Kevään teemana oli sotaan ja sotiin liittyvät asiat. Esitelmien myötä tiedämme nyt enemmän Salon seudun lotista ja sotilaspojista, talvi- ja jatkosodan henkilöhistoriallisista lähteistä sekä Hangon taistelusta v. 1941. Kirsikkana kakun päällä oli onnistunut kesäretki aurinkoiseen sotahistorialliseen Hankoon. Vähissä mutta vielä keskuudessamme on näitä sotiemme veteraaneja. Jos on mahdollista ilahduttaa heitä vierailulla, ilo on varmasti molemminpuolinen, ehkä jopa uutta perimätietoa kertyy.

Syksyn aiheiksi olemme pyrkineet valitsemaan vähemmän sotaisia teemoja, ja varmaan hyvä niin. Tästä sotateemasta pitää huolta naapurimme Venäjä, joka meitä suomalaisia on aikojen saatossa silittänyt pääasiassa vastakarvaan, joskus hyvinkin rankasti. Esipolvemme ovat eläneet isovihaa, pikkuvihaa, venäläistämisen aikaa, suomettumista ja liennytystä, ja tietysti kokeneet sotia. Oman sukututkimuksen myötä historia muuttuu kiinnostavaksi ja läheisemmäksi. Sukuselvityksen myötä tulee pohdittua, millaista aikaa ja millaisissa oloissa esipolvet ovat eläneet. Millähän nimellä tätä nykyaikaa joskus tulevaisuudessa kutsutaan?

Palaan lähihistoriaan noin neljä vuosikymmentä taaksepäin. Silloin joukko innokkaita Salon seudulta oli päättänyt perustaa sukututkimuskerhon. Tarkka vuosiluku on 1985, eli ensi vuonna yhdistys täyttää 40 vuotta. Nämä pioneerit aloittivat melko erilaisessa ajassa nykyhetkeen verrattuna. Henkilökohtaisia tietokoneita ei kotona ollut, ei matkapuhelimia, ei internettiä, ei myöskään sähköpostia tai sukututkimusohjelmistoja, ei digitalisaatiota saatikka somea. Salolaisittain oltiin kuitenkin ison teknisen murroksen kynnyksellä: Mobira oli syntynyt vuonna 1979 Saloran ja Nokian yhdistettyä voimansa. Ensimmäinen salolainen matkapuhelin Mobira Cityman 900 malli ”Gorba” nähtiin vuonna 1987. Tuolloin syntyi halu perustaa paikallinen yhdistys ja lähteä tekemään ja kehittämään sukututkimusta. Tästä iso hatunnosto näille aktiiveille. Me myöhemmin mukaan liittyneet saamme nauttia heidän työstään ja paljon paremmista työkaluista. Näitä asioita muistellaan varmaan ensi vuonna.

Pääkirjoituksessaan 20.7.2024 Helsingin Sanomat otsikoi: ”Suomi nojaa yhä vahvasti vapaaehtoistyöhön”. Siinä todettiin, että vapaaehtoistyön asema on vahva, mutta se on murroksessa. Yhä harvemmat haluavat sitoutua säännöllisesti tai pitkiksi ajoiksi. Vapaaehtoistyö vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, tuo erilaisia ihmisiä yhteen, hoitaa monia yhteiskunnalle tärkeitä asioita ja tuo tekijälle itselleenkin hyvinvointia. Uskon, että yhdistyksemme on tuonut ja tuo jatkossakin kortensa kekoon tässä työssä. Artikkelissa mainittiin, että verkossa tapahtunut vapaaehtoistyö on lisääntynyt. Siellä mekin olemme, mutta kasvotustenkin haluamme tätä tehdä. Jotkut haluavat tehdä vapaaehtoistyötä keikkaluonteisesti, silloin kun se sopii omaan aikatauluun ja elämäntilanteeseen. Myös nämä henkilöt ovat meille tervetulleita.

Lopetan käyttämällä uudelleen vanhaa toteamusta – yhdistys on jäseniään varten. Olkaa siis aktiivisia, osallistukaa, ottakaa yhteyttä ja antakaa palautetta. Yhdistyksemme on kohta 40-vuotias. Pidetään yhdessä huolta, että yhdistys jatkossakin palvelee jäseniään hyvin ja pystyy vastaamaan ajan haasteisiin. Toivon teille kaikille hyvää syksyä.