Tulin valituksi hallituksen jäseneksi sukututkimuksen noviisina. Liityin yhdistykseen saadakseni tukea ja asiantuntemusta alan harrastajien piiristä. Olen 73-vuotias eläkeläinen. Työskentelin Yleisradion tv-tekniikassa 37 vuotta ja innostuin alasta opiskellessani Tampereella sähkäteknikoksi. Kävimme vaimoni kanssa sukututkimuskurssin 1990-luvulla Helsingissä, mutta valitettavasti en ryhtynyt silloin keräämään tietoja vielä elossa olevilta sukulaisilta. Aloitin harrastuksen vuosi sitten vapauduttuani eläkeläisyhdistyksen ja seurakunnan tehtävistä.

Tutkin Kaistilan ja Erlundinsukuja Paimiosta. Tuli kiire, kun isänpuoleisia serkkuja on jäljellä neljä ja äidinpuoleisia seitsemän, ja kaikki ovat ikäihmisiä. Melko alkuvaiheessa sain tietää, että Kaistilan suvusta oli jo tehty 1930-luvulla suppea tutkimus, joka löytyi serkuiltani. Jatkaessani selvisi, että serkkuni pojanpoika Kari Savolaoli tutkinut tahollaan jo yli 30-vuotta Kaistilan sukua ja sain häneltä runsaasti arkistoista peräisin olevaa tietoa. Tavatessamme sovimme siitä, että minä keskityn nyky aikaan päin ja hän kaivelee Turun maakunta-arkistoa, turkulainen kun on. äitini Erlund-suku onkin sitten vaikeampi tapaus, vaikka sielläkin on "valmiita" tutkimuksia olemassa.

Sähköposti ja kyselykirjeiden lähettäminen on tuottanut tulosta Kaistilan suvun puolella. Ongelmia on Amerikkaan muuttaneiden kanssa. Viime kesänä täällä vieraillut sukulainen selvitti yhden sukuhaaran jäsenet. Sukukirjoja olen selaillut. Ex-vaimon Kurki-suvusta on paksu teos, Armas Launiksen 1929 ilmestynyt "Houtskärin Clemeksen isännän Thomas Erikssonin suku", jossa on Erlundeja(Ehrlund), mutta yhtymä kohtaa Piikkiössä ja Paimiossa asuneisiin ei ole löytynyt. Vanha suvun muistitieto on, että esivanhempi on tullut Clemeksen talosta Houtskarin saaristosta. Suvussa on ollut seppiä ja pelimanneja, mutta myös maanviljelijöitä.

Kaistilan esivanhempia etsittäessä eräs haara alkaa HenrikJohaninpoika Sievosta, s. 1644,k. 1684. Erästä toista haaraa taaksepäin löytyi Margareta Grelsintytär Kulhovius, s. n. 1683, k.1748. Tämä Margareta löytyy myös Genealogia Sursillianasta (Eero Kojonen: Sursillin suku. W&G, 1971, s. 699, n:o 8721). Sieltä voi sitten ruveta katselemaan "hapansilakoiden" sukupuuta.

Käytän SukuJutut-nimistä tietokoneohjelmaa ja olen ollut siihen tyytyväinen. Tällä hetkellä ohjelmaan on kirjoitettu 2483 nimeä, joista ehkä vajaa puolet on varsinaisesti sukulaisia ja muut sukuun naituja tai heidän vanhempiaan.

Sukuseuraa ei ole perustettu eikä tietojen julkaisemista mitenkään harkittu. Luettuani netistä intimiteettisuojaa käsitteleviä kohtia tulin siihen tulokseen, ettei ole järkevää ruveta julkaisutoimiin, jos ei halua käräjille. Toisaalta olen saanut pelkästään positiivista palautetta kirjeiden ja keskustelujen kautta, ja tiedusteluihin vastanneet ovat allekirjoituksin antaneet luvan tietojen julkaisemiseen liki sataprosenttisesti.

Muita harrastuksiani ovat radioamatääritoiminta, jota olen harrastanut lähes 30 vuotta ja tänä aikana olen ehtinyt kerätä yli 300 "radioamatäärimaata". Kirjallisuus ja lukeminen, valokuvaus, nikkarointi, puutarhanhoito mökillä Paimiossa ja ulkoilu kuuluvat myös repertuaariin.

Hallituksen toimintaan suhtaudun avoimin mielin ja kannan korteni kekoon mandollisuuksien mukaan, vaikka täällä Salon kaupungin laidalla Suomusjärven Kitulassa asuukin.