Tämänkertainen tekstikatkelma on 314 vuoden takaa. Asiakirja on laadittu nykyisin Suomusjärveen kuuluvassa Hintsalan nimismiehentalossa, jossa maaliskuun alussa 1690 istuttiin Kiskon ja Kiikalan talvikäräjiä käräjätuomari Henrik Reenin ja yhdentoista lautamiehen voimin. 

Kolmen käräjäpäivän aikana oikeus pui monenlaisia asioita. Se muun muassa myönsi esi-isälleni, kesäläläiselle Jaakko Antinpojalle neljä verovapaata vuotta, jotta hän saattoi kunnostaa Hiitolan Tryykin talonpuolikkaan toimeentulevaksi suvun uudeksi kantatilaksi. Myös tulkittava näyteteksti liittyy maatalouteen 

Mistä oli kyse? Kiikalalainen Jaakko Pertunpoika oli kannellut neljästä Laidikkeen isännästä, koska nämä olivat sallineet karjansa käyskennellä hänen ohramaallaan, jolle lautamies Yrjän mukaan oli aiheutunut vahinkoa kaikkiaan yhden tynnyrin- ja kahden kapanalan laajuudelta. Mutta vaikka Jaakko Pertunpoika oli lähtenyt lakitupaan saadakseen vahingonkorvausta tai ainakin mojovat sakot naapurikylän miehille, toimenpiteisiin ei asian johdosta ryhdytty. Oikeus nimittäin katsoi Jaakko Pertunpojan itse syylliseksi vahinkoonsa: olihan ohrakaski jätetty aitaamatta ja lisäksi se sijaitsi Laidikkeen kylän laidunalueen tuntumassa. 

1600-luvun käsialaa sanotaan joskus nykylukijalle hankalaksi, koska tuon ajan kirjurit olivat yhtä aikaa vaatimattomia ja prameilevia. Koska kirjoitusvälineet olivat kalliita ja sulkakynänkäyttäjien palkat laskettiin - toisin kuin seuraavalla vuosisadalla - muilla perusteilla kuin tuotetun sivumäärän mukaan, tuloksena oli yleisilmeeltään varsin pientä ja karua kirjoitusta. Toisaalta aikakauden muotityyli barokki yllytti mahtaviin alkukirjaimiin ja lenkkeihin jopa sillä seurauksella, että koukerokasan ulkomuodosta ei enää näy, mistä kirjaimesta on kyse: On yritettävä arvata lauseyhteydestä. 

Kun tähän vielä lisätään horjuva oikeinkirjoitus sekä lyhenteiden ja sivistyssanojen suuri määrä ymmärtää, miksi jopa monet kokeneet sukututkimuskonkarit välttelevät 1600-luvun alkuperäisasiakirjoja. Mutta sinnikkyydellä, virkakielen vakio-sanontojen opettelulla ja vanhan ruotsinkielen sanakirjan avulla koukerot alkavat vähitellen aueta. Monesti tulkinnassa auttaa jo se, että edes osapuilleen tietää, millaisilla sanakäänteillä vaikkapa tuomiokirjoissa oli tapana asioita käsitellä. Yrittänyttä ei laiteta ja harjoitus tekee mestarin! 

"Kijkala Jacob Berthillssons Käran till dhe 4 grannar i Lai
dicke om dett dehres Booskap skohla efter Nembdemans Jörens i
Korla werderingh giordt skada oppå dess Swedh till 1 Tun. och
2 Cap(po)r Korn, Ährkendes af inthet wärd, efter som Sweden eij wa=
rit omgierdat, och på dett stellet der samptlige bysens boskap dess
muhlbethe haf(ve)r." 

Riitatapaus Kiskon ja Kiikalan talvikäräjillä v. 1690. Kuvassa alkuperäinen teksti, yllä sen tulkinta.