Retkemme 6.5. alkaa Salon torilta yhdeksän aikaan ja luontoäiti hemmottelee meitä. Ilma on lämmin ja aurinko paistaa. Matka taittuu mukavasti Kuusjoen kautta "miljoonatietä" pitkin Loimaalle. Paikallistuntemustakin ryhmäläisillä löytyy, kylän raitit ja talot ovat monelle tuttuja. Minulle seutu on vierasta, mutta maisemat ovat kauniit ja keväisen vihreät. Juuri oikeaan aikaan näkyy mahtavan kokoinen, punatiilinen rakennus vasemmalla. Parkkipaikan laidasta sitä ei saa kokonaan ikuistettua samaan kuvaan. Panoraamamahdollisuutta en edes muista häkellyksissäni. Museon edessä kokoonnumme potrettiin.

Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla

Internet-sivuilla www.sarka.fi voit käydä katsomassa weppikamerakohdasta, kuka juuri nyt vierailee Sarka-museossa. Meidänkin iloisen porukkamme vierailun saattoi nähdä vaikka Amerikan serkku, jos sattui olemaan oikealla sivulla juuri silloin. Muistithan varmasti hymyillä? Osoitteesta löytyy myös Sukutilat webissä: maatiloja 1932 lähtien, sekä kuukauden esine, josta voi myös käydä antamassa tietoja.

Suomen maatalousmuseo Sarka tallentaa maatalousaiheista esineistöä, konservoi ja säilyttää sitä tuleville polville. Maatalousmuseo tukee ja järjestää alan tutkimustoimintaa ja ylläpitää tätä tarkoitusta varten arkistoa ja kirjastoa.

Näyttelyn johdantona pienoismalli Ajan virta kertoo kuvitteellisen Sarkajoen kylän kehityksen aina pronssikaudesta vuoteen 2004 saakka. Nappeja painamalla voi kuulla miltä kyseisen ajan äänimaailma on saattanut kuulostaa. Ajan virtaa tutkaillessa vierähtää tovi ja pienoismallin tekoon uhrattuja työtunteja aprikoidessa vielä toinenkin.
Perusnäyttelyn kantavana ideana on vuoden kiertoa seuraavat työt. Näyttelyssä kerrotaan esimerkiksi talvisista töistä metsässä, sukutilojen historiasta, peltotöistä, karjasta sekä miten vilja ennen puitiin riihessä. Perusnäyttelyä täydentävät vaihtuvat näyttelyt.

Näyttelyn puhdetyöpirtissä, ladossa, riihessä, myllyssä ja savusaunassa voi aistia menneen ajan tunnelmaa ja kuunnella aitoja tarinoita.
Peltilehmä Pellikin kanssa kokeilemme konelypsyä ja näemme miten rehu matkaa lehmän ruuansulatuksen läpi. Maitolaituri nostattaa nostalgisia muistoja ja keskustelua. Omasta lapsuudestani muistan sinivalkoisen laatikon, jossa oli lehmän kuva. Museossa oleva Salon vanutehtaan siivilävanupaketti on vihreäsävyinen.
Sarka esittelee maatalouden historiaa liikkuvan kuvan, äänen, valon, pienoismallien ja aitojen esineiden kautta. 7-vuotiaalle Antille mieleen jää laskiaisliukumäki ja vanha piikkipyöräinen Kullervo-traktori. Matka jatkuu kohti Punkalaidunta.

Talonpoikaismuseo Yli-Kirra

Talonpoikaismuseo Yli-Kirra Punkalaitumella kuuluu Talalan kylään. Yli-Kirran historia erillisenä talona alkaa 1700-luvun lopulta. Talon omistajat ovat aikakirjojenmukaan olleet samaa sukua 1600-luvun lopulta alkaen, jolloin talo oli vielä jakamatta. 1500-luvun maakirjojen mukaan Talalassa oli neljä taloa.

Yli-Kirra edustaa tyypillistä umpipihatyyliin rakennettua 1800-luvun satakuntalaista maalaistaloa. Talouskeskuksen rakennukset sijoittuvat miespihan ja karjapihan ympärille. Viiden hehtaarin museoalueella ovat lisäksi muut 1800-luvun maalaistalon rakennukset riihineen, pajoineen ja aittoineen. Museoon kuuluu myös mäkitupalaisalue sekä vanhoja pyyntitapoja esittelevä metsästysalue. Käpälälauta, sudenkuoppa ja Teerentöntö tulevat meille tutuiksi.

Yli-Kirra tunnetaan kirjailija Mauri Kunnaksen "Koiramäen talona". Täältä löytyvät myös puitteet Kunnaksen ensimmäiseen kirjaan "Suomalainen tonttukirja".

Taloon maantieltä tultaessa ajetaan sisään porttivajan kautta, joka on luhdin ja tallin välissä karjapihan puolella. Tämä kulkureitti voitiin sulkea vankalla portilla.

Perunakuoppa on ainoa Yli-Kirran alkuperäinen rakennus, josta on löydetty vuosiluku 1839. Kuoppa säilytyspaikkana on vanhaa perua, varhemmin niissä säilytettiin nauriita.

Talossa oli ennen kaksi vilja-aittaa mäessä talon takana. Samalla paikalla on museossa kaksi aittaa ja pieni talousaitta. Kaikki aitat vaikuttavat 1700-luvun puolella rakennetuilta. Vilja-aitat ovat kaksikerroksiset, toiseen kerrokseen päästään sisäkautta.

Koko 1800-luvun ajan talossa asui paljon väkeä. Talo on siis rakennettu suurenpuoleisen väen tarpeita vastaavaksi, vaikka 1900-luvun puolella sitä asuikin vain muutama henki, ennen kuin talo perillisten puutteessa joutui kunnan haltuun. 1952 kunta luovutti Yli-Kirran talon tonttimaineen Punkalaitumen Museo- ja Kotiseutuyhdistykselle.

Tyytyväisenä näkemäämme lähdemme Humppilan ja Someron kautta takaisin Saloon. Kuljettajamme, aina varmaotteinen Kai Ekbom luotsaa meidät turvallisesti kotiin. Mieli on täynnä muistoja, vanhoja tuoksuja, kamerassa paljon kuvia. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, jäätelökioski lähettää kutsua. Mikäpä olisi parempi päätös mukavalle keväiselle päivälle kuin jäätelönautinto rauhassa istuskellen ja lämmöstä nauttien.

Kiitos järjestäjille onnistuneesta kohteiden valinnasta ja hauskasta retkestä!