Sukututkimuksen harrastaminen alkoi 1970-luvulla yleistyä ja vilkastua kaikkialla maassamme. Monissa kansalaisopistoissa järjestettiin alan kursseja. Kun Salon opistossa oli talvella v. 1985 jälleen tällainen kurssi menossa, niin siellä opettaja Elisabeth Uschanov ehdotti oppilailleen, että heidän pitäisi perustaa Saloon sukututkijoitten oma yhdistys. Ajatus sai selvästikin innostuneen vastaanoton koko ryhmässä. Aarno Virtanen ja Arnold Micklin tarttuivat haasteeseen niin, että he yhdessä todella ryhtyivät viemään asiaa eteenpäin.

Lehteen laitettiin ilmoitus, ja sen kutsua noudattaen oli KOP:n kerhohuoneessa 22.4.1985 klo 19 koolla kolmisenkymmentä henkilöä.Micklin suoritti kokouksen avauksen, puheenjohtajana toimi Esko Paju. Kirjastonhoitaja Hilkka Orava esiteli pian valmistuvan uuden kirjaston tarjoamia sukututkimusmahdollisuuksia ja itse Uschanov kertoi Turun maakunta-arkistosta. Kaikki näytti hyvältä, innostavalta. Päätettiin perustaa yhdistys Salon Seudun Sukututkijat. Valittiin työryhmä laatimaan säännöt. Kokouksessa 15.5.1985 säännöt hyväksyttiin, valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi Eino Kulmala ja jäseniksi hallitukseen Raili Koskinen, Pirkko Maljanen, Eero Suomi (varapj.), Maija-Liisa Toivanen, Veikko Vennonen, Leo Suominen (myöhemmin varapj.) ja Aarno Virtanen. Pantiin vireille rekisteröintitoimet. Varsinainen toiminta pääsi sitten käyntiin paremminkin vasta vuoden 1986 puolella.

Puheenjohtajana on Kulmalan jälkeen ollut Veikko Vennonen viisi vuotta ja hänen jälkeensä Hanna-Maija Saarimaa vuodesta 1991 alkaen. Sihteereinä ovat olleet Maija-Liisa Toivanen, Tuula Virsu ja vuodesta 1990 alkaen Toivo Laitinen sekä taloudenhoitajana Riitta Peltonen, Tuula Virsu ja vuodesta 1993 alkaen Esa Orelma. Nykyiseen hallitukseen kuuluvat Anneli Amee, Paavo Heinonen, Vesa Hänninen, Esa Orelma, Eero Suomi, Oskar Törrönen (varapj.) ja Tuula Virsu.

Jäsenmaksu on koko ajan ollut 30 mk/vuosi. Jäsenistä ovat varsin monet Salon ympäristöpitäjistä, jotkut hyvin kaukaakin. Yhdistys on todella koko seudun yhdistys. Salon kaupungilta on saatu joka vuosi raha-avustusta.

Yhdistyksen toiminnan keskeisenä osana ovat olleet kuukausikokoukset; kerran kuukaudessa kesäaikaa lukuunottamatta. Näissä on mm. kuultu luentoja sukututkijalle tärkeiltä tieteenaloilta. Vierailevien asiantuntijoiden ohella myös muutamat oman yhdistyksen jäsenet ovat esiintyneet. Lisäksi on järjestetty opintomatkoja, retkiä ja näyttelyjä sekä harrastettu julkaisutoimintaa. Toiminnan painopiste näyttää olleen aika hyvin juuri niillä alueilla, joita jo yhdistyksen ensimmäinen hallitus ensimmäisessä kokouksessaan hahmotteli. Tuon kokouksen pöytäkirjasta on luettavissa: sukututkimuskurssin järjestäminen, vanhoihin käsialoihin perehtyminen, aloittelijoiden ohjaus, sukututkimuskaavakkeiden yhteistilaus, tietojen vertailu yhdistyksen jäsenten kesken, yhdistyksen tunnetuksi tekeminen, yhteys Turun sukututkijoihin, jäsenhankinta.

Kursseja ja käsialoihin perehtymistä yhdistyksen ei oikeastaan ole tarvinnut järjestää. Kansalaisopisto on toiveitten mukaisesti ottanut niitä ohjelmaansa. Kurssit ovat varmaankin olleet hyviä, koskapa yhdistyksen tarjoamaa aloittelijoiden ohjaustakaan ei ole kysytty. Sukututkijalle tarpeellisia kaavakkeita on yhdistyksellä jatkuvasti myynnissä.

Tietojen vertailu on aina mielenkiintoista ja tärkeääkin. Tämän asian yhdistys on hoitanut varsin hyvin. Jo v. 1988 toimitettiin sukututkijaluettelo. Siinä luetellaan suvut, talot tai muut erityiskohteet, mitä kukin yhdistyksen jäsen on tutkinut. Sama luettelo tehtiin uudistettuna v.1992. Varsin merkittävä on v. 1994 valmiiksi saatu esipolvitaulujen kokoelma, laaja 3-osainen teos. Kaikki nämä julkaisut ovat vaatineet suuren kirjoittamis- ja kokoamistyön. Sen on joka kerta suurelta osaltaan tehnyt Tuula Virsu.

Yhdistyksen tunnetuksi tekeminen tarkoitti alunperin näyttelyjä ja lehtikirjoituksia ja juuri niitä on myös toteutettu. Yhdistys oli vielä varsin nuori, kun sillä jo oli oma näyttelyosastonsa Salon kevätmessuilla v. 1987. Sitten järjestettiin oma näyttely Halikossa v. 1990 ja Salossa v. 1991 sekä jälleen oma osasto Turun sukumessuilla v. 1992. Kaikkiin näihin yhdistyksen jäsenet toivat materiaalia varsin monipuolisesti: esipolvitaulujaan ja muita tutkimustuloksiaan, sukukirjoja ja -lehtiä, sukuvaakunoita ja -viirejä, valokuvia ja erilaisia perinne-esineitä. Näyttelyt ovat olleet varsin hyviä ja onnistuneita. Näitten yhteydessä on aina ollut myös kirjoitus sanomalehdessä. Ja nimenomaan puheenjohtajan haastatteluja on julkaistu muulloinkin. Yhdistys ilmoittaa lehdessä oikeastaan vain kaksi kertaa vuodessa, nim. sääntömääräiset kokouksensa. Yhdistyksen tunnuskuvio, logo (suunnitellut Mikko Laihonen, hyväksytty vuosikokouksessa v. 1988) tekee nämä pienetkin ilmoitukset varsin näyttäviksi. Kaikki toimintaa koskevat tiedotukset jäsenille ovat alusta alkaen tapahtuneet kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän jäsentiedotteen avulla. Se oli aluksi vain yksi arkki, mutta v:sta 1991 alkaen pieni vihkonen, jossa varsinaisten tiedotusten lisäksi on myös jäsenten kirjoituksia. Kun esim. uusi jäsen saa luettavakseen tällaisen, hän varmaan heti huomaa yhdistyksen vilkkaan toiminnan ja pirteän olemuksen.

Jäseniä on koko ajan tullut lisää. Niitten saamiseksi ei yhdistyksessä ole edes tarvinnut ryhtyä mihinkään toimiin.

Toivomus yhteyksistä Turun sukututkijoihin osoittanee, että jo heti alkuun oltiin kiinnostuneita myös muitten yhdistysten toiminnasta. Tapaamisia ja vierailuja toisten yhdistysten kokouksiin ei käytännössä kuitenkaan tahdo toteutua. Jonkun verran on eri yhdistysten julkaisemia lehtiä saatu ja Lahden sukututkijain "Sukuset" on tilattu säännöllisesti. Oikeastaan parempia ja antoisampia vaikutelmia on useillakin yhdistyksen jäsenillä osallistumisista sukututkijain valtakunnallisiin kokouksiin. Usein jopa yhdistys on lähettänyt niihin oman edustajan avustaen jonkin verran hänen matkakuluissaan. Kuukausikokouksessa ovat sitten muutkin saaneet kuulla edustajan tuomat terveiset.

Yhdistykselle hankittavista laitteista ei alkuajan hallitus tainnut mitään haaveillakaan. Joka tapauksessa nyt meillä on pieni oman alan kirjasto, on arkisto, IGI-kortisto, muitakin mikrokortteja ja kaksi lukulaitetta.Näitä säilytetään kaupunginkirjastossa, talossa, joka muutenkin on ollut yhdistyksen luontevana kokoontumispaikkana.

Sukututkijain toimintakenttä on vuosisatojen mittainen. Yhdistyksemme ikä, yksi vuosikymmen, on siihen nähden varsin lyhyt aika. Mutta sinäkin aikana on sukututkimusharrastuksen maailmassa tapahtunut aika paljon. Vielä pari vuosikymmentä sitten sukututkimus oli tyypillisesti sitä, että muutamat vanhat miehet selasivat vanhoja kirkonkirjoja. Yhdistyksemme alkuaikoina oli käytössä kuitenkin jo yhä yleisemmin mikrofilmejä, ja lukijoina oli yhtä hyvin naisia kuin miehiä. Nyt tutkijoita on entistä enemmän ja heidän joukossaan on yhä nuorempia; se näkyy yhdistyksessämme ja se näkyy arkistoissa. Yhä useampi myös tekee muistiinpanot tietokoneella ja käyttää sukututkimusohjelmia.

Yhdistyksemme jäsenmäärä on alkuvaiheen n. 40:stä kasvanut jo n. 160:een (v.1999 yli 270; latojan huom.). Kuukausikokouksissa on läsnä tavallisesti parisenkymmentä, enimmillään on ollut sentään jopa runsaat 50. meillä on sama haaste, kuin miltei kaikilla yhdistyksillä kaikilla aloilla: miten saada laaja jäsenjoukko osallistumaan oman yhdistyksen toimintaan. Tätä asiaa on meidänkin hallituksemme vuosien mittaan monesti miettinyt ja yrittänyt kehittää toimintaa niin, että se voisi entistä paremmin antaa jokaiselle jotakin. Yhdistyksemme perustamisesta kertovassa sanomalehtiuutisessa todetaan: "Salon seudullakin voi aloittaa pian sukututkimuksen." Tämä on kärjistetysti sanottu. Ei sukututkimuksen harrastamiseen välttämättä tarvita yhdistystä lainkaan. Kyllä tutkimusta oli jo ennen yhdistystä ja on sitä edelleen myös yhdistyksen ulkopuolella. Mutta toisaalta, varmaan useatkin yhdistyksen toimintaan osallistuneet voivat sanoa, että moni tärkeä tieto on saatu juuri yhdistyksen kuukausikokousten esitelmistä, moni hyvä idea ja mukava vaikutelma kokousten keskusteluissa, moni tutkimusarkisto on tullut tutuksi yhdistyksen opintoretkillä ja moni kotiseutukulttuurikohde nähtyä ensimmäisen kerran juuri yhdistyksen kevätretkillä. Kun vielä muutakin harrastukseensa pyytää ja odottaa, sekin saattaa yhdistyksen piiristä löytyä.

Toivottavasti Salon Seudun Sukututkijat r.y:n toiminta jatkuu uudella vuosikymmenellä vilkkaana laajan jäsenjoukon valistukseksi ja virkistykseksi.