Yli 40 vuotta sitten kiinnostuin sukututkimuksesta. Tampereen sukututkijoiden kurssilta jäi neuvo olla yhteydessä vanhoihin sukulaisiin. Sen tein onneksi heti. Sain pari kirjettä äitini tädiltä Imatralta, ja mikä tärkeintä, valokuvia. Ehdimme vielä tavatakin. Myöhemmin tapasin vielä hänen tyttärensäkin. Äidilläni ei ollut tietoa omista juuristaan. Niinpä sain ajatuksen selvitellä hänen syntyperäänsä 50-vuotislahjaksi. Lähettelin virkatodistuspyyntöjä ja sainkin. Karjalaisesta paljastui lähes keskisuomalainen.

Isäni äidin sisarukset päättivät kokoontua 1970-luvun lopulla, ja erimuotoisia sukujuhlia vietettiin koronakurimukseen asti. Sisaruksia oli 13 ja ikähaitari 25 vuotta, väkeä oli runsaasti, ja sukujulkaisukin julkaistiin. Vuodet tekivät tehtävänsä ja osallistujat vähenivät. Suku vieraantui toisistaan. Simulan suku on kotoisin Satakunnan Kiukaisista. Isäni isän suku on myös Satakunnasta Eurasta, Juhola-nimisiä.

Itse olen Eurassa syntynyt, kouluja käynyt Säkylässä, Porissa ja Uudessakaupungissa, opiskellut Tampereella. Työuran olen aloittanut Varkaudessa lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja Porin kautta päätynyt Saloon vanhustenhuollon eri tehtäviin. Juntti-sukunimeä olen kantanut vuodesta 1976. Tämä sukuhaara on Kalannista kotoisin, ja sukukirjakin on tehty joitain vuosia sitten. Oma perheeni koostuu kolmesta lapsesta perheineen, lapsenlapsia on kahdeksan. Isäni ja veljeni asuvat Eurassa. Salossa ei sukulaisia juurikaan ole.

Eläkkeelle jäin Salva ry:n toiminnanjohtajana vuosi sitten. Eläkkeelle jäädessäni oli selvää, että sukututkimus saa enemmän aikaa päivissäni. Vuoden aikana olen liittynyt Geniin, tehnyt DNA-testin, kuunnellut lukuisia kiinnostavia esityksiä etänä ja livenä. Olen myös liittynyt moniin FB-ryhmiin, joissa parviälyllä neuvotaan kysyjiä. Olemme matkailleet sukuni asuinpaikoilla ja hautausmailla. Digiarkistosta olen löytänyt uutisia ja kuulustelupöytäkirjoja, erityisesti äitini äidinisästä. Viimeisimpänä osallistuin kansalaisopiston valokuvien skannauskurssille.

Oma kiinnostukseni on tällä erää äitini äidin eli Helsingin mummun vanhemmissa ja heidän lähiperheissään 1850-luvulta eteenpäin (Pietinen, Edman). Kuolema on ollut monen kohtalo jo hyvin varhain. Selvittämättä on vuoden vanhan loislesken äpärän elinpaikka Ilomantsin Möhkössä ennen tämän Viipuriin muuttoa. Hämärän peitossa on kahden täti-ihmisen muutto Kanadaan ja toisen sieltä Neuvostoliittoon. Mietin myös, miten saman torpan veljeksistä toisesta tulee valtiopäivämies, toisesta kirvesmies. Kaiken kaikkiaan olen toiminut päinvastoin kuin neuvotaan. Järjestelmällisyyttä ei ole juurikaan, olen poukkoillut siellä täällä aina sen mukaan, mitä on löytynyt ja mikä houkuttanut. Lähteiden merkitsemisen tärkeyden olen muistanut!

Salon Seudun Sukututkijoiden rivijäsen olen ollut kauan. Jäsenkyselyssä taisin vastata ”ehkä” kun kysyttiin kiinnostusta osallistua enemmänkin – ja niinpä aloitan hallituksen jäsenenä. Asiantuntijuutta en lupaa, innostusta itse asiaan kylläkin.