Kirkonkirjoja kahlaavilta sukututkijoilta jäävät muut lähdeaineistot usein vähemmälle huomiolle. Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun pelkkien nimien ja päivämäärien sijaan haluaa perehtyä entisajan elämänmenoon syvemmin, tulee tarve etsiä rippi- ja historiakirjojen rinnalle muutakin lähdemateriaalia.

Tällöin kiinnitetään yleensä päähuomio verotus- ja tuomiokirjalähteisiin, mutta unohdetaan kirkonarkistojen ns. hallinnolliset asiakirjat, jotka löytyvät samoilta mikrofilmeiltä kuin kirkonkirjat ja saattavat niinikään olla hyvin antoisia.

Mitä kaikkea seurakunnan hallintoarkisto sisältää? Köyhäinhoito-, rikos- tai rokotusluetteloiden merkityksen sukututkimukselle käsittää jokainen, mutta esivanhemman elämäkertaan voi saada lisäväriä myös pitäjänkokouksen tai piispantarkastuksen pöytäkirjasta. Seurakunnan sekalaisista asiakirjoista puolestaan voi löytyä melkeinpä mitä tahansa. Tästä oivana esimerkkinä on tämänkertainen käsialaharjoitus, joka on Perniön kirkonarkistosta (JK 862), mutta lähdeluonteeltaan täysin maallinen. Kyseessä on nimittäin ote kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta, joka laadittiin Perniön syys-käräjillä lokakuussa 1788.

Pöytäkirjanote on monisivuinen eikä sen sisältöä käsitellä tässä yksityiskohtaisesti. Kirjoitus on hyvin tyypillistä 1700-luvun käsialaa. Kirjurin sulkakynä on liitänyt lumppupaperilla sulavaliikkeisesti ja synnyttänyt selkeää ja yleisilmeeltään avonaista tekstiä. Koska yksittäiset kirjainmerkit erottuvat selvästi, lukeminen on verraten helppoa, mutta toki väljyys saattaa myös hämmentää: Eikö noin pitkä tekstinpätkä tosiaankaan sisällä enempää sanoja!

Hankalia ovat lyhenteet, joita käytettiin viljalti. Tässä esiintyvä 'Srmt' eli silvermynt viittaa käytössä olleeseen kaksoismetallikantaan: rahasumman suuruus voitiin ilmaista joko hopea- tai kuparirahassa. Komeat koristekoukerot puolestaan aiheuttavat sen, että joidenkin kirjainten tulkinta onnistuu vain tekstiyhteydestä arvaamalla.

Vanhaan hyvään aikaan oltiin tarkkoja meriiteistä ja titteleistä. Niinpä 2000-luvun tasaarvoihanteiden kyllästämän lukijan saattaa olla työlästä tajuta, että runsaat pari vuosisataa sitten jonkun yhteiskunnassa korkealle kohonneen (kuten korkea-arvoisen kuninkaallisen Turun hovioikeudenerinomaisen herra kanslistin Joachim Gadolinin) arvonimet ja yli-sanoja vuotava kunnioittaminen voivat viedä useita rivejä.

Kuten nykyisinkin, kullakin kirjoittajalla oli myös 1700-luvulla omat persoonalliset käsialapiirteensä. Vaikka käsiteltävän teksti-näytteen kirjoittajalla muutoin oli hyvin selkeä käsiala, hänen pienet i-kirjaimensa näyttävät ilman pistettä kovin o-maisilta ympyröiltä!

Vanhoja käsikirjoituksia kannattaa avata ruutupaperille kärsivällisesti, kirjain kerrallaan ja pitää mielessä asiayhteys. Vaikkei kaikkea ymmärtäisikään, kokonaisuus saattaa olla silti hahmotettavissa. Sataprosenttista mestaria ei tällä alalla ole: jopa yliopistotason vanhojen käsialojen eli paleografian asiantuntijat joutuvat välillä raapimaan päätään, kun jostakin sanasta tai kirjaimesta ei vain saa selvää.

Käsialanäytteen tulkinta:
"År 1788 den 13 Octo-
ber börijades Laga härads
höste ting, med allmogen
och den menige man af
Bjerno sokn å Skräddars
Rusthåll i Öfverby; När-
warande wederböran-
de, som domboken förmälar.

Den 16. October
§ 35

Jämte det herr Extraordinarie Can-
cellisten i Kongl(ig)e Maij(este)ts
och Rikets
Höglof(?)n Åbo hof Rätt, Joachim
Gadolin, medelst utfärdat Utdrag
af denne sokns härads Rätts
Protocoll, hållit den 19. och 20de
Februarii 1689 bevijste, at hä-
rads Rätten, uppå Pastoris Loci
dåförtiden förde klagan
förbudit soknens inbygga-
re vid fyratijo marck S(ilve)rm(yn)t
vite(?) at förrätta något
hygge å Prästegårdens en-
skildta skog."

Tekstinäyte vapaasti suomennettuna:

Vuoden 1788 lokakuun 13. päivänä aloitettiin Perniön pitäjän yhteisen rahvaan lailliset syyskäräjät Ylönkylässä Skräddarsin ratsutilalla. Läsnä asianomaiset, jotka tuomiokirjassa mainitaan.

Lokakuun 16. päivänä

Kuten Kuninkaallisen ja Valtakunnan korkea-arvoisen Turun hovioikeuden erinomaisen (extraordinarie) herra kanslistin Joachim Gadolinin laatima ote tämän pitäjän 19.-20.2.1689 kokoontuneen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta osoittaa, oli kihlakunnanoikeus silloisen kirkkoherran anomuksesta kieltänyt pitäjän miehiä 40 hopearahan sakon uhalla suorittamasta puiden kaatoa Pappilan yksityisistä metsistä.