Kaksi vuotta Salon seudun sukututkijoiden jäsenenä oltuani voin vilpittömästi todeta, että yhdistyksen perinteinen kevätretki on jo pelkästään yksi peruste pysyä jäsenenä. Tänä vuonna teemana olivat Länsi-Uudenmaan ruukit – tälläkin kertaa ajatuksella suunniteltu ja huolella toteutettu retki. Kiitokset retkivastaavalle Vesa Hänniselle ja mukanamme reissanneelle Salon oppaiden Tanja Bergrothille.

Suomessa on ollut yli 80 teolliseen raudan- tai kuparinvalmistukseen liittyvää paikkaa. Ruukkien tarvitsemat paikalliset luonnonvarat – puu, vesivoima, malmi – ja työvoima sekä kansainvälinen kaupankäynti ovat vuosisatojen ajan luoneet pohjaa Suomen taloudelle ja teollisuudelle. Ruukkien rooli on ollut merkittävä myös kulttuurille.

Mikä verkosto!

Retki avasi silmät sille, kuinka tiheä verkosto ruukeista ja niihin liittyvistä teollisuudenaloista ja luonnonvaroista muodostuikaan menneinä vuosisatoina juuri kotiseutumme tuntumaan. Metallintuotanto ja ruukit Salon ja Länsi-Uudenmaan välisellä harjulla ovat olleet keskeisessä asemassa tuomaan alueelle leipää, kansainvälisiä vaikutteita, vaurautta ja kulttuuria. Retkipäivän aikana ehdimme tutustumaan vain muutaman ruukkipaikkakunnan historiaan. Katsomatta jäivät vielä niin Teijo, Mathildedal, Billnäs, Fagervik, Koski, Taalintehdas kuin Kirjakkalakin. Nykytermein voisi sanoa, että Länsi-Uusimaa on ollut varsinainen hubi, teollisuuskeskittymä, jonka synergiahyödyt on osattu hyödyntää. Vertauskohdaksi voisi nykyajasta ottaa vaikka Vaasan seudulle syntyneen energiaan liittyvien toimialojen verkoston.

Pohja oli raudanvalmistuksen keskus Suomessa

Pohjan pitäjästä ja sen lähialueista tuli 1600-luvulla Suomen raudanvalmistuksen keskus. Retkipäivänkohteistamme tällä alueella sijaitsevat Fiskarsin ruukin lisäksi myös Mustion ja Antskogin rautaruukit ja Kärkelän kuparisulatto.

Retkireitillemme osuu Suomen vanhimpia ruukkialueita. Ajamme läpi entisen Kiskon kunnan, jonka vaakunaan onkin itsestään selvästi aikoinaan valittu hakut. Orijärven kuparikiisuvyöhykkeelle saapuessamme näemme, kuinka entinen teollinen toiminta lyö leimansa näkymään edelleen. Aluetta hyödynnettiin 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1954 saakka, mutta sitä tutkitaan edelleen. Kuparikiisuakin löytyy, mutta sen hyödyntäminen taloudellisesti on kyseenalaista.

Mustio ja Ojamo – Suomen ensimmäinen rautaruukki ja rautakaivos

Kiehtova englantilaistyylinen puisto patsaineen, polkuineen ja siltoineen ottaa vierailijan vastaan Raaseporissa sijaitsevaan Mustion linnaan. Vuosina 1783–1792 valmistunut rakennus on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus, ja 44 välivuotta lukuun ottamatta se on ollut saman Linder-suvun hallussa. Oppaamme Jouko Kivirinta kävelyttää meitä upeilla parkettilattioilla huoneesta toiseen ja vie kiehtovalle aikamatkalle menneeseen maailmaan, jossa tapaamme kuninkaita, tsaareja ja lukuisia keskeisiä Suomen historian merkkihahmoja, joilla on yhteys linnan historiaan.

Kaunista Mustion linnaa ja puistoa ei olisi ilman Mustionkoskelle aikoinaan perustettua teollisuutta. Kustaa Vaasa perusti Mustionjoen varrelle Suomen ensimmäisen rautaruukin vuonna 1561. Tästä alkoi Mustion vuosisatainen teollisuusperinne.

Suomen ensimmäinen rautakaivos puolestaan sijaitsi Mustiolta parinkymmenen kilometrin päässä, Ojamolla, jonne se perustettiin vuonna 1542. Ojamon kaivoksen malmi jalostettiin raudaksi Mustiolla. Ruotsissa pelättiin tuohon aikaan, että metsät loppuivat – ja sitähän Suomessa, eli ”Itämaassa”, riitti. Puuta tarvittiin raudan jalostukseen, lämmitykseen ja hiilimiilujen tekoon. Malmia tuotiin Mustiolle sittemmin myös Ruotsista, ja olihan Mustion sijainti näille kuljetuksillekin suotuisa.

Antskog ja Fiskars

Ojamon kaivoksen perustaminen johti myös seuraavan kohteemme, Pohjan ruukeista pienimmän, Antskogin ruukin perustamiseen vuonna 1630. Antskog on Suomen vanhimpia ruukkiyhdyskuntia. Sen etuna oli erinomainen sijainti harjualueella vesistön läheisyydessä. Ensin jalostettiin rautaa, sitten kuparia 1800-luvun loppuun asti, ja sittemmin alueella toimi verkatehdas.

Ojamon kaivos johti epäsuorasti myös Fiskarsin rautaruukin perustamiseen v. 1649. Fiskarsin toiminnan mukana alueelle tuli kansainvälisiä vaikutteita. Raudanvalmistus vaati ammattitaitoista työväkeä, ja ruukki saikin luvan hankkia erikoiskoulutettua työvoimaa ulkomailta. Malmi haettiin pääosin Tukholman saaristosta, ja rautaa ja valmiita rautatuotteita vietiin Tukholmaan, Tallinnaan ja Pohjanlahden eteläisiin maakuntin.

Kärkelästä oli moneksi

Kärkelän kuparisulatto toimi 1766–1882 entisten Kiskon ja Karjalohjan alueella Kärkelänkosken rannalla. Se perustettiin käsittelemään noin viiden kilometrin päässä sijainneen kaivoksen tuottamaa kuparimalmia. Tähän liittyy mielenkiintoinen logistinen yksityiskohta. Orijärven kupari piti tuoda sulattoon reellä järven ja soiden yli talvisaikaan. Työintensiivistä, sanottaisiin nykyään, mutta kysyntää riitti mm. rahapajan tarpeisiin, koska olihan Suomi saanut oman rahan 1860-luvulla. Kuparin jalostuslaitoksia perustettiin Kärkelän lisäksi Antskogiin, Koskelle ja Fiskarsiin. Sulaton toiminnan päätyttyä Kärkelä oli Fiskarsin ruukin ulkokartano, jossa harjoitettiin maanviljelyä ja karjataloutta. Kärkelänkosken varrella oli jo vanhastaan toiminut saha ja v. 1911 koskeen valmistui voimalaitos, joka tuotti sähköä v. 1907 uudelleen avatulle Orijärven kaivokselle. Kärkelän saha toimi aina 1960-luvulle asti.

Ruukkipaikkakunnilla elämä jatkuu

Ruukkipaikkakunnat elävät täyttä elämää tänäkin päivänä. Niissä asutaan, tehdään työtä ja bisnestä.

Mustiolla on ollut jatkuvaa teollisuutta yli 400 vuotta, kiitos sijainnin, luonnonvarojen ja investointien. Tuotantotiloja on sittemmin nykyaikaistettu useaan otteeseen, ja niitä on edelleen teollisuuskäytössä. Alueella on vuokra-asuntoja ja suosittuja majoitus-, ravintola-, kulttuuri- ja juhlatiloja.

Fiskarsin ruukkialueesta on kehittynyt elinvoimainen suomalaisen taiteen ja muotoilun keskus ja suosittu matkailukohde, ja Fiskars-konsernin tilat ovat edelleen kylän sydämessä.

Kärkelän kylänraitilla vanhat asuintalot on pidetty kunnossa. Ne ovat säilyttäneet pittoreskin, museomaisen luonteensa ja ovat vuokrattavissa.

Olemme siirtyneet teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Työt ja työkalut ovat vaihtuneet. Hakku on vaihtunut läppäriin, ruukin työpaikka sulattamosta etätyöhön keittiönpöydän ääressä tai kahvilan tiskin taakse. Minkä ihminen on hyväksi paikaksi todennut, sinne kannattaa jäädä.