Kevätretkellemme osallistui 39 henkilöä, joista osa nousi bussiin matkan varrelta. Oppaanamme bussissa ja eri kohteissa toimi Marjatta Grenman.

Perniön ABC:ltä tuli mukaan joukko perniöläisiä. Vielä pieni pysähdys Strömman kanavalla, jossa viimeiset matkalaiset tulivat mukaan.

Sen jälkeen ajoimme Dragsfjärdin kirkolle. Oppaamme kertoi vuonna 1775 vihityn kirkon historiasta. Alkuperäinen punainen väri vaihtui keltaiseksi vuoden 1973 peruskorjauksessa. Kellotapuli valmistui jo vuonna 1753.

Teimme myös kävelykierroksen kauniilla hautausmaalla. Täältä löytyy myös kahden Taalintehtaan ruukin patruunan sukuhauta (Wolter af Petersen, 1774-1841 ja Carl August Ramsay, 1791-1855).

Dragsfjärdin Kärran kylästä jatkettiin matkaa suuren sisäjärven (Dragsfjärden) länsipuolelta kohti Taalintehdasta. Matkalla ei poikettu Söderlångvikin kartanolle, mutta oppaamme selosti reitin kohteista mielenkiintoisia tarinoita. Viimeinen pätkä ennen Taalintehdasta poikettiin kapealle rantatielle, jossa nähtiin mm. säilyneitä ruukin työväestön asuinrakennuksia.

Maittava lounas nautittiin Strand-hotelletin noutopöydästä. Bussimatkalla kierrettiin kapeilla teillä Taalintehtaan kortteleita ja kuultiin lisää tarinoita paikan historiasta.

Seuraavaksi käytiin tutustumassa kuona- eli slagitiilistä rakennettuun Taalintehtaan kirkkoon, jonka metodistit rakensivat 1920-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä se vihittiin luterilaiseksi kirkoksi. Karkeasta ulkoasustaan huolimatta kirkossa oli sisällä paljon kauniita yksityiskohtia.

Kirkon jälkeen ajettiin Ruukinmuseoon, jossa voitiin tutustua vanhoihin tehtaan työväen asuntoihin. Ne oli sisustettu eri aikakausien kalusteilla: 1940-, 1950- ja 1960-lukujen tyyliin. Museon näyttelyssä oli esillä mm. rautalangan valmistuksen historiaa runsaasti kuvitettuna. Eipä ollut työturvallisuudesta kovin paljoa ennen huolehdittu, ja tapaturmiakin sattui. Museon puodista moni löysi mieleisiä matkamuistoja.

Museon jälkeen nautittiin iltapäiväkahvit Café Holmbergs Four C:ssä. Tämän jälkeen ajettiin Björkbodan lukkomuseoon. Rakennus oli ollut 1840-luvulla työläisasuntona. Lukkojen valmistus ja tehtaan historia oli hyvin esillä. Näytteille asetettujen lukuisten lukkojen ja helojen valikoimasta monelle syntyi nostalgisia muistoja omassa nuoruudessaan tutuksi tulleista lukoista.

Lukkomuseosta alkoi paluumatka Saloon, jonne saavuttiin noin tunti suunniteltua myöhemmin. Matkakohteissa olisi ollut katsottavaa enemmänkin kuin aikataulumme salli. Syntyjään paikkakuntalaisen oppaamme asiantunteva selostus niin bussimatkoilla kuin kohteissakin antoi elävän kuvan aikoinaan merkittävän teollisuuspaikkakunnan historiasta.