Mää ole Kallio Eero, paljasjalkane halikkolaine ainaki kymmenennes polves, suoras isälinjas, vaik nykysi kortteeranki muhal. Tai oliskos pare tituleerata vaa Välima poik mite mut uutena tunnetti tai eikait se olis iha vääri kutsu nykysi vaik Kujanpä isännäks.

Sattusi taas olema tos syyskokoukses, vaik luuli sen iha tavallise kuukauskokoukse olema. Orotteli siin sit esitelmä alkku, ku ykskaks honasi, ett puhutaanki muust ja em mää siin kerkiny eres kissaa sanoma ku nuija kopaht pöyttä, ja nii sit hallitukse jäseneks päärytti. Ei sikses, olen mää ain huutoon vastanu, tuppisuu äijä.

Päätöinän mää ole ajautunu teollisuure palvelukse, vähä niiku puolvahinkos, vaik kyl esi-isist löytty senki sorti osaji. Mu isoisän isä toimis prossessiteollisuures, tuhatkahreksasaraluvu loppupuol, Wiurilas! Sama hommaa määki joksiki teen mitä Kustuki sillo. Koita pittä tuotantovehke kunnos ja toiminnas, ja ain jotta uutki tule värkätty. Mää kyl ole tol kappaleautomatoinni puol enemmä suuntautunu, aikoinas elekroniikkafirmois ja nykysi sit vähä krouvimmis lopputuotte puulaakeis.

Mul o joksiki selvä kaksjakosuus suvus. Isän sukujuure ova Halikos tai ainaki likipitäjis, jotta poikkeust lukuottamat ja äiti ova Jaakkimas jotta poikkeuksi sit kans jossa muhal Karjalas. Mausteen viel äirinäiri suku joka ol kreikkalaiskatollissi joit nykysi sanota ortorokseiks.

Tais ol jotta kahreksakytluvu loppu ku josta ilmestys sukututkimus isälinjast muust viispolve ylöspäi. Sel pärjättiiki mont vuot. Sit siihe tul vähä lissä yhreksäkymmenluvul. Äiri puol ol hiljasemppa ja isä usse totes, ett häne sukus o tutkittu. No olis näkemäs nykysi, ja vielki olla alus! Sit viime vuossara lopul ilmestys mun äirinpuolt isomummu tyttönime, Kuisminie sukukirja. Siel onki virei vetäji ja olla mont kertta jo kokoonnuttukki yhte. Määki melkke alust ast. Sit jokune vuos ilmestys Lääperie sukukirja. Äiriäiti tyttönimi meina.

Mu ensmäse haparoiva tutkimukse ol joskus tän vuostuhanne alkupuol ku netis simmosilki sivuil eksysi. No olinha mää siirtäny kaik tieros oleva erillise tutkimukse ekselitaulukko sitä enne, mut niist myöhemmi. Mun veljen sit lopultas tartut muhu sukututkimukse kipinä ku kertos mitä hää ol essi kaivanu. Enste sit rupesi netis hakema ja opettelema jo tieros olevi esivanhemppi ja aika äkki löysi vanhoist tutkimuksist sit virheiki. No see vaa lisäs mul mielekiintto. Hain enste vaa suori esivanhemppi mut sit jossa vaihees rupesi ain hakema myös kaik lapse ja mahrollise tiero heist. Nii uusist ku jo tieros olevistki.

Kakstuhatkuus mää sekosi sit ton DNA-tutkimukse pauloihi. Mennä rätkäyti netist simmose testi ja kuukaure kahre pääst sain Y-DNAst tuloksi. Mää ymmärtäny niist mittä, jotta lukui vaa. Olin kyl sen verra tietone neljäst emäksest ja niit oroti näkevän mut ei niit missä näkyny. Teeti sit äirin puolelt tutkimukse kans ja niis tuloksis jo neljä kirjaintki löytys, mut ol taas ooroi kirjaimi ja lukuiki. Sii se talvi huraht ku selviti mitä mikäki tarkotta. Aika äkki liittysi Suomi-DNA projektiinki ja ole aika aktiivisest siinki hääränny. Mul o nyyki jokune testipussi orottamas, ku kaik ei ol ton netin kans oikke sinui, nii o helpomp hyppä mukka ku saa koht hölisäs oma piene pussuka. Sil taval mää sain sit myös mun enon ja setän innostuma ja mul o nyy kaikkie mu isovanhempie haplot tieros. Ja ku me suomalaise olla pien kansa nii testie mukka mun isoisät, joist toine maaviljel Halikos ja toine käyt mylly Laatoka rannal ova kaukassi sukulaissi rohkja kuurenkymmene sukupolve takka. Olenki leikkisäst sanonnu heirä killune samois kulkusis Jeesukse aika mut lisänny kiiruust, ett ei sunka niis.

Kaikke mielenkiintosemppi ja työläämppii samal ova simmose, usse rengi tai piia mikkä ei kaua pysy paikallas. Yksiki esi-isä o samas rippikirjas varma kuures paikka ja sentä jonku vuore kerkis naapurikunnaski olema. Mut sillo ne henkilö tavallas tule pal tutummiks ku seura ja samallas ajattele mitä kaikke ovakka tehne. Ollaanki velje kans naurettu, ett tierätä paremmi satoi vuossi jo kuolleen ollei sukulaissi ku täl hetkel elävi, vaik nyy pikkuserkui. Yks esiäiti ja häne vanhemma tuot mont valvottu yät kunnes lopultas pala palalt alko selviimä. Nimismies Sevon, äsköse flika isä, osas hyvi valit simmossi paikkakuntti mis kirkokirja tuliva tuhoutuma. Vielki häne kuolemas o hämärä peitos vaik aikka ei oo ku parisata vuot menny. Syntysi ol Paimjost ja kuulus isänpuolt Sevoniukse pappissukku mikkä oliva pitkält toistsata vuot Paimjo pappisvirois. Äiri puolelt ku tarpeeks takasi päi mennä tule vähä aatelisvertaki ja jos netis olevi tutkimuksi eres puolikski o uskomist nii lopultas kuninkaitaki. Ite en oo Ritarihuoneel viel aikkaani kuluttanu. Ehkä viel sinki kerkki.

Se o ain tosi ylevä hetki ku saa varmistukse johonki asja, mitä o voinu ehto ehton perä hakke. Vaik ole viel iha alottelija nii mukavi sattumuksi o jo tukuttain. Kertosinki jo, ett äiriäiri suku ol ortoroksei ja siks vähä vaikjemppi haettavi. Tos deeänaa-tutkimukses kuitenki ova noi suora isä- ja äitlinja tärkkei nii koiti kerra neti kaut katto henkikirjoist äitlinja sukujuuri. Tiesi vaa nime, patronyymi, syntymävuore ja paikkakunnanki. Sit Kurkijoe henkikirjoi tiirama, pitkä aja pääst oli joksenki varma, ett esiäit olis Vavulini flikoi. Kerra sit eno luo olles rupesi epäilyjän hänel julki tuoma. Eno pomppas ylös ja men kamari, tul kappale aja pääst takas suure perheraamatu kans. Siihe ol mummo aikoinas tälläny ylös kaik häne esivanhemma mikkä ol tuntenu tai mist ol juttu kuullu ja siel mummun isoäitin isä ol ja juur samane Vavuli. Ain tarttis osat avat suus oikjas paikas, ja korva olis voine ol paremmi auk sillo ku isovanhemma viel eli.

Taisi mainitakki, ett tälläsi ne ensmäse eri aikka oleva tutkimukse ekselin kaa sama taulukko. No alo sitä sit täyrentämä ku tietoi alkas lissä tulema, ja omas käytös se ol iha luonnikaski. Yhte aukkeema men kymmene polve ja siin ol tärkkeemmä tiero heti näkyvil ja kommenteis sit kakara ja muut tiero. Mut nyy se alkka ol jo hiuka hankala ku esivanhemppi o tieros jotta likemmäs kolsata ja lapsiki puoltusina varma pareil keskimääri. Yhreksäntoist erääl esi-isäl taitta ol enite mut muijatas hää ol kerra joutunu uusima. Nii pal lapsvuotesse entisaikka naissi menehty. Nii o pitäny mont kertta hommat jotta alan ohjelmistoi mut ain vaa jääny. Lopultas sit simmose sai aikaseks ja nyy sit meneki muutama ehto tietoje siirros. Helppooha se valmiitte tietoje siirto o mut aikka seeki vie. Samal sit tule tiero tarkistettu ja mieliin palauttettu.

Itten iloks ku ole tehny, ainaki toistaiseks, ole ruukannu pan nime simmot ku ne ensmäse kerra o ylös tällätty, ellei selvi lapsuuksi o sattunu. Ole ain ollu kiinostunu nimist niiku kartoistki, nii ja murtte ova aika liki mun syräntän, jokku varma huomanekki. Kyl mää sen tierä, ettei kettä niil nimil sunka kutsuttu oo, mut tuski nykysel Suomel käännetyilkä. Kait siin tul väkisinki keksitty selvittävi apusanoi lissä ku joka töllis ol Jussei ja Marei. Samal voi nimist seurat mist päi ova tuule millonki puhaltanu. Mää pelkkä kauhjast, jos nykyne meno jatku, ett parisara vuore pääst joku sillone tutkija tällä munki nime ylös Eric Rockina.

Ole joskus hunteeranu olisik koska ruvennu sukku tutkima, ellei se ois näi helppo ku nykysi, meina ku tota netti käyttä. Voit pomppi rippikirjois paikkakunnalt toisel yhres hujaukses ja tietty HisKist ja KATIHAst o mahroto apu alkuvaihees. Kyl ain mene tavallise hiljaseks ku jokku vanha konkarit jutteleva mitä kaikke vaiva hee ova joutune näkemä kaivaes tierojyvässi essi. Itekki joskus vähä maakunta-arkistos jotta visasemppi kohti setviny, mut ei siel simmot kehta tuuletta ku kotisohval.

Avot, huoliiko ennee vesuta lämpimiksee, alkaa jo kehtoittaa. Mie toivotan jokkaisel siunaust ommii tutkimusloihi. Työn ku näkke nii tekijän tuntee, usot sie?