Salossa keväällä 2015 järjestettävien Valtakunnallisten sukututkimuspäivien teemoina ovat mm. Kuninkaantie ja sen varrella sijainneet ruukit ja kartanot sekä niiden säätyläisasukkaat. Myös Lounais-Suomen ulkopuolelle, erityisesti Etelä-Savoon ja Karjalaan, oli rantautunut runsaasti aatelisia, kun Ruotsin kuninkaan sotapalveluksessa kunnostautuneet ja läänityksillä palkitut soturit perustivat seudulle sätereitään 1600-luvulla. Itse koin saaneeni varsinaisen onnenpotkun useita vuosia sitten, kun esiäidikseni varmistui Rantasalmella asunut aatelissuvun jälkeläinen Maria/Helena Sofia von Burghausen (n. 1705‒1777). Hänen vanhempansa olivat baltiansaksalainen eversti Herman Johan von Burghausen ja tämän toinen vaimo, vapaaherratar Anna Elisabet Rehbinder. Maria Sofian puoliso oli aateliton, mutta ilmeisesti säätyläisiin lukeutunut vääpeli Nils Qvist (n. 1695‒1756), jonka vanhemmat olivat ristiinalainen rykmentinkirjuri Carl Qvist ja Beata Ekman, jonka isä oli myös rykmentinkirjuri. Vääpeli Nils Qvistin kohtaloista olen kirjoittanut mm. Suvustajassa 2/2010 (ks. artikkeli 'Kuka oli Vääpeli Nils Qvist?') ja Maria Sofiastakin Jäsentiedotteessa 2/2006 (ks. artikkeli 'Pisara aatelisverta eli esiäitini Maria Sofia von Burghausen'). Tässä artikkelissa esitellään Maria Sofian esipolvia vähän tarkemmin, lähinnä isänpuoleista von Burghausen -sukua ja äidinpuoleista Rehbinder-sukua. Kuusi sukupolvea esivanhempia löytyy oheisesta esipolvikaaviosta.

VON BURGHAUSEN -SUKU

Maria Sofian isänpuoleinen von Burghausen -suku (alunperin von Hausen/ Husen) on lähtöisin Saksasta, Thüringenistä. Saksassa on julkaistu laaja sukukirja (Jess, H., 1994), jossa on selvitetty suvun historiaa jopa 900-luvulle saakka. Vanhin tunnettu nimeä kantanut esi-isä oli Dudo von Husen, joka ratsuväen päällikkönä taisteli Unkaria vastaan ja kaatui Riadin taistelussa v. 933. Suvun 1000-vuotisjuhlaa vietettiin v. 1933. Kirjan henkilögalleria on vaikuttava. Sieltä löytyy linnanherroja ja ristiretkien ritareita, esim. Friedrich von Hausen, joka toimi minnelaulajana keisari Barbarossan hovissa ja osallistui 3. ristiretkeen, jolloin kuoli v. 1190 taistelussa Vähä-Aasiassa.

Suvun asuinpaikaksi vakiintui 1300-luvulta lähtien Lützensömmern Saksan Thüringenissä. Siellä eli linnahovissaan 1400-luvulla syntynyt esi-isä (Johann) Heinrich von Husen/Hausen (esipolvikaaviossa nro 1), jonka seitsemästä pojasta Jürgen (Georg) Willhart von Hausenia (2) pidetään suvun skandinaavisen sukuhaaran kantaisänä. Jürgenin kerrotaan olleen Tanskan sotajoukkojen palveluksessa. 1500-luvulla hän asettui Saarenmaalle Viroon, jossa hänet mainitaan majurina ja maaneuvoksena. Jürgen W. von Hausenin vaimosta ei ole täyttä varmuutta. Hän oli saksalaisen lähdetiedon mukaan Anna von Titfer.

Kapteeni Hans von Husen (k. jälkeen 1635) (3) oli nuorempi Jürgen W. von Husenin kahdesta pojasta. Hän oli Maria Sofian isänisän isä. Hänet mainitaan Haapsalussa ensimmäisen kerran v. 1602, ja hän osti sieltä myös sukuhaudan. Sonormin (Roosnan) tilanvuokraajana hänet mainitaan v. 1635. Kuolinvuosi ei ole tiedossa. Hans von Husen palveli ratsumiehenä kolmella hevosella Kaarle IX:n (1550‒1611) henkikomppaniassa v. 1609 ja yleni kapteeniksi. Hän avioitui erään Tollin, mahdollisesti Barbara von Tollin kanssa. Perheeseen syntyi neljä nimeltä tunnettua poikaa: Christian, Hans Johan, Arend, Herman ja ainakin yksi tytär Catharina, joka avioitui Balthasar Vegesackin kanssa.

Hans von Husenista itsestään ei tiedetä kovinkaan paljon, mutta hänen kahdesta pojastaan löytyy jo tietoa. Pojat palvelivat sotilaina Ruotsin kuninkaan joukoissa. Vanhempi poika Arend von Husen (k. ennen 1662) yleni kapteeniksi ja sai aatelisarvon v. 1650, aatelisnimenä von Burghausen, mutta hänen sukuaan ei kirjattu Ruotsin ritarihuoneeseen. Hän sai v. 1652 läänityksenä Kivennavan Seppälän rälssitilan ja useita muita taloja. Arend avioitui kolme kertaa (Margareta Ekholtz, Anna Hambieger ja Margareta Kröger), ja sai ainakin yhden lapsen jokaisen vaimon kanssa. Arend mainitaan vainajana v. 1662. Tallinnan Nikolauksen eli Nigulisten kirkossa Mattiaksen kappelin lattiassa olevassa suuressa hautalaatassa on kaiverrettuna nimi Arend von Burghausen. Se voi olla hänen tai jonkun muun Arendin hauta, koska nimi oli suvussa yleisesti käytetty.

Eversti Herman von Husen, myöh. von Burghausen (4) oli Arendin nuorempi veli ja Maria Sofian isoisä, joka syntyi 1600-luvun alkup. ja kuoli 4.12.1676 Lundin taistelussa. Hän astui Ruotsin sotapalvelukseen v. 1639 ja yleni vuoteen 1649 mennessä kapteeniksi Viipurin ratsuväkirykmentissä. Herman aateloitiin myös nimellä von Burghausen ja kirjattiin v. 1652 Ruotsin ritarihuoneeseen (ruots. aatelissuku nro 560, myöh. suom. aatelissuku nro 45). Tällöin hän sai läänityksiä "under ärftlig frälse" Savosta, Kerimäen pitäjästä. Niihin kuuluivat kaikkiaan 18 talon verot, mm. Moinsalmi eli Moisund (5 taloa), jonne hän perusti säterin. Valtiopäiville hän otti osaa useina vuosina. Lisää läänityksiä hän sai Muolaasta 1650‒1670 -luvuilla (10 taloa). V. 1667 maaomistukset vielä lisääntyivät Narvassa (Kotko) ja myös Sulkavalla ja Säämingissä (Tynkkylänjoen kartano Savonlinnan lähellä). Herman v. B. avioitui Helena von Strassburgin kanssa, joka oli myös baltiansaksalaista aatelia. Pariskunta sai 10 lasta, joista poikia oli 7, ja kaikki päätyivät sotilaiksi.

Herman von Burghausen yleni sotilasurallaan ripeästi. 1660-luvulla hänelle myönnettiin lupa värvätä Savossa rakuunapataljoona. Värväyksen houkuttimena oli lupaus autiotilasta ja vapautus veroista. Tämän Karjalan rakuunarykmentin everstiksi hänet nimitettiin v. 1669. Rakuunarykmentti tunnettiin mustista lipuistaan (Savon jousi mustalla pohjalla). Sen upseereina oli useita päällikön omia sukulaisia. Tanskan sodan sytyttyä rykmentti komennettiin Etelä-Ruotsiin, jossa se osallistui kuuluisaan Lundin taisteluun 4.12.1676. Taistelussa molemmat kuninkaat, Tanskan Kristian V ja Ruotsin Kaarle XI itse johtivat joukkojaan. Burghausenin rakuunat taistelivat äärimmäisinä vasemmalla siivellä, ottivat vastaan tanskalaisten päähyökkäyksen ja taistelivat 'viimeiseen mieheen', vaikuttaen siten taistelun lopputulokseen (Ruotsi voitti) ‒ mutta eversti Burghausen itse kaatui joukkoineen, samoin hänen veljenpoikansa Johan von Burghausen. Rykmentin Tanskalle menettämää mustaa lippua säilytetään Kööpenhaminan museossa.

Eversti Herman Johan von Burghausen (k. 1708) (5) oli vanhin perheen 10 lapsesta. Hänet nimitettiin Viipurin 2. rakuunarykmentin vänrikiksi v. 1668, sitten luutnantiksi. Nimityksen Karjalan ratsuväkirykmentin kapteeniluutnantiksi hän sai v. 1682, edeten lopuksi v. 1702 everstiksi. Herman Johan osallistui suureen Pohjan sotaan Liivinmaan joukoissa, joiden ylipäällikkönä oli kenraali Lewenhaupt. Puolassa (nyk. Valko-Venäjää) Venäjän keisari Pietari Suuri voitti ruotsalaiset, ja Herman Johanin kohtalona oli, kuten isälläänkin, sankarikuolema sodassa. Hän kaatui Lesnajan (Liesnan) taistelussa 29.9. 1708.

Herman Johan omisti isänsä jälkeen Kerimäellä Moinsalmen säterin, jonka hän antoi v. 1679 huomenlahjaksi ensimmäiselle vaimolleen Anna Sofia Pistolhjelmille (k. 1698). Anna Sofian isä oli eversti Erik Pistolhjelm (aatelissuku nro 492), joka oli palvellut ennen aateloitumistaan majurina tyttärensä tulevan apen, eversti Herman v. Burghausenin joukoissa v. 1649. Perheeseen syntyi 10 lasta, joista 8 poikaa ja kaksi tytärtä. Anna Sofian kuoltua Herman Johan avioitui viimeistään v. 1699 Anna Elisabet Rehbinderin kanssa, jonka kanssa hän sai kolme lasta:

• Herman Johan (s. 1700 - , k. 1757 Espoo, Albergan kartano), kersantti, pso Juliana Dorothea Gyldenär. Perheeseen syntyi 11 lasta, useimmat Vihdin Jättölässä.
• Maria/Helena Sofia (n. 1705 - 1777), esipolvikaavion lähtöhenkilö, pso n. 1720 vääpeli Nils Qvist (n. 1694 - 1756). He saivat 10 lasta ja asuivat pääasiassa Rantasalmen Parkumäessä nro 16.
• Herman Gustaf (1705 - 1727), korpraali, kuoli 21-vuotiaana.

Herman Johanin toinen avioliitto oli kestänyt vajaat 10 vuotta, kun eversti kuoli v. 1708. Anna Elisabetin vaiheista miehensä kuoleman jälkeen kerrotaan jäljempänä Rehbinder-suvun yhteydessä. Tytär Maria/Helena Sofia avioitui nuorena. Hänelle ja Nils Qvistille syntyi kymmenen lasta. Perhe asui pääasiassa sotilasvirkataloissa Rantasalmella, viimeiset vuotensa kersantin puustellissa Parkumäessä nro 16, jossa sittemmin asui heidän poikansa kersantti Carl Qvist (1731‒1794) vaimonsa Katarina Harlinin kanssa. Carlin sisar Katarina Charlotta Qvist (1729‒1813) ja puolisonsa Josef Hypén (1730‒1790) ovat esivanhempiani.

Moinsalmen säterin myöhempiä vaiheita

Rauhan palattua suuren Pohjan sodan jälkeen v. 1722 Herman Johan v. Burghausenin pojat 1. avioliitosta jakoivat perintömaansa siten, että Erik Johan (1688‒1735) peri Moinsalmen ja Reinhold Johan (1697‒1741) Tynkkylänjoen kartanon. Venäläiset polttivat Moinsalmen päärakennuksen v. 1711, mutta tilalle rakennettiin uusi. Erik Johanin kuoleman
jälkeen Moinsalmen kartano oli hänen perillistensä omistuksessa. 1700-luvun puolivälissä omistajasuku vaihtui. Siellä asuivat mm. leskirouva Gertrud Magdalena Pistolekors poikiensa Herman Johanin ja Joakimin sekä uuden puolisonsa kersantti Nils Johan Nykoppin kanssa. Seuraava omistaja oli Carl Fredrik Wulfert, jonka vaimo oli Catharina Christina Alfthan. Heidän tyttärensä Hedvig Christina Wulfert avioitui kornetti Georg Reinhold von Brandenburgin kanssa. Tämä oli jälleen Burghausen-sukua: hänen äitinsä oli Vendela Helena von Burghausen, jonka vanhemmat olivat Säämingin Tynkkylänjoen perinyt Reinhold Johan von Burghausen ja Helena Elisabet Grotenfeldt. Georgin isä oli eversti Gustaf Wilhelm von Brandenburg.

Moinsalmen säterin asukkaina ei enää 1790-luvun jälkeen näy von Burghausen-sukua, mutta Moinsalmen tila on edelleen olemassa. Muutamien omistajanvaihdosten jälkeen tilaa on isännöinyt 1900-luvun alusta lähtien Silvastin, myöh. Silvaniemen suku. Nykyinen päärakennus on valmistunut v. 1827. Pihapiirissä on vielä 1700-luvulla rakennettu päärakennus (toimii aittana nykyisin) sekä 1/3 siitä rakennuksesta, jossa Anna Elisabet Rehbinder ehkä asui palattuaan lapsineen vankeudesta Venäjältä isonvihan aikana.

REHBINDER-SUKU

Maria Sofian äidin, Anna Elisabet Rehbinderin, isälinja on vanhaa baltiansaksalaista aatelissukua. Se on lähtöisin Saksan Westfalenista, josta suvun jäseniä siirtyi Kuurinmaalle jo 1200-luvulla, ehkä kalparitariston mukana. Suvun vanhin tunnettu esi-isä oli Gerdt I Rehbinder, joka 1400-luvun alussa sai haltuunsa Lassenin ja muita maatiloja Väinänlinnan (Daugavpils) seudulta nykyisten Latvian ja Liettuan rajamailta. Häntä pidetään kaikkien tutkittujen Rehbinder-sukuhaarojen kantaisänä. Hänen jälkeläisensä Wilhelm Rehbinder (välissä olevat esi-isät eivät ole tiedossa) peri Gerdtin saamat Kuurinmaan läänitykset (Lassenin, Lassenbeckin ja Brunnenin tilat), joiden "arvherre" hänen mainitaan olleen. Wilhelmin poika Henrik II Rehbinder (k. 1603 Tallinna) sai omistukseensa edellä mainitut isänsä tilukset Kuurinmaalta sekä v. 1560 Wagenküll- ja Löweküll-nimiset tilat Liivinmaalta. Hänen puolisonsa oli Anna von Meppen. Henrik II sai surmansa kaksintaistelussa Otto von Krummessin kanssa.

Henrik III Rehbinder (n. 1560‒1630) (6) sai hänkin perinnöksi Lassenin, Lassenbeckin, Brunnenin ja Wagenküllin, jotka hän sittemmin menetti siirryttyään Puolan palveluksesta Ruotsin sotapalvelukseen. Hän sai omistukseensa myös Virosta Kurrisaaren (Polli) sekä Liivinmaalta Klingenbergin ja Löweküllin, joille hän sai vahvistuksen Puolan kuninkaalta Sigismund III:lta ja Ruotsin kuninkaalta Kustaa II Adolfilta. Henrik III Rehbinder astui v. 1601 Ruotsin palvelukseen osallistuen Pärnun lippukunnan ratsumestarina Kirkholman taisteluun vuonna 1605 Liivinmaalla. Siirryttyään Ruotsin puolelle hän menetti omaisuutensa Kuurinmaalla, mutta sai korvaukseksi Huittisten pitäjän Satakunnassa. Henrik III sitoutui varustamaan läänityksestään 200 ratsumiestä v. 1610, jolloin hän sai läänityksekseen myös Ruuhijärven neljänneskunnan Nastolasta. Hän oli jäsenenä Kustaa II Adolfin nimittämässä toimikunnassa, jonka tehtävänä oli tutkia aateliston oikeuksia maaomaisuuksiin. Henrik III:n puoliso oli Anna Margareta von Hahnebohm.

Ratsumestari Bernhard I Rehbinder (n. 1580‒1626) (7) peri isänsä jälkeen em. Wagenküllin, Klingenbergin, Löweküllin ja Kurrisaaren ja omisti lisäksi Uddrichin eli Udrikun kartanon (1619) ja Kurtnan ym. Virossa sekä Kungslenan (ent. Skaraborgin lääni) Ruotsissa. Bernhard palveli Ruotsin hovissa Juhana III:n, Sigismundin, Kaarle IX:n ja Kustaa II Aadolfin aikana. Hän oli v. 1622 Länsi-Götanmaan ratsumiesten lippukunnan ratsumestari. Hän kaatui Wallhofin taistelussa 7.1.1626 Liivinmaalla Ruotsin ja Puolan välisessä sodassa. Mahdollisesti hän on se Berent Rehbinder, joka haudattiin 6.1.1627 Tallinnan Pyhän Nikolain kirkkoon.

Bernhardin puoliso oli Elisabet von Vietinghoff (k. jälkeen 1664), joka kuului vanhaan virolaiseen aatelissukuun isänsä puolelta. Äitinsä Stryk/ Strijk-suku on vanhaa baltiansaksalaista aatelia (ruots. aatelissuku nro 177). Elisabet sai v. 1628 kuningas Kustaa II Aadolfilta edesmenneen puolisonsa ansioiden vuoksi itselleen ja perillisilleen läänityksinä Kurrisaaren ja Klingenbergin. Valtakunnankansleri, kreivi Axel Oxenstiernalle v. 1644 lähettämänsä kirjeen mukaan hän oli vanhemmiten tullut sokeaksi. SukuForumissa on keskusteltu, voiko Elisabet olla Henrik IV Rehbinderin äiti, koska tämä syntyi v. 1604, ja Elisabet vihittiin Bernhard I Rehbinderin kanssa
vasta v. 1611 (Görlitzin mukaan). Ätten Rehbinder -kirjassa vihkivuosi on 1603, mutta toisaalta Elisabetin 1. aviomies kuoli vasta v. 1605. Mutta sattuuhan sitä paremmissakin piireissä ...

Vapaaherra, kenraalimajuri Henrik IV Rehbinder (1604‒1680) (8) oli Maria Sofian äidin isänisä. Hän aloitti sotilasuransa kuningas Kustaa II Adolfin aseenkantajana. Hän yleni luutnantiksi v. 1632, palveli sitten kuningatar Kristiinan henkirykmentin ratsumestarina jne., kunnes nimitettiin everstiluutnantiksi kenttämarsalkka, kreivi Gustaf Lewenhauptin henkirykmenttiin, everstiksi kuningatar Kristiinan henkirykmenttiin ja v. 1673 kenraalimajuriksi. Hän oli myös Suomessa olevan sotaväen komentaja ja Suomen kuvernööri. Vapaaherran arvo kruunasi hänen sotilasuransa 12.2.1680, mutta hän kuoli jo saman vuoden lopulla. Vapaaherrakirjeessä hänelle ja hänen jälkeläisilleen myönnettiin oikeus nimittää itseään Uddrich'in, Wagenküllin ja Kavantsaaren vapaaherroiksi. Henrik Rehbinder oli vaihtanut v. 1658 Hämeessä sijainneet tiluksensa Kavantsaaren tiloihin Jääskessä (Antreassa). Kristiina-kuningattaren lahjoitus v. 1663 sisälsi 22 tilaa. V. 1666 otettiin Henrikin rykmentin käyttöön Lavolan kartano Viipurin pitäjässä. ‒ Henrik oli Rehbinder-aatelissuvun nro 77 vanhemman suomalaisen, virolaisen, ruotsalaisen sekä nuoremman suomalaisen aatelissukuhaaran kantaisä sekä Gross-Goldenbeck-, Kotzum- ja Axbergshammar-nimisten kantatilojen kantaisä.

Henrik IV Rehbinder oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Hildegard Elisabet von Uexküll (k. 1679), jonka suku kuului vanhaan Baltian aateliin ja jonka esi-isiä voidaan seurata aina Kiovan suuriruhtinaisiin, ehkä jopa Rurikiin, Venäjän legendaariseen perustajaan saakka 800-luvulle. Henrikin kaikki 18 lasta, joista 5 kuoli pienenä, syntyivät tästä 40 vuotta kestäneestä avioliitosta. Perheen pojat ryhtyivät sotilasuralle, kuten aatelispojat yleensäkin. Kerrotaan, että kaikki 10 soturipoikaa osallistuivat samanaikaisesti johonkin taisteluun isänsä kanssa. Hildegardin kuoltua Henrik IV solmi toisen avioliiton v. 1680 Anna Olofintytär Buren (1624‒1690) kanssa, mutta liitto kesti vain puoli vuotta Henrikin kuoltua saman vuoden lopulla. ‒ Henrik IV haudattiin Tukholman Nikolain kirkkoon kupariarkussa, joka oli koristeltu kirjoituksin ja asein, mutta siirrettiin myöhemmin sukuhautaan Värmdön kirkkoon.

Vapaaherra, majuri Gustaf Rehbinder (1647 Tallinna ‒ 1696 Viipuri) (9) oli Maria Sofian äidin isä. Hän aloitti sotilasuransa Kaarle XI:n hovipoikana (livpage) v. 1662. Günthersbergin skoonelaiseen varuskuntarykmenttiin Riiassa hänet nimitettiin vänrikiksi v. 1671, sitten luutnantiksi Kustaa Hornin pohjanmaalaiseen rykmenttiin Riiassa, kapteeniksi Reinhold Modée:n rykmenttiin Malmössä ja Wangelinin rakuunarykmenttiin. Hän haavoittui 4.12.1676 kuuluisassa Lundin taistelussa Ruotsin ja Tanskan sodassa, samassa, jossa hänen Anna-tyttärensä appi, eversti Herman von Burghausen kaatui. Sen jälkeen v. 1678 Rehbinder oli ratsumestarina (kapteeni) Karjalan rakuunarykmentissä. Jääskessä sijainnut Niemen kartano tehtiin Karjalan ratsuväkirykmentin ratsumestarin puustelliksi, ja sen ensimmäiseksi haltijaksi tuli v. 1685 komppanianpäällikkö Gustav Rehbinder. Hän omisti myös Frösåker-nimisen tilan Kärrbossa Ruotsissa ja Lingsbergin Vallentunassa. Hän kuoli Viipurissa 49-vuotiaana, ja haudattiin Viipurin vanhaan tuomiokirkkoon komein hautajaismenoin yhdessä pienen poikansa Nils Christianin kanssa. Gustaf avioitui ruotsalaisen Maria Wärnschöldin kanssa, jonka vanhemmat olivat Ruotsin kuninkaan "oikea käsi", sotaneuvos, insinööri ja päämajoitusmestari Johan Wärnschöld (1610‒1674, ruots. aatelissuku 354) ja Maria Olofintytär Bure (1622‒1682).

Vapaaherratar Anna Elisabet Rehbinder (1681‒1760) (10), Maria/Helena Sofia von Burghausenin äiti, oli Gustaf Rehbinderin ja Maria Wärnschöldin kahdeksasta lapsesta vanhin. Hän avioitui eversti Herman Johan von Burghausenin kanssa 17-vuotiaana v. 1698, mutta jäi leskeksi vain 27-vuotiaana vajaat 10 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen puolisonsa Herman Johan von Burghausenin kaaduttua Lesnajan taistelussa v. 1708. Isoviha koetteli perhettä muutenkin: venäläiset polttivat Moinsalmen kartanon, ja Anna Elisabet ja hänen kolme pientä lastaan joutuivat vangeiksi v. 1711, mutta he vapautuivat ja palasivat vuoden kuluttua. Anna Elisabet solmi v. 1714 toisen avioliiton venäläisen majurin Stefan Pepin Duhailan (Dukailon) kanssa, mutta tämän ja syntyneiden neljän lapsen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Hän asui vuosina 1754‒1760 kuolemaansa saakka Joroisten Kerisalossa (Hoviniemen kartanossa), jota hallitsi siihen aikaan hänen poikapuolensa Reinhold Johanin poika Herman Berndt von Burghausen (1727‒1793).

Muita Rehbinder-suvun jäseniä

Rehbinder-sukuun kuuluu lukuisia merkittäviä henkilöitä, joista tässä mainittakoon em. Gustaf Rehbinderin veli, vapaaherra, eversti Bernhard Rehbinder (s. 4.7.1639, k. 9.7.1705 Vehmaa, Nuhjalan kartano). Hän oli Rehbinder-suvun nk. vanhemman suomalaisen haaran kantaisä. Hän omisti tiloja sekä Virossa että Suomessa, mm. Brännbodan Västanfjärdissa ja Palkkisten kartanon Vehmaalla (kuuluu nykyään Uuteenkaupunkiin). Hän avioitui äitipuolensa Anna Buren sisarentyttären Elisabet Munck af Fulkilan (1643‒1699) kanssa v. 1662. Vehmaan Nuhjala on ollut Munck-suvun omistuksessa. Avioliitosta syntyi 12 lasta. Toisen avioliiton Bernhard Rehbinder solmi (Christina) Elisabet von Burghausenin kanssa, joka oli Herman Johanin nuorin sisar ja siten Anna Elisabet Rehbinderin käly. Tämä avioliitto jäi lapsettomaksi.

Bernhardin pojanpojan poika oli kreivi Robert Henrik Rehbinder (s. 15.7.1777 Paimio, Viksbergin kartano, k. 8.3.1841 Pietari). Hän oli merkittävä valtiomies Suomen suuriruhtinaskunnan alkuaikoina. Hän toimi mm. valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä v. 1811‒1841. Koulutukseltaan hän oli lakimies ja toimi hovioikeudenneuvoksena v. 1811‒1822 Turun hovioikeudessa. Kreivin arvon hän sai v. 1826, ja todelliseksi salaneuvokseksi hänet nimitettiin v. 1834. Useat Helsingin kadut on nimetty hänen mukaansa: Iso ja Pieni Roobertinkatu, Henriksgatan (Heikinkatu, joka oli nykyisen Mannerheimintien eteläosa) ja Rehbinderintie. Robert Henrik avioitui v. 1805 tukholmalaisen Anna Elisabeth Charlotta Hedenbergin (1788‒1845) kanssa. Avioliitto oli lapseton, mutta pariskunta otti kasvattilapsikseen kreivin äidittömän serkuntyttären Lovisa Jägerhorn af Storbyn sekä kreivittären veljenpojan Carl Ludvig Hedenbergin, jotka sittemmin avioituivat ja perivät Viksbergin kartanon Paimiossa.

Tutkimukset jatkuvat Maria Sofia von Burghausenin muiden esipolvisukujen (von Strassburg, von Vietinghoff, Nassokin, von Uexküll, Wärnschöld ja Bure) parissa.

Klikkaamalla alla olevaa linkkiä saat sen näkyviin suurempana.

Avaa esipolvitaulu tästä pdf-tiedostona.