Kirkkohallituksen maaliskuinen yleiskirje

Kuluneen kevään jälkeen vuosien 1910 - 1960 kirkonkirjojen tietojen saamisesta on tullut entistä hankalampaa. Nykyaikaan ulottuvien sukukirjojen teosta on tullut hitaampaa ja työläämpää.

Suositus: ei omatoimista tutkimista

Korkein hallinto-oikeus antoi 16.11.2010 päätöksen, jolla se epäsi valituksen tehneeltä sukututkijalta pääsyn omatoimisesti tutkimaan sataa vuotta nuorempia kirkonkirjoja, koska arkaluontoisia tietoja ei voi erottaa muista tiedoista. Arkaluontoisia ovat esimerkiksi merkinnät sairauksista, huostaanottopäätöksistä, viittaukset rikosrekisterimerkintöihin ja jopa merkinnät kirkkoon kuulumisesta, kasteesta ja rippikoulusta.

Kirkkohallituksen hallintoosaston mielestä korkein hallintooikeus oli halunnut päätöksellään korostaa yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa suhteessa sukututkimukseen. Tästä syystä kirkkohallitus antoi seurakunnille 10.3.2011 yleiskirjeen, jossa se suosittaa jatkossa yhtenäiseksi käytännöksi sitä, että sukututkija saa tutkia vain 100 vuotta vanhempia kirkonkirjoja ja niiden mikrofilmikopioita.

Kirjavaa käytäntöä

Seurakuntien ja seurakuntien keskusrekisterien nykykäytäntö on ollut kirjavaa. Pääosin omatoiminen tutkimustyö on ollut sallittua noin vuoteen 1962 asti, jolloin siirryttiin kirkonkirjoista perhelehtikortteihin. Tosin aina on ollut seurakuntia, joissa tämä ei ole ollut mahdollista. Perusteluina on ollut juuri tietojen arkaluontoisuus tai esimerkiksi viraston tilanpuute.

Tutkimusluvasta vastaa seurakunnan kirkkoherra tai keskusrekisterin johtaja, mutta näyttää siltä, että suosituksesta tuli sääntö, jota noudatetaan kirjaimellisesti. Tämä koskee myös arkistolaitoksen hallussa olevia 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen mikrokorttikopioita, jotka seurakunta voi pyytää palauttamaan. Elokuuhun mennessä näin on menetellyt 44 seurakuntaa. Täydellisimmin näin on käynyt Mikkelin ja Lahden seutuvilla. Varsinais- Suomessa Mynämäki ja Paimio ovat halunneet kopionsa takaisin itselleen.

Neuvostoliitolle luovutetun alueen seurakuntien arkistot omistaa arkistolaitos, ja niiden osalta päätös on toisenlainen. Arkistolaitos on päätynyt vain tarkentamaan nuorimpien kirkonkirjojen entistä valvotumpaa käyttöön antamista syyskuusta alusta alkaen. Tästä lähtien vaaditaan käyttölupahakemuksen liitteeksi selvitys tutkimushankkeen sisällöstä ja sen käyttötarkoituksesta ja siirrytään aina kun mahdollista käyttämään digitaalisia tiedostoja. Tämä ei tarkoita näiden omatoimisen tutkimisen täydellistä kieltoa.

Valtiovalta apuun

Tammikuussa kansanedustaja Jacob Söderman ja 24 muuta edustajaa jätti sukututkijoiden asiasta kirjallisen kysymyksen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinille, mutta ministerin vastaus oli lähinnä KHO:n päätöksen siteeraus. Kirkkohallitus oli ilmoittanut ministerille käyvänsä neuvotteluja päätöksestä tietosuojavaltuutetun, arkistolaitoksen ja Suomen Sukututkimusseuran kanssa, ja näin tapahtuikin 14.2.2011. Neuvottelusta huolimatta kirkkohallitus lähetti maaliskuussa suosituksensa seurakuntiin. Sisäasiainministeri Anne Holmlund ihmetteli Valtakunnallisten sukututkimuspäivien avajaisissa Porissa 5.3.2011 KHO:n päätöksen aiheuttamaa sukututkimuksen vaarantumista: "Aikaisempi, erinomaisesti toiminut käytäntö, jossa sukututkimusta tekevä henkilö on sitoutunut kirjallisesti olemaan käyttämättä tietojaan muita halventavasti tai vahingoittavasti, näyttää olevan vaarassa joutua heitetyksi romukoppaan."

Kuusihenkinen lähetystö, johon kuului Suomen Sukututkimusseuran ja Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen edustajia, kävi 9.3.2011 vetoamassa kansanedustajiin, jotta lainsäädännön epäkohdat, muun muassa väestötietolaki, korjattaisiin seuraavan vaalikauden aikana. Vaikutti siltä, että eduskuntaryhmien edustajat suhtautuivat myönteisesti sukututkijoiden esittämiin ongelmiin.

Arkkipiispan kannanotto

Arkkipiispa Kari Mäkinen kutsui Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoman 17.5.2011 keskustelemaan kirkon ja sukututkijoiden välisen suhteen nykytilasta. Arkkipiispa ehdotti, että keskusteluyhteys kirkkohallituksen hallinto-osaston kanssa jälleen avattaisiin, koska 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkimuskäytänteissä ollaan ottamassa uusia askeleita. Tämä tarkoittanee myös seurakuntien kirkonkirjojen ja perhelehtien digitointihanketta ja tämän vuoden lopussa käyttöön otettavaa yhteistä Kirjuri - jäsentietojärjestelmää, josta voi saada virkatodistuksia ja sukuselvityksiä yli seurakuntarajojen.

Korkein hallinto-oikeuskin toteaa sukututkimuksen olevan arvostettua ja tunnustettua toimintaa, joka on saanut myös tietosuojaviranomaisten siunauksen, etenkin sen jälkeen kun toimialalle saatiin henkilötietolain mukaiset käytännesäännöt keväällä 2008. Kuitenkin kirkkohallituksen mielestä sukututkijat ovat sen verran epäilyttäviä, että heidän tekemänsä rikokset pitää estää ennakolta. Runsaat 50 vuotta sitten eli vuosina 1910 - 60 tapahtuneita asioita ei pidä päästä itse tutkimaan alkuperäislähteistä vaan seurakuntien henkilökunnan suodattamina virheineen ja puutteineen hintaan 33 €/tunti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on kirkkohallituksen suositus, ja Kirkon tiedotuskeskus on tuonut esille kirkkoherrojen tapauskohtaisen harkintavallan tutkimusluvan myöntämiseen.