Vuoden vaihtuessa uuteen saimme kuulla pitkäaikaisen ja merkittävän jäsenemme Tuula Virsun poismenosta. Tuula toimi vuonna 1985 perustetun yhdistyksemme sihteerinä vuodet 1987–1989 ja taloudenhoitajana 1990–1992. Sen jälkeen hän oli pitkään hallituksen jäsenenä. Kunniajäseneksi hänet valittiin vuonna 2015.

Oli sekä Tuulan työpaikan että salonseutulaisten sukututkijoiden onni, että hän vuonna 1986 tuli töihin Salon kirjastoon. Silloin ei osattu edes haaveilla nykyisistä digitaalisista palveluista. Sukututkijoille hankittiin mikrofilmejä ja -kortteja kaukolainoina muista kirjastoista. Yksi Tuulan töistä oli hoitaa aineiston varauksia. Kärsivällisesti hän opasti meitä IGI-korttien käyttöön ja rullakoneen käytön salaisuuksiin. Yhdistykselle saatiin kirjastoon oma korttilukulaite 1990-luvulla. Tuula hoiti myös siihen liittyvät varaukset ja hankinnat. Kirjaston Salo-kokoelman kartuttaminen oli Tuulalle sydämen asia. Hänen ansiostaan kirjastoon hankittiin sukututkijoita hyödyttävää kirjallisuutta.

Tuulan omat sukujuuret olivat puoliksi Karjalassa ja puoliksi Varsinais-Suomessa. Isän puolen sukuyhteydet liittivät hänet myös Salossa toimineeseen Säkkijärvi-kerhoon, jonka sihteerinä hän toimi. Tuulan ideoimana julkaistiin vuonna 1996 Säkkijärvi kuvamuistoina -kirja. Hän oli mukana muidenkin karjalaispitäjien sukuhaarojen tapaamisissa, tiedonkeruussa ja julkaisuissa. Retket itärajan takaisille seuduille innoittivat Tuulaa. Hänen muistellaan olleen varsinainen tietopankki kaikissa matkakohteissa, vaikka mukana oli virallinenkin opas. Äidin puolen sukujuuret ulottuivat moniin Salon ympäristökuntiin. Åvikin lasitehtaan kautta juuria oli myös Ruotsissa ja Saksassa.

Tuula kävi ahkerasti sukututkimustapahtumissa ja jakoi tietojaan meille kaikille. Hän piti kansalaisopistossa kursseja ja esitelmöi yhdistyksemme kokouksissa eri aiheista, mm. perukirjoista, lasinpuhaltajista ja maaseudun ammateista. Vuosina 1988 ja 1992 koottiin sukututkija luettelo yhdistyksemme jäsenistä, ja vuonna 1994 julkaisimme 3-osaisen monisatasivuisen esipolvitaulukokoelman. Tuula kokosi kaikkien niiden aineistot ja toimitti ne monistuskuntoon. Yhdistyksemme järjesti vuodesta 1987 alkaen omia näyttelyitä ja osallistui moniin yleisötapahtumiin, mm. ensimmäisille valtakunnallisille sukumessuille Turun messukeskuksessa vuonna 1992. Meillä oli omat näyttelyosastot, joihin Tuula oli mukana ideoimassa sisältöä. Hän oli aina vapaaehtoisena näyttelyvalvojana.

Tuulalla oli tarkka muisti siitä, mitä sukuja tai paikkakuntia kukin tutki. Monet kerrat saimme vinkin tai valokopion omiin sukuihin liittyvistä asiakirjalöydöistä, jotka olivat tulleet Tuulaa vastaan hänen omien tutkimustensa yhteydessä. Hän oli aina iloisena valmis auttamaan, ja häneltä voi kysyä ”tyhmiäkin” kysymyksiä. Tuulalla oli haaveena laatia selvitys Salon ensimmäisistä asukkaista – seppä Laurin aikalaisista alkaen. Tiedossa ei ole, saiko hän koskaan tutkimustaan valmiiksi. Aivan kaikista tekemisistään ei Tuulakaan puhunut. Annikki-ystävä kertoi: ”Pidin aina ennen Tuulaa semmoisena "kirjatoukkana". Sitten selvisi, että hän kirjaili pöytäliinoja. Se oli mielestäni niin yllättävää, että olin aivan ihmeissäni.”