekirjoitetulla kauppakirjalla helsinkiläiselle, Tenholasta kotoisin olleelle puutarhuri August Reinhold Lindholmille. Perhe lähti Perniöstä v. 1910 lopussa ensin Axelin kotiseudulle Kokkolaan. Syynä saattoivat olla ajalle tyypilliset rahoitusongelmat tai henkilökohtaiset syyt. On myös mahdollista, että nuori agronomi katsoi, että käytännön maatalouden harjoittaminen ei sittenkään olisi hänen lopullinen uransa. Hän ehti joka tapauksessa omistusaikanaan pienentämään Hirvilahteen kiinnitettyjä velkoja.

Kokkolasta perhe siirtyi välittömästi Vöyrille, josta Widnäs oli saanut opettajan toimen Vöyrin kansanopistolta. Siellä heille syntyi 11.2.1911 kolmas lapsi Kurt Theodor. Lehti-ilmoituksista näkyy, että he olivat hankkineet Vöyriltä asuintalonkin Matinkadun varrelta. Sen he kuitenkin myivät nopeasti muuttaessaan takaisin Salon seudulle. Axel lähti työn perään ensin, ja perhe seurasi perässä myöhemmin.

Widnäs ryhtyi ensin Kejserliga Finska Hushållningssällskapetin (Keisarillisen Suomen Talousseuran) maatalouskonsulentiksi, ja sitä työtä hän jatkoi myöhemminkin muun ohella. Konsulenttipalveluiden tarjoamisesta löytyy runsaasti lehti-ilmoituksia. Hänellä oli nähtävästi tavoitteena löytää vakinaisempia työtehtäviä. Hän anoi vuoden 1911 lopussa erivapautta valtion viran pätevyysvaatimuksiin, jotta hänet hyväksyttäisiin hakemaan virkatalojen tarkastajan virkoja. Hänellä ei ollut vaadittavaa korkeampaa agronomitutkintoa Suomessa, vaan vastaava ulkomainen tutkinto. Widnäs osti Angelniemeltä Tuiskulan tilan kapteeni Arvid Ruskolta (1863–1933) 130 000 markalla heinäkuussa 1912, mutta ilmeisesti hän ei harjoittanut siellä itse maataloutta. Agronomimatrikkeliin hän oli myöhemmin maininnut käytännön maatalouden harjoittamisen sekä Hirvilahdessa että Halikon Salaisissa.

Päätoimi avautuu Kemiön Wrethallassa

Päätoimi Kemiössä aukeni, kun Widnäs palkattiin Wrethalla Småbrukarskolan (kuva 4) opettajaksi. Hänet nimitettiin heinäkuussa 1912 koulun johtajaksi, ja hän muutti perheineen Tuiskulaan. Angelniemen seurakunnan muuttaneiden luettelon mukaan muutto Vöyriltä tapahtui vuoden 1913 alussa. Heidän neljäs lapsensa Anders Theodor syntyi 13.9.1913 Tuiskulassa. Toisena kummina oli jälleen Gurli Wasastjerna. Axelin on työnsä takia täytynyt olla Kemiönsaarella jo huomattavasti aiemmin. Melkein kaikki Widnäsin lehti-ilmoitukset ovat osoitteella Tuiskula Angelniemi. Samaa osoitetta hän käytti myös talousseuran konsulenttipalveluita esittelevissä ilmoituksissa.

Widnäsit saivat Angelniemellä viidennen lapsensa, Brita Emilian, joka syntyi 2.5.1915 Turussa ja kastettiin Tuiskulassa. Kummeina olivat Peksalan edellisen omistajan, Peksalan maamieskoulun opettajan Carl Leander Wiklundin tytär, neiti Siiri Wiklund (s. 1890) ja Peksalan uusi omistaja, agronomi Theodor af Forselles (1885–1955).

Småbrukarskolan jatkajan, Wrethalla Lantmannaskolan johtajana Widnäs toimi tässä vaiheessa vielä lukuvuoden 1915. Hän siirtyi maamieskoulun johtajan tehtävästä Halikon Salaisten ulkotilan vuokraajaksi ollen sitä ennen jonkin aikaa myös Peksalan maamieskoulun opettajana – tai ainakin hänet lehti-ilmoituksen mukaan siihen tehtävään valittiin. Eroaminen Wrethallan koulun tehtävistä johtui mahdollisesti sisäisistä ristiriidoista, joista on kerrottu koulun historiikeissa. Ristiriitoihin vaikuttivat ajalle hyvin tyypilliset taloudelliset ongelmat, jotka vaivasivat kaikkia maatalouskouluja, ja mahdollisesti myös Kemiön suuren vaikuttajan, opettaja Nils Oskar Janssonin (1862–1927) persoona.

Angelniemen Tuiskulasta Halikon Salaisiin

Widnäs myi Tuiskulan tilan muuttaessaan pois Angelniemeltä ja siirtyi Halikon Salaisten kartanon vuokraajaksi. Perhe kirjattiin saapuneeksi Halikon seurakuntaan 16.11.1917. Salainen (kuva 5) oli Joensuun kartanon ulkotila. Kartanorakennus on purettu, mutta jäljellä ovat vielä talli, navettarakennus sekä kivimakasiini.

Tuiskulan osti 190 000 markalla maisteri August Tappura (1873–1945). Hän oli Salon yhteiskoulun rehtori ja monien tilojen omistaja. Vaimo Eugenie oli tunnettu paikallinen pianonsoittaja, joka esiintyi hyvin usein erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Siirryttyään Salaisiin Widnäs oli perustamassa myös Halikon suojeluskuntaa, ja heti kansalaissodan jälkeen hän toimi hetken Halikon suojeluskunnan pitäjäpäällikkönä.

Salaisissa Widnäs ryhtyi harjoittamaan taas käytännön maataloutta. Hän teki kesäkuussa 1918 pitkän, 25 vuoden vuokrasopimuksen Joensuun kartanoa silloin sääntöperintösopimuksella (fideikomissi) omistaneen kreivi Carl Aleksander Armfeltin (1850–1925) kanssa. Sopimuksen ehdoista muodostui Widnäsille kuitenkin myöhemmin ongelma, kun kreivi Armfelt kuoli 17.12.1925 lapsettomana.

Sääntöperintösopimuksen mukaan Joensuun kartano siirtyi Armfeltin sisaren pojan kautta von Knorring-suvulle, ja Axel Erik von Knorringista (1882–1849) tuli sopimuksen ehtojen mukainen Joensuun kartanon uusi omistaja. Tullessaan omistajaksi konsuli von Knorring irtisanoi 14.12.1926 vuokrasopimuksen. Poismuuton piti tapahtua 14.3.1928 mennessä, 15 vuotta ennen vuokrasopimuksen alkuperäistä päättymisaikaa. Von Knorringin perusteluna oli se, että edellisellä fideikomissaarilla ei ollut oikeutta tehdä yli 10 vuotta pidempiä vuokrasopimuksia. Hän katsoi, ettei sopimus enää sitonut häntä, ja että sopimuksen jatkaminen aiheuttaisi sekä kartanolle että hänelle itselleen suurta haittaa ja menetyksiä.

Widnäs päätti riitauttaa sopimuksen irtisanomisen. Riitaa ratkottiin ensin kihlakunnanoikeudessa ja sen jälkeen hovioikeudessa. Hän perusteli kantaansa mm. sillä, että hänellä ei sopimusta tehtäessä voinut olla tiedossa sääntöperintösopimukseen liittyviä ehtoja, ja hän pyrki myös rinnastamaan tehdyn sopimuksen yleiseen maanvuokrasopimukseen. Widnäs kuitenkin hävisi tämän asian. Hän yritti vielä saada päätökseen muutosta korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus otti asian arvioitavaksi 5.12.1930, mutta hovioikeuden päätös jäi voimaan, ja Widnäsin oli poistuttava Salaisista. Asianajajaliiton aikakauskirja Defensor Legis käsitteli tätä riita-asiaa vuoden 1931 joulukuun numerossa.

Salaisten kartanon vuokra-ajasta on säilynyt joitakin silloista elämän menoa kuvaavia lehti-ilmoituksia. Vuonna 1920 Widnäs lupasi 500 mk:n palkkion punaisten varastaman ratsuhevosen löytämisestä ja vuonna 1928 samansuuruisen palkkion viljavarkauden selvittämisestä. Vuonna 1921 hän halusi ostaa piakkoin poikivia lehmiä ja myi 12 vuotta vanhan tamman. Vuonna 1925 hänellä oli maatalouskoneiden huutokauppa. Vuonna 1928 vaimo Agnes haki Salaisiin kotiopettajatarta. Widnäs osallistui Salaisissa aktiivisesti myös erilaisiin paikallisiin hankkeisiin, mm. mittavaan paikallistiehankkeeseen, jonka tielautakunnan puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1925.

Axel Widnäsin työura oli täynnä ristiriitoja

Axel Theodor Widnäs on mielenkiintoinen persoona. Hän kytkeytyy useillakin tavoilla aikansa suuriin ristiriitoihin: sortokausiin, kieliriitaan, Suomen sisäisen yhtenäisyyden murtumiseen ja luokkataisteluun sekä vapaussotaan ja lopulta talvi- ja jatkosodan taloudellisiin ja henkisiin koettelemuksiin. Kemiöön tullessaan hän joutui läheisiin tekemisiin Kemiön sen aikaisten suurten paikallisten kulttuuripersoonien, opettajien Nils Oskar Janssonin ja Adèle Wemanin (1844–1836) kanssa. Nils Oskar Jansson oli mukana melkein kaikessa, mitä siihen aikaan Kemiössä tapahtui. Janssonin perintönä nykypolville on jäänyt mm. Vretan kulttuuriympäristö Sagalund ja sen ainutlaatuinen ulkomuseo.

Myös Kemiön maatalouskoulut, lantmannaskola, husmodersskola ja trädgårdsskola olivat Janssonin ideoimia, ja toimintaa pyöritettiin pitkään tiukasti Kimito Ungdomsföreningin ympärillä, joka hankki toiminnalle rahoitusta keräyksin ja erilaisin tapahtumin.

Merkittävä yksityinen tukija varsinkin kansalaissodan jälkeisenä aikana oli Amos Andersson. Toinen näkyvä tukija ja rahoituksen järjestelijä etenkin alkuvaiheessa oli Strömman kartanon Karl Alfred Wasastjerna. On mahdollista, että juuri Wasastjernan takia Widnäsit palasivat takaisin Salon seudulle. Ainakin he olivat jo Hirvilahden ajoilta perhetuttavia. Heillä oli mahdollisesti jo Hirvilahdessa myös ammatillista yhteistyötä, sillä Wasastjerna toimi hyvin aktiivisesti maatalouden kehittäjänä ja oli mukana myös Perniön maamiesseurassa ja osuustoiminnallisissa hankkeissa.

Nils Oskar Jansson edusti voimakasta ruotsinmielisyyttä, mikä ei jäänyt vain kielikysymykseen. Hänen unelmansa näkyy erinomaisen selkeästi Sagalundin museossa opettaja-asunnon seinällä olevan taulun tekstissä: Suomen liittäminen takaisin emomaa Ruotsin yhteyteen. Tällaisessa ympäristössä Axel Widnäs eli, mutta se ei ollut hänelle varmaankaan Pohjanmaan rannikolta tulleena ja Ruotsissa opiskelleena mitenkään vierasta. Widnäs osallistui Kemiön kunnassa myös aktiivisesti kunnalliseen toimintaan.

Veli Bernhard Otto Widnäs “sortovallan” palveluksessa

Toinen ääripää ristiriitaisessa ajassa syntyi siitä, että Axelin isoveli Bernhard Otto Widnäs (1869–1950, kuva 6) oli lähtenyt sotilasuralle käytyään ensin Suomessa kadettikoulun. Venäjällä hänestä koulutettiin sotavoimien upseeri. Hän löysi myös puolisonsa Venäjältä. Suomeen palattuaan hänet ylennettiin pian kenraalimajuriksi.

Bernhard Otto nimitettiin vuonna 1910 Vaasan läänin kuvernööriksi ja vuonna 1913 Uudenmaan läänin kuvernööriksi. Hän joutui ilmeisen vastentahtoisesti toteuttamaan voimistuvia venäläistämistoimia. Hän oli myös mukana suomalaisten isäntien seurueessa Nikolai II:n vieraillessa Suomessa 1915 toimien keisarin tulkkina. Vuonna 1917 hän erosi kuvernöörin virasta, ja siihen myös hänen sotilasuransa päättyi. Hän kirjoitti jo ollessaan Venäjän palveluksessa lukuisia sodankäyntiin ja sotataktiikkaan liittyviä kirjoja.

Salaisista takaisin Kemiöön

Salaisten vuokrakausi päättyi vuoteen 1930 korkeimman oikeuden lopulliseen päätökseen Widnäsin ja von Knorringin välisessä riita-asiassa. Widnäs jäi nyt tyhjän päälle. Hän oli oletettavasti suunnitellut tulevaisuutta 25 vuoden vuokrasopimuksen varaan ja tehnyt maatalouden investoinnit ja suunnitelmat sen mukaan. Kemiöstä avautui kuitenkin heti vanha virka, ja näin ollen muutaman vuoden kuluttua Kemiön suuren vaikuttajan Nils Oskar Janssonin kuoleman jälkeen Widnäs palasi uudestaan Kemiön Wrethalla Lantmannaskolan (kuva 7) johtajaksi.

Tähän vaiheeseen osui myös perhettä kohdannut suuri murhe. Isänsä jälkiä seuraten agronomiopinnot aloittanut poika Kurt Theodor kuoli yllättäen 20-vuotiaana keuhkokuumeeseen 3.5.1931 ollessaan vielä Salaisissa. Hänet haudattiin Kemiön hautausmaalle.

Widnäs aloitti työnsä maamieskoulun johtajana (kuva 8) heti Salaisista lähdön jälkeen vuonna 1930 ja oli siinä tehtävässä noin 16 vuotta. Hän oli aktiivisesti mukana myös Kemiön kunnallisessa toiminnassa sekä yhdistys- ja perinnetoiminnassa. Hän toimi myös luennoitsijana ja piti ammatillisia juhlapuheita ja esitelmiä. Widnäs yritti myös uudistaa Kemiön maatalousopetusta mm. erottamalla oppilaitokset Kimito Ungdomsföreningin yhteydestä sekä taloudellisesti että fyysisesti. Hänen mukaansa koulun tilat eivät olleet enää riittävät, eikä yhdistyksellä ollut myöskään tarvittavia taloudellisia resursseja uusien tilojen hankkimiseksi. Samat ongelmat vaivasivat siihen aikaan kaikkia maatalousoppilaitoksia, ja toimintoja pyrittiin yhdistämään. Tätä hanketta ajaessaan Widnäs kirjoitti lehteen, että tällä hän tulee saamaan vihamiehiä, mutta hän tekee sen, minkä oikeaksi katsoo. Talvisodan syttyminen keskeytti kuitenkin hankkeen, ja koulujen toiminnot joutuivat säästöliekille sotavuosien ajaksi. Sodan jälkeen tarpeelliset uudistukset lähtivät vähitellen uudestaan käyntiin. Widnäs jäi eläkkeelle vuonna 1946. Hänen kuolemansa jälkeen unelma toteutui. Maamies-, emäntä- ja puutarhakoulu yhdistettiin Brusabyn maatalousoppilaitokseksi ja se sai uudet tilat. Nykyään oppilaitos kuuluu ruotsinkielistä ammatillista koulutusta tarjoavaan Axxelliin.