Aineisto

Kuvasimme syksyllä 2019 Kemiönsaaren seurakunnan arkistossa Dragsfjärdin seurakuntatalossa kaikkien nykyisen Kemiönsaaren entisten seurakuntien (Dragsfjärd, Hiittinen, Kemiö ja Västanfjärd) kirkonkirjoja. Angelniemen kirjoja kuvasimme jo aiemmin. Yhteensä otimme nyt 34 339 kuvaa. Näistä liki puolet, 16 408 kuvaa, oli muuttokirjoista. Kaikki kuvat saatiin muokattua ja siirrettyä Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen (SSHY) jäsensivuille alkuvuodesta 2020.

SSHY:n toiveena on varustaa mahdollisimman monet kuvahakemistot myös sukunimillä. Tämä koskee lähinnä rippikirjoja ja muuttokirjoja – muissa kirkonkirjoissa sivujen sisältöä kuvaavat vuosiluvut tai päivämäärät ovat tiedonhakijalle hyödyllisempiä. Sukunimellisten hakemistojen tekoa olemme tehneet muutaman avustajan kera, ja Kemiönsaaren seurakuntien osalta työ on tätä kirjoitettaessa jo loppusuoralla.

Hakemistojen teko

Muuttokirjojen hakemistoissa paneuduimme erityisesti hakukriteereinä toimivien tietojen kirjaamiseen. Kemiönsaaren muuttokirjojen hakemistoihin kirjasimme muuttavan henkilön koko nimen (myös patronyymin tai matronyymin), perhesuhteet, ulosmuuttokirjan numeron, paikan ja seurakunnan, mahdollisen rippikirjan sivunumeron, tulomuuttokirjan numeron ja paikan sekä rippikirjan sivunumeron. Näin yhteys lähtö- ja tuloseurakunnan muuttaneiden luetteloon ja rippikirjaan löytyy helpommin.

Paikannimet kirjasimme muuttokirjassa olleessa kirjoitusasussa, samoin henkilöiden nimet. Hakemistojen luettavuutta tekstin runsaus ehkä jossain määrin haittaa, mutta sen korvannee hakutoimintojen moninkertaistuminen.

Ensihuomioita

Jo kuvaustilanteessa huomiomme kiinnittyi siihen, että seurakuntiin muuttaneissa oli tulijoita ympäri Suomen. Erityisesti Pohjois-Savosta tuntui tulleen paljon muuttajia Dragsfjärdiin. Muuttokirjat antavat sukututkijoille yllättävän paljon tietoa sen haltijoiden muuttohetken tilanteesta: mistä seurakunnasta he tulivat, yksin vai perheen kanssa, lukutaito, äidinkieli, aviosääty sekä vastaanottavasta seurakunnasta uusi asuinpaikka. Uuteen seurakuntaan saavuttiin siis muuttokirja mukana, ja se oli luovutettava siellä yleensä kahden viikon kuluessa seurakuntaan – joko itse tai työnantajan toimesta.

Kuvattujen neljän seurakunnan joukosta erottui Dragsfjärd siksi, että väestöpohjaansa suhteutettuna sinne oli talletettu yllättävän suuri määrä muuttokirjoja: kuvasimme 5819 muuttokirjaa Dragsfjärdistä (vuosilta 1847–1929) ja 6699 kuvaa selvästi väkirikkaammasta Kemiöstä (vuosilta 1856–1925). Siksi pohdimme jo kuvausten aikana sitä, mikä merkitys Dragsfjärdin tehtailla (Taalintehtaan ja Björkbodan ruukit sekä Skinnarvikin lasitehdas) oli vetovoimatekijöinä houkuttelemassa muuttajia suomenkielisiltä kotiseuduilta lähes täysin ruotsinkieliselle paikkakunnalle. Rautaruukeista vain Taalintehdas (masuuni lopetti v. 1928) oli toiminnassa koko tarkastellun ajan, koska Björkbodan ruukki oli lopettu jo v. 1842. Skinnarvikin lasitehdas taas toimi vuosina 1875–1934.

Muuttaneet henkilöt

Oheisen taulukon 1 sarakkeisiin on laskettu Dragsfjärdin seurakuntaan saapuneet muuttokirjat sidottujen niteiden mukaisina jaksoina. Taulukon yläosassa on arvioitu seurakuntaan muuttaneiden henkilöiden lukumääriä mainittuina jaksoina. Laskennassa on käytetty hyväksi muuttokirjojen hakemistoihin kirjattuja sanoja ”vaimo”, ”lapsi” tai ”lasta”. ”Sisäänmuuttaneita yhteensä” luku muodostuu siten muuttokirjojen lukumäärästä lisättynä hakemistosta laskettujen vaimojen ja lasten lukumäärillä. Taulukosta havaitaan, että keskimäärin oli sisään muuttaneita eniten (n. 376 henkilöä / vuosi) jaksolla 1897–1899. Tuolloin tuli myös suurempia perheitä kuin muina aikoina. Jopa yhdeksän lasta oli eräässä perheessä, kun perhekoko oli keskimäärin 2,5 henkilöä/muuttokirja.

Naapurikunnista vai kauempaa

Rivillä ”Muuttokirjoja yhteensä” esitetään kaikkien kyseisen jakson muuttokirjojen lukumäärä, joka on eritelty alempana seurakunnittain. Seuraavalla rivillä on laskettu kuinka monesta seurakunnasta lähtijöitä tuli. Yli 100 lähtöseurakuntaa löytyy 1900-luvun kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Lukuja ei voi kuitenkaan verrata suoraan 1800-luvun jaksoihin, jotka kattavat vain 3–8 vuotta.

Hieman paremmin muuttaneiden alkuperää kuvaavat rivillä ”kauempaa muuttaneet” olevat prosentit, jotka ilmaisevat kuinka suuri osuus muuttokirjoista tuli Varsinais-Suomen ulkopuolelta. Luvuista havaitaan, että vuosina 1874–1883 Dragsfjärdiin tulleista muuttokirjoista etäämpää muuttaneita oli liki 40 % – valtaosa suomenkielisiltä seuduilta. Mainitun jakson jälkeen näitä ”etämuuttajia” on ollut alle kolmasosa muuttaneista ja jaksoa ennen vieläkin vähemmän (esim. 9 % vuosina 1847–1851).

Muuttovoitto vai -tappio

Dragsfjärdistä muuttaneiden muuttokirjat ovat luonnollisesti muiden seurakuntien arkistoissa. Muuttaneiden luetteloissa on kuitenkin kirjattu kunkin vuoden lopussa niin sisään- kuin ulosmuuttaneidenkin lukumäärät. Niiden avulla on laskettu riveille ”SISÄÄN” ja ”ULOS” kunkin ajanjakson muuttokirjojen lukumäärät. Vihreällä on korostettu muuttovoittoa kuvaavat jaksot ja violetilla vastaavasti muuttotappiota osoittavat jaksot. Selkein muuttovoitto osuu ajalle 1897–1899, jonka mainittiin jo edellä olleen vilkkain sisään muuton jakso suurperheineen. Virhelähteenä muuttaneiden luetteloiden lukumäärissä on kuitenkin kirjaamistavasta johtuva vaihtelu: yleensä aikuisille lapsille oli annettu oma muuttokirja, mutta joskus heidät merkittiin vanhempiensa kanssa samaan muuttokirjaan.

Koko tarkasteltuna aikana oli ulos muuttaneita, 6599 muuttokirjaa, noin 16 % enemmän kuin sisään muuttaneita, 5683 muuttokirjaa. Siis runsaasta saapuneiden muuttokirjojen määrästä huolimatta ihmisiä perheineen kuitenkin muutti Dragsfjärdistä keskimäärin enemmän pois kuin heitä saapui. Tästä voisi päätellä, että teollisuuden (Taalintehtaan) vetovoima ei ole ollut katkotonta. Työvoiman tarve on ilmeisesti ajoittunut tiettyihin vuosiin, kun huonompina aikoina pois muuttaneita on ollut enemmän. Tämä on tietenkin rohkea yleistys, koska muidenkin pitäjän elinkeinojen vaikutus muuttoliikkeeseen olisi otettava huomioon.

Lähtöseurakuntien erittely

Tämä tarkastelu koskee siis yhteensä 5620 Dragsfjärdiin tullutta muuttokirjaa kolmesta ”ulkomaasta” ja kaikkiaan 251 Suomen seurakunnasta, jotka on eritelty maakunnittain loppuosassa suurta taulukkoa 1. Seurakuntien lukumäärä jo osoittaa sen, että muuttoliike Dragsfjärdiin ei rajoittunut pelkästään naapurikuntiin, eikä edes Varsinais-Suomeen. Lisäksi Ruotsista, Pietarista ja Tanskasta oli tullut kaikkiaan 275 muuttokirjaa tarkasteltuna aikana.

Taulukossa 1 on eritelty muuttokirjat lähtöseurakunnittain eri jaksoissa. Seurakunnat on ryhmitelty HisKin maakuntajakoa noudattaen. Maakunnat luetellaan suuruusjärjestyksessä muuttokirjojen yhteenlasketun lukumäärän mukaan ja seurakunnat samoin maakuntien sisällä. Keltaisella värillä on korostettu lukemia, jotka ilmaisevat muita ajanjaksoja suurempaa muuttajien määrää kyseisestä seurakunnasta. Maakuntien nimen perässä oleva prosenttiluku kertoo, kuinka monesta tämän maakunnan seurakunnasta HisKin luettelon mukaan oli muuttaneita tullut Dragsfjärdiin.

Mainitun luokittelun perusteella eniten muuttokirjoja tuli luonnollisesti läheltä: Varsinais-Suomesta eniten (4184), seuraavina olivat Uusimaa (563), Pirkanmaa (92), ja hieman yllättäen Pohjois-Savo (79 muuttokirjaa). Toinen kohtalaisen suuri lukumäärä (51) oli Pohjanmaalta. Kaikista 21 HisKin maakunnasta tuli kuitenkin muuttokirjoja – kaksi jopa Lapista. Seurakuntien lukumäärä jo osoittaa sen, että muuttoliike Dragsfjärdiin ei rajoittunut pelkästään naapurikuntiin, eikä edes Varsinais-Suomeen.

Ulkomailta Dragsfjärdiin

Tutkittuna aikana laskettiin siis 275 Suomen ulkopuolelta Dragsfjärdiin tuotua muuttokirjaa. Toki Pietarista tulleet eivät olleet 1800-luvulla ulkomaalaisia, vaikka saivatkin muuttokirjan lähtiessään Suomen Suuriruhtinaskuntaan. Pietarista tulleet 29 muuttokirjaa keskittyvät jonkin verran ”muuttovoiton” aikoihin, vuosien 1880 ja 1900 molemmille puolille. Heidän joukostaan ei erottunut montaakaan ”ammattilaista”, joilla olisi muu titteli kuin työmies.

Ruotsista saapuneiden muuttokirjojen määrä, 245, liki 5 % tuntuu varsin suurelta, mutta sama ilmiö on varmasti toteutunut useimmissa Suomen seurakunnissa, joissa on ollut ruukkeja. Kyseessä on varmasti alan ammattilaisten muutto ruukista toiseen. Vaikka ilmiö syntyikin jo ruukkeja perustettaessa, se tuntuu jatkuneen autonomiankin aikana pitkään. Rautamalmiahan tuotiin – ainakin jaksoittain – Ruotsista paljon 1800-luvullakin, koska se oli parempilaatuista kuin kotimainen rautamalmi, järvimalmista puhumattakaan. Suurin osa ruotsalaista muuttokirjoista (168) tuli vuosina 1874–1889, mihin osuu Taalintehtaan teollisen tuotannon laajentaminen – ennen tehtaan myyntiä saksalaisille vuonna 1885.

Ruotsinkieliselle seudulle töihin

Kauempaa saapuneiden muuton syitä pohdittaessa tulee ensin mieleen se, miten suuri merkitys Dragsfjärdin teollisuudella on ollut työvoiman muuttamiseen. Taulukkoon on korostettu keltaisella niiden seurakuntien nimet, joissa tuona aikana oli toiminnassa olevia rautaruukkeja. Tällaista kuntia taulukossa on 35, mikä on 44 % Suomen n. 80 ruukkikunnasta. Ruukkien perustamis- ja lopettamisvuodet on merkitty taulukkoon. Usean rautaruukin lakkauttaminen tutkittuna aikana saa pohtimaan, oliko Dragsfjärdiin muuttajissa mukana ammattilaisia tai työläisiä toisen ruukin mahdollisen alasajon vuoksi. Seuraavassa tarkastelemme tilannetta muutaman esimerkin avulla.

Pohjois-Savossa päättyi 1900-luvun alussa ainakin kolmen ruukin toiminta: Sourun masuuni Karttulassa v. 1907, Varkauden masuuni (aiemmin Leppävirran kunnassa) v. 1908 ja Juantehtaan masuuni Muuruvedellä v. 1911.

Viimeksi mainitun Juantehtaan (Strömsdalin) toiminnan päättymisvuonna Juankoskelta saapuikin Taalintehtaalle viisi muuttokirjaa (taulukko 2). Näistä neljä koski samaa perhettä, koska täysi-ikäisille lapsille oli kirjoitettu omat muuttokirjat. Yksi heistä, työmiehen tytär, palasi Juankoskelle, mutta muutti v. 1915 takaisin Taalintehtaalle aviomiehen ja lapsen kanssa. Viides v. 1911 tulleista palasi myös Juankoskelle, ja tuli v. 1915 Taalintehtaalle vaimon ja lapsen kanssa. Vuonna 1915 tuli Dragsfjärdiin vielä kaksi muuttajaa Juantehtaalta. Nämä kaikki 11 muuttokirjaa oli kirjoitettu Juankosken tehdasseurakunnassa, kuten myös kolme vuosina 1902–1906 Dragsfjärdiin tulleen kolmen henkilön kirjat. Kukaan näistä ei kuulunut ruukin ammattilaisiin.

Myös Karttulasta oli saapunut 11 muuttokirjaa vuosina 1897–1904. Kaikki muuttajat tulivat Dragsfjärdiin ennen Sourun ruukin lopettamista v. 1907. Muuttajista 7 liittyy suoraan Sourun ruukkiin, ja heistä neljä oli kirjattu löysinä (työttöminä). Muut neljä muuttajaa oli merkitty loisiksi. Tästä voisi päätellä, että Sourun ruukin viimeisinä vuosina oli työntekijöitä jo vähennetty, ja siksi nämäkin muuttajat hakeutuivat Taalintehtaalle.

Leppävirraltakin saapui 11 muuttokirjaa Dragsfjärdiin vuosina 1897–1905 ja lisäksi yksi muuttokirja Varkaudesta v. 1897. Näistä viisi oli työmiehiä, neljä loisia tai irtolaisia ja kolme torpparin poikia tai mäkitupalaisia. Koska Varkauden masuuni lopetettiin vasta v. 1908, siksi Leppävirran–Varkauden työttömyystilanne vaikuttaisi samankaltaiselta kuin Karttulassakin – ruukissa työt vähenivät ennen toiminnan lakkaamista.

Myös Etelä-Savossa lakkautettiin useita ruukkeja näinä vuosina. Rantasalmelta tuli Dragsfjärdiin kaikkiaan viisi muuttokirjaa, yksi v. 1897, kaksi v. 1901 ja kaksi v. 1909. Oravin ruukin toiminta päättyi v. 1901, jolloin Taalintehtaalle muutti kaksi työmiestä perheineen (molemmilla vaimo ja kolme lasta). Toinen työmiehistä (Haapalainen) kuoli v. 1903 ja leski palasi viiden lapsensa kanssa Rantasalmelle. V. 1909 tämä leskirouva palasi silloin kolmen lapsensa kanssa Taalintehtaalle, jossa hänen vanhin poikansa jo silloin työskenteli.

Muiden Etelä-Savon ruukkien lakkauttamiseen (Joroisten Huutokoski v. 1877, sekä Pieksämäen Porsaskoski v. 1885 ja Haapakoski v. 1905) ei näyttäisi ajoittuvan merkittävämpää muuttoa Taalintehtaalle. Kuitenkin edellä mainittu Rantasalmen tilanne osoittaa, että työmiehen mukana usein muutti isompiakin perheitä, jotka jäivät asumaan Dragsfjärdiin.

Keski-Suomestakin saapui v. 1899 Taalintehtaalle kaksi muuttajaa vaimoineen Petäjävedeltä, jossa pitäjän viimeinen ruukki Koskensaari oli lakkautettu kahta vuotta aikaisemmin. Myös Pohjois-Karjalasta tuli Dragsfjärdiin kolme muuttokirjaa v. 1912 Värtsilän tehdasseurakunnasta – Värtsilän ruukin toiminta tosin lakkasi vasta vuonna 1920.

Länsi-Uudenmaan seurakunnista oli varsinkin Pohjan pitäjän ruukeilla paljon yhteistä omistushistoriaa läntisempiin etelärannikon ruukkeihin. Tämä voi olla yksi syy 1870-luvulla runsaaseen muuttoon Pohjan seurakunnasta Dragsfjärdiin, vaikka oman pitäjän ruukkien toiminta jatkui ja Åminneforskin silloin aloitti toimintansa. Tuohon aikaan osui yksi Taalintehtaan nousukausista uusien omistajien uudistusten myötä. Tenholan ruukkien lakkauttaminen ei aiheuttanut erityista muuttovirtaa Taalintehtaalle – pikemminkin läheinen naapuruus Varsinais-Suomeen ylläpiti tasaista muuttovirtaa lännemmäksi.

Työnhaku yli 100 vuotta sitten?

Dragsfjärdin seurakunta oli vielä 1800-luvun puolivälissä jokseenkin täysin ruotsinkielinen. Siksi vaadittiin jonkin verran kansalaisrohkeutta niiltä suomalaisilta, jotka perheineen muuttivat eri puolilta ummikkoina töihin Taalintehtaalle. Tärkein motiivi varmaan oli elatuksen ansaitseminen perheelle tilanteessa, jossa kotipaikkakunnalta ei enää löytynyt töitä. Vaikka edellä onkin otettu esimerkeiksi muutamia ruukkipitäjiä, niin työttömyys varmasti ajoi monen muunkin alan miehiä hakeutumaan etelärannikolle, kasvavalle ruotsinkieliselle tehdaspaikkakunnalle.

Meidän on ehkä vaikea hahmottaa, miten työpaikoista ilmoittelu tuohon aikaan tapahtui. Sanomalehtien julkaiseminen alkoi monin paikoin jo 1800-luvun puolella, mutta huomattava osa niistä oli ruotsinkielisiä. Sanomalehtien lukeminen ei muutenkaan ollut rahvaalle tavanomaista. Toki onnistuin löytämään digitoiduista sanomalehdistä yhden pohjoissavolaisen lehti-ilmoituksen, jossa haettiin työntekijöitä Taalintehtaalle.

Ruukkien johdon tilanne sen sijaan oli toinen. He lukivat sanomalehtiä ja olivat ainakin kirjeitse yhteydessä muiden ruukkien johtoportaaseen. On siis varsin mahdollista, että tieto Taalintehtaan ruukin työvoimantarpeesta levisi omistajien tai
tehtaanjohtajien kautta myös suomenkielisen alueen niihin ruukkeihin, joissa toimintaa oltiin ajamassa alas. Taalintehtaan ruukin historiikissa suuri osa sisällöstä perustuu säilyneeseen ruukinpatruunoiden väliseen kirjeenvaihtoon kollegojen kesken.

Lisätietoa muuttokirjojen avulla

Dragsfjärdin ja muidenkin Kemiönsaaren seurakuntien muuttokirjat sisältävät tietoa työntekijöiden ja heidän perheidensä elämästä. Muuttokirjojen hakemistoihin on nyt kirjattu paljon tietoa niin muuttajan (perheenpään) lähtöseurakunnasta kuin uudesta asuinpaikastakin. Muuttokirjojen numeroiden avulla pääsee helposti eteenpäin tai taaksepäin muuttaneiden luetteloihin. Erityisen hyödyllinen on sanahaku joko seurakunnan kirjaluettelon alareunan hakukentän avulla tai avatussa kansiossa hakutoiminnolla ”Control-F”. Kannattaa kiinnittää huomiota hakusanojen valintaan ja muotoiluun. Haun kohteena voi olla muuttajan sukunimi tai vaikka lähtöseurakunnan nimi.

Lopuksi

Artikkelissa on keskitytty pääasiassa ruukkien väliseen muuttoliikkeeseen. Käsittelemättä on siis jäänyt lukuisia muita syitä, jotka ovat tuoneet muuttajia Dragsfjärdiin. Muuttokirjojen avulla on varmasti mahdollista saada lisäselvitystä tämän aikansa ”kielikylvyn” taustoihin. Joka tapauksessa Kemiönsaaren ensimmäiset suomenkieliset yhteisöt syntyivät Taalintehtaan ruukin menestyksen myötä.

Tässä artikkelissa esitetty aineisto perustuu lähes yksinomaan Dragsfjärdin muuttokirjojen hakemistoihin ja niiden avulla muista kirjoista tehtyihin tarkistuksiin. Toivottavasti hakemistot helpottavat myös sukututkijoita tiedonhaussa. Ehkä saamme vielä jossain vaiheessa lisää vastaavia hakemistoja vaikkapa Salon alueen muuttokirjoihin. Tästä vapaaehtoistyöstä kiinnostuvat voivat olla yhteydessä tämän jutun kirjoittajiin!