Hellekesä kääntyy syksyyn, myös 40-juhlavuotemme. Huhtikuussa ehdittiin myös juhlia. Mikko Laihosen videolla, joka pyöri juhlissamme ja on nähtävillä kotisivullamme, kerrottiin hienosti työstä ja tekijöistä, jotka ovat meidät tähän pisteeseen tuoneet. Jäseniä on yli 400 ja talous on kunnossa, toiminta jatkuu aktiivisena. Jos yhden toiveen saisi esittää, niin sekä yhdistyksen että hallituksen toimintaan toivoisi lisää nuoria tekijöitä. Hyviä vinkkejä tähän otan mielelläni vastaan.

Yhdistys vetää kesän aikana hieman henkeä, poikkeuksena ehkä Suvustajan toimituskunta Martti Attilan vetämänä: lehti artikkeleineen pitää saada syyskuussa jo painoon. Johtokunta on ollut myös kesätauolla, mutta elokuun alussa perinteisesti kokoonnuttiin ja katsastettiin syksyn toimintaa. Olen ymmärtänyt, että kesä on sukuseurojen kokousaikaa. Itselläni ei ole kunniaa kuulua mihinkään sukuseuraan, joten kesä on sujunut muissa merkeissä.

Puheenjohtajan tehtäviin kuuluu kirjoittaa katsaus Suvustajaan ja se viimeistään herättää huomaamaan, että taas kerran kesä on sujahtanut nopeasti. Puheenjohtajan katsaus terminä tuntuu viittaavaan siihen, että pitäisi antaa jonkinlainen tilannekatsaus yhdistyksestä. Tällä kertaa kuitenkin ajattelin tulkita asiaa melko vapaasti ja kertoa yhden mukavan tapaamisen heinäkuun alussa, minkä sukututkimus minulle tänä kesänä toi.

Sukututkimus vei minut tutkimaan kotikyläni Mäenalan historiaa. Aloin etsiä ja tutkia vanhoja kuvia vanhempieni jäämistöistä – kuvia kylässä asuneista henkilöistä. Lähinnä löytyi omien sukulaisten kuvia, mutta myös useita, jotka liittyivät Kosti Ahoon ja hänen perheeseensä. He olivat muuttaneet Mäenalaan Muurlasta v. 1932 Hakalan talon työnjohtajaksi. Vuonna 1949 hän osti Mäenalasta Mataroja-nimisen tilan, josta muutti v. 1964 lähelle Salon keskustaa Anjalaan. Kosti Aho oli paitsi maanviljelijä myös johtava kuntapäättäjä Uskelassa. Hän vaikutti myös Salon valtuustossa Uskelan ja Salon yhdistymisen jälkeen. Minua alkoi kiinnostaa, miksi näitä kuvia Kostista ja hänen perheestään oli useita. Tietääkseni emme olleet sukulaisia.

Sukututkimuksen keinoin sain selville, että isoäitini Elina (s. 1877) ja isoisäni Juhon (s. 1868) veli Kalle olivat Kostin pojan Lassen (s. 1933) kummit. Tämä onnistui, koska minulla oli lupa tutkia seurakunnan mikrokortteja, siis sataa vuotta nuorempia. Oikeus, jonka soisi tutkijoille jatkuvan.

Kalle asui Mäenalassa Kotiranta-nimisessä talossa. Kosti asui aivan naapurissa Hakalan ns. muonamiehen talossa. Isäni äiti Elina emännöi tällöin leskenä Rinne-nimistä tilaa. Kostin isä Samuli ja vaimonsa Aina olivat äitini Hilkan (s. 1922 Kiskon Hongistossa) kummeja. Ei siis sukulaisuutta Aho versus Saarimäki, mutta naapuruutta eri sukupolvien välillä sekä äitini että isäni puolelta.

Myös Lasse perusti aikanaan perheen Mäenalaan, missä omisti Peltola-nimisen tilan vaimonsa Aunen kanssa. He muuttivat Valkeakoskelle v. 1972. Perheeseen oli Mäenalassa syntynyt neljä poikaa, joista vanhin oli Seppo. Lasse poistui keskuudestamme muutamia vuosia sitten. Ehdin onneksi soittaa hänelle muutamia kertoja ja kysyä Mäenalasta. Ahon arkistoista sain 1960-luvun alussa otetun kuvan. Siinä olemme minä ja Seppo uimassa Mäenalan pienviljelijätalon ”palokaivossa” – Mäenalan ainoassa uimakeitaassa. Se oli rakennettu v. 1950, ja Lasse oli vetämässä sen kunnostusta noin v. 1960.

Sepon kanssa yhteydenpito alkoi keväällä 2023 puhelimitse ja viestein. Tapaaminen toteutui heinäkuun 1. päivänä tänä vuonna Salossa ravintola Rikalassa. Seppo asuu Helsingissä ja oli ehtinyt myös eläköitymään. Hänen sukuaan asuu edelleen Salon seudulla. Jotain tuttua oli vielä miehissä, koska toisemme osasimme tunnistaa. Oli runsaasti muisteltavaa, eikä tapaaminen varmaan jää viimeiseksi. Myös Seppo oli tutkinut sukuaan, isälinjan Aho-suku on kotoisin Pyhännän kunnan Tavastkengän kylästä Siikajoen latva-alueelta. Sukunimi Aho on ollut suvulla 235 vuotta – perintönä Ahokylän Ahon tilan isännyydestä. Sepon mukaan muut sukulinjat ovat hyvin salonseutulaisia.

Seppo on nyt myös yhdistyksemme jäsen. Tällaisia mukavia uusiokohtaamisia sukututkimus voi tuoda mukanaan.

Hyvää syksyä ja antoisia kokemuksia sukututkimuksen parissa!