Puheenjohtajakausina tapahtunutta 1
Osa 1/7: vuodet 1985–1991
Salon Seudun Sukututkijat ry:n 35-vuotisen toiminnan tapahtumista on menneinä merkkivuosina julkaistu useampiakin koosteita. Tuorein on Vesa Hännisen viisi vuotta sitten kirjoittama katsaus 30-vuotiseen yhdistyksen toimintaan (Suvustaja 1/2015). Nyt juhlavuonna päätettiin koota puheenjohtajien henkilökohtaisia muistelmia sukututkimuksen tiimoilta – peilaten mahdollisuuksien mukaan omien puheenjohtajakausiensa tapahtumiin tai sen ajan sukututkimukseen.
Tässä Suvustajassa julkaistaan kolme ensimmäistä osaa (vuodet 1985–2001) ja seuraavassa numerossa loput osat artikkelisarjasta. Tämä ensimmäinen osa on koottu toimituksen ja aikalaisten jäsentemme voimin yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan ollessa edesmennyt ja toisen puheenjohtajan korkean iän vuoksi.
Toimintaa ennen vuotta 1985
Yhdistyksemme arkistossa on säilytetty pöytäkirjojen ja leikekirjan ohella myös tietoa Salon alueen
sukututkijoiden kerhotoiminnasta ennen SSSry:n virallista perustamista.
Kolmannet valtakunnalliset sukututkimuspäivät pidettiin Perniön Naarilassa 22.–23.3.1980. Yksi esitelmistä oli prof. H. R. Nevanlinnan veriryhmien periytyvyyttä sivuava esitys, joka herätti jo silloin pohdintaa voisiko genetiikasta olla enemmänkin apua sukututkimukseen.
Sukututkimuspäivien saaminen Saloon oli epävirallisen Salon sukututkijoiden kerhon aktiivien ansiota. Keskeisenä toimijana oli Pentti Hannula, joka raportoi sukututkijain tapahtumista aktiivisesti myös Salon Seudun Sanomien palstoilla. Pian sukututkimuspäivien jälkeen pidettiin sukututkimusyhdistysten neuvottelupäivät, jossa salolaisia edustivat Mauno Arosilta ja nykyinen kunniajäsenemme Teppo Karppinen. Molemmat olivat kymmenen muun salolaisen kera osallistuneet jo vuotta aikaisemmin valtakunnalliseen sukututkimustapahtumaan Kuopiossa.
Näitäkin aikaisemmin oli Salossa aktiivista toimintaa. Sukututkimuskurssilla esiintynyttä vapaaherra Gustaf Aminoffia referoitiin paikallisissa otsikoissa: Sukututkimus leviää kuin kulkutauti.
Ensimmäiset puheenjohtajat
Ajatus omasta sukututkijain yhdistyksestä salolaisille sukututkijoille syntyi talvikaudella 1984–1985 Salossa sukututkimuskurssia pitäneen Elisabet Uschanovin kannustuksesta. Ajatus kypsyi perustamispäätökseksi 22.4.1985 pidetyssä kokouksessa, jossa oli läsnä oli 33 henkilöä. Varsinainen perustamiskokous pidettiin 15.5.1985, ja silloin valittiin puheenjohtajaksi pormestari Eino Kulmala. Häntä seurasi pitäjänneuvos Veikko Vennonen (puheenjohtajana 1986–1991).
Yhdistyksen toiminta käynnistyi jo ensimmäisten puheenjohtajien aikana muodoissa, jotka ovat vuosikymmenten yli säilyneet lähes sellaisenaan nykypäiviin saakka: kuukausitapaamisia esitelmineen (joko omin voimin tai kutsuttujen asiantuntijoiden kera), jäsenhankintaa (näkyvyys paikallislehdessä, avoimia esitelmätilaisuuksia, osallistuminen sukututkijatapahtumiin), opastusta (kuukausitapaamisissa, sukututkimuskursseilla, retkiä arkistoihin) sekä vuosittaiset retket mielenkiintoisiin kohteisiin tai tapahtumiin.
Jo yhdistyksen alkuvuosina vierailtiin mm. Turussa (Maakunta-arkisto, Turun yliopiston kirjasto, Siirtolaisuusinstituutti), Helsingissä (Valtionarkisto, Suomen Sukututkimusseuran kirjasto), Tammelassa sekä Karjalohjalla ja Sammatissa. Paikallisesti tutustuttiin Halikon museoon, kirkkoherranvirastoon, Wiurilan kartanoon sekä vietettiin kahdesti saunailtojakin (Kuusjoen Nummijärvi, ja Särkisalon Meripirtti, kuva 3).
Retkikohteet olivat yleensä niin sukututkijoita kiinnostavia, että niiden suosio oli taattu. Jälkiarvioinneista kuulsi läpi osallistujien tyytyväisyys järjestelyihin – joskin sää tai muut seikat saattoivat tuottaa joskus hankaluuksia (ks. artikkelisarjan 3. osa). Varsinkin kevätretket oli tarkoitettu alun alkaenkin perhetapahtumiksi. Puolisoiden ja lastenkin kiinnostus saattoi joskus olla kohteissa koetuksellakin. Tätä kuvaa erään puheenjohtajan lapsen pitkästynyt kommentti: tämä on jo kolmas hautausmaa tänään!
Erityismaininnan jo yhdistyksen alkutaipaleelta ansaitsee kunniajäsenemme, kirjastonhoitaja Tuula Virsu. Hän perehdytti monet sukututkijat Salon uuden pääkirjaston sukututkijoita kiinnostavaan aineistoon, piti lukuisia arkiston käyttöön ja sukututkimuksen perusteisiin liittyviä esityksiä sekä perehdytti tutkijoita kirjaston monitoimitilassa olevien mikrofilmien lukulaitteiden käyttöön.
Tietokoneet tulevat
Veikko Vennosen puheenjohtajakauden lopulle ajoittuu suuri muutos sukututkijoiden työskentelyssä. Tätä ennen sukututkijan tärkeimmät työvälineet olivat olleet kynä (ja kirjoituskone), paperi ja sakset! Samaa menetelmää tarvittiin myös alkuvuosien jäsentiedotteen toimittamisessa (ks. artikkelisarjan 2. osa). Mainituilla työvälineillä sukututkijan edistyminen oli verkkaista ja vaati kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä, jotta koottu aineisto pysyi hallussa ja rakentui lopulta luotettavaksi sukupuuksi.
Lukuvuonna 1990–1991 kävi Leif Mether Turusta kahdestikin kertomassa Salon sukututkijoille tietokoneiden käytöstä sukututkimuksen apuna. Tuolloin sukututkijoista vielä ani harva oli ehtinyt työelämässä tutustua tietokoneiden käyttöön, joten koulutus oli varmasti tervetullutta. Henkilökohtaisten tietokoneiden yleistyminen myös kotikäyttöön mahdollisti atk:n hyödyntämisen sukututkimuksessa. Ajan myötä tuli markkinoille useitakin sukututkimusohjelmia, joista vähitellen tuli välttämätön työkalu jokaiselle vakavasti sukututkimusta harrastavalle. Jo vuonna 1995 kävi Björn Ahti Salossa esittelemässä sukuohjelmaansa (kuva 5 sivulla 9). Vuonna 2002 yhdistyksen järjestämässä luentosarjassa esiteltiin jo neljää sukuohjelmistoa (Sukuohjelmisto 2000, Juuret, Genus, Sukujutut). Seuraavia suuria mullistuksia, internettiä ja digitoituja tietolähteitä, jouduttiin vielä odottamaan vuosia – vuosikymmeniä.