Taulu 1

Lasimestari Wallenbergin isä

Pekka Erkinpoika Waro, Maunuksela, vävy, isäntänä Isonkyrön Warossa, sitten Maunukselassa, s. 1682 Ruovesi, k. 7.6.1758 lsokyrö Waidaria, ikä 76 v 

1 . puoliso: 6.1.1718 Isokyrö leski Maria Simontytä;r Wa' ro, s. 1689 Isokyrö Riddaria Waro, k. 16.11.1719 Isokyrö Riddarla Waro, ikä; 30 v. Waron talosta vietiin Venäjälle vangiksi lsonvihan aikaan Marian kaksi sisarta ja Matti-veli. Heistä vain Matti Simonpoika palasi vuonna 1721 ja hänestä tuli Waron seuraava isäntä Marian miehen, Pekka Erkinpojan, jälkeen. lsonvihan aikaan Pohjanmaalla ei ollut ollenkaan harvinaista, että lapsia vietiin kaksi ja kolmekin samasta talosta maaorjuuteen Venäjälle. Yksi harvoista Suomeen takaisin päässeistä oli Sakari Topeliuksen esi-isä, mistä hän sai aiheen kertomukseen Koivu ja Tähti. Pohjanmaalla oli kova puute isännistä, sillä miehet oli tapettu ja pojat viety Venäjälle. Tuli myös ns. "Vale-poikia" takaisin. Aiheesta on Kati Katajisto tehnyt mielenkiintoisen tutkielman Jouppilan, Seinäjoen silloisen suurimman talon, pojasta Jaakosta. Hän kertoo siinä omasta esi-isästään, tietämättä vielä silloin sukulaisuudestaan tähän. Kirjan nimi on ValeJaakko - 1700-luvun huijaritarina Pohjanmaalta. 

2. puoliso: 11.9.1720 Isokyrö Waldarla Maria Heikintytär Rianiehto lsokylä, Maunuksela Varo, s. noin 1690 Isokyrö.  

3. puoliso: 20.10.1754 vihittäessä molemmat leskiä Maria Jaakontytär Laurola, Danzsar, Tankari, Maunuksela, s. 1716 Isokyrö, k. 21.1.1802 Isokyrö, ruotuvaivaisena, ikä 86 v. 

Lapset:
2. Anna Pekantytär s.3.7.1721 Isokyrö Varo.
3. Jaakko Pekanpoika s.14.7.1756 Isokyrö Maunuksela. ks. Taulu 2. 

 

Taulu 2

Lasimestari

Jaakko Pekanpoika Wallenberg, Valtaala Waidaria, (Taulusta 1), lasimestari, "hurmosprofeetta", s. 14.7.1756 Isokyrö Maunuksela, k. 1798 Hämeenlinnan vankilassa lavantautiin, ikä 42 v. 

 

Wallenberg oli vain kaksivuotias isänsä kuollessa. Koska sisaruksia isän edellisestä avioliitosta oli Isonkyrön Maunukselan talossa paljon leipää jakamassa, hän lähti kotoaan jo 15-vuotiaana kymmenen vuotta vanhemman veljensä Kustaa Jesperinpojan matkassa maailmalle ja myöhemmin lasialan ammattitöihin. 

Kiinnostusta uskontoon ja lasimestarin arvo

Wallenberg oli ollut töissä mm. Avikin lasitehtaalla Somerolla. Siellä hän oli tutustunut saksalaisiin lasinpuhaltajiin, jotka etsivät valoa ja olivat Johanneksen tien kulkijoita, "Gottesfreunde", Jumalan ystäviä, kuten he olivat itseään kutsuneet. Heiltä Wallenberg sai uskonnollista kirjallisuutta ja hän luki myös Jakob Böhmen kirjoja mahdollisesti ruotsiksi, tosin kirjoja oli jo silloin käännetty Suomeksikin. Wallenbergin kerrotaan my&oml;s saaneen lasimestarin arvon Turussa noin 25-vuotiaana. Siihen aikaan lasimestarin oppiarvoon tarvittava opinnäyte oli mahdollista suorittaa vain Tukholmassa. 

Tultuaan takaisin Pohjanmaalle Wallenberg ja Kustaa Jesperinpoika ostivat lasia sekä Someron Avikista että Oulun seudun lasitehtaista ja kiertelivät pitkin Pohjanmaata laitellen lasiruutuja taloihin. Ystävykset asuivat Lapuan Setälässä v.1781, jolloin Wallenberg jo puhui Jumalan sanaa siellä pitämissään seuroissa. Sama jatkui myös Lapuan AlaKojolassa, jonne hän muutti vielä samana syksynä tuoreen aviovaimonsa Maria Yrjöntyttären kanssa. Ala-Kojolassa he olivat Elias Ala-Kojolan isännöimän talon torpan lampuoteina eli vuokraajina. Eliaksen vaimo, Maria Matintytär s. Ala-Penttilä, oli Marian serkku. 

Lasitehdas Härmän Kauppiin

Kun ystäväperheen, Karjansalon emäntä, Liisa Juhontytär kuoli 39-vuotiaana yhdeksännen lapsensa synnytykseen vuonna 1792, pyysi Kustaa Heikinpoika Karjansalo Mariaa hoitamaan talouttaan ja orpolapsiaan. Silloin koko Wallenbergin perhe muutti Karjansaloon. Siellä oli myös isommat tilat pitää seuroja. Karjansalon leski-isännän avioiduttua uudelleen perhe muutti 1790-luvun puolimaissa syntymäkotiini, Härmän Kauppiin, jonne Wallenberg perusti lasitehtaan. Tehdas tarvitsi vettä joten se rakennettiin aivan Lapuan joen rannalle, parin sadan metrin päähän talosta. Paikalta on löytynyt sittaa eli lasijätettä ja myös valmista lasimassaa. Viime kesänä olin paikan päällä katsomassa lasitehtaan paikkaa ja sain myös käsin kosketella sieltä löydettyä himmeän mustaa sittaa ja läpikuultavaa, vihreää lasimassaa. Lasitehdas toimi kuitenkin vain melko lyhyen ajan, ehkä vuoden pari, sillä tehdas ilmeisesti paloi, kuten siihen aikaan usein lasitehtaille kävi. Wallenberg ei saanut anomaansa verovapauttakaan, ja niinpä hanke päättyi vararikkoon. Tämän jälkeen Wallenberg alkoi toimia yhä enemmän saarnaajana ystävänsä Kustaa Heikinpojan talossa, Kauhavan Stor-Sompin Karjansalossa. 

Hurmosprofeetta Wallenberg

Wallenberg leimattiin "hurmosprofeetaksi" ja hänen sanottiin hylänneen kirkon opit, raamatun ja katekismuksen. Väitettiin myös, että Wallenberg jätti yhdeksän lasta synnyttäneen vaimonsa, Maria Yrjöntyttären ja muutti "taivaallisenmorsiamensa" tykö Kauhavalle Karjansalon torppaan, jossa kohta toimi uusi "seurakunta" Wallenbergin kannattajia. Outoja uskonnollisia menoja suoritettiin tuvan lattialle levitettyjen peitteiden alla, josta liike sai nimen "fällyuskovaisuus". Tämä tuskin pitää paikkaansa, vaan ihmiset juoruilivat, koska talossa yöpyi toista sataakin henkeä talon oma väki sekä rengit ja piiat mukaan lukien. Oli siis laitettava "siskonpetejä" lattialle ja ulkorakennuksiinkin. 

Wallenbergin seuroissa kävi käärmeenpäitä poikemassa mm. kappalaisen apulainen Samuel Biriing. Käärmeenpään polkeminen tarkoitti rytmikästä kävelyä piirissä musiikin tahdissa. Wallenberg kehoitti polkemaan ikäänkuin käärmeitä, ettei kävely olisi mennyt tanssimiseksi. 

Kuolemantuomio harhaoppisuuden vuoksi

Vielä vuonna 1796 Wallenberg oli kirkkoherran apulaisen Juhana Gummeruksen lapsen kummina, mutta pian puuttuivat niin kirkko kuin maallinen esivalta "paheksuttavaan elämään" ja Wallenberg tuomittiin kuolemaan harhaoppien levittämisestä. Oikeudessa kuultiin vain niitä, jotka puhuivat Wallenbergiä vastaan. Wallenberg sanoikin, ettei tunneitseään näistä puheista ja mainitsi, että "taivaallinen morsian" Liisa Karjansalo, hänen ja hänen vaimonsa kummitytär, oli vasta 8-vuotias lapsi, mutta sitä ei edes merkitty pöytäkirjaan. Seuroissa käyneitä ei kuunneltu lainkaan. Tästä voi päätellä, että jos joku haluttiin tuomita 1700-luvulla, hänet myös tuomittiin. Kuningas Kustaa IV Adolf muutti tuomion elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi, mutta Wallenberg kuoli jo toisena vankeusvuotenaan Hämeenlinnan vankilassa lavantautiin. 

Wallenbergin jälkeinen aika

Wallenbergin asuintalo siirrettiin Kaupista Ylihärmään, Taavettiin, Herralan talon pihatuvaksi ja siellä siinä pidettiin kiertokoulua. Tupa on siirretty myöhemmin Vaasaan. Wallenberg oli Artturi Leinosen Profeetta-kirjan (1926) esikuvana. Oli mielenkiintoista lukea se ja sitten keväällä 2001 Antti Tuurin Suomen Kuvalehteen kirjoittama jatkokertomus Käärmeenpään poikijat, joka kertoo samasta asiasta. Aiempi perustuu juoruihin ja toinen on suurelta osin kirkonkirjoista ja muista dokumenteista tarkistettavissa. 

Wallenbergiläisyys katosi pian hänen kuolemansa jälkeen Kauhavalta, mutta jatkui jonkinverran muuttuneena Kuortaneella. Uutena johtajana oli kauhavalainen itsellismies Matti Nygård, myöhemmin Hynnilä asuinpaikkansa Kuortaneen Ylijoen Hynnflän mukaan. Hänen kuolemansa v.1810 jälkeen liikettä alettiin kutsua vasulaisuudeksi uuden johtajansa kuortanelaisen Isak Vasumäen mukaan. Vasulaiset hälisivät ja myös kulkivat piirissä rytmikkään musiikin tahdissa. Mm. Heikki Klemetin äiti, joka oli Kuortaneen kappalaisen Jaakko Heikinpoika Wettbergin tytär, kävi näissä seuroissa. Viulupelimannit, jotka soittivat seuroissa, olivat sen ajan kuuluisuuksia ja mm. Toivo Kuulan kerrotaan saaneen vaikutteita heidän musiikistaan. Myös isoäitini isoäiti, kuortanelainen Maria Loviisa Martintytär, Hallilan talosta, kävi äitinsä Helenan kanssa Vasumäellä "hihhuloimassa". 

Wallenbergin jälkeläisten jäljittämisessä on ollut iso työ, koska useiden muuttojen takia syntymäajat ja jopa lasten nimetkin ovat sekoittuneet ja muuttuneet moneen kertaan. Perheen lapsista noin puolet kuoli pienenä ja vain yhden tyttären, Liisan, jälkeläisiä on toistaiseksi löydetty.