Olen syntynyt 1947 Nummella maatilan poikana. Opiskelin farmasiaa ja suoritin proviisorin tutkinnon. Aluksi olin töissä yksityisapteekissa. Pääsin puolustusvoimien palvelukseen Sotilasapteekkiin, jossa vierähti vajaat kaksitoista vuotta, pääosa ajasta ”sotilasapteekkarina”. Yksityisapteekkariaikaa kertyi yli kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Sattumaa oli, että eläkkeelle siirtyminen tapahtui päivälleen 40 vuoden kuluttua töiden aloittamisesta proviisorina.

Isälinjassa olen sukutaustaltani vallonien (vaihtoehtoisesti flaamien) vasaraseppien jälkeläinen. Kuulun myös kiikalalaiseen Kiion sukuseuraan. Äidin puolelta olen toisaalta Nummella 1700-luvun alussa vaikuttaneen pappi Simo Salinin jälkeläinen ja toisaalta Valkjärven Laihasten jälkeläinen.

Ensimmäiset kontaktini sukututkimukseen sain Kiion sukuseuran kokouksissa 1980-luvulla. Sen jälkeen 1990-luvulla selvitin Laihas-taustaani ja noin vuonna 2005 selvisi vasaraseppätaustani. Sen sukuniminä esiintyvät Gevert ja Jäfvert.

Matkan varrella sukututkimus on paljastanut mielenkiintoisia tietoja. Esim. Ruotsista rantautui Fagervikin ruukkiin esi-isäni Jäfvert vuonna 1720 toimien ruukissa vasaraseppänä (hammarsmed). Hänen jälkeläisiään siirtyi Perniön suuntaan toimien eri ruukeissa, mm. Kuustossa. Myöhemmin tapahtui muuttoa sisämaahan päin. Vuodelta 1790 löytyy merkintä ammatin vaihdosta torppariksi (mylläriksi). Uusi asuinpaikka oli Vihdin Vanjärvellä, Mettämyllyn torppa, Maijanojan varressa noin 70 vuoden ajan. Suvussa oli havaittavissa sosiaalista nousua myöhemmin, kun esim. isoisästäni, torpparin pojasta tuli adoption kautta talollinen.

Laihasten suvussa Kannaksen Valkjärvellä kirkkovahdin ja samalla kirkonkellojen soittajan tehtävä periytyi neljässä polvessa. Itse edustan viidettä polvea ja pääsin soittamaan kirkkojärvestä löytynyttä kirkonkelloa eräällä Kannaksen matkallamme.

Venäjän arkistoihin ja järjestöihin olin yhteydessä useita kertoja, kunnes vuonna 2011 FSB:n eli Venäjän turvallisuuspalvelun arkistosta tuli allekirjoitettu asiakirja, josta sain osittain vastauksen äitini enon kohtaloon. Inkerinmaan Lahdenkonnussa perheineen asunut Juho Laihanen oli pidätetty vuonna 1935, ja hänen maineensa oli palautettu vuonna 2001. Tietoa ei tullut Juhon siirrosta Kazakstaniin eikä perheen muiden jäsenten kohtalosta.

Lähetin taannoin Amerikkaan DNA-näytteen. Tuloksen perusteella eräs Gävert-niminen henkilö Suomesta otti yhteyttä. Hänen sukuhaaransa oli tullut Ruotsista noin 1850-luvulla Perniön Mathildedalin ruukkiin, jossa suku oli työskennellyt kolmessa polvessa. Olen hänen isänsä 11. serkku.

Toinen yhteydenotto tuli Ruotsissa syntyneeltä ja siellä asuvalta noin 40vuotiaalta Laihas-taustaiselta mieshenkilöltä. Hänen äitinsä oli syntynyt Suomessa vuonna 1939 ja oli jäänyt sotalapsena Ruotsiin. Äiti ei ole ollut halukas kertomaan mitään suomalaisesta taustastaan pojalleen. Äidin tarinan tuntien osasin antaa pojalle selvityksen ruotsin kielellä. Sukulaisuutemmekin selvisi. Olemme pikkuserkkuja.

Lupauduin määräaikaiseen vajaan vuoden mittaiseen hallitustyöskentelyyn, joka on ollut mielenkiintoista ja avartavaa. Työskentely on ollut hyvin johdettua, ammattitaitoista ja innostunutta. En näe mahdollisuutta jatkoon, koska vanhat harrastukset, kuten haitarinsoitto ja kuorolaulu kansalaisopiston opintopiireissä vievät runsaasti aikaa. Näin ollen luovutan paikkani nuoremmille voimille.