Suomusjärvi

Suomusjärvi tunnetaan rikkaista kivikautisista Laperlan asuinpaikkalöydöistään. Suomen kivikauden vanhin jakso on nimetty Suomusjärven kulttuuriksi. Suomusjärvi oli Kiskon kappeliseurakunta vuosina 1678–1898. Ensimmäisen kirkon Laidikkeelle rakennutti n. v. 1635 Jusalan talon tytär Ursula. Itsenäisenä kuntana Suomusjärvi oli vuosina 1868–2008.

Suomusjärvi kuului Salon seudun ns. itäisiin kuntiin. Suomusjärven naapurikuntia olivat Kiikala, Kisko ja entisen Uudenmaan läänin puolella Nummi, Karjalohja ja Sammatti. Tänä päivänä nämä entiset kunnat kuuluvat joko Salon tai Lohjan kaupunkeihin.

Kettulan kylän tilat

Kettulan kylä rajoittuu mm. Kiikalaan, Nummi-Pusulaan ja Sammattiin. Kettulan kylässä oli 1500-luvulla kuusi kantataloa: Härkälä (ratsutila), Ällipää (joka jakautui myöhemmin Vanhataloksi ja Uusitaloksi), Nikula, Sulla, Tomma ja Sippari (taulukko 1). Kaikki tilat olivat v. 1800–1918 Mustion ruukin (Linderin suku) omistuksessa. Tilojen myyntiä ruukille vauhditti n. v. 1791 ryhmäkylän palo. Kettulan kylän talot on yhdistetty v. 1923 ja sen jälkeen lohkottu lampuodeille eli kokotilan vuokraajille sekä torppareille nimiosat. Lopusta muodostettiin Kettulan tila, joka on MTK:n säätiön omistuksessa vuodesta 1927. Vuoden 1963 maatilakirjan mukaan pinta-ala oli 2141 ha. Kettulan tilalla on vieraillut presidentti Urho Kekkonen (1900–1986) ja muita valtiomiehiä. Osa itsenäisten tilojen isännistä jatkoi 1800-luvun alusta entisten tilojensa lampuoteina.

Härkälän ratsutila

Härkälän tila on ollut varmuudella saman suvun omistuksessa v. 1706–1797. On mahdollista, että Härkälän tila oli samalla suvulla v. 1552–1797 (paitsi 1693–1705). Härkälän viimeinen omistaja ennen Linderien omistusta oli Juho Juhonpoika Oxen (1770–1814). Hän oli Härkälän rusthollarina 1793–1797 ja lampuotina 1797–1798. Juho Juhonpoika Oxen osti lokakuussa 1797 Vihdin Niemenkylän kartanon, jonka hän omisti kuolemaansa asti. Niemenkylän kartanon omisti marsalkan veljenpoika kreivi Carl Erik Mannerheim (1898–1995) 1920-luvulta alkaen.

Härkälän ratsutilalla oli lyhytaikaisia lampuoteja vuosina 1799–1813. Sen jälkeen Härkälä sai pysyvämmän lampuotisuvun. Sammatin Haarjärven Paikkarin lampuoti Joonas Juhonpoika (1775–1849) tuli vaimonsa Stina Heikintyttären (1770–1856) kanssa uudeksi lampuodiksi. Joonas oli Perniön Kuhmisten Anttilan lampuodin poika ja Stina oli Perniön Arpalahden Koivun rälssitilan lampuodin tytär. Suku tilalla vaihtui, kun Juho Edvard Salin (1857–1941) lähti Suomusjärven Laperlan Nikkarin talon isännäksi vuonna 1899. Vaimo Hedvig Gustava Nikander (1856–1904) oli Laperlan Mattilan talollisen tytär. Vuodesta 1902 Härkälän lampuotina ja myöhemmin omistajana on ollut Lindstedt-suku.

Kettulan kylän torpat

Oikeus torppien perustamiseen tuli ratsutiloille vuonna 1697 ja muille tiloille vuonna 1743. Vuonna 1865 Kettulassa oli 15 torppaa, joista 7 kpl Härkälässä (taulukko 1). Tilojen ollessa Mustion ruukin omistuksessa oli tilojen torpilla ns. hiilivero. Torpilla oli velvollisuus toimittaa puuhiiltä Mustion ruukkiin sovittu määrä. Tämä hiilivero korvasi perinteisen taksvärkin. Hiiliveron lakattua torpat korvasivat sen rahana ja päivätöinä Mustion ruukkiin. Lähtökohtana Kettulan kylän talojen hankinnalle on varmasti ollut puuhiilen saannin turvaaminen. 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ostettiin kruununtiloja perintötiloiksi. Perintötiloilla ei enää ollut velvollisuutta toimittaa puuhiiltä lähimmälle ruukille.

Härkälän ratsutilan Pyölin torpat

Ensimmäisiksi torppareiksi Kettulan kylään Vareksenpyölin niitylle tulivat Juho Juhonpoika (1712–1765) ja Riitta Niilontytär (1689–1775). He olivat aiemmin olleet Nummen Hyvelän Rekon talon lampuoteina. Nyt heistä tuli Härkälän ratsutilan Pyölin torppareita. Riitta Niilontyttärellä oli kahdeksan lasta ensimmäisestä avioliitostaan Heikki Yrjönpojan (1688–1742) kanssa ja vain yksi liitosta Juho Juhonpojan kanssa. Tämä toisesta avioliitosta oleva poika oli Eric Walliander (1744–1794), joka valmistui Turun akatemiasta vuonna 1778 filosofian maisteriksi ja toimi kappalaisena Kaarinassa ja Turussa.

Pyölin torppa oli isohko eteläisen Suomen torpaksi, ja sen torpparia kutsuttiin muutamissa 1700-luvun rippikirjoissa talolliseksi (bonde). Riitta Niilontyttären tytär 1. avioliitosta Margareta Heikintytär (1736–1801) jatkoi torpan pitoa miehensä, Nummen Leppäkorvesta tulleen Erik Martinpoika Horkan (1737–1796) kanssa. Torppa jaettiin viimeistään v. 1780 kahteen osaan sisarusten kesken. Margareta ja Erik jatkoivat Yli-Pyölin torppareina. Sisar Anna Heikintytär (1739–1802) viljeli miehensä Elias Erikinpoika Färdigin (1749–1806) kanssa Ali-Pyölin torppaa. Annan ja Eliaksen tytär Justiina (1779–1853) avioitui v. 1796 Mikko Heikinpojan (1767–1837) kanssa. Mikko Heikinpoika oli avioituessaan kirjoilla Karjalohjan Tammiston kylässä, ja hänestä tuli nyt Ali-Pyölin torppari.

Mikko Heikinpojan tausta

Mikko Heikinpoika oli Suomusjärven rippikirjojen mukaan syntynyt Perniössä 13.2.1766 ja myöhemmin syntymäajaksi merkittiin 23.2.1766. Tuo ensimmäinen syntymäaika oli päivälleen sama kuin hänen vaimonsa sisaren miehen Mikko Lindstenin (1766–1821) syntymäaika.

Oli heti selvää, että syntymäaika oli väärä. Monien vaiheiden ja pitkällisten tutkimusten jälkeen selvisi, että Mikko oli Perniön Knaapilan Isotalon ratsutilan poika, ja hänen oikea syntymäaikansa oli 5.7.1767. Selvisi mm., että avioituessaan hän oli veljensä Heikin (1759–1811) isännöimällä Karjalohjan Tammiston Kiilin tilalla. Mikon veli Heikki oli avioitunut Tammiston Kiilin leskiemännän Justiina Niilontytär Öystin (1749–1811) kanssa. Suomusjärven Laidikkeella syntynyt Justiina Niilontytär oli isänpuoleinen esiäitini.

Olin siis törmännyt aiemminkin tuohon Heikki Heikinpoikaan. Jatkoin selvittelyä. Mikon isä Heikki (1718–1809) oli Perttelin Inkereen Yrjän talon poika ja oli avioitunut Knaapilan Isotalon tyttären Kristiina Yrjöntyttären (1725–1755) kanssa. Heikin 2. vaimo Margareta Iisakintytär Tilkkala (1729–1771) oli Mikon äiti. Margaretan isä oli Perniön Tilkkalan Alitalon rusthollari Iisakki Mikonpoika (1691–1769) ja äiti Anna Christina Lindtman (1689–1742). Iisakki Mikonpojan isä ja isoisä olivat olleet Alitalon rusthollareina. Anna Christina Lindtmanin isä oli aatelinen kapteeni Henrik Johan Lindtman (n. 1646–1710) ja äiti Anna Catharina Sabelstierna (1662–1723).

Suvut jatkavat Pyölin torpissa poikien ja vävyjen isännöidessä. Noin v. 1923 Ali-Pyöli ja Yli-Pyöli itsenäistyivät Mäkelän ja Pyölin tiloiksi.

Pyölin torpparien jälkeläiset

Pyölin torppien jälkeläisiä on ollut emäntinä ja isäntinä Kettulassa mm. Tomman, Vanhatalon, Nikulan ja Sipparin taloissa sekä Myllärin, Majalan ja Ruonan torpissa.

Torppien jälkeläisiä on lisäksi isäntinä ja emäntinä lähikuntien taloissa ja torpissa. Yli-Pyölin torpan jälkeläisissä on mm. seuraavia sukunimiä: Suominen, Eklund, Vikstedt, Siuttula, Aaltonen, Järvelä ja Lehtonen. Ali-Pyölin jälkeläisissä on mm. sukunimiä: Ferdig, Lindsten, Heinonen, Levo, Terho, Vermilä ja Lindvall/Leppäkoski.

1900-luvulla torppien jälkeläisten ammattien kirjo oli laaja – kuvastaa hyvin yhteiskunnan muutosta. Vuonna 2005 sekä Mäkelä että Pyöli olivat Riitta Niilontyttären jälkeläisten omistuksessa. Mäkelässä oli tuolloin 9. polvi ja Pyölissä 8. polvi.

Pyölin torpat ovat olleet samalla suvulla noin v. 1748–1923 ja tämän jälkeen itsenäisinä maatiloina. Pelkästään torppareina sama suku oli n. 170 vuotta ja kaikkiaan samojen torppien/tilojen viljelijöinä lähes 300 vuotta. Torppia on viljelty sukutilojen tavoin. Torpat ovat hyvin todennäköisesti antaneet kohtuullisen hyvän toimeentulon, ihan jo poikkeuksellisen kokonsakin vuoksi.

Härkälän ratsutilan lampuotien (1813–1899) jälkeläiset

Kettulan lampuoti Joonas Juhonpojan ja Stina Heikintyttären jälkeläiset olivat isäntinä ja emäntinä kaikissa Kettulan kantataloissa, paitsi Kettulan Vanhataloon en ole löytänyt sukuyhteyttä. Jälkeläisiä oli Suomusjärvellä mm. Laperlan, Häntälän, Laidikkeen, Salitun, Kitulan ja Lahnajärven taloissa isäntinä ja emäntinä. Sammatin Haarjärvellä jälkeläisiä oli kaikissa kylän kantataloissa: Katava, Kokki, Luttari, Niku ja Paikkari. Lampuoti-suku oli vahvasti edustettuna Elias Lönnrotin (1802–1884) kotikylässä. Elias Lönnrot oli eläkkeelle jäätyään omistanut Haarjärven Nikun talon. Suvun jäseniä oli myös esim. Kiikalan, Perttelin ja Nummen taloissa. Vävyn mukana suvun nimenä oli Salin. Yksi sukuhaara suomensi nimensä Salomaaksi.

Kirjoittajan suhde Härkälän rustholliin ja Pyölin torppiin

• Härkälän rusthollari 1706–1710 esi-isä (ja mahdollisesti myös aiemmat isännät)
• Härkälän lampuodit 1813-1899 sukulaisia. 1813 emännäksi tullut Stina Heikintytär oli esi-isäni sisar.
• Pyölin torpan 1. emäntä Riitta Niilontytär oli esiäitini.